Koko rahalla 50-prosenttista journalismia

Vuonna 1994 Tampereen yliopiston tutkijat Kauko Pietilä ja Klaus Sondermann julkaisivat 350-sivuisen ilkikurisen sosiologisen tutkimuksen Helsingin Sanomista.

Empiirisen tutkimuksen kohteena oli "mustan maanantain" kuulua pörssiromahdusta seuranneen päivän eli tiistain 20.10.1987 numero. Sen tutkijat syynäsivät palstamilli palstamilliltä, kannesta kanteen.

Tutkimuksen tulos oli lievästi sanoen hätkähdyttävä: Helsingin Sanomista puuttui toinen puoli, eli maan ykköslehti oli vain 50-prosenttinen sanomalehti. Mikä puolikas Hesarista oikein puuttui?

Tutkijoiden mukaan HS oli "lähes kliinisen puhdas" You say X, but what about Y -elementistä. Se oli tuttu keskustelutapa angloamerikkalaisissa ristikuulusteluissa ja haastatteluihin perustuvassa uutisjournalismissa.

"Helsingin Sanomat ei kysy mitään. Se ei vastaa niin, että vastauksista seuraisi jotakin. Se ei ihmettele. Se ei ole ymmällään. Se ei antaudu peleihin; pidättyvyytensä se perustanee siihen, ettei ole viestimen asia esittää mielipiteitä, sen asia on esittää faktoja."

Näppituntumalta sanoisin, ettei Hesari ole enää ihan yhtä "kliinisen puhdas" tuosta You say X, but what about Y -elementistä. Mutta turhan vähän se, kuten muukin media, viljelee tuota elementtiä.

Uutisia vain pörssin puolikkaasta? 

Tässä postauksessa kiinnitän – näppituntumalta – huomiota journalismiin, josta myös puuttuu jopa puolikas, ei kuitenkaan se Pietilän ja Sondermannin tarkoittama puolikas.

Esimerkkinä toimikoon tällä kertaa teknologiayhtiö Applea koskeva tuore pörssiuutinen, jonka räjäytti ilmoille jätin torstain vastaisena yönä Suomen aikaa antama harvinainen tulosvaroitus.

Applen osakkeen kurssi romahti torstain 3.1. aikana 157,92 US-dollarista 142,19 US-dollariin eli peräti 9,96 prosenttia.

Helsingin Sanomien kokeneet ja osaavat toimittajat raportoivat Applen osakkeen syöksystä tällä jutullaan. Valitettavasti en tiedä, onko juttu maksumuurin takana vai ei.

Jutussaan toimittajat kertoivat, miten "yhtiö hätkähdytti sijoittajat". He tiesivät myös, miten "sijoittajat pelkäävät" Applen tulosvaroituksen voivan olla merkki siitä, että myös muiden yhtiöiden tuloskehitys on ollut viime vuoden lopussa arvioitua heikompaa.

Senkin toimittajat osasivat kertoa, että myös tuoreet tiedot joulukuun tehdastuotannosta "lisäsivät sijoittajien huolta" siitä, että Yhdysvaltain talouskasvu on menettämässä puhtiaan.

Nyt minun epäluuloinen ja kriittinen kysymykseni menee niin, että "hätkähdyttikö" Apple kaikki sijoittajat. Kielikö yhtiön osakekurssin syöksy tosiaan kaikkien sijoittajien pelosta ja huolesta?

Kysymyksen taustaksi on hyvä muistaa, mitä pörssissä oikein tapahtuu, kun osakkeen kurssi laskee, romahtaa ja "syöksyy".

Osakesijoittajan maailmanvalloitus -teoksen (Alma Talent, 2018) mukaan kurssit määräytyvät pörssissä kysynnän ja tarjonnan mukaan, "sijoittajien osto- ja myyntitarjousten perusteella".

Applen esimerkin tapauksessa sijoittajien osto- ja myyntitarjousten perusteella syntyi torstaina kauppoja niin, että omistajaa vaihtoi peräti 91,3 miljoonaa osaketta.

Liikkeellä oli siten sekä osakkeita myyviä että osakkeita ostavia sijoittajia. Kauppoja tehtiin 2.1. päätöskurssia 157,92 US-dollaria alempiin hintoihin, niin että 3.1. päätöskurssi oli 142,19 US-dollaria.

Oliko Applen tulosvaroitus "hätkähdyttänyt" pelokkaiksi ja huolestuneiksi myös ne sijoittajat, jotka ostivat osakkeita aleneviin hintoihin?  Olivatko he niin pelokkaita, että menivät hädissään ostamaan 91,3 miljoonaa osaketta?

Rohkenen otaksua, että osakkeita ale-hintaan ostaneita eivät saaneet liikkeelle pelon ja huolen tunteet.

No, miksi he sitten riensivät ostamaan harvinaisen tulosvaroituksen antaneen yhtiön osakkeita? Valitettavasti emme saa sitä tietää, koska "vastuullinen journalismi" tapaa tuottaa infoa vain pörssin puolikkaasta.

Lisäys 4.1.2019:

Rahat osakkeista turvasatamiin?

50-prosenttisen pörssijournalismin olemukseen ovat kuuluneet myös jutut siitä, miten säikyt, panikoivat sijoittajat kurssien laskiessa rutkasti siirtävät varojaan osakkeista "turvasatamiin". Tällaisina turvaa tuottavina sijoitusten kohteina tavataan mainita vaikkapa kulta tai korkotuottoja poikivat sijoituskohteet.

Hyvä on, minä tietty voin pelästyneenä sijoittajana myydä esimerkiksi tonnin arvoiset osakkeet ja ostaa rahoilla kultaa tai korkopapereita. Mutta ei kai vielä tällä operaatiolla osakemarkkinoilta voi siirtyä tonnia turvasatamiin.

Kun myyn osakkeet tonnilla, niin joku toinen, minua kaiketi vähemmän pelokas ja säikky sijoittaja ostaa ne tonnin osakkeet ja puolestaan sijoittaa fyffeä osakemarkkinoille.

Ellei pörssijournalismi olisi vain 50-prosenttista, se kertoisi meille myös niiden sijoittajien ajatuksista ja motiiveista, jotka ostavat osakkeita turvasatamiin pakenevilta säikyiltä sijoittajilta.

Tilinpäätös

Alkusyksyllä 2012 aloin selvittää, miten media ja sen aitoa itsesääntelyä harjoittava Julkisen sanan neuvosto (JSN) oikeasti suhtautuvat kansalaisille välitetyn tiedon todenmukaisuuden tosi tärkeään vaateeseen. Todenmukaisuudessa oli kyse faktoista.

Ristin projektini "JSN-testiksi". Sen näkökulma tiedon todenmukaisuuteen oli alusta asti hyvin ahdas: keskityin tarkoituksella vain Journalistin ohjeiden kohdan 20 tarkoittamiin olennaisiin asiavirheisiin.

Halusin tietää, mikä tekee virheestä niin olennaisen, että tiedotusväline korjaa sen. Halusin myös tietää, millaisen virheen itsesääntelyyn sitoutunut media voi hyvää journalistista tapaa rikkomatta jättää korjaamatta.

Käytännössä toimin näin: Kun törmäsin olennaisena pitämääni virheeseen, lähetin toimitukselle sähköpostiviestin ja pyysin toimitusta korjaamaan virheen. Jos toimitus ei suostunut korjaamaan virhettä, tein sen oikaisematta jättämisestä kantelun JSN:lle.

Testaaminen sinänsä ei ollut projektini tarkoitus, vaan se oli vain väline varsinaisen tarkoituksen toteuttamiseksi. JSN-testin ja siihen kuuluneiden kantelujen varsinainen tarkoitus oli edistää hyvää journalistista tapaa.

Toivoin, että korjauspyynnöt, kantelut ja JSN:n niistä tekemät langettavat tai vapauttavat päätökset vaikuttaisivat median tapaan toimia. Ajattelin, että toimitukset alkaisivat tarkistaa faktoja aiempaa paremmin ja korjata virheitä – yleisöjensä oikeuksia kunnioittaen – aiempaa auliimmin.

Heti syksyllä 2012 kävi ilmi, että JSN tulkitsee Journalistin ohjeita sekä julkisin että yleisön tietämättä tehtävin, käytännössä ei-julkisin ratkaisuin. Niinpä ajattelin ja toivoin, että testini voisi lisätä JSN:n toiminnan läpinäkyvyyttä ja edistää sitä kautta hyvää journalistista tapaa.

Hyvää journalistista tapaa edistäisi nähdäkseni se, jos yleisö tietäisi, missä hyvän journalistisen tavan rajat oikeasti ovat. Tätä yleisö ei voi nyt tietää, koska JSN julkaisee vain osan esimerkiksi Journalistin ohjeiden kohtaa 20 eli asiavirheen korjaamista koskevista tulkinnoista.

150 kantelua – miten niille kävi?

Kuuden vuoden aikana, syksystä 2012 syksyyn 2018, tein Julkisen sanan neuvostolle kaikkiaan noin 150 kantelua. Vuodessa kanteluja siis kertyi keskimäärin 25.

Lähes kaikissa kanteluissa oli kysymys virheen korjaamatta jättämisestä eli Journalistin ohjeiden kohdan 20 tulkitsemisesta.

Kanteluista pari koski sitä, oliko lehti ohjeiden 35. kohdan vastaisesti ottanut oikeudenkäynnin aikana ennakolta kantaa rikoksesta syytetyn syyllisyyteen.

Laskujeni mukaan JSN otti julkisella puolella käsiteltäväkseen lähes 30 prosenttia kanteluistani, kaikkiaan 44 kantelua. Niistä 23 johti langettavaan ja 21 vapauttavaan päätökseen.

Näistä median itsesääntelyn paraatipuolella tehdyistä hyvän journalistisen tavan tulkinnoista en ole vielä kertonut juuri mitään Faktavahti-blogissa; kaikki tulkinnat löytyvät toki JSN:n sivuilta, mutta ilman tietoa kantelijasta.

Jos hyvin käy, kirjoitan jossain vaiheessa noista JSN:n julkisella puolella ratkaistuista kanteluista, sillä ainakin muutamat niistä ovat olleet kiinnostavia ja yleiseltä kannalta merkityksellisiä.

Noin 70 prosentille kanteluistani kävi sikäli kehnosti, että Julkisen sanan neuvosto päätti olla ottamatta niitä käsiteltäväkseen. Käytännössä päätökset teki neuvoston nimissä sen puheenjohtaja.

Kantelut siis karsittiin siinä käytännössä ei-julkisessa menettelyssä, josta median yleisöillä ei voi olla eikä ole mitään tietoa. Jos laskin oikein, karsituksi päätyi kuuden vuoden aikana kaikkiaan 113 kanteluani.

Lähes 50 kantelua tuli karsituksi siten, että JSN:n puheenjohtaja Journalistin ohjeita tulkiten perusteli ratkaisuaan. Tiedon perusteluista sai JSN:n ulkopuolisista kantelijan lisäksi vain kantelun kohteena olleen tiedotusvälineen päätoimittaja.

64 tapauksessa kantelu tuli karsituksi sillä tavalla, että JSN:n puheenjohtaja ei lainkaan tutkinut kantelun asiasisältöä. Hän ei siis arvioinut mitenkään sitä, oliko media, jättäessään asiavirheen korjaamatta, menetellyt hyvän journalistisen tavan mukaisesti vai ei.

Näissä tapauksissa kantelujen karsimisen peruste olikin luonteeltaan "tekninen". Perusteena oli kantelijan väitetty sopimaton motiivi: kantelut oli JSN:n puheenjohtajan mielestä tehty "testaustarkoituksessa".

Tätä "teknisin" perustein tapahtunutta kantelujen karsintaa olen kutsunut "porttikielloksi" median itsesääntelyyn. Porttikielto on uskoakseni ainutlaatuinen JSN:n koko 50-vuotisessa historiassa.

Päätöksen kesällä 2016 annetusta porttikiellosta teki JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström; ennen päätöstään hän oli Suomen Kuvalehden tietojen mukaan keskustellut asiasta JSN:n taustayhteisöjen edustajien kanssa.

Kulissien takana -raportti ja Faktavahti-blogi

23.4.2016 tuli yleisölle julkiseksi 39-sivuinen Kulissien takana -raporttini, joka oli päivätty 70-vuotispäivänäni 8.2.2016. Raportti on, vaikka niin itse sanonkin, taatusti lukemisen arvoinen.

Raportissa kerrotaan JSN:n perustamisesta ja sen taustasta sekä yleisön roolista itsesääntelyssä. Lisäksi kuvataan kantelujen karsinnan menettely ja ruoditaan itsesääntelyssä sovellettavaa eettistä koodia ja todenmukaisuuden vaadetta.

Sivuilla 9–34 esitellään 32 kantelun karsintatapausta, käytännössä lähes kaikki 8.2.2016 mennessä tehdyt karsintaratkaisut.

Raportin loppuun kokosin yhteen havaintoja karsintapäätöksistä ja esitin johtopäätökseni JSN-testin siihenastisista kokemuksista (s. 38):

"Johtopäätös JSN-testistä on, että nykyisin järjestelyin median aito itsesääntely loukkaa yleisön oikeuksia. Tästä syystä koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely tulee avata täysin läpinäkyväksi. Elleivät itsesääntelyn taustayhteisöt huolehdi läpinäkyvyydestä, valtiovallan tulee puuttua median sääntelyyn. Valtiovallan tulee tavalla tai toisella varmistaa, että yleisön oikeudet itsesääntelyssä toteutuvat."

Liitteessä sivulla 39 listasin maan ykköslehdessä eli Helsingin Sanomissa 31.1.2014–13.1.2016 julkaistuja oikaisuja; niiden yleistä merkitystä kannattaa itse kunkin arvioida kriittisesti.

Kulissien takana -raportin median ei-julkisesta itsesääntelystä, JSN:n pimeästä puolesta, voi lukea tästä. Jokaisen, joka ei halua jäädä vain median ja JSN:n yksiäänisen, juhlapuhetyyppisen infon varaan, kannattaa lukea raportti.

Raportin päiväyksen jälkeisistä JSN-testin vaiheista 18.9.2018 asti olen kirjoittanut koko lailla kattavasti Faktavahti-blogissa. Aloin pitää blogia 4.5.2016; pian tämän (ja Kulissien takana -raportin julkaisemisen jälkeen) sain tietää JSN:n antamasta porttikiellosta.

Blogissa on julkaistu, tämä postaus mukaan lukien, kaikkiaan 247 postausta. Aivan kaikissa ei ole käsitelty vain oikaisupyyntöihin, kanteluihin ja JSN:n ratkaisuihin liittyviä asioita. Muutakin mediakriittistä sisältöä olen toki viljellyt. Kannattaa lukea.

2.1.2019 lisäys:

JSN-testi sai aikaan satoja oikaisuja

Jotta kuva JSN-testin mitoista olisi kokonaisempi ja kuva toimitusten suhtautumisesta virheiden oikaisemiseen oikeampi, tillinpäätökseen on syytä lisätä vielä tiedot testin tuottamista oikaisuista.

Tiedot ovat vain aika karkeita arvioita, sillä koko kuuden vuoden ajalta vuodesta 2012 vuoteen 2018 en ole laskenut toimituksille lähettämieni korjauspyyntöjen määrää.

Vuoden 2018 luvut kuitenkin tulin laskeneeksi. Jos laskin aivan oikein meiliohjelmaan tallentuneet oikaisupyynnöt, niin niitä lähti Faktavahdin myllystä 99 eli lähes sata.

Oikaisupyyntöjen määrä oli viime vuonna viisi kertaa isompi kuin JSN:lle tekemieni kantelujen määrä; kanteluja tein vuonna 2018 kaikkiaan 19, jos laskin oikein.

Kantelujen ja oikaisupyyntöjen lukumäärien suhde ei välttämättä ole ollut aivan sama projektin kaikkina vuosina. Melkoisella varmuudella rohkenen kuitenkin väittää, että JSN-testi sai vuosina 2012–2018 median yleisöjen iloksi aikaan satoja oikaisuja.

"JSN-testin" 6-vuotispäivä 

Tiistaina 18.9.2018 on kulunut tasan kuusi vuotta siitä, kun "JSN-testini" ihan ensimmäinen kantelu asiavirheen korjaamatta jättämisestä tuli tyrmätyksi median ei-julkisessa, kulissien takaisessa itsesääntelyssä.

Tiistaina 18.9.2012 Julkisen sanan neuvoston silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen nimittäin päätti, ettei neuvosto ota käsiteltäväkseen Hufvudstadsbladetista tekemääni kantelua.

JSN:n puheenjohtajan päätöksestä, sen perusteluista ja koko tapauksesta olen kertonut lyhyesti Kulissien takana -raportissa (s. 9–10) huhtikuussa 2016. Raportin voi lukea tästä.

Päätöstä voi pitää projektini lähtölaukauksena: olin törmännyt siihen hämmentävään faktaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös yleisön tietämättä, kantelujen karsinnan kulisseissa.

Kantelu koski toimittaja Yrsa Grünen kirjoittaman pääkirjoituksen perätöntä väitettä siitä, mitä Jyrki Kataisen hallituksen 22.6.2011 päivätyssä ohjelmassa luki kiistellystä Nato-jäsenyydestä.

Pohjois-Atlantin liiton lippu

11.9.2012 pääkirjoituksessaan Grüne oli esittänyt väitteen: "Det står i regeringsprogrammet att en ansökan om ett Natomedlemskap inte lämnas in under den här regeringsperioden."

Näin Kataisen hallituksen ohjelmassa ei lukenut. Sen sijaan ohjelmaan sisältyi "Nato-lukoksi" sanottu kirjaus: "Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista."

Hallituspuolueet siis sitoutuivat siihen, ettei Nato-jäsenyyden hakemista tämän hallituksen aikana edes valmistella. Näin sitoumus meni paljon Hbl:n Yrsa Grünen väittämää pitemmälle.

"Nato-lukoksi" sittemmin kutsuttu sitoumus, ehdoton kielto, kirjoitettiin hallituksen ohjelmaan Vasemmistoliiton vaatimuksesta.

Sitoumus oli merkityksellinen; ilman sitä kuuden puolueen enemmistöhallitusta ei ilmeisesti olisi lainkaan syntynyt. Tämän tiedon sain syksyllä 2011 useasta eri lähteestä.

"Nato-lukon" merkittävyys käy hyvin ilmi myös Risto Uimosen Sauli Niinistö – tasavallan presidentti -kirjasta (WSOY, 2018).

Teoksen päähenkilöä esimerkiksi vaivasi Uimosen kertoman mukaan se, että Nato-ovi oli edellä siteeratulla sitoumuksella lyöty kiinni (ks. esim. sivut 160 ja 259).

Kantelun 18.9.2012 karsintapäätöksen perusteluista kävi hyvin ilmi, ettei JSN:n puheenjohtaja syksyllä 2012 kyennyt näkemään "Nato-lukon" ja Hbl:n perättömän väitteen merkityseroa:

"Journalistin ohjeiden kohta 20 vaatii, että 'olennainen virhe on korjattava'. Kantelija on ilman muuta enemmän oikeassa hallitusohjelman referoinnissaan kuin Hufvudstadsbladet pääkirjoituksensa muotoilussa. Pääkirjoitus on kuitenkin mielipidekirjoitus, jossa kerrotaan lehden mielipide ja tulkinnat. Pääkirjoittaja tulkitsee hallitusohjelmaa sitten, että hakemusta Nato-jäsenyydestä ei jätetä tällä hallituskaudella. Tulkinta on epäilemättä oikea, jos kerran jäsenyyden hakemista ei edes valmistella. Kyse ei ole olennaisesta virheestä."

"JSN linjaa journalismin etiikkaa myös karsinnan kulissien takana"

Kun olin yllä kuvatulla tavalla törmännyt siihen tosiasiaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös päätöksin, joista yleisöllä ei ollut hajuakaan, lähetin tiedotusvälineille epäilemättä hiukan erikoisen vetoomuksen. 13.11.2012 lähetetyn vetoomuksen vastaanottajia oli yli 80.

"Toivon tiedotusvälineiden uutisoivan asiasta ensinnäkin siksi, että yleisö ylipäätään saisi tietää median itsesääntelyä harjoitettavan myös karsintamenettelyn kulissien takana. Nyt yleisöllä ei liene hajuakaan siitä, että sen oikeuksiin liittyvää journalismin etiikkaa linjataan myös ratkaisuin, joiden perusteluja ei koskaan eikä missään julkaista."

Korostin edelleen, että "nyt esillä olevasta ratkaisusta olisi hyvä uutisoida senkin takia, että kansalaisille tarjoutuisi mahdollisuus ottaa kantaa siihen, hyväksyvätkö he karsintapäätökseen kirjattujen tapaisia yleisön harhauttamisen perusteita".

Toivoin tiedotusvälineiden tarjoavan yleisöilleen tästä asiasta myös historiallista perspektiiviä. Se voisi tapahtua kertomalla kansainvälisten journalistijärjestöjen 20.11.1983 allekirjoittamasta Pariisin julistuksesta, joka käsitteli journalismin ammattietiikan kansainvälisiä periaatteita:

"Taustatietona julistus havahduttaisi lukijat huomaamaan, kuinka etäälle yleisön oikeuksia vaalivasta ja arvostavasta etiikasta JSN:n kulissientakainen vallankäyttö ja sen sofistinen retoriikka ovat luisuneet."

Kerroin muun muassa julistuksen ensimmäisestä periaatteesta, joka korosti ihmisten oikeutta totuudenmukaiseen tietoon:

"Kansoilla ja yksilöillä on oikeus muodostaa objektiivinen kuva todellisuudesta täsmällisen ja kattavan tiedon avulla."

Havaintojeni mukaan ainoakaan tiedotusväline ei syksyllä 2012 kertonut yleisölleen median ei-julkisen itsesääntelyn olemassaolosta ja olemuksesta.

Kylähulluksi leimautumisen uhallakin vetosin tiedotusvälineisiin samassa asiassa useaan otteeseen syksyn 2012 jälkeenkin.

Vetoomukset jäivät vaille vaikutusta, ja niinpä suuri yleisö ei nähdäkseni vieläkään tiedä mitään median ei-julkisesta itsesääntelystä. En tiedä, välittäisikö yleisö asiasta yhtään, vaikka tietäisikin.

6-vuotispäivän Nato-kantelu

26.8.2018 Iltalehti julkaisi toimittaja Olli Ainolan kirjoituksen siitä, miten Erkki Tuomioja oli syyttänyt sotilaita ja virkamiehiä "salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa". Jutussa Ainola kirjoitti näin:

"Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi."

Kirjoitus sisälsi asiallisesti ottaen aivan saman perättömän väitteen, jonka Hbl:n Yrsa Grüne oli esittänyt syksyllä 2012.

Puolueet eivät olleet sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi, vaan ne olivat sitoutuneet siihen, ettei jäsenyyden hakemista edes valmistella.

Koska Iltalehti pyynnöstä huolimatta jätti korjaamatta mielestäni olennaisen asiavirheen, lähetin "JSN-testin" 6-vuotispäivän kunniaksi tällaisen kantelun Julkisen sanan neuvostolle:

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Toimittaja Olli Ainolan virheellinen väite Iltalehdessä 26.8.2018 Nato-jäsenyyskysymyksestä Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmissa. ”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita…”-jutun osoite netissä on https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201161336_pi.shtml. (tarkistettu 18.9.2018).

Kantelun perusteet

”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa – ’Suorastaan rikollista’” -jutussaan Iltalehden Olli Ainola kirjoitti:

”Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi.”

Kuvaus hallituspuolueiden sitoutumisesta oli virheellinen ja johti lukijoita pahasti harhaan, sillä puolueiden sitoutuminen meni paljon lukijoille uskoteltua sitoutumista pitemmälle.

Puolueet eivät sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi. Vasemmistoliiton vaatimuksesta hallitusohjelmaan 2011 otettiin ”Nato-lukoksi” sanottu kirjaus, joka esti kaiken jäsenyyden hakemisen valmistelemisenkin.

Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmassa luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”

26.8.2018 lähetin Olli Ainolalle ja Iltalehden toimitukselle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Ainola vastasi korjauspyyntöön vielä samana päivänä. Vastauksen asiasisältö oli kiteytetty kolmeen sanaan: ”Sinä se jaksat.”

Lukijoita harhaan johtanutta olennaista asiavirhettään Iltalehti ei korjannut. Jättämällä virheen korjaamatta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 18.9.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

26. elokuuta 2018 klo 13.21

Markku Lehtola

”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita…”-jutun (IL:n nettilehti 26.8.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: olli.ainola@iltalehti.fi

Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi, perttu.kauppinen@iltalehti.fi

Hei,

totesit jutussasi, että Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ”hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi”.

Kyseisissä ohjelmissa hallituspuolueet eivät sitoutuneet vain siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi. Vasemmistoliiton vaatimuksesta Kataisen hallituksen ohjelmaan tehty, ”Nato-lukoksi” sanottu kirjaus meni selvästi tätä pitemmälle. 

Kirjaus esti jäsenyyden hakemisen valmistelemisenkin. Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmassa nimittäin luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”

Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

"Tutkittu" tieto liikkumattomuuden jättikustannuksista elää ja voi hyvin

Urheiluministeri Sampo Terho (sin.) vastaanotti 6.9.2018 UKK-instituutin asiantuntijoiden raportin "Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto". Raportin voi lukea tästä.

Sokeeraavilla tuloksillaan raportti patistaa sohvaperunoita sankoin joukoin liikkeelle ja on näin totta kai kaikin puolin hyvällä asialla.

Aikuiset olivat vuorokaudesta valveilla vajaat 15 tuntia. Enimmän osan tästä, keskimäärin 8 tuntia 40 minuuttia ajasta sohvaperunat kehtasivat vain istua jököttää tai vain löhötä makuuasennossa.

Aikuisten liikkumisesta enin osa, reilut 3 tuntia, oli sitä paitsi teholtaan vallan kevyttä. Reipasta liikettä oli keskimäärin vain 42 minuuttia ja rasittavaa liikuntaa säälittävästi muutama minuutti.

Raportin johdannossa UKK-instituutin ekspertit korostavat, kuinka julmettuja yhteiskunnallisia kustannuksia sohvaperunoiden paikallaan kököttämisestä aiheutuu:

"Liikkumattomuuden vuosittaisten yhteiskunnallisten kustannusten on laskettu olevan 3,2–7,5 miljardin euron tasolla."

"Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus aiheuttaa mm. terveydenhuollon kustannuksia, tuottavuuskustannuksia, tuloverojen menetyksiä, ikääntyvien koti- ja laitoshoidon kustannuksia, työttömyysturvaetuuksien sekä syrjäytymisen kustannuksia."

urheiluministeri Sampo Terho (sin.)
kuva: Edusksunta

Jo raportin esipuheessa urheiluministeri Sampo Terho (sin.) oli palauttanut lukijoiden mieliin, mistä tieto liikkumattomuuden vuosittaisista jättikustannuksista oli peräisin:

"Tuoreen valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan sarjassa julkaistun Liikkumattomuuden lasku kasvaa -raportin mukaan liikkumattomuuden aiheuttamat vuosittaiset lisäkustannukset ovat mittavat, 3,2–7,5 miljardia euroa."

Nämä asiantuntijoiden ja ministerin tekstit osoittanevat, että "tutkittu" tieto liikkumattomuuden valtavista vuosittaisista kustannuksista elää ja voi hyvin.

Sanan "tutkittu" olen varustanut lainausmerkein osoittamaan ironista asennetta ja kriittistä suhtautumista liikkumattomuuden väitettyihin jättimäisiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin.

Kirjoittelin asiasta pitkähkön postauksen Faktavahti-blogiin 10.4.2018, kun ministerin kertoma raportti oli julkaistu ja kun media oli uutisoinut kritiikittä raportin laskelmista; ne eivät sietäneet päivänvaloa.

Postauksen voi lukea tästä. On kiinnostavaa nähdä, kuinka hyvin väitetty 3,2–7,5 miljardin euron vuosittainen liikkumattomuuden hintalappu tällä kertaa voi mediassa.

Lisäys 9.9.2018:

3,2–7,5 miljardin vuotuisilla kustannuksilla maustettu "liikuntapoliittinen aamupuuro"

Perjantaina 7. syyskuuta 2018 Pikkuparlamentin auditoriossa Helsingissä oli liikettä. Auditoriossa keitettiin "liikuntapoliittista aamupuuroa" eduskunnan urheilukerhon ja Suomen Olympiakomitean järjestämässä tapaamisessa.

Twitterissä Olympiakomitea muistutti somen sohvaperunoille, että liikkeen puute maksaa 3,2–7,5 miljardia euroa: "Nämä kustannukset ylittävät merkittävästi #sote'lla tavoiteltavat säästöt."

Tuhdisti maustettu liikuntapoliittinen aamupuuro maistui hyvin ainakin uutistoimisto SPT:n Sebastian Backmanille. Muun muassa näin hän kuvasi aamupuuron aineksia Hbl:ssä 9.9.2018:

Erityisen onnistuneelta operaatiolta liikkeen puutteen hirmuisen hintalapun markkinointi ei tällä kertaa kuitenkaan näytä.

Miljardien kustannuksin maustettua aamupuuroa ei tarjoiltu sohvaperunoille monissa medioissa, ja  uutisointi 6.9. julkaistusta UKK-instituutin raportista jäi sekin koko lailla vaatimattomaksi.

Lännen Median Virpi Niemistön juttu 3,2–7,5 miljardin euron vuotuisesta hintalapusta julkaistiin sentään muutamissa lehdissä, esimerkiksi Turun Sanomissa, Satakunnan Kansassa ja Kalevassa.

Valtio menettää vuosittain miljardien eurojen verot?

Aiemmin mainitussa 10.4.2018 postauksessa ruodin vain UKK-instituutin selvityksen väitettä liikkumattomuudesta seuraavien ennenaikaisten kuolemien aiheuttamista 3,1 miljardin euron vuosittaisista "tuottavuuden menetyksistä".

SPT:n toimittaja tarjoili nyt Hbl:n lukijoille varauksettomana faktana tietoa, jonka mukaan valtio menettää vuosittain miljardien eurojen verotulot liikkumattomuuden takia.

Millaisesta faktasta tässä oikein on kyse? Vastaus löytyy UKK-instituutin 5.4.2018 julkaiseman raportin sivulta 40.

UKK-instituutin tutkijat olivat laskeneet, että 15-vuotiaana vain vähän liikkunut maksaa 35-vuotiaana tuloveroja vuodessa keskimäärin 2 800 euroa vähemmän kuin muut. 15-vuotiaana vain vähän liikkuneita noista 35-vuotiaista oli 40 prosenttia.

Mikäli tuo nuoruuden liikunta-aktiivisuuden yhteys tuloveroihin on "edustava myös väestötasolla työntekijän iästä riippumatta", vuonna 2017 noin miljoona työllistä oli 15-vuotiaana liikkunut vähän.

"Väestötasolla tämä tarkoittaisi siis enimmillään noin 2,8 miljardin euron vuotuista menetystä tuloverojen osalta", tutkijat totesivat.

"Maltillisemman" arvion mukaan ero vain vähän liikkuvien ja paljon liikkuvien vuosittaisissa tuloveroissa olisi ainoastaan puolet tuosta 2,8 miljardista eli 1,4 miljardia euroa.

Kiinnostavasti tutkijat esittivät vielä kaksi tätäkin "maltillisempaa" arviota. Maltillisin oli arvio, jossa ero vähän ja paljon liikkuvien vuotuisissa tuloveroissa oli ainoastaan 350 miljoonaa euroa.

Jos vuotuiset tuloverojen menetykset liikkumattomuudesta voivat vaihdella 350 miljoonasta 2,8 miljardiin euroon, arviot haiskahtavat lievästi sanoen hatusta vetäistyiltä.

Miksi UKK-instituutin tutkijat myyvät julkisuuteen 1,4–2,8 miljardin tuloverojen menetyksiä, jos menetykset voivatkin olla vain 350 miljoonaa euroa?

Tässä yhteydessä on vielä syytä panna merkille SPT:n toimittajalle sattunut väärinkäsitys. Hän kirjoitti valtion kärsimistä useiden miljardien eurojen veromenetyksistä, mikä oli väärinkäsitys.

Jos hän olisi lukenut sivun 40 alaviitteen 1, hän olisi saanut tietää, että UKK:n raportissa "verot sisältävät sekä valtion tuloveron osuuden ansiotuloista että kunnallisverot".

Väärinkäsityksen mitoista kertoo se tosiasia, että valtion ansiotuloverojen kertymä on raportissa tarkoitetuista tuloveroista vain reilusti alle neljäsosa.

Esimerkiksi toissa vuonna valtio keräsi ansiotulojen veroina VM:n tietojen mukaan vain alle 6 miljardia euroa. Kunnallisveron kertymä oli vuonna 2016 suurin piirtein 19 miljardia euroa.

Yle jatkaa sittenkin JSN-henkistä vilpistelyä

Tiistaina 28. marraskuuta 2017 julkaistun postauksen otsikossa kysyin toiveikkaana "Hävittääkö Jouko Jokinen JSN-henkisen vilpistelyn Ylestä?". Toiveikkuuteen koin silloin olevan syytä.

Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaavana päätoimittajana juuri aloittanut Jokinen oli vain vähän aiemmin korostanut Aamulehdessä viisaasti, että asiavirheen oikaisu on laadun merkki.

"Minulle oikaisu merkitsee luotettavuutta. Virhe on löydetty, se myönnetään ja korjataan. Jos mediassa ei ole oikaisuja, se kertoo välinpitämättömyydestä", Jokinen oli julistanut lehdessään.

Aihetta toiveikkuuteen antoivat marraskuussa 2017 myös parit asianmukaisesti hoidetut virheiden oikaisut Ylessä.

Ensimmäinen tapauksista koski raiskausrikosten tunnusmerkistöä ja toinen taas huumetuomioiden sijoittumista rangaistusasteikolla. Kerroin näistä tapauksista tuossa marraskuun postauksessa.

Toivoin tapausten olevan merkki siitä, että "Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa saastuttanut JSN-henkinen epärehellisyys on uuden päätoimittajan kaudella siirtymässä historiaan".

Maaliskuussa 2018 aloin kuitenkin epäillä, oliko toiveikkuudelle JSN-henkisen vilpistelyn siirtymisestä historian roskakoriin Ylen uutisissa sittenkään perusteita.

Faktavahdin 12.3.2018 postaus "Yle levitti perätöntä tietoa Italian nuorten työttömyydestä ja jätti virheen korjaamatta" kertoi, miksi toiveikkuus alkoi horjua.

Ylen sivuilla julkaistun jutun lukijoille jäi se virheellinen käsitys, että Italiassa "joka kolmas nuori on yhä vailla töitä", vaikka tosiasiassa vailla töitä oli vain joka kahdestoista nuori.

Virheellisen käsityksen jäämisen Ylen uutisjutun lukijoille varmisti JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström 16.4.2018.

Minulle antamaansa porttikieltoa soveltaen hän päätti, ettei neuvosto ota käsittelyyn kantelua, koska se oli hänen mukaansa tehty "testaustarkoituksessa".

vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen
(kuvakaappaus: Ylen Aamu-tv 21.9.2017)

Nyt on ikävä kyllä pakko todeta Ylen jatkavan sittenkin sitä JSN-henkistä vilpistelyä, jossa ei piitata yleisön oikeudesta saada oikeaa ja paikkansapitävää tietoa.

Teemana oli tällä kertaa talouskurin traagisesti runteleman kriisimaa Kreikan työttömyys, ja suuruusluokaltaan virheellisen tiedon esitti Talouselämän ex-päätoimittaja Pekka Seppänen.

Aamu-tv:n Jälkipörssissä 21.8. tämä talousasiantuntija korosti esittävänsä "faktan" ja väitti Kreikan vaikeasta tilanteesta, että "joka viides on työtön".

Tosiasiassa vain harvempi kuin joka kahdeksas on Kreikassa työtön, joten oikea ja väärä tieto erosivat toisistaan jopa suuruusluokaltaan.

Kreikan tilastoviraston tuoreimpien tietojen mukaan työttömien osuus työikäisistä kreikkalaisista oli 11,6 prosenttia toukokuussa 2018. Todettakoon, että Suomessa vastaava osuus oli toukokuussa 6,3 prosenttia.

Ilmoittaessaan hylkäävänsä korjauspyynnön päätoimittaja Jouko Jokinen totesi ensin, ettei Ylen ohjelmassa ollut ylipäätään oikaistavaa asiavirhettä.

Kun olin uudistanut korjauspyynnön, hän totesi,  että "kyseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka vaatisi oikaisua".

Koska arvioin suuruusluokaltaan virheellisen tiedon, totta kai, olennaiseksi asiavirheeksi, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Kantelu ja sen liitteenä olevat korjauspyynnöt sekä päätoimittaja Jouko Jokisen vastaukset ovat postauksen lopussa.

Tapauksen periaatteellinen merkitys

Kantelussani vetosin JSN:ään, että se ottaisi tapauksen käsiteltäväkseen myös sen journalismin etiikkaan liittyvän periaatteellisen merkityksen vuoksi.

Ylen vastaava päätoimittaja oli nimittäin perustellut korjauspyynnön hylkäämistä Aamu-tv:n Jälkipörssin luonteella keskusteluohjelmana.

Siinä "vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa", Jokinen korosti.

Näihin Ylen ratkaisun perusteluihin viitaten pyysin JSN:ää arvioimaan, "koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia".

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa JSN:n 7.3.2018 tekemästä langettavasta päätöksestä (6710/SL/17), joka koski Ilta-Sanomien nettilehdessä julkaistua kirjoitusta.

Päätöksensä perusteluissa neuvosto korosti viisaasti ja yleisön oikeuksia arvostaen, että "vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta".

JSN:n arviota siitä, koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade myös Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia, emme kuitenkaan valitettavasti saa.

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström ei nytkään välitä siitä, saako yleisö oikeaa vai väärää tietoa, vaan hän soveltaa antamaansa porttikieltoa ja karsii kantelun tutkimatta sen sisältöä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Pekka Seppäsen virheellinen väite Kreikan työttömyydestä Ylen TV1:n Aamu-tv:n Jälkipörssissä 21.8.2018.

Kantelun perusteet

Talousasiantuntijana Aamu-tv:n Jälkipörssissä esiintynyt Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pekka Seppänen esitti keskustelussa Kreikan vaikeasta tilanteesta ”faktan” ja väitti, että ”joka viides on työtön”.

Tieto oli jopa suuruusluokaltaan virheellinen. Faktaväite liioitteli rajusti työttömien osuutta ja johti siksi pahoin harhaan kaikkia Kreikan tilanteeseen ja työttömyyden tilastointiin perehtymättömiä katsojia.

Perätön väite Kreikan tilanteen arvioimisen kannalta tärkeästä ilmiöstä oli tästä syystä olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe (JO 20).

Tuoreimmat Eurostatin ja Kreikan tilastoviraston julkaisemat työttömyysluvut ovat toukokuulta 2018.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 julkaiseman tiedotteen kertomat, työikäisiä (15–74 v.) koskevat luvut olivat tällaiset:

-Työllisiä                                                  3 824 393

-Työttömiä                                                   924 941

-Työvoimaan kuulumattomia                   3 230 629

-Työvoimaan kuuluvia                             4 749 334

-Työikäisiä yhteensä                                7 979 963     

Julkaistut luvut osoittivat, että työttömien kreikkalaisten osuus työikäisistä kreikkalaisista oli vain 11,6 prosenttia eikä suinkaan ohjelmassa virheellisesti väitetty viidennes eli 19,5 prosenttia.

Illansuussa 21.8. lähetin Ylelle korjauspyynnön. Vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen vastasi korjauspyyntöön 26.8. ja väitti Eurostatin tilastoon viitaten, ettei ohjelmassa ylipäätään ollut oikaistavaa asiavirhettä.

27.8. uudistin korjauspyynnön. Siinä osoitin, ettei Jokisen viittaamasta Eurostatin tilastosta käynyt ilmi sellaista tietoa, että joka viides kreikkalainen on työtön.

Kerroin myös Kreikan tilastoviraston julkaisemat oikeat luvut, jotka osoittivat Aamu-tv:ssä esitetyn faktaväitteen tiedon suuruusluokaltaan virheelliseksi.

29.8. Ylen vastaava päätoimittaja Jokinen ilmoitti hylänneensä korjauspyynnön. Kyseessä ei hänen mukaansa ollut olennainen asiavirhe, joka olisi vaatinut oikaisua.

Molemmat korjauspyyntöni ja päätoimittaja Jokisen vastaukset korjauspyyntöihin ovat kantelun kuittauksen perässä.

Jättäessään olennaisen asiavirheen pyynnöstä huolimatta korjaamatta Yle rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20). Siksi JSN:n tulee ottaa kantelu käsittelyyn ja antaa Ylelle huomautus.

Toinenkin syy kantelun käsittelyyn JSN:ssä on olemassa, sillä tapauksella on myös periaatteellista journalismin etiikkaan liittyvää merkitystä.

Päätoimittaja Jokisen 29.8. ratkaisun perusteluihin viitaten on arvioitava, koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia, joissa ”vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa”.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 30.8.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

21. elokuuta 2018 klo 17.53

Markku Lehtola

perätön, korjausta vaativa tieto Kreikan työttömyydestä (Aamu-tv:n Jälkipörssi 21.8.)

Vastaanottaja: juha.hietanen@yle.fi

Kopio: aamu-tv@yle.fi, jouko.jokinen@yle.fi

Hei,

Kreikan tilanteesta keskulteltaessa Pekka Seppänen lisäsi keskusteluun ”faktana” väitteen, jonka mukaan ”joka viides on työtön”. Tämä tieto ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Kreikassa on työikäisiä (15–74-vuotiaita) työttömiä tällä hetkellä suurin piirtein miljoona. Työikäisen väestön määrä taas on noin 8 miljoonaa. Näin ollen Kreikassa on työttömänä vain joka kahdeksas, ei joka viides.

Jotta katsojille ei jää Kreikan työttömyydestä suuruusluokaltaan väärää käsitystä, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätoimittaja Jouko Jokisen ensimmäinen vastaus

26. elokuuta 2018 klo 23.16

Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: markku.a.lehtola@gmail.com

Hyvä Markku Lehtola (markku.a.lehtola@gmail.com)

Kiitos palautteesta koskien Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssiä 21.8.

Pyydätte oikaisua kohtaan, jos Pekka Seppänen sanoo, että joka viides kreikkalainen on työtön. Sama ilmenee kuitenkin esimerkiksi eurostatin tilastosta:

http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=une_rt_m&lang=en

Näillä perustein lähetyksessä ei ollut oikaistavaa asiavirhettä.

Kunnioittavasti

Jouko Jokinen

vastaava päätoimittaja

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta

Uudistettu korjauspyyntö

27. elokuuta 2018 klo 8.52

Re: Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: jouko.jokinen@yle.fi

Kopio: aamu-tv@yle.fi

Parahin Jouko Jokinen,

tuosta Eurostatin tilastosta, johon viittasit, ei suinkaan ilmene se Pekka Seppäsen aamu-tv:ssä esittämä tieto, että joka viides kreikkalainen on työtön. 

Toukokuulta 2018 oleva tuorein Kreikka-luku, 19,5 %, kertoo 15-74-vuotiaiden työttömien osuuden vain työvoimaan kuuluvista 15–74-vuotiaista kreikkalaisista eli työllisten ja työttömien yhteenlasketusta määrästä. Tämä kaikki on Eurostatin tilaston oheistiedoista luettavissa.

Työvoiman ulkopuolellakin on paljon työikäisiä kreikkalaisia. Toukokuussa työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita kreikkalaisia (inactive) oli vähän yli 3,2 miljoonaa. Heidätkin pitää tietysti ottaa mukaan, kun lasketaan, kuinka iso osa kreikkalaisista on työttömänä.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan toukokuussa Kreikassa oli 3 824 393 työllistä, 924 941 työtöntä ja 3 230 629 työvoimaan kuulumatonta. Työikäisiä kreikkalaisia siis oli yhteensä 7 979 963, ja heistä työttömien osuus oli noin 11,6 %.

Tosiasiassa siis vähän harvempi kuin joka kahdeksas kreikkalainen on työtön, ei joka viides. Oikean ja väärän tiedon välillä on suuruusluokkaero, joten uudistan korjauspyyntöni. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tässä yhteydessä myös viittaan JSN:n 7.3.2018 tekemään langettavaan päätökseen (6710/SL/17). Sen perusteluissa neuvosto korosti, että ”vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta”.

Edellä esitetyt luvut osoittavat selvästi, että Pekka Seppäsen ”joka viides on työtön” -ilmaisusta välittyi yleisölle jopa suuruusluokaltaan virheellinen kuva työttömien kreikkalaisten osuudesta.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 tiedotteen pitäisi löytyä tästä osoitteesta: http://www.statistics.gr/en/statistics?p_p_id=documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN&p_p_lifecycle=2&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_cacheability=cacheLevelPage&p_p_col_id=column-2&p_p_col_count=4&p_p_col_pos=1&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_javax.faces.resource=document&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_ln=downloadResources&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_documentID=328704&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_locale=en

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätoimittaja Jouko Jokisen toinen vastaus

29. elokuuta 2018 klo 23.46

Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: markku.a.lehtola@gmail.com

Hyvä Markku Lehtola

Kiitos jälleen palautteestanne koskien Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssiä 21.8. Kyseessä on keskusteluohjelma, jossa vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa.

Jälkipörssin keskustelussa käytetty ilmaisu olisi voinut olla tarkempi, mutta kyseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka vaatisi oikaisua.

Ystävällisesti

Jouko Jokinen

vastaava päätoimittaja

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta