maanantai 22. elokuuta 2016


Miksi JSN ei julkaise kaikkia hyvän journalistisen tavan tulkintojaan?


JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on julkaissut neuvoston kotisivuilla 16.8.2016 päivätyn kirjoituksen "Miksi JSN ei julkaise karsittuja kanteluja?". Kirjoituksen voit lukea tästä linkistä.

Karsintapäätösten perusteluja hän esitteli yksityiskohtaisesti jo 22.6.2016 kirjoituksessaan "Mitä neuvosto karsii ja miksi?". Kirjoituksen voit lukea tästä linkistä.

Tämä aiempikin kirjoitus on hyvä lukea. Siitä nimittäin käy selvästi ilmi, että JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa myös karsintapäätöksissään, joita ei siis kuitenkaan julkaista.

Tämän tosiasian toin esiin Jani Kaaron kolumnin yhteydessä 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa. Kaikissa sen esimerkeissä oli kyse nimenomaan hyvän journalistisen tavan tulkitsemisesta.

Julkaisematta jätetyissä päätöksissään JSN:n puheenjohtaja tulkitsi konkreettisesti sitä, oliko median korjaamatta jättämä asiavirhe Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja korjausta vaativa virhe vai ei.

Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että JSN tulkitsee Journalistin ohjeiden 20. kohtaa asiavirheiden korjaamisesta kolmenlaisessa menettelyssä.

1.
Neuvosto tekee asiavirheiden korjaamatta jättämisestä langettavia ja vapauttavia päätöksiä kollegiona. Kaikki nämä päätökset perusteluineen julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Jokaisessa vapauttavassa päätöksessä tulee julki kantelijan väite korjaamatta jätetystä virheestä. Päätöksissä myös aika ajoin perustellaan, miksi JSN ei pidä virhettä olennaisena ja oikaisua vaativana.

2.
JSN:n puheenjohtaja tekee neuvoston puolesta virheiden korjaamatta jättämisestä sellaisia vapauttavia päätöksiä, jotka julkaistaan perusteluineen päivineen neuvoston kotisivuilla. Näissäkin päätöksissä tulee julki kantelijan väite korjaamatta jätetystä virheestä. JSN:n puheenjohtaja myös saattaa perustella, miksi ei pidä virhettä olennaisena ja oikaisua vaativana.

3.
Kanteluja karsiessaankin JSN:n puheenjohtaja tulkitsee neuvoston nimissä Journalistin ohjeiden 20. kohtaa. Karsintaratkaisu onkin olemukseltaan vapauttava päätös: virhe on JSN:n puheenjohtajan mielestä niin mitätön, ettei hän ota kantelua neuvoston käsiteltäväksi. 

Tällaisessakin päätöksessä esitetään kantelijan väite korjaamatta jätetystä virheestä ja perustellaan – usein tosin surkeasti – virheen vähäisyyttä. Karsintapäätöstä ja sen mahdollisia perusteluja ei kuitenkaan julkaista neuvoston kotisivuilla.

Median yleisön oikeuksia ajatellen on kestämätöntä, että JSN julkaisee vain osan Journalistin ohjeiden 20. kohtaa koskevista tulkinnoistaan. Miksi se on kestämätöntä?

Jättämällä julkaisematta karsintapäätösten tulkinnat JSN varmistaa, ettei yleisö saa tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat tosiasiassa ovat. 

Suomalaiset eivät vielä tiedä, että rajat eivät ole siellä, missä ne JSN:n ja sen puheenjohtajan julkaistujen päätösten mukaan näyttäisivät olevan.

Asiavirheiden korjaamisesta yleisö ei saa tietää koko totuutta siitä, millaisten virheiden korjaamatta jättämistä JSN pitää hyvän journalistisen tavan mukaisena. Eikä myöskään sitä, miten JSN kantaansa perustelee.

Edellä kohdassa 3 kuvattu itsesääntely karsintamenettelyn kulisseissa vie yleisöltä mahdollisuuden arvioida median tosiasiallista luotettavuutta.   

Näin räikeästi kansalaisten oikeuksia loukkaavan epäkohdan poistamiseksi median itsesääntelyn on syytä muuttaa kiireesti toimintatapojaan. Mitä JSN:n siis pitää tehdä?

JSN:n pitää alkaa julkaista sivuillaan perusteluineen päivineen kaikki ne muotovaatimukset täyttävien kantelujen karsintapäätökset, joissa on kyse hyvän journalistisen tavan tulkitsemisesta. 

Karsintapäätökset tulee julkaista aivan samaan tapaan kuin muutkin päätökset, joilla neuvosto tulkitsee hyvää journalistista tapaa.

Ellei JSN ala tulkita hyvää journalistista tapaa täysin läpinäkyvästi, se ei täytä itsesääntelylle asetettua tehtävää eli ei tue hyvää journalistista tapaa. 


Kestävätkö karsintapäätösten julkaisematta jättämisen perustelut kriittistä tarkastelua?



Puheenjohtaja Elina Grundström on perustellut karsintaratkaisujen julkaisematta jättämistä tämän postauksen alussa mainitussa 16.8.2016 kirjoituksessa ja Facebookissa 28.4.2016. Facebookissa esitetyt perustelut olivat tällaisia:

"Miksi JSN ei julkaise karsintapäätöksiä? No samasta syystä kuin rikosilmoituksiakaan ei julkaista poliisin verkkosivuilla. - Koska se nostaisi kantelemisen kynnystä, vaarantaisi kantelijoiden yksityisyyden suojan ja koska se heikentäisi medioiden oikeusturvaa, kun niihin kohdistuvia perättömiä ja tutkimattomia syytteitä levitelteltäisiin ympäri maailmaa. 
Eikä meidän pienessä toimistossamme edes olisi resursseja tällaiseen julkaisemiseen. Asiakirjamme ovat kuitenkin julkisia ja niihin voi tutustua neuvoston toimistossa."

Yksikään itsesääntelyyn sitoutuneista tiedotusvälineistä ei tietääkseni ole ruotinut Grundströmin esittämiä perusteluja. Jotta perustelut eivät jäisi tyystin vaille kriittistä tarkastelua, käyn ne tässä postauksessa läpi kohta kohdalta ja arvioin, sietävätkö ne päivänvaloa.


Karsintapäätöksen julkaisematta jättämisen syy on sama, jonka takia poliisi ei julkaise rikosilmoitusta nettisivuillaan

Yksi rikosilmoituksen salassapitointresseistä on se, että tiedon antaminen ilmoituksesta voi vaarantaa rikoksen selvittämistä. Julkaistun "asiavirherikoksen" selvittämistä karsintapäätöksen julkitulo ei voisi millään tavoin vaarantaa.

Toinen rikosilmoituksen salassapitointressi on se, että ilmoituksen julkitulo saattaa aiheuttaa osalliselle vahinkoa tai kärsimystä. 

Mitä vahinkoa tai kärsimystä aiheuttaisi se julkaistu tieto, että JSN:n puheenjohtaja pitää median virhettä jopa niin vähäisenä, ettei ota virheen korjaamatta jättämisestä tehtyä kantelua neuvoston käsiteltäväksi? 

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että tieto median virheestä tulee julki aina silloin, kun JSN julkaisee sivuillaan vapauttavan päätöksensä virhettä koskeneesta kantelusta. 

Jos tieto virheestä aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä, niin miksi JSN kuitenkin suosittelee, että kantelun kohteena ollut tiedotusvälinekin julkaisee tällaisen vapauttavan päätöksen?

Karsintapäätösten julkaiseminen nostaisi kantelemisen kynnystä

Virheen korjaamatta jättämisestä kanteleva henkilö toivoo JSN:n tekevän kantelusta totta kai langettavan, neuvoston sivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan päätöksen. Jos neuvosto noudattaa tätä kantelijan toivetta, se kenties innostaa kantelemaan toistekin.

Jos JSN:n puheenjohtaja sen sijaan päättää olla ottamatta kantelua edes neuvoston käsiteltäväksi, se ei taatusti innosta kantelemaan toistekin. Tällöin karsintaratkaisusta turhautuneen henkilön kantelemisen kynnys todennäköisesti nousee.

Elina Grundströmin huoli kantelemisen kynnyksen nousemisesta on sinänsä kiinnostava, ja erikoinen. Jos hän on oikeasti huolissaan siitä, ettei korjaamatta jätetyistä virheistä kannella riittävän usein, niin miksi hän sitten karsii kanteluja jopa sillä teknisellä perusteella, että kanteluja tehdään liian paljon, ikään kuin "massakantelemisena"?

Karsintapäätösten julkaiseminen vaarantaisi kantelijoiden yksityisyyden suojan

Kun JSN julkaisee sivuillaan vapauttavat ja langettavat päätöksensä, se ei tapaa paljastaa kantelijan nimeä eikä mitään yksityisyyden suojaa vaarantavia tietoja. Valittu linja on mielestäni hyvin perusteltu.

Jos JSN julkaisee karsintapäätökset täsmälleen samaa yksityisyyden suojan linjaa noudattaen, kuten sen tulee tietysti tehdä, kantelijan yksityisyyden suoja ei voi millään tavoin vaarantua.

Niissä kanteluissa, joissa on kyse yleiseltä kannalta merkityksellisten virheiden korjaamatta jättämisestä, mitään yksityisyyden suojan ongelmaa ei sitä paitsi juuri koskaan ole. Ainoaankaan omaan kanteluuni ei ole liittynyt yksityisyyden suojan ongelmaa.

Karsintapäätöksiä ei julkaista, koska tiedotusvälineet ja toimittajat eivät ole saaneet vastata kantelujen syytöksiin

Grundströmin mukaan karsintapäätöksissä esitetään tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistuvia syytöksiä, joihin he eivät ole saaneet vastata. Tämä ongelma on helposti ratkaistavissa.

Ennen karsintapäätöksen tekemistä JSN:n hallintosihteeri voi lähettää kantelun sähköpostina tiedoksi medialle ja pyytää sitä perustelemaan, miksi olennaiseksi väitettyä virhettä ei oikaistu. Vakiomuotoista vastauspyyntöä käyttäen osaava hallintosihteeri hoitaa asian muutamassa minuutissa.

Karsintapäätöksiä ei julkaista, koska kantelun syytösten oikeellisuutta ei ole kaikilta osin tutkittu ja koska päätöksiä ei ole varaa kirjoittaa auki muiden päätösten tapaan

On hämmentävää, että JSN ei "kaikilta osin" tutki virheiden korjaamista koskevien kantelujen syytösten oikeellisuutta. Miten olennaiseksi väitetyn virheen vähäisyyden voi todeta, jos ei tutki kantelun väitettä korjaamatta jätetystä asiavirheestä kaikilta osin eli kunnolla? 

JSN:n puheenjohtaja perustelee resurssipulalla sitä, että karsittavien kantelujen syytöksiä ei kaikilta osin tutkita. Resurssipulalla hän perustelee karsintapäätösten lakonisuuttakin eli sitä, ettei karsintapäätöksiä voida toimittaa ja kirjoittaa auki muiden päätösten tapaan.

Yleisön oikeuksien näkökulmasta on täysin kestämätöntä, jos JSN:llä ei tosiaankaan ole varaa tutkia kanteluja kunnolla ja kirjoittaa päätöksiä niin, että ne kehtaa julkaista. 

Yleistä etua vaalivien poliittisten päättäjien on syytä heti korjata moinen epäkohta ja lisätä reilusti JSN:n vuosittaista valtionapua. 

Jos valtiolla on varaa pönkittää tilattavia lehtiä kustantavaa toimialaa joka vuosi noin 118 miljoonan euron verotuella, sillä on kyllä varaa vaikkapa tuplata JSN:n mitätön valtionapu 80 000 eurosta 160 000 euroon. 

Tuplatun julkisen tuen avulla JSN voisi pestata vaikkapa kolmannen valmistelevan sihteerin. Tällöin kaikki muotovaatimukset täyttävät kantelut olisi varmasti mahdollista tutkia "kaikilta osin" ja kirjoittaa karsintapäätökset auki julkisuutta sietävällä tavalla.

Median itsesääntelyn omankin uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että JSN julkaisee kaikki hyvän journalistisen tavan tulkintansa. Härskistä kähminnästä karsintamenettelyn kulisseissa tulee kiireesti luopua ja muuttaa median aito itsesääntely täysin läpinäkyväksi.

lauantai 13. elokuuta 2016

 Pohjalainen levitti perätöntä tietoa Postin postinjakelubisneksen tuloksesta


Kustantajiensa bisneksiä uskollisesti vaalivat sanomalehdet ovat viime aikoina ottaneet hanakasti kantaa Postin haluihin rajoittaa yleispalveluun kuuluvan postin jakelun kolmeen kertaan viikossa. Nyt valtionyhtiön pitää kuskata yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvia kirjeitä ja paketteja viidesti viikossa.

Pohjalainen patisti pääkirjoituksessaan 3.8. Postia keskittymään postinjakelun "ydintoimintaan". Kirjoituksen laatinut päätoimittaja Toni Viljanmaa tuki patisteluaan liioittelemalla vahvasti moisen "ydintoiminnan" eli Postin postinjakelun kuluvan vuoden tammi-kesäkuun tulosta.

Ei päätoimittaja varmasti tahallaan huiputtanut lehtensä lukijoita. Hän vain erehtyi esittämään tuloksesta sellaisen prosenttiluvun, joka ei lainkaan kuvannut liiketuloksen suhdetta liikevaihtoon.

Postin osavuosikatsauksen luku kuvasi sitä, montako prosenttia kuluvan vuoden tammi-kesäkuun liiketulos oli kasvanut viime vuoden vastaavan ajanjakson liiketulokseen verrattuna.

Koska Pohjalainen ei pyynnöstä huolimatta korjannut pääkirjoituksensa virhettä, kirjoittelin lehden menettelystä kantelun ja meilailin sen tänään Julkisen sanan neuvostolle.

Tein kantelun nytkin, totta kai, edistääkseni median yleisön iloksi hyvää journalistista tapaa eli tarjotakseni JSN:lle tilaisuuden tulkita ja tukea hyvää journalistista tapaa.

Julkaisen kantelun tekstin saman tien tässä Faktavahti-blogini postauksessa. Postinjakelun teemaan joutunen palaamaan lähiaikoina, sillä väärän kannattavuustiedon lisäksi Postista on esitetty muutakin perätöntä tietoa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto
Eteläranta 10
00130 Helsinki


Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta


Kantelun kohde

Pohjalaisen nettilehdessä 3.8.2016 julkaistu Toni Viljanmaan pääkirjoitus ”Postin kannattaa ottaa Venäjän-retkestä opiksi ja keskittyä visusti ydintoimintaan”. Pääkirjoituksen osoite netissä on http://www.pohjalainen.fi/mielipide/pääkirjoitus/postin-kannattaa-ottaa-venäjän-retkestä-opiksi-ja-keskittyä-visusti-ydintoimintaan-1.2097872 (tarkistettu 13.8.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoituksessaan Toni Viljanmaa kritisoi Postin esitystä viisipäiväisen postinjakelun rajaamisesta kolmeen päivään. Hän huomautti Postin perinteisten postipalvelujen tammi-kesäkuun tuloksen näyttävän hyvältä.

Tässä yhteydessä hän esitti väitteen: ”Tulos suhteessa liikevaihtoon oli 9,6 prosenttia, vaikka liikevaihto laski 373 miljoonasta eurosta 357 miljoonaan euroon.”

Tieto Postin perinteisten postipalvelujen tammi-kesäkuun tuloksesta oli perätön ja tosiasiallista tulosta vahvasti liioitteleva.

Tämä käy ilmi 18.7.2016 päivätystä Posti Group Oyj:n osavuosikatsauksesta kuluvan vuoden tammi-kesäkuulta. Osavuosikatsauksen osoite netissä on http://www.posti.com/attachments/financials/2016/Posti-Group-Oyj-osavuosikatsaus-tammi-kesakuu-2016.pdf (tarkistettu 13.8.).

Osavuosikatsauksen sivulla 6 kerrotaan, että Postipalvelut-liiketoimintaryhmän liikevaihto oli tammi-kesäkuussa 356,8 miljoonaa euroa. Liiketoimintaryhmän oikaistu liiketulos oli 28,3 miljoonaa euroa. Se oli siis 7,9 prosenttia eikä 9,6 prosenttia liiketoimintaryhmän liikevaihdosta.

Postin postipalvelujen tulosta vahvasti liioitellut perätön tieto oli ilmeisesti poimittu erehdyksessä osavuosikatsauksen sivun 9 taulukon väärästä sarakkeesta. Siinä 9,6 prosenttia ei suinkaan kuvannut tulosta suhteessa liikevaihtoon, vaan se kuvasi postipalvelujen oikaistun liiketuloksen kasvua vuoden 2015 tammi-kesäkuusta.

Voidakseen ottaa kantaa valtionyhtiön poliittisesti kiisteltyyn postinjakeluun lukijat tarvitsevat oikean tiedon postinjakelun kannattavuudesta.

Pohjalaisen perätön, Postin postipalvelujen kannattavuutta vahvasti liioitellut tieto johti lukijoita harhaan tässä yhteiskunnallisesti tärkeässä asiassa. Siksi se oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen, korjausta vaativa virhe.

Niinpä lähetin heti 3.8. Pohjalaisen toimitukselle asiavirheen korjausta koskevan pyynnön (sen teksti on kantelun kuittauksen perässä). Lehden toimitus ei reagoinut korjauspyyntöön millään tavalla eikä myöskään oikaissut nettilehtensä olennaista virhettä.

Jättämällä korjaamatta olennaisen asiavirheen Pohjalainen nähdäkseni rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

30.6.2016 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon (23.4.2016) jälkeen tekemäni kantelut. Karsittuja kanteluja oli 17, ja niissä oli kyse olennaisena pitämäni asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen karsintapäätöksen JSN:n puheenjohtaja teki tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän karsi kunkin erillisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut olivat perusteluineen kovin erikoisia eivätkä voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta mielestäni olennaisen virheen (JO 20), se rikkoi hyvää journalistista tapaa. Tästä syystä kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 3.8.2016

Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

3. elokuuta 2016 6.52
Markku Lehtola
Vastaanottaja: toni.viljanmaa@pohjalainen.fi
Kopio: toimitus@pohjalainen.fi
”Postin kannattaa ottaa Venäjän-retkestä opiksi ja keskittyä visusti ydintoimintaan” -pääkirjoituksen (nettilehti 3.8.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kerroit Postin Venäjän-toimintojen tappiollisuudesta tammi-kesäkuussa ja esitit perinteisistä postipalveluista väitteen, että ”tulos suhteessa liikevaihtoon oli 9,6 prosenttia, vaikka liikevaihto laski 373 miljoonasta eurosta 357 miljoonaan euroon”.

Perinteisten postipalvelujen tulosta koskeva tieto oli virheellinen. Mainitsemasi 9,6 prosenttia ei ollut suinkaan tulos suhteessa liikevaihtoon, vaan luku kuvasi oikaistun liiketuloksen kasvua viime vuoden vastaavasta ajanjaksosta eli vuoden 2015 tammi-kesäkuusta (ks. osavuosikatsaus, s. 9).

Valtionyhtiö Postin postipalvelujen oikaistu liiketulos kuluvan vuoden tammi-kesäkuussa oli tosiasiassa 7,9 prosenttia postipalvelujen liikevaihdosta (ks. osavuosikatsaus, s. 10). 

Perinteisten postipalvelujen tulosta reilusti liioitellut väite oli kriittisessä pääkirjoituksessasi käsitykseni mukaan olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Oli muuten vähän erikoista jättää kertomatta lukijoille, mitä siitä seuraisi, jos valtionyhtiön pitäisi jakelun volyymien rajusta laskusta huolimatta taata tiedonsaanti koko maassa. LVM:n muistiosta voi nähdä, että se todennäköisesti johtaisi veronmaksajien kukkarolla käyntiin.

Verotukiaisten avullako valtionyhtiön pitäisi tulevaisuudessa jakaa sanomalehdet syrjäseuduilla? Miksei esimerkiksi Illkka-Yhtymä huolehdi tästä lehtiensä levikkialueilla? 

Kun konsernin liikevoitto (osuuksineen osakkuusyhtiöistä) on ollut viime vuosina jopa yli 20 prosenttia liikevaihdosta, konsernilla luulisi olevan varaa kuskata lehdet alueen syrjäisimpiinkin kolkkiin.

Tervehdyksin

Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Bodomin murhia puidaan jälleen median "kansankäräjillä"


7.10.2005 Espoon käräjäoikeus totesi Nils Gustafssonin syyttömäksi Bodomin murhiin. Oikeuden yksimielinen päätös murskasi syyttäjien teoriat kohta kohdalta pirstaleiksi.

Päätöksessään käräjäoikeus korosti, että "lukuisat seikat tukevat vahvasti johtopäätöstä Gustafssonin syyttömyydestä".

Oikeuden mukaan murhiin ei siis syyllistynyt Nils Gustafsson, joka oli ainoa henkiin jäänyt siitä neljän nuoren porukasta, joka kesällä 1960 leireili Bodominjärvellä. Tekijän täytyi tulla porukan ulkopuolelta.

Rikosoikeuden professori Ari-Matti Nuutila luonnehti päätöstä Journalismikritiikin vuosikirjassa 2006 tähän tapaan: "Päätös oli poikkeuksellisen yksiselitteisesti syytetyn vapauttava."

Gustafssonin syyttömyyden todennut päätös jäi lainvoimaiseksi, sillä syyttäjät eivät yrittäneet hakea päätökseen muutosta hovioikeudesta.

Mutta ei Bodom-käräjöinti suinkaan siihen loppunut.

Median "trial by newspaper" pyörii nimittäin yhä täyttä päätä. Nyt "kansankäräjät" on käynnistänyt kohuttu Bodom-elokuva, jonka ennakkonäytökset ovat maanantaina 8.8.

"Kansankäräjien" valmistavan istunnon meille tarjosi Ilta-Sanomien 5.8. ilmestynyt numero viihteen sivuillaan.

Nita Makkosen juttupaketista saimme tietää, että leffassa neljä nuorta yöpyy Bodominjärvellä "tarkoituksenaan luoda rekonstruktio vuoden 1960 kohtalokkaasta kesäkuisesta yöstä".

Elokuva ei kuulemma ota "millään tavalla kantaa todellisen murhayön tapahtumiin". Mutta katsojia luonnollisesti kiinnostaa se, millaisia teorioita Taneli Mustosen ohjaama elokuva tarjoaa Bodom-mysteerille. Näin Makkonen kuvasi ohjaajan ajatuksia Bodom-mysteeristä:

"Minun mielenkiintoni on siinä herkässä ajassa nuoruudessa, jolloin koetaan niin voimakkaita tunteita, että tällaisiin tapahtumiin voidaan päätyä."

Tarjoaako kauhuelokuvan rekonstruktio kesän 1960 murhayöstä siis yhä sitä teoriaa, että "tällaisiin tapahtumiin" päätyi sittenkin "voimakkaita tunteita" kokenut Nils Gustafsson -niminen nuorimies?

Ei toki välttämättä, sillä elokuvahan ei ota millään tavalla kantaa todellisen murhayön tapahtumiin. Ohjaaja muistaa mainita toisestakin teoriasta.

"Ja iso kysymys on myös, että mitä jos siellä oli ulkopuolinen tekijä. Halusin, että myös se tulee esiin, Mustonen kuvailee."

Journalismin etiikan näkövinkkelistä erikoista tekstiä lataa "kansankäräjien" valmistavan istunnon päätteeksi toimittaja Nita Makkonenkin. Kas näin:

"Bodomin murhat ovat kuvitteellisella tasolla kuin Agatha Christien klassikkoteos Eikä yksikään pelastunut (1939). Ulkopuolista tekijää epäillään, mutta kaikkein pelottavinta olisi, jos tekijä olisikin joku pienen joukon sisältä."

Bodom-elokuvaan ei tietenkään voi ottaa etukäteen kantaa. Mutta koko lailla erikoista oli teksti Ilta-Sanomissa, joka elokuvaa meille mainosti.

Eikö ihmisoikeuksiin kuuluva syyttömyysolettama paina höyhenen vertaa mediassa edes sen jälkeen, kun tuomioistuin on lainvoimaisella päätöksellä todennut yksilön syyttömäksi?

lauantai 6. elokuuta 2016

STT oikaisi, Keskisuomalainen "täsmensi"

Elokuun 1. päivän pääkirjoituksessaan Keskisuomalainen väitti, että "Ruotsissa syntyvyys ei ole viime vuosina laskenut." Väite oli perätön, joten pyysin lehden toimitusta oikaisemaan virheen:

1.8. pääkirjoituksessa väitettiin, että ”Ruotsissa syntyvyys ei ole viime vuosina laskenut”. Väite oli perätön ja lukijoita harhaan johtavana olennainen asiavirhe (JO 20). Virhe on syytä korjata viipymättä, jotta Keskisuomalaisen lukijat saavat oikean kuvan siitä, miten syntyvyys on Ruotsissa viime vuosina kehittynyt.

Ruotsissa (aivan kuten Suomessakin) 2000-luvun syntyvyys oli kansainvälisissä vertailuissa yleisimmin käytetyllä syntyvyyden mittarilla eli kokonaishedelmällisyysluvulla (Total fertility rate) mitattuna huipussaan vuonna 2010. Kyseisen vuoden luku oli Ruotsissa 1,98. Vuonna 2015 vastaava luku oli enää 1,85 eli noin 6,6 prosenttia pienempi.

Yleinen syntyvyysluku (Crude birth rate, per 1000) vuonna 2010 oli 12,3 ja vuonna 2015 eli viisi vuotta myöhemmin enää 11,7. Tälläkin syntyvyyden mittarilla mitattu syntyvyys siis on viime vuosina laskenut Ruotsissa. Laskua oli viiden vuoden aikana noin 4,8 prosenttia. 

Toimituksesta saamani tiedon mukaan pääkirjoituksen lähteenä oli STT:n 27.7. jakama juttu. Sen kantava teesi oli ollut, että Suomessa syntyvyys oli viime vuosina laskenut, mutta Ruotsissa ei.

Kuten aiemmasta postauksestani kävi ilmi, STT – Tilastokeskuksen asiantuntijaa kuultuaan – oikaisi reilusti virheensä: syntyvyys oli viime vuosina laskenut Ruotsissakin. Oikaisunsa STT lähetti lehdille maanantaina 1.8.

Keskisuomalaiselle virheen oikaiseminen osoittautui vähän vaikeaksi. Oikaisujen palstalla lehti ei julkaissut reilusti asiavirheen oikaisua vaan "täsmennyksen" 1.8. pääkirjoitukseen. 4.8. julkaistu "täsmennys" oli tällainen:

Pääkirjoituksessa ”Enemmän huomiota perhepolitiikkaan” (KSML 1.8.) kirjoitettiin, että Ruotsissa syntyvyys ei ole viime vuosina laskenut. Ruotsin tilastokeskuksen SCB:n mukaan aivan viime vuosina (2010–15) syntyvyys kuitenkin on Ruotsissa hieman laskenut. Sitä vastoin hieman pidemmällä aikavälillä (2000–15) tarkasteltuna syntyvyys ei ole laskenut vaan ollut kasvussa. 

Kirjoituksessa vertailukohtana käytetyssä Suomessa syntyvyys on laskenut sekä lyhyemmällä (2010–15) että pidemmällä (2000–15) aikavälillä tarkasteltuna. Esiin nostettu ero Ruotsin ja Suomen syntyvyyskehityksessä on todellinen, jos vertaillaan kokonaishedelmällisyyslukuja vuosituhannen vaihteesta alkaen.

Lehti siis myönsi, että "aivan viime vuosina" syntyvyys on vastoin 1.8. pääkirjoituksen väitettä Ruotsissa hieman laskenut. Mutta kun tarkastellaan asiaa "hieman pidemmällä aikavälillä", niin syntyvyys ei ole Ruotsissa laskenut, vaan se on ollut kasvussa.

Näin Keskisuomalaisen toimitus vakuutteli lukijoille, että oikeastaan lehti ei ollut perätöntä tietoa julkaissutkaan. Mutta miltäpä vakuuttelu näyttää, jos ulotamme tarkastelun ilkeästi vielä "hieman pidemmälle aikavälille"?

KOKONAISHEDELMÄLLISYYS 1960–2015


Ruotsi
Suomi
1960
2,17
2,71
1964
2,47
2,58
1973
1,87
1,50
1990
2,14
1,79
2000
1,55
1,73
2010
1,98
1,87
2015
1,85
1,65

Jos ulotamme "hieman pidemmän aikavälin" vuoteen 1990, syntyvyys on laskenut sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Kun ulotamme katseen vielä pitemmälle syntyvyyden esihistoriaan eli 1960-luvulle, kuva on aivan samanlainen. Syntyvyys on laskenut niin Ruotsissa kuin Suomessa.

Mutta asetelma muuttuukin hiukan, jos valitsemme tarkastelun lähtökohdaksi vuoden 1973, jolloin syntyvyys Suomessa oli alhaisimmillaan. Nyt syntyvyys näyttäisi aavistuksen laskeneen Ruotsissa, mutta nousseen Suomessa.


Mitä meidän pitäisi perhepolitiikasta ja Keskisuomalaisen suhtautumisesta virheen korjaamiseen tämän tiedon valossa ajatella?