Faktavahti

Solidaarisuusvero vuonna 2018

Lokakuun 12. päivänä ruodin kriittisesti iloisia veronmaksajia sumuttavaa median hokemaa "kahden prosentin" solidaarisuusverosta. Postauksen voi lukea tästä, ja se kannattaakin lukea tämänkertaisen tarinan taustaksi.

Rikkaiden piinaksi valtion progressiivisen ansiotuloveron asteikkoon keksittiin vuonna 2013 uusi ylin veroluokka. Sen alarajaksi tuli 100 000 euroa, ja vero alarajan ylittävistä tuloista tuli olemaan kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuoden 2012 ylimmässä veroluokassa oli ollut.

Nyt on tullut aika katsoa, miten solidaarisuusvero riistää suurituloisia ensi vuonna. Vertailtavina ovat Juha Sipilän porvarihallituksen sekä SDP:n ja Vasemmistoliiton ehdotukset ylimmästä veroluokasta.

Valtion tuloveroasteikon ylin veroluokka 2017 ja 2018

	Verotettavan ansiotulon alaraja, €	Vero alarajan kohdalla, €	Vero alarajan ylittävästä tulon osasta, %
2017	73 100	10 174,00	31,50
HE 2018	74 200	10 156,25	31,25
SDP 2018	90 000	15 093,75	33,25
VAS 2018	100 000	18 647,50	34,00

Minulle niin rakkaan Ole hyvä rikkaille -yhdistyksen ehkä ainoana aktivistina halusin nähdä, miten veroprogressio "varastaa" niiltä kohtalotovereiltamme, joiden verotettavat ansiotulot ovat vuodessa 120 000, 240 000 tai 1 200 000 euroa.

Ilmaisu "varastaa" on niin osuva, että sitä on suorastaan pakko käyttää. Sitähän käyttävät muutkin. Paavo Löppönen kertoo Vapauden markkinat -kirjassaan (2017, s. 111) siitä, miten uusliberaaleille progressiivinen verotus on perusolemukseltaan juuri varkautta. Ja voin paljastaa, että uusliberaalit ovat ideologisesti hyvin lähellä OHR-yhdistyksen linjaa.

Huojentavana OHR-yhdistys on pitänyt sitä tosiasiaa, että valtion progressiivinen ansiotulovero on lopultakin ainoa yhdistyksen rikkaita ystäviä riivaava oikeasti progressiivinen vero.

Syynättävät tuloluokatkaan eivät ole ihan sattumanvaraisia. Pari viikkoa sitten julkaistut verotiedot paljastivat, että noin 120 000 euron ansiotuloista per vuosi nautiskelevat esimerkiksi monet vähän mitättömämpien lehtien päätoimittajat.

Tähän kaartiin kuuluivat viime vuonna esimerkiksi Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka sekä Itä- ja Länsi-Savon päätoimittajana ahkeroinut Tiina Ojutkangas. Yli kymppitonnin kuussa näyttivät ansainneen muun muassa Iltalehden Petri Hakala ja Helsingin Sanomien Antero Mukka.

Lähes 240 000 euron vuotuisilla ansiotuloilla lehtiensä virheitä päättävät jättää korjaamatta median ykkösketjun päätoimittajat. Vuonna 2016 näitä journalismin isoja poikia olivat esimerkiksi Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja, Helsingin Sanomien Kaius Niemi ja Keskisuomalaisen Pekka Mervola.

1 200 000 euron ansiotuloihin yltävät monet yrityseliittiin kuuluvat ja kuuluneet. Viime vuonna sata tonnia kuussa ansaitsivat esimerkiksi takavuosilta hyvinkin tutut sankarimme Matti Alahuhta ja Mikael Lilius. Sata tonnia ansiotuloa kuussa ei siis ole vain vilkkaan mielikuvituksen sepitettä.

120 000 €

	Taulukon mukainen valtion ansiotulovero, €	Muutos vuodesta 2017, €	Muutos vuodesta 2017, %
2017	24 947,50
HE 2018	24 468,75	–478,75	–1,9
SDP 2018	25 068,75	+121,25	+0,5
VAS 2018	25 447,50	+500,00	+2,0

240 000 €

	Taulukon mukainen valtion ansiotulovero, €	Muutos vuodesta 2017, €	Muutos vuodesta 2017, %
2017	62 747,50
HE 2018	61 968,75	–778,75	–1,2
SDP 2018	64 968,75	+2 221,25	+3,5
VAS 2018	66 247,50	+3 500,00	+5,6

1 200 000 €

	Taulukon mukainen valtion ansiotulovero, €	Muutos vuodesta 2017, €	Muutos vuodesta 2017, %
2017	365 147,50
HE 2018	361 968,75	–3 178,75	–0,9
SDP 2018	384 168,75	+19 021,25	+5,2
VAS 2018	392 647,50	+27 500,00	+7,5

Asetelmien luvut paljastavat kriittiselle lukijalle varmasti sen, miksi OHR-yhdistyksellä on aihetta iloita Juha Sipilän hallituksen esityksestä.

Jos ja kun hallituksen esitys menee läpi eduskunnassa, valtio "varastaa" yhdistyksen potentiaalisilta jäseniltä ensi vuonna hitusen vähemmän kuin tänä vuonna tämän kirotun progressiivisen tuloveron avulla.

OHR-yhdistys kiittää hallitusta ja kiinnittää samalla huomiota siihen, kuinka oikeudenmukainenkin hallituksen esitys on. Suhteellisesti se viilentää rikkaiden köyhälistön verohelvettiä enemmän kuin rikkaiden valioita kärventäviä tulenlieskoja.

Ja, kuten kaikki OHR-yhdistystä lähellä olevat tietävät, kun progressiota rikkaiden verotuksessa loivennetaan, se kannustaa heitä paiskimaan entistä enemmän töitä. Johan arkijärkikin tämän sanoo.

Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala tosin väittää (Julkistalous. 2009, s. 225) työn tarjontaa ruotineiden tutkimusten osoittavan jotain muuta.

Tiedetään kuulemma, että suurilla tuloilla työn tarjonta eli työtuntien määrä ei juurikaan reagoi rajaveroihin. Mutta johan arkijärkikin sen sanoo, ettei se näin voi olla. Jos ette usko arkijärkeen, niin kysäiskääpä asiasta vaikkapa ajatuspaja Liberan viisailta.