Lehdet levittävät perätöntä tietoa syntyvyyden viime vuosien kehityksestä Ruotsissa

Helsingin Sanomat julkaisi 26.7. sekä printissään että nettilehdessään toimittaja Elina Kervisen jutun, joka rakensi harhaanjohtavasti mielikuvaa syntyvyyden viime vuosien kasvusta Ruotsissa. Netissä julkaistun HS-jutun voi lukea tästä.

Ilmiselvää virheellistä mielikuvaa synnyttänyt argumentointi oli kuitenkin sen verran epäselvää, että en osannut tehdä Hesarin toimitukselle korjauspyyntöä.

Mutta tänään sekä HS itse että HS:n jutun sytyttämä Karjalainen esittivät länsinaapurin syntyvyyden kehityksestä pääkirjoituksissaan sellaiset perättömät väitteet, joista lähetin lehdille korjauspyynnöt.

Hesari väitti pääkirjoituksessaan, että "syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa". Karjalainen totesi pääkirjoituksessaan syntyvyyden kääntyneen talouslaman aikana laskuun useimmissa läntisen Euroopan maissa ja väitti, että "Ruotsi on poikkeus".

Hesarille ja Karjalaiselle lähetettyjen oikaisypyyntöjen tekstit (HS:n ensimmäisenä) menivät näin:

Hei,

pääkirjoituksessa esitettiin väite, jonka mukaan "syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa”. Ruotsin syntyvyyttä koskeva väite oli perätön, sillä Ruotsissakin syntyvyys on ollut laskusuunnassa jo vuosia.

Ruotsin tilastoviraston (SCB) tietojen mukaan vuonna 2010 yleinen syntyvyysluku oli 12,3, mutta vuonna 2015 enää 11,7. Toinen syntyvyyttä kuvaava mittari, kokonaishedelmällisyys, oli vuonna 2010 Ruotsissa 1,98, mutta vuonna 2015 enää 1,85.

Edellä mainitut syntyvyyttä kuvaavat SCB:n tilastoluvut löytyvät osoitteesta http://www.scb.se/en_/finding-statistics/statistics-by-subject-area/population/population-composition/population-statistics/aktuell-pong/25795/yearly-statistics--the-whole-country/26040/.

Ruotsin syntyvyyttä koskeva virheellinen tieto oli käsitykseni mukaan olennainen virhe (JO 20), joten se on syytä korjata HS:n lukijoiden iloksi viipymättä. 

Oikaisu on erityisen tärkeä senkin vuoksi, että HS:ssa 26.7. julkaistu Elina Kervisen juttu synnytti lukijoille vallan virheellisen mielikuvan syntyvyyden kehityksestä Ruotsissa.

---------

Hei,

pääkirjoituksessa todetaan syntyvyyden kääntyneen talouslaman aikana laskuun useimmissa läntisen Euroopan maissa ja väitetään: ”Ruotsi on poikkeus.” Ruotsia koskeva tieto on virheellinen, sillä syntyvyys on ollut viime vuosina eli talouslaman aikana laskusuunnassa myös siellä.

Ruotsin tilastoviraston (SCB) tietojen mukaan yleinen syntyvyysluku (Crude birth rate, per 1000) vuonna 2010 oli 12,3 ja vuonna 2015 eli viisi vuotta myöhemmin 11,7. Samana aikana kokonaishedelmällisyyskin (Total fertility rate) laski. Vuonna 2010 se oli 1,98, mutta vuonna 2015 enää 1,85.

Käsitykseni mukaan Ruotsin syntyvyyttä koskeva virheellinen tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joten lehden lukijoiden iloksi se on syytä korjata viipymättä.

Hitlerin T4-ohjelman ajatus kelpasi Helsingin Sanomille eutanasian määritelmäksi

Surullisenkuuluisassa "Aktion T4"-ohjelmassaan natsit tappoivat toisen maailmansodan aikana kymmeniätuhansia henkisesti ja fyysisesti vammaisia. Natsi-ideologia piti heitä epätoivottuina ihmisinä yhteiskunnassa.

Julmaa joukkomurhaohjelmaansa natsit kutsuivat sievistelevää kiertoilmaisua eli eufemismia käyttäen "eutanasiaohjelmaksi". Tunnettu natsien ilmaisu oli esimerkiksi "Kindereuthanasie".

Vuonna 2016 Hitlerin T4-ohjelman ajatus kelpasi meillä hämmästyttävästi maan ykköslehdelle eli Helsingin Sanomille eutanasian määritelmäksi. Kas näin:

23.6.2016 HS julkaisi Jörn Donnerin lyhyen yleistajuisen tutkielman eli esseen "Mitä hyötyä minusta enää on?". Esseessään Donner pohti sitä, onko yhteiskunnan kannalta ylipäätään järkeä pitää vanhaa ihmistä elossa.

Tässä kontekstissa niin kansanedustajana kuin Euroopan parlamentin jäsenenäkin toiminut kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja esitti väitteen: 

"Yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista kutsutaan eutanasiaksi, ja sitä harjoitti Hitler."

Hitleriläiset natsit kyllä kutsuivat "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista" eufemistisesti eutanasiaksi, mutta oikeasti eutanasia tarkoittaa jotain aivan muuta.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE hyväksyi 15.12.2011 kannanoton, jossa se liputti varovaisesti eutanasian mahdollisuuden puolesta. Vähälle huomiolle jääneessä kannanotossaan ETENE määritteli eutanasian käsitteen näin:

"[E]utanasia tarkoittaa tarkoituksellista, aktiivista tointa potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas toistuvasti ja harkitusti sitä pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi."

Kuolemansairas yksilö siis itse pyytää elämänsä lopettamista sietämättömän kärsimyksensä vuoksi. Tämä ajatus sisältyy eutanasian käsitteeseen kaikissa maissa, joissa yksilöille on suotu eutanasian mahdollisuus.

Eutanasiaksi ei sen sijaan kutsuta "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista", vaikka Jörn Donner niin HS:n lukijoita harhaanjohtaen väitti.

Pidin Donnerin perätöntä väitettä olennaisena asiavirheenä ja pyysin Hesarin toimitusta korjaamaan virheen. Tässä yhteydessä kävi ilmi, ettei natsien T4-ohjelman ajatus ollut livahtanut eutanasian määritelmänä lehden sivuille suinkaan vahingossa.

Esseen tekstiä editoinut toimittaja oli kiinnittänyt huomiota eutanasian käsitteeseen, mutta Donner oli halunnut pitää kiinni eutanasia-sanasta. Niinpä toimittaja sitten hyväksyikin eutanasia-sanan käytön "taiteelliseksi valinnaksi" ja Donnerille ominaiseksi "provokaatioksi".

Minusta esseen tyylilajiin liittyvä "taiteellinen valinta" ja esseen provokatiivinen tarkoitus eivät  voineet oikeuttaa levittämään perätöntä tietoa.

HS:n toimituksen johdon mielestä kyseessä ei kuitenkaan ollut asiavirhe. Tätä kantaansa se perusteli ajatuksella, että eutanasialla on historiallisesti useita eri merkityksiä.

Yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuutta ajatellen on joka tapauksessa aika erikoista, että maan ykköslehti hyväksyy Hitlerin T4-ohjelman kauhean ja epäeettisen idean eutanasian määritelmäksi.

"Testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen" nro 4

Paavo Lipponen täytti 75 vuotta 23.4.2016. Ilta-Sanomien toimittaja Seppo Varjus väitti silloin, että tiukkaa talouspolitiikkaa tehnyt Lipposen hallitus (aloitti 13.4.1995) "leikkasi niin kuin yksikään hallitus ennen ei ollut leikannut".

Saman väitteen julkisten menojen ennätyksellisistä leikkauksista IS esitti 30.4.2016, kun Varjuksen juttu julkaistiin netissä. Jutun voi lukea tästä.

IS:n väite oli perätön, ja se antoi lukijoille pahoin harhaanjohtavan kuvan 1990-luvun leikkauksiin liittyvästä poliittisesta vastuusta. Perätön tieto oli siksi mielestäni olennainen ja korjausta vaativa virhe.

Lipposen hallitusta edeltänyt Esko Ahon porvarihallitus leikkasi julkisia menoja 1,5 kertaa enemmän kuin Lipposen sateenkaarihallitus. Luvut ja niiden lähde käyvät ilmi JSN:lle tekemästäni kantelusta, jonka teksti on postauksen lopusssa.

Tämänkin kantelun JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi 30.6.2016 tutkimatta sitä, oliko IS rikkonut hyvää journalistista tapaa vai ei jättäessään virheen korjaamatta.

Ilta-Sanomien toimitukselle tiedoksi lähetetyn karsintaratkaisun perustelu oli nytkin luonteeltaan "tekninen":

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."

Näin perusteltua kulissien takaista karsintaratkaisua voi arvioida monestakin näkökulmasta. Yhden kiinnostavan lähestymistavan tarjoaa HBL:ssä 24.7. julkaistu Elina Grundströmin haastattelu, jonka voi lukea tästä.

Kesäisessä haastattelussa Grundström kuvasi Julkisen sanan neuvoston roolia ja toimintaa näin:

"Vi ställer inte upp exakta regler om vad journalister får eller inte får skriva om utan är ett etiskt självreglerande verk som strävar efter att stärka journalisternas etiska tänkande."

JSN siis on puheenjohtajansa kuvauksen mukaan median itsesääntelyä harjoittava elin, "joka pyrkii vahvistamaan journalistien eettistä ajattelua". Nyt voi kysyä, millaista journalistien eettistä ajattelua Ilta-Sanomia koskenut ratkaisu vahvisti.

IS:n toimituksen johdolla oli omaa ratkaisuaan varten käytettävissään VM:n luvut, jotka osoittivat, että Ahon hallitus teki 1,5-kertaiset leikkaukset Lipposen hallitukseen verrattuna.

Tästä huolimatta IS:n toimitus piti moraalisesti oikeana jättää lukijat sen väärän tiedon varaan, että Lipposen hallitus "leikkasi niin kuin yksikään hallitus ennen ei ollut leikannut". Lehti ei suostunut korjaamaan pahaa asiavirhettään.

IS:n journalisteille JSN:n puheenjohtajan ei-julkinen karsintapäätös nähdäkseni viesti, että oli moraalisesti aivan oikein jättää virhe korjaamatta ja lukijat elämään väärän tiedon varassa.

Tähän tapaan siis median eettistä itsesääntelyä harjoittava elin tässä konkreettisessa tapauksessa vahvisti journalistien eettistä ajattelua. Tällaistako suomalaiset median itsesääntelyltä odottavat?

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ilta-Sanomien paperilehdessä 23.4.2016 julkaistu toimittaja Seppo Varjuksen kirjoitus ”Pahojen päivien mies”. (leike liitteenä, postitetaan). IS:n nettilehdessä kirjoitus julkaistiin 30.4.2016. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001167396.html (tarkistettu 1.5.2016).

Kantelun perusteet

26.4.1991 aloittaneen Esko Ahon porvarihallituksen tilalle tuli 13.4.1995 Paavo Lipposen hallitus, jossa olivat mukana molemmat vasemmistopuolueet. Ilta-Sanomien kirjoituksessa väitettiin, että ”Lipposen hallitus teki tiukkaa talouspolitiikkaa ja leikkasi niin kuin yksikään hallitus ennen ei ollut leikannut”.

Seppo Varjuksen leikkausväite oli perätön. Se antoi Ilta-Sanomien lukijoille aivan väärän kuvan siitä, millä tavalla poliittinen vastuu julkisten menojen leikkauksista 1990-luvulla jakaantui Ahon ja Lipposen hallitusten kesken. Perätön väite oli olennainen asiavirhe (JO 20), joka lehden tuli korjata viipymättä.

Valtiovarainministeriön historiikin 3. osan tietojen mukaan valtion menojen leikkaukset olivat vuosina 1991–1999 kaikkiaan noin 56 miljardin markan suuruiset.[1]

Teoksesta käy ilmi, että Paavo Lipposen I hallituksen kaudella tehtiin noin 20 miljardin markan leikkaukset.[2] Esko Ahon hallituksen ansiolistalle jäivät siten noin 36 miljardin markan leikkaukset.

Ahon hallitus siis teki Lipposen hallitukseen verrattuna jopa yli 1,5-kertaiset valtion menojen leikkaukset. Tämä tosiasia osoittaa, miten pahasti Varjus johti lukijoita harhaan, kun väitti Lipposen hallituksen leikanneen ”niin kuin yksikään hallitus ennen ei ollut leikannut”.

Perätöntä väitettä arvioitaessa on myös syytä muistaa, että Ahon hallitus kiristi julkisten menojen leikkauksilla talouspolitiikkaansa keskellä syvintä lamaa.[3] Lipposen hallitus sen sijaan teki paljon vähäisemmät leikkauksensa aikana, jolloin talous kasvoi kohisten: bkt:n volyymin vuosikasvu oli Lipposen hallituksen kaudella keskimäärin yli 4 %.

23.4.2016 lähetin Ilta-Sanomien toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen tekstin kopio on kantelun kuittauksen perässä).

Ilta-Sanomien toimitus ei millään tavalla reagoinut korjauspyyntööni eikä myöskään korjannut asiavirhettä. Sen sijaan IS julkaisi Varjuksen kirjoituksen perättömine väitteineen uudelleen 30.4., tällä kertaa nettilehdessään.

Jättämällä pyynnöstä huolimatta korjaamatta olennaisen asiavirheen Ilta-Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 1.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

23. huhtikuuta 2016 12.09

Markku Lehtola

Vastaanottaja: oikaisupyynnot@iltasanomat.fi

Kopio: seppo.varjus@iltasanomat.fi, tapio.sadeoja@iltasanomat.fi, plus@iltasanomat.fi

”Pahojen päivien mies -jutun (IS 23.4.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Seppo Varjus kirjoitti jutussaan, että "Lipposen hallitus teki tiukkaa talouspolitiikkaa ja leikkasi niin kuin yksikään hallitus ennen ei ollut leikannut”. Leikkauksia koskeva väite oli perätön ja johti IS:n lukijoita harhaan. Perätön väite oli olennainen virhe, joka on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Teoksessaan ”Hyvinvoinnin turvaaja – Valtiovarainministeriön historia 3” tutkijat Sakari Heikkinen ja Seppo Tiihonen laskivat (s. 308–309), että Lipposen I hallituksen kaudella tehtiin noin 20 miljardin markan budjettileikkaukset.

Kun valtion menojen leikkaukset olivat em. teoksen mukaan vuosina 1991–1999 kaikkiaan noin 56 miljardin markan suuruiset, Ahon hallituksen ansiolistalle jäivät yhteensä noin 36 miljardin markan leikkaukset. 

Ahon hallitus siis teki Lipposen hallitukseen verrattuna peräti 1,5-kertaiset valtion menojen leikkaukset. Tämä tosiasia osoittaa, kuinka pahasti Varjus johti lukijoita harhaan väittäessään Lipposen hallituksen leikanneen ”niin kuin yksikään hallitus ennen ei ollut leikannut”.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

---

[1] Heikkinen, Sakari & Tiihonen, Seppo (2010): Hyvinvoinnin turvaaja. Valtiovarainministeriön historia 3. Edita 2010, 309.

[2] Emt., 308.

[3] Korkman, Sixten: Väärää talouspolitiikkaa. Otava 2015, 166 ja Kiander, Jaakko: Laman opetukset. VATT-julkaisuja 27:5. 2001, 32–33.

"Testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen" nro 3

Useiden lehtien toimittajat ovat keväästä 2015 asti uskotelleet lukijoilleen, että Sipilän hallitus tavoitteli ajamallaan yhteiskuntasopimuksella työn tuottavuuden parantamista. On väitetty, että sopimuksen avulla pyrittiin ottamaan peräti "tuottavuusloikka".

Tällaiset väitteet ovat olleet järjestään perättömiä. Kilpailykykysopimukseksi nyttemmin kutsutulla sopimuksella tavoiteltiin alusta asti työn hinnan alentamista eikä työn tuottavuuden parantamista. Työn hintaa alentamalla hallitus halusi parantaa etenkin vientiyritysten kustannuskilpailukykyä.

Perättömät väitteet ovat johtaneet median yleisöä harhaan useallakin tavalla. Ne ovat ensinnäkin antaneet väärän kuvan siitä, mitä yhteiskuntasopimuksella on tavoiteltu. Väitteet ovat johtaneet yleisöä harhaan myös uskottelemalla, että työn tuottavuutta voisi parantaa palkkoja alentamalla.

Väärät väitteet ovat olleet myös omiaan luomaan ihan virheellisen kuvan ammattiyhdistysliikkeen suhtautumisesta työn tuottavuuden parantamiseen.

Ay-liike totta kai karsasti sopimusta, jonka tarkoituksena oli laskea työn hintaa. Kuvaamalla työn hintaa laskevan sopimuksen työn tuottavuuden parantajaksi toimittajat saivat aikaan sen absurdin mielikuvan, että ay-liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista.

21.4.2016 Karjalaisen toimittaja Pekka Puustinen väitti kolumnissaan, että yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosentin parannusta työn tuottavuuteen. Koska lehti ei tätä mielestäni olennaista virhettä suostunut korjaamaan, lähetin hyvän journalistisen tavan rikkomisesta kantelun Julkisen sanan neuvostolle 27.4.2016.

Tämänkin kantelun JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi 30.6.2016, tutkimatta ja tulkitsematta sitä, oliko Karjalainen menetellyt hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei. Ei-julkista karsintapäätöstään hän perusteli tässäkin tapauksessa "teknisesti" eli näin:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."

Karjalaisen menettelyä koskeva kantelu perusteluineen ja lehdelle esitettyine korjauspyyntöineen on kokonaisuudessaan luettavissa tässä postauksessa. Julkaisen kuitenkin samalla toisenkin kantelun, jossa oli kyse aivan samasta teemasta.

Taloussanomat siteerasi 8.3.2016 Ruotsin ex-valtiovarainministeriä Anders Borgia, joka väitti, että "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus". Näin Borg väitti, vaikka yhteiskuntasopimuksessamme ei ollut lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.

Koska Taloussanomat ei suostunut korjaamaan asianmukaisesti tätä pöyristyttävää asiavirhettä, lähetin 29.3.2016 kantelun hyvän journalistisen tavan rikkomisesta Julkisen sanan neuvostolle.

Tämän kantelun siis tein ennen kuin ei-julkista itsesääntelyä ruotiva Kulissien takana -raporttini tuli 23.4.2016 julkiseksi Rapport.fi:n sivuilla vuoden 2015 tiedetoimittajan Jani Kaaron kolumnin yhteydessä.

Kiinnostavaa on se, että tätä tuottavuusteemaa koskenutta kantelua JSN:n puheenjohtaja ei karsinut edellä mainitulla "teknisellä" perusteella.

Elina Grundströmin karsintapäätös on perusteluineen luettavissa tämän postauksen lopusta. Hänen mielestään "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" -väite ei ollut olennainen asiavirhe.

Taloussanomien lukijoiden ja muunkin yleisön kannalta oli valitettavaa, ettei JSN:n puheenjohtaja tehnyt kantelusta julkista päätöstä, vaan kähmi kantelun hengiltä karsinnan kulissien takana. Jännä tulkinta virheen olennaisuudesta olisi ansainnut julkitulon.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Karjalaisen nettilehdessä 21.4.2016 julkaistu toimittaja Pekka Puustisen kolumni ”Loikan pituus selviää vasta osingonjaossa”. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/103242-loikan-pituus-selviaa-vasta-osingonjaossa (tarkistettu 27.4.2016).

Kantelun perusteet

Toimittaja Pekka Puustinen kirjoitti kolumnissaan yhteiskuntasopimuksesta ja väitti: ”Erityisesti viennin vauhdittamiseen tähtäävällä sopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen.”

Väite oli perätön ja sisälsi kaksikin olennaista, korjausta vaativaa asiavirhettä. Puustinen oli ensinnäkin sotkenut keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Sopimuksella ei haettu työnantajakustannuksiin viiden prosenttiyksikön vaan viiden prosentin leikkausta. Toinen olennainen ja vielä paljon vakavampi asiavirhe sisältyi väitteeseen, että sopimuksella haettiin vastaavaa eli viiden prosentin parannusta työn tuottavuuteen.

Yhteiskuntasopimuksella ei ole haettu parannusta työn tuottavuuteen. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen, lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen ja muut sopimuksessa mainitut keinot eivät sitä paitsi ole sellaisia, joilla työn tuottavuutta ylipäätään voi parantaa.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.[1] Puustisen väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.[2]

Edellä esitetyn valossa on selvää, että hallitus ei hakenut eikä olisi voinutkaan hakea etujärjestöjen kanssa neuvotellen ja sopien työn tuottavuuden parantamista. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Puustisen väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Juha Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”[3]

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

Puustisen tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.[4] Jos hallituksen ja järjestöjen neuvotteluissa olisi sovittu jotain työn tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut näkyä jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Kaikki tuottavuuden asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että esimerkiksi palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen ovat keinoja, joilla työn tuottavuutta ei ylipäätään ole mahdollista parantaa.

Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta esimerkiksi korosti tätä asiaa vuonna 2006 julkaistussa kirjoituksessaan: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”[5]

Kantelun kohteena oleva Pekka Puustisen perätön ja lukijoita harhaan johtanut väite oli olennainen asiavirhe (JO 20). Se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mitä yhteiskuntasopimuksen avulla on haettu. Se antoi väärän kuvan myös työn tuottavuuden parantamisen keinoista.

21.4.2016 lähetin Karjalaisen toimitukselle sähköpostitse Puustisen perättömiä väitteitä koskevan korjauspyynnön (sen teksti kopiona kantelun kuittauksen perässä). Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastasi korjauspyyntööni 25.4.2016.

Vastauksessaan Koivumaa kertoi, ettei pidä Puustisen tuottavuusväitettä olennaisena asiavirheenä, joka pitäisi oikaista. Samalla hän tarjosi minulle mahdollisuutta kirjoittaa aiheesta Karjalaisen yleisönosastolle. Prosenteista puhuminen prosenttiyksikköinä oli Koivumaan mielestä virhe, jonka hän lupasi korjata, ja tämä virhe korjattiinkin.

Oikaisu: Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kululeikkausta

        

Karjalainen 25.4.2016: Pekka Puustisen kolumnissa (21.4.) väitettiin virheellisesti, että yhteiskuntasopimuksella tavoiteltaisiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen. Tavoite on viisi prosenttia.

Oikaisun osoite on: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/103554-oikaisu-yhteiskuntasopimuksella-tavoitellaan-viiden-prosentin-kululeikkausta (tarkistettu 27.4.).

Kiitin Pasi Koivumaata ystävällisestä ja asiallisesta vastauksesta sähköpostitse vielä samana päivänä eli 25.4. Korostin työn tuottavuutta koskevan perättömän tiedon olevan niin perustavaa laatua oleva asia, että on syytä testata seuraavaksi, miten Julkisen sanan neuvosto asiaan suhtautuu.

Yleisönosastolle kirjoittamista koskevaan tarjoukseen en tälläkään kertaa tietenkään tarttunut, koska korjausta vaativa perätön väite ei ollut mikään mielipidekysymys vaan korjausta vaativa faktavirhe.

Helsingissä 27.4.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

21. huhtikuuta 2016 13.56

Markku Lehtola

Vastaanottaja: pekka.puustinen@karjalainen.fi

Kopio: toimitus@karjalainen.fi, pasi.koivumaa@karjalainen.fi

"Loikan pituus selviää vasta osingonjaossa” -kolumnin (Karjalaisen nettilehti 21.4.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

väitit kirjoituksessasi, että erityisesti viennin vauhdittamiseen tähtäävällä yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin ”tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen”.

Yhteiskuntasopimuksella on tavoiteltu pelkästään työn hinnan alentamista ja yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamista sitä kautta. Sen sijaan sopimuksella ei ole haettu parannusta työn tuottavuuteen.

Työn hintaa eli palkkoja alentamalla tai työaikaa pidentämällä ei ylipäätään ole mahdollista parantaa työn tuottavuutta. Tästä kaikki tuottavuuden ekspertit ovat hyvin tietoisia ja uskoakseni myös yksimielisiä. 

Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehden artikkelissaan 12.12.2006: 

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”

Työn tuottavuutta parannetaan yrityksissä mm. ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, aiempaa tehokkaampia ja fiksumpia koneita, laitteita ja rakenteita sekä toimintatapoja. Mistään tällaisista asioista ei yhteiskuntasopimuksessa järjestöjen kesken sovittu eikä olisi voitukaan sopia.

Jotta Karjalaisen lukijoille ei jää yhteiskuntasopimuksesta ja työn tuottavuudesta aivan väärää kuvaa, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Samalla on syytä korjata myös tieto, että sopimuksella olisi haettu viiden ”prosenttiyksikön” leikkausta työnantajakustannuksiin. Oikeasti haettiin työnantajakustannuksiin viiden ”prosentin” leikkausta; prosentti ja prosenttiyksikkö ovat eri asioita (ks. Kielikello 2/2006).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

---

[1] Kangasniemi, Mari (2012): Tuottavuuden mittaaminen palvelualoilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, julkaisuja 1/2012, s. 12. (https://www.pam.fi/media/1.-materiaalipankki-tiedostot-nakyvat-julkisessa-materiaalipankissa/tilastot-ja-tutkimukset/tuottavuuden-mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).

[2] Pohjola, Matti (2015): Taloustieteen oppikirja. Sanoma Pro Oy. Helsinki, s. 159–160.

[3] Videotallenne hallituksen 20.8.2015 tiedotustilaisuudesta löytyy valtioneuvoston sivuilta kohdasta Verkkolähetykset ja tallenteet.

[4] Valtiovarainministeriön 1.3.2016 muistio ”Pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista”, s. 7. Muistion osoite netissä on: http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajärjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2de-d2a8-4b6b-b3e9-b41573827b82

[5] Maliranta, Mika: Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille. Tieto & trendit -lehti, 12.12.2006.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto 
Eteläranta 10
00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta 

Kantelun kohde

Taloussanomissa 8.3.2016 julkaistu toimittaja Elina Rannan juttu ”Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’”. Jutun osoite netissä on: http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on- todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12 (tarkistettu 28.3.2016).

Kantelun perusteet

Elina Rannan toimittamassa jutussa siteerattiin Ruotsin entistä valtiovarainministeriä Anders Borgia. Tämä väitti, että ”yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus”.

Arvovaltaisen asiantuntijan väite oli perätön ja johti lukijoita pahoin harhaan. Perätön väite oli olennainen asiavirhe, ja siksi Taloussanomien tuli korjata virhe viipymättä Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla (JO 20).

Suomalaisille päättäjille talouspoliittisia neuvoja aiemminkin jaellut Borg oli sekoittanut asioita pahemman kerran. Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa yhteiskuntasopimuksessa ei nimittäin ole ollut eikä ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.

Yhteiskuntasopimuksessa on ollut kysymys pelkästään työn hinnan alentamisesta. Siitä hallitus ja järjestöt voivat tietysti sopia, mutta tuottavuuden parantamista jopa 15 prosentilla ei sen sijaan ole mahdollista saada aikaan minkäänlaisella järjestöjen välisellä tai hallituksen ja järjestöjen välisellä sopimuksella.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.1 Borgin väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.2

Edellä esitetyn valossa on ilmiselvää, että millään hallituksen ja etujärjestöjen sopimuksella ei ole mahdollista sopia työn tuottavuuden parantamisesta. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Borgin väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”3

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

Borgin tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.4 Jos kilpailukykysopimuksessa olisi sovittu jotain tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut kaiketi näkyä jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Kantelun kohteena oleva Borgin perätön väite oli olennainen asiavirhe muun muassa siksi, että se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mistä yhteiskuntasopimuksessa on ollut ja on kysymys. Viittaan virheen olennaisuuden perusteluna myös 10.3.2016 korjauspyyntööni, jonka teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.

Korjauspyynnössäni totesin, että Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay-liike vastustaisi tuottavuuden parantamista, vaikka sen jäsenten elintason nousu on perustunut ja perustuu vastakin työn tuottavuuden kasvuun.

Toimittaja Elina Ranta reagoi korjauspyyntöön puhelimitse, ja pian pitkähkön puhelinkeskustelun jälkeen lehti julkaisi tällaisen oikaisun:

”Oikaisu: 14.3. kello 11. Täsmennetty Borgin suoraa ensimmäistä sitaattia lisäämällä sen perään yksi kappale tuottavuustavoitteista.”

Borgin ensimmäisen sitaatin perään lisätty kappale puolestaan oli tällainen:

”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”

”Muuta tuottavuuden kasvua” -ilmaisullaan Taloussanomat tuli uskotelleeksi lukijoille, että myös yhteiskuntasopimuksella ja palkkaratkaisuilla tavoitellaan tuottavuuden kasvua eikä vain yritysten
omilla toimilla. Yhteiskuntasopimuksessa sovituilla toimilla ja maltillisilla palkkaratkaisuilla ei kuitenkaan voida parantaa eikä ole tarkoituskaan parantaa tuottavuutta.

Niinpä Anders Borgin perätön väite ja olennainen virhe ei tosiasiassa tullut lainkaan korjatuksi. Jättämällä olennaisen asiavirheen faktisesti oikaisematta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 29.3.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ
10. maaliskuuta 2016 15.34
Markku Lehtola
Vastaanottaja: elina.ranta@sanoma.fi
Kopio: taloussanomat@sanoma.fi, tapio.sadeoja@iltasanomat.fi
"Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’ -jutun (8.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,
jutussasi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg väitti: ”Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus.” Väite oli perätön ja lukijoita pahoin harhaan johtavana olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata (JO 20).

Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa sopimuksessa ei ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta. Varsin hyvin tämä tosiasia käy ilmi esimerkiksi VM:n 1.3.2016 muistiossa, jossa esitettiin pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista mm. talouden kehitykseen vuosina 2017–20121. Muistio on julkaistu VM:n sivuilla.

Muistion liitteessä 2 todettiin: ”Laskelmien lähtökohtana on se, että koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa.”

Superministeriö siis arvioi, ettei kilpailukykysopimus vaikuta sitä eikä tätä tuottavuuteen. Kyseinen sopimus onkin pelkkä työn hintaa alentava sopimus, joka työn hinnan alentamisen avulla laskisi yritysten yksikkötyökustannuksia ja parantaisi niiden kustannuskilpailukykyä.

Kaikki tuottavuusekspertit tietävät, ettei työn tuottavuutta ylipäätään ole mahdollista parantaa palkkoja alentamalla eikä myöskään työtuntien määrää lisäämällä. Etlan asiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta osuvasti jo 12.12.2006 Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä.

Juuri siksi, että nyt puheena olevassa sopimuksessa on kyse työn hinnan alentamisesta, ay- järjestöjen on niin vaikea hyväksyä sopimusta. Jos sopimuksessa sitä vastoin olisi kyse

tuottavuuden parantamisesta, palkansaajajärjestöillä ei olisi mitään syytä vastustaa sopimusta ja sanoutua siitä irti.

Ay-liike on ainakin jo 1950-luvulta asti ollut hyvin tietoinen siitä, että palkankorotusten ”jakovara” syntyy nimenomaan työn tuottavuuden kasvusta. Se on hyvin perillä siitäkin, että suomalaisten elintason huikea kasvuvauhti 1900-luvun alusta näihin asti on perustunut juuri työn tuottavuuden kasvuun.

Anders Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay- liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista, johon liikkeen jäsenistön elintason nousu kuitenkin perustuu. Tämän absurdin mielikuvan torjumiseksi korjaus on enemmän kuin tarpeen.

Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com
"""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""" 
1"Kangasniemi,"Mari"(2012):"Tuottavuuden"mittaaminen"palvelualoilla."Palvelualojen"ammattiliitto" PAM"ry,"julkaisuja"1/2012,"s."12."(https://www.pam.fi/media/1.EmateriaalipankkiEtiedostotE nakyvatEjulkisessaEmateriaalipankissa/tilastotEjaEtutkimukset/tuottavuudenE mittaaminen_pam_pt_lr.pdf)."" 
2"Pohjola,"Matti"(2015):"Taloustieteen"oppikirja."Sanoma"Pro"Oy."Helsinki,"s."159–160." 3"Videotallenne"hallituksen"20.8.2015"tiedotustilaisuudesta"löytyy"valtioneuvoston"sivuilta" kohdasta"Verkkolähetykset"ja"tallenteet." 4"Valtiovarainministeriön"1.3.2016"muistio"”PikaEarvio"kilpailukykysopimuksen"vaikutuksista”,"s."7." Muistion"osoite"netissä"on:" http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajä rjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2deEd2a8E4b6bEb3e9E b41573827b82""

Elina Grundströmin karsintapäätös 28.4.2016:

169.                          6169/SL/16                                    Lehtola/Taloussanomat

29.3.2016 14:43

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

                                

Kantelu kohdistuu Taloussanomien verkkopalvelussaan 8.3.2016 julkaisemasta jutusta ”Borg suomii pessimismiä: "Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää" irrotettuun lauseeseen, joka perustuu ruotsalaisen Anders Borgin haastatteluun.

Kantelu kohdistuu seuraavaan Anders Borgin haastattelusta irrotettuun sitaattiin.

”- Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus. Ongelma on siinä, että jos teette lyhyen aikavälin työvoimakulujen alennuksia ilman pitkän aikavälin tuottavuuden nostoa, se tuottaa vain tilapäistä helpotusta, Borg sanoi elinkeinoelämän johtajille suunnatussa Ernst & Youngin ja Ilmarisen seminaarissa Helsingissä.”

                                

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on-todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12

Kantelijan mukaan Anders Borgin väite "Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" on perätön, koska kantelijan mukaan hallitus ei voi vaikuttaa tuottavuuden kasvuun toimenpiteillään.

Jutussa ei alun perinkään väitetty näin vaan Borg nimenomaan arvostelee yhteiskuntasopimuskeskustelua. Kantelija on irrottanut haastattelussa esitetyn lauseen asiayhteydestään. Haastateltava ei väitä, että yhteiskuntasopimuksella voitaisiin parantaa tuottavuutta.

Lisäksi lehti lisäsi kantelijan korjauspyynnön jälkeen juttuun seuraavan selventävän kappaleen Borgin sitaatin jälkeen:”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”

Kantelijan mukaan lisätty kappale ei korjannut olennaista asiavirhettä.

Jutussa ei kuitenkaan alun perinkään ollut olennaista asiavirhettä ja ulkomaalaisen asiantuntijan sitaatissa mahdollisesti ollutta epätarkkuutta on myöhemmin tarkennettu. 

Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.