Tasavallan presidentti Sauli Niinistö: 

"Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 prosenttia"

15. tammikuuta 2014 maan talouden ja politiikan rehellinen, moraalista selkärankaa omaava eliitti pohti teollisuuden tulevaisuutta Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamossa järjestetyssä seminaarissa.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) koolle kutsuman, "Selkärankaseminaariksi" vitsikkäästi ristityn tilaisuuden avasi tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Taloussanomien uutisen mukaan presidentti Niinistö otti tiukasti kantaa sisäpolitiikkaa ideologisesti ja poliittisesti vahvasti jakaneeseen ja jakavaan kysymykseen julkisen talouden koosta:

"Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 prosenttia. Se taitaa olla enemmän kuin missään muualla maailmassa – – Se ei ole terve tilanne. Julkisen sektorin koko on täysin kestämätön."

Ulkopolitiikkaa johtamaan valitun presidentin heittäytymisestä sisäpoliittisen kiistan osapuoleksi kerrottiin myös sosiaalisessa mediassa surffaaville suomalaisille. Tasavallan presidentin kansliasta nimittäin lävähti nettiin tällainen tviitti:

Kiinnostavaa tässä arvojen "johdattelijana" itseään pitävän Niinistön ulostulossa ei ollut vain se, että hän asettui tukemaan yhtä osapuolta sisäpolitiikan isossa, ikiaikaisessa ideologisessa kiistassa.

Kiinnostavaa oli sekin, että hän johdatteli suomalaisia harhaan. Väite, että julkisen sektorin "osuus" bruttokansantuotteesta olisi Suomessa 58 prosenttia, oli nimittäin hölynpölyä.

Kansalaisia huiputtavaan pötypuheeseen puuttui 27.1.2014 eli heti kohta Niinistön ulostulon jälkeen Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun Tieto&trendit-lehdessä. 

"Tuotannon arvoa kuvaava bruttokansantuote ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä, joka tarkoittaa kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoa. Julkinen sektori tuottaa Suomessa viidesosan bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa."

Kansantalouden tilinpitoon perehtymättömien kansalaisten harhaanjohdattelu perustui "osuuden" ja "suhteen" käsitteiden sotkemiseen:

"Kun verrataan julkisia menoja ja bruttokansantuotetta, tarkastellaan kahden eri tunnusluvun välistä suhdetta, ei toisen osuutta toisesta", pääjohtaja Marjo Bruun huomautti.

Sotkemalla – nähdäkseni tahallaan – osuuden ja suhteen käsitteet, Niinistö onnistui uskottelemaan kansalaisille, että yksityisen sektorin "osuus" bruttokansantuotteesta olisi mitättömät 42 prosenttia ja julkisen sektorin "osuus" täysin kestämättömät 58 prosenttia.

Tosiasiassa yksityiset menot esimerkiksi vuonna 2013 olivat reilusti yli 200 prosenttia suhteessa bkt:hen. Yritysten menot suhteessa bkt:hen olivat 139 prosenttia ja kotitalouksien kaikki menot 83 prosenttia suhteessa bkt:hen. 

Nämä tiedot käyvät ilmi esimerkiksi Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan artikkelista teoksessa Hyvinvointivaltio 2010-luvulla (s. 20–21). Artikkelin voi lukea tästä.

Arvojen johdattelijan harrastaman harhaanjohdattelun mittoja kuvaa hyvin se, että esimerkiksi vuonna 2013 julkisen sektorin osuus arvonlisäyksestä eli bruttokansantuotteesta oli 21,2 prosenttia eikä suinkaan 58 prosenttia. Vuonna 2016 julkisen sektorin osuus bkt:stä oli enää 19,7 prosenttia.

Miksi kaikki kriittiset journalistit ja faktantarkistajat ovat vaienneet tästä äänestäjien huiputtamisesta sekä ennen nyt käytyä vaalikampanjaa että sen aikana? 

Tällaista oharia voi vain ihmetellä senkin takia, että Sauli Niinistön näkemys julkisen sektorin "täysin kestämättömästä" koosta näyttäisi olevan vahvasti ristiriidassa kansalaisten enemmistön näkemysten kanssa.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA on vuodesta 1993 lähtien selvittänyt hyvinvointivaltion kannatusta arvo- ja asennetutkimuksissaan tällaisella väittämällä:

"Vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon, suomalainen hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen."

2010-luvun kyselyissä kolme neljästä vastaajasta (77 %) on kertonut olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa. Arvojen johdattelijan mielestä julkisen sektorin koko taas on "täysin kestämätön".

Turun Sanomien uutispäällikkö petkutti lukijoita

Turun Sanomat julkaisi nettilehdessään 7.12.2017 uutispäällikkö Hannu Miettusen kolumnin "Greipinviljelijän asialla". Kolumnin voi lukea tästä.

Taitavasti värkätyssä, pisteliäässä kolumnissaan Miettunen huomautti keskustan olleen maan liberaalein alkoholipuolue:

"Se on ollut hallituksessa purkamassa kieltolakia, vapauttamassa keskiolutta, viemässä Suomea EU:n jäseneksi ja kahdesti laskemassa alkoholiveroa, 1994 jopa 40 prosentilla."

Keskusta oli (maalaisliittona) J.E. Sunilan hallituksessa vuonna 1932, kun kieltolaki väkijuomalain muutoksella (45/1932, 9.2.1932) purettiin 5.4.1932.

Keskusta oli myös siinä Rafael Paasion hallituksessa, joka teki esityksen (HE 83/1967) keskioluen myynnin vapauttamisesta ruokakauppoihin ja kahviloihin vuoden 1969 alusta.

Keskusta oli siinä Esko Ahon johtamassa hallituksessa (1991–1995), joka oli viemässä Suomea EU:n jäseneksi.

Keskusta oli myös siinä Matti Vanhasen hallituksessa, jonka esityksestä (HE 80/2003, 3.10.2003) alkoholiveroa laskettiin – tappavin seurauksin – keskimäärin peräti 33 prosentilla.

Mutta oliko keskusta vuonna 1994 laskemassa alkoholiveroa "jopa 40 prosentilla"? Ei todellakaan ollut.

Mitään 40 prosentin jättialennusta alkoholiveroon ei silloin ylipäätään ollut vireillä, eikä Ahon hallitus moista esittänyt.

1.7.1994 toki tuli voimaan laki alkoholijuomaverosta (532/1994), mutta kuten hallituksen esitys 30/1994 osoittaa, uusi laki vain muutti verotuksen rakennetta.

Kaikkien alkoholijuomien verotuksessa siirryttiin laskutukseen perustuneesta verosta määräveroon, jossa vero määräytyi juoman alkoholipitoisuuden perusteella.

"Muutoksella ei olisi vaikutusta valtion alkoholituloihin. Ehdotetut veromäärät eivät muuttaisi alkoholijuomien keskimääräistä hintatasoa, mutta juomien keskinäisissä hintasuhteissa tapahtuisi muutoksia", hallitus kuvasi esitystään.

Oluen verotus nousisi noin 100 miljoonalla markalla, viinien verotus pysyisi ennallaan, ja muiden alkoholijuomien verotus laskisi noin 100 miljoonalla markalla, Ahon hallitus arvioi.

Muutosten mitoista kertonee jotain se hallituksen esityksen tieto, että vuonna 1993 valtiolle oli kertynyt alkoholijuomista erilaisia tuloja yhteensä noin 10,7 miljardia markkaa.

Koska Hannu Miettusen väite johti lukijoita tosi pahasti harhaan, lähetin TS:n toimitukselle 8.12. korjauspyynnön.

Toimitus päätti jättää virheen oikaisematta, joten lähetin JSN:lle kantelun 18.12.2017. Kantelu korjauspyyntöineen on postauksen lopussa.

4.1.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti – tutkimatta kantelun asiasisältöä – karsia kantelun sillä jo tutuksi tulleella "teknisellä", kantelun väitettyyn motiiviin liittyvällä perusteella:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

Petkutus osoittautui tahalliseksi

Kun toimitus päättää jättää korjaamatta asiavirheen, se toimii epärehellisesti ja huiputtaa yleisöä. Näin kävi nytkin.

Mutta Turun Sanomien tapaus oli vieläkin härskimpi. Kävi nimittäin ilmi, että uutispäällikkö oli esittänyt lukijoille tahallaan harhaanjohtavan väitteen.

Tuo väitehän oli se, että keskusta oli vuonna 1994 laskemassa alkoholiveroa "jopa 40 prosentilla".

Oikeasti mitään alkoholiveron jättimäistä 40 prosentin alennusta ei silloin kuitenkaan esitetty eikä tehty.

Verotuksen rakennetta vain muutettiin, niin että joidenkin juomien verot nousivat, joidenkin verot pysyivät ennallaan ja joidenkin juomien verot laskivat.

Mistä Turun Sanomien uutispäällikön Hannu Miettusen esittämässä väitteessä siis oli kyse?

Sähköpostissaan 8.12. hän perusteli väitteensä oikeutusta sillä, että eräiden alkoholijuomien, "kuten kalleimpien konjakkien", hinta laski verouudistuksen yhteydessä 40 prosenttia.

Tämäkö muka oikeutti uskottelemaan lehden lukijoille, että keskusta oli vuonna 1994 laskemassa alkoholiveroa "jopa 40 prosentilla"?

Meillä päin moista touhua tavataan kutsua sen oikealla nimellä valehteluksi ja moista touhuajaa valehtelijaksi.

Mitä tällaiselle moraalittomalle vilpistelylle pitäisi tehdä, voisiko sitä jotenkin ehkäistä? Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mielestä tepsivä keino saattaisi olla ehkä vähän yllättävästi peili.

Valehtelua jännästi ruotivassa Vaihtoehtoisia faktoja? -kirjassaan (2017, s. 256–257) Ojanen kertoo parista tutkimuksesta, joiden tulosten mukaan peili voisi kenties toimia moraalin vartijana.

Ajatus menee jotenkin niin, että peilistä meitä arvioi oman minuutemme "kaksoisolento". Ja ainakin eräässä järjestetyssä kokeessa tietoisuus tästä tarkkailijasta suojeli vilpin kiusauksilta ja sai pitämään kiinni moraalisista normeista.

–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uutispäällikkö Hannu Miettusen kolumni ”Greipinviljelijän asialla” Turun Sanomien nettilehdessä 7.12.2017. Kolumnin osoite on http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/3755142/Hannu+Miettunen+++Greipinviljelijan+asialla (tarkistettu 18.12.2017).

Kantelun perusteet

Kolumnissaan Turun Sanomien uutispäällikkö Hannu Miettunen totesi keskustan olleen tosiasiassa maan liberaalein alkoholipuolue:

”Se on ollut hallituksessa purkamassa kieltolakia, vapauttamassa keskiolutta, viemässä Suomea EU:n jäseneksi ja kahdesti laskemassa alkoholiveroa, 1994 jopa 40 prosentilla.”

Väite siitä, että keskusta olisi ollut vuonna 1994 laskemassa alkoholiveroa ”jopa 40 prosentilla”, oli perätön ja johti Turun Sanomien lukijoita pahasti harhaan. Perätön väite oli olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe (JO 20).

1.7.1994 voimaan tullut laki alkoholijuomaverosta (532/1994) muutti vain verotuksen rakennetta. Kaikkien alkoholijuomien verotuksessa siirryttiin laskutukseen perustuneesta verosta määräveroon, jossa vero määräytyi juoman etyylialkoholipitoisuuden perusteella.

Esko Ahon (kesk.) hallituksen esittämässä uudistuksessa ei ollut kysymys 40 prosentin veroalesta. Hallitus arvioi (HE 30/1994), että oluen verotus nousisi noin 100 miljoonalla markalla, viinien verotus pysyisi ennallaan ja muiden alkoholijuomien verotus laskisi noin 100 miljoonalla markalla.

Uudistus ei hallituksen mukaan muuttaisi lainkaan alkoholijuomaverotuloja, ja vaikutus juomien hintoihinkin arvioitiin lähes olemattomaksi. Hallitus arvioi alkoholijuomien hintojen alenevan keskimäärin vain 1 prosentilla.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta puolestaan arvioi (VaVM 26/1994), että ehdotetut verot eivät muuttaisi alkoholijuomien keskimääräistä hintatasoa, ”mutta juomien keskinäisissä hintasuhteissa tapahtuisi muutoksia”.

8.12.2017 lähetin Turun Sanomien toimitukselle Miettusen kolumnin pahaa asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kanteluni lopussa.

Hannu Miettunen vastasi korjauspyyntöön. Vastauksesta kävi ilmi, että asiavirhe oli päätetty jättää korjaamatta. Jättämällä olennaisen virheen korjaamatta Turun Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 18.12.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

8. joulukuuta 2017 klo 12.31

Markku Lehtola

”Greipinviljelijän asialla” -kolumnin (TS:n nettilehti 7.12.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: hannu.miettunen@ts.fi

Kopio: kari.vainio@ts.fi, ts.paakirjoitus@ts.fi, ts.uutiset@ts.fi

Hei,

väitit keskustan olleen laskemassa kahdesti alkoholiveroa, ”1994 jopa 40 prosentilla”. Väite siitä, että keskusta olisi vuonna 1994 ollut laskemassa alkoholiveroa jopa 40 prosentilla, oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

1.7.1994 voimaan tullut laki alkoholijuomaverosta (532/1994) muutti alkoholijuomien verotusta, niin että kaikkien alkoholijuomien verotuksessa siirryttiin määräveroon. Kyseessä siis oli verotuksen rakenteen muutos, ei mikään alkoholiveron 40 prosentin alennus.

Hallituksen esityksessä (30/1994) arvioitiin, että oluen verotus nousisi noin 100 miljoonalla markalla, viinien vero pysyisi ennallaan ja muiden alkoholijuomien verotus laskisi noin 100 miljoonalla markalla.

”Kaikkien alkoholijuomien hintojen arvioidaan alenevan keskimäärin 1 prosentilla”, hallitus arvioi. Sen mukaan verotuksen rakenteen muutos ei muuttaisi alkoholijuomaverotuloja lainkaan.

Edellä oleva osoittaa mielestäni hyvin, ettei keskusta eikä mikään muukaan puolue ollut vuonna 1994 laskemassa alkoholiveroa ”jopa 40 prosentilla”. Mitään tuollaista alkoholiveron jättialea ei ylipäätään ollut silloin vireillä.

Vuonna 2004 keskusta sen sijaan oli Matti Vanhasen hallituksessa laskemassa alkoholiveroja. 1.3.2004 voimaan tullut lainmuutos merkitsi sitä, että alkoholiverojen taso laski keskimäärin 33 prosenttia.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com 

Ilkka jätti oikaisematta väärinkäsityksensä

 – JSN ei piitannut siitä

Joulukuun 2. päivänä 2017 Seinäjoella ilmestyvä Ilkka julkaisi pääkirjoituksen "Tuloerot ja poliittiset jakolinjat pudottavat yhteisestä veneestä". Pääkirjoituksen voi lukea tästä.

Kirjoittaja viittasi Ylen uutisten 1.12. julkaisemaan juttuun (sen voi lukea tästä), jossa professori Juho Saari oli todennut, että suomalaiset eivät enää koe olevansa samassa veneessä.

Jakolinjoja syntyy tulotasojen ja poliittisten kantojen mukaan, Ilkan kirjoittaja huomautti ja esitti sitten tällaisen väitteen suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunteesta:

"Yhteenkuuluvuus on vähäisintä heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien joukossa. Mitä enemmän oikealla he ovat poliittisella kartalla, sitä vahvempi on tunne yhteisestä veneestä putoamisesta."

Ylen uutisjutussa professori Saari oli arvioinut suomalaisten samassa veneessä olemisen kokemista tähän tapaan:

"Ehkä lyhyesti sanottuna vähän keskiluokkaisempi väki kokee olevansa enemmän samassa veneessä. Mitä heikommassa asemassa ollaan, sitä vähemmän yhteenkuuluvuutta koetaan. Ja mitä enemmän ollaan oikealla, sitä useampi näin kokee, ja mitä enemmän vasemmalla, sitä vähemmän tätä käsitystä jaetaan."

Vuonna 2017 ilmestyneessä "Sosiaaliturvariippuvuus"-teoksessa Juho Saari ruoti nyt puheena olevaa samassa veneessä olemisen kokemista sivuilla 56–57. Teoksen voi lukea tästä.

Edellisenä vuonna tehdyn kyselyn tuloksiin viitaten Saari huomautti, että suomalaisilla on vahvat mielipiteet väitteestä, jonka mukaan "Suomalaiset ovat samassa veneessä":

"Kokoomuksen, RKP:n, Suomen Keskustan ja Perussuomalaisten äänestäjät kannattavat väitettä ja muut puolueet vastaavasti suhtautuvat siihen varauksellisesti."

Oli helppo nähdä, että Ilkan pääkirjoituksen kirjoittaja oli sortunut väärinkäsitykseen ja kääntänyt asiat päälaelleen.

Tosiasiassa: mitä enemmän oikealla suomalaiset ovat poliittisella kartalla, sitä useammalla on tunne yhteisessä veneessä olemisesta, ei siitä putoamisesta.

Koska Ilkan toimitus ei suostunut korjaamaan noloon väärinkäsitykseen perustunutta virhettään, tein JSN:lle kantelun olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Kantelu on postauksen lopussa.

No, tämäkin kantelu törmäsi Ilkan lukijoiden iloksi JSN:n minulle jo puolitoista vuotta sitten antamaan porttikieltoon.

Puheenjohtaja Elina Grundström päätti 19.12.2017, että neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, "koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa".

Koska porttikiellon peruste on luonteeltaan "tekninen", saamme tietää nytkin vain sen, että median itsesääntelyä pyörittävä JSN ei piitannut vähääkään siitä, julkaisiko Ilkka vääriä vai oikeita tietoja.

Ilkan toimitus tietysti paljasti piittaamattomuutensa lehden lukijoista jo siinä vaiheessa, kun päätti jättää korjaamatta asiavirheen, joka johti lukijoita pahemman kerran harhaan.

"Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin – – ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta."

(Ilkan päätoimittaja Satu Takala päätoimittajien "Luotettavan median puolesta" -manifestissa 1.3.2016)

––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ilkka-lehden pääkirjoitus ”Tuloerot ja poliittiset jakolinjat pudottavat yhteisestä veneestä” 2.12.2017. Pääkirjoituksen osoite Ilkan nettilehdessä on https://www.ilkka.fi/mielipide/pääkirjoitus/pääkirjoitus-tuloerot-ja-poliittiset-jakolinjat-pudottavat-yhteisestä-veneestä-1.2469214 (tarkistettu 9.12.2017).

Kantelun perusteet

Kirjoittaja kertoi professori Juho Saaren todenneen (Yle 1.12.), että suomalaiset eivät enää koe olevansa samassa veneessä ja että jakolinjoja syntyy tulotasojen ja poliittisten kantojen mukaan.

Todettuaan, että yhteenkuuluvuus on vähäisintä heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien joukossa, kirjoittaja väitti:

”Mitä enemmän oikealla he ovat poliittisella kartalla, sitä vahvempi on tunne yhteisestä veneestä putoamisesta.”

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Tosiasiassa on niin, että mitä enemmän oikealla suomalaiset ovat, sitä useammalla on tunne samassa veneessä olemisesta.

Juuri näin professori Juho Saari oli todennut siinä Ylen nettisivujen 1.12. jutussa, johon Ilkan pääkirjoituksen kirjoittaja viittasi. Jutun osoite netissä on https://yle.fi/uutiset/3-9957293.   

Myös ”Sosiaaliturvariippuvuus”-teoksessaan (2017, 56–57) Juho Saari toteaa tehdyn kyselyn tuloksiin viitaten Kokoomuksen, RKP:n, Keskustan ja Perussuomalaisten äänestäjien kannattavan väitettä, että suomalaiset ovat samassa veneessä. Muiden puolueiden äänestäjät suhtautuvat väitteeseen sen sijaan varauksellisesti.

Heti 2.12. aamulla lähetin Ilkan toimitukselle olennaisen asiavirheen korjausta koskevan pyynnön. Se on kantelun lopussa.

3.12. uudistin korjauspyyntöni ja muistutin siitä, mitä professori Juho Saari oli kirjoittanut asiasta Sosiaaliturvariippuvuus-teoksessaan.

Ilkan toimitus ei reagoinut korjauspyyntöihin millään tavalla eikä myöskään korjannut pahaa asiavirhettä. Jättämällä olennaisen virheen korjaamatta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 9.12.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

2. joulukuuta 2017 klo 4.38

Markku Lehtola

”Tuloerot ja poliittiset jakolinjat pudottavat yhteisestä veneestä” -pääkirjoituksen (Ilkan nettilehti 2.12.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: satu.takala@ilkka.fi

Kopio: maiju.lemettinen@ilkka.fi, toimitus@ilkka.fi

Hei,

pääkirjoituksessa todetaan professori Juho Saaren ajatuksiin (Yle 1.12.) viitaten, että suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunne on heikentynyt ja että jakolinjoja syntyy tulotasojen ja poliittisten kantojen mukaan.

Tässä yhteydessä kirjoittaja esittää väitteen: ”Yhteenkuuluvuus on vähäisintä heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien joukossa. Mitä enemmän oikealla he ovat poliittisella kartalla, sitä vahvempi on tunne yhteisestä veneestä putoamisesta.”

Ylen 1.12. jutussa professori Saari päinvastoin toteaa, että mitä enemmän ollaan oikealla, sitä useampi kokee yhteenkuuluvuutta. Kirjoittaja oli siten kääntänyt Saaren ajatuksen ylösalaisin ja väitti, että oikeistolaisilla on vahvempi tunne yhteisestä veneestä putoamisesta.

Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Toimitus vastaa myös mielipidekirjoitusten asiasisällön oikeellisuudesta

Yksi reilut viisi vuotta jatkuneen "JSN-testini" menestyksistä on kanteluni pohjalta tehty Julkisen sanan neuvoston langettava päätös 5861/SL/15. Siinä JSN teki selväksi, että toimitus on vastuussa myös yleisönosastossa julkaistujen kirjoitusten faktojen paikkansapitävyydestä.

Toimitukset tuskin järin yleisesti riemuitsivat tästä tärkeästä päätöksestä, josta yleisön on kuitenkin syytä kiittää median itsesääntelyä pyörittävää Julkisen sanan neuvostoa.

Ainakin kantelun kohteena olleella toimituksella nimittäin oli ollut sellainen typerä käsitys, että toimituksen ei tarvitse vastata julkaistavaksi valitsemiensa mielipidekirjoitusten asiavirheistä.

Kantelu koski Hufvudstadsbladetia. Se oli julkaissut 31.5.2015 Tony Granholm -nimisen henkilön kirjoituksen "Individen står ensam i helvetet".

Kirjoituksessaan Granholm totesi ensin aivan oikein, että itsemurha ei Suomessa ole rikos. Tämän jälkeen hän kuitenkin väitti, että "i Finland är det ett brott att hjälpa sin vän med något som inte är ett brott".

Hbl:n julkaisemassa kirjoituksessa siis väitettiin, että itsemurhassa avustaminen on Suomessa rikos. Väite oli perätön, joten lähetin toimitukselle vielä samana päivänä korjauspyynnön.

Pyynnössäni viittasin ETENEn eli valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan 15.12.2011 kannanottoon eutanasian mahdollisuudesta. ETENEn mukaan "itsemurhan edistäminen ei ole Suomessa rikos" (s. 2).

Hbl:n toimitus kieltäytyi korjaamasta asiavirhettä. Lehden uusi päätoimittaja Tommy Westerlund totesi korjauspyynnön torjuvassa vastauksessaan: "Vi ansvarar inte för sakfel i insändartexter."

Lähetin JSN:lle asiavirheen korjaamatta jättämisestä kantelun. Sitä perustelin myös viittaamalla oikeusministeri Johannes Koskisen 8.3.2005 vastaukseen kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjalliseen kysymykseen 80/2005.

Vastauksessaan silloinen oikeusministeri totesi, että itsemurhaan avustamisesta ei rikoslaissa ole erityisiä säännöksiä:

"Rikosoikeuden yleisten oppien perusteella avustajan rankaiseminen avunannosta tai yllytyksestä edellyttäisi rangaistavaa päätekoa. Itsemurha ei ole rangaistava teko."

---------------

Muinoin itsemurha oli rangaistava rikos. Itsemurha kriminalisoitiin Ruotsin valtakunnassa vuonna 1442 kootussa Kuningas Kristoferin maanlaissa. Rangaistavana rikoksena itsemurha pysyi peräti 1800-luvun jälkipuolelle saakka.

Itsemurhaa koskevaa lainsäädäntöä ja itsemurharikoksia tutkineen Riikka Miettisen mukaan rangaistukset kohdistettiin itsemurhan tehneen ruumiiseen (ks. väitöstiedote).

Mieleltään terveet itsemurhaajat pyövelin piti viedä metsään ja polttaa jäännökset roviolla. Mieleltään sairaat taas tuli lain mukaan haudata kirkkomaan ulkopuolelle.

---------------

Julkisen sanan neuvosto antoi kantelusta langettavan päätöksen 16.12.2015. Päätöksessä kuvattiin Hbl:n päätoimittajan neuvostolle antamaa vastausta, toivottavasti oikein.

Vastauksesta kävi ilmi se, että Hbl:n toimituksessa oli koettu mielipidekirjoitusten asiavirheiden tarkistaminen "erittäin aikaa ja resursseja vaativaksi".

Varsin erikoinen ajatus päätoimittajan vastauksessa oli – jos vastaus todellakin oli kuvattu oikein – että asiavirheet julkaistaan Hbl:ssä Debatt-palstalla. Että oikein oma palstansa asiavirheille?

No, JSN:n ratkaisu oli joka tapauksessa erittäin hyvä ja perusteltu. Neuvosto muistutti siitä, että toimituksellista sisältöä ovat toimituksen laatimat, tilaamat, käsittelemät ja journalistisin perustein julkaistavaksi valitut tai journalistisesti korostetut aineistot:

"Lehtien printissä julkaisemat mielipidekirjoitukset valikoidaan, editoidaan ja niiden kieliasua korjataan."

"Myös asiasisällön oikeellisuuden tarkistaminen julkaistaviksi valikoiduissa mielipidekirjoituksissa on toimituksen vastuulla samalla tavalla kuin se on tehtävä esimerkiksi kolumnien ja pääkirjoitusten kohdalla."

Hyvään journalistiseen tapaan siis sisältyy toimituksen velvoite vastata myös siitä, että faktat ovat kohdallaan myös yleisönosastossa julkaistavissa mielipidekirjoituksissa.

Tätä koskevan mainion päätöksen onnistuin saamaan aikaan vanhaan "hyvään" aikaan eli ennen itsesääntelyn läväyttämää porttikieltoa. Ihan kaikki ei siis ole ollut "JSN-testissäni" aivan turhaa.

"Faktantarkistuksesta ei ole hyötyä"

Helsingin Sanomat julkaisi nettilehdessään 2.1.2018 jännän jutun tutkimuksesta, jossa oli selvitetty valeuutisten levinneisyyttä ja yleisyyttä Yhdysvalloissa. HS:n jutun voi lukea tästä ja tutkimuksen tästä.

Tutkijat olivat selvittäneet myös sitä, kuinka hyvin faktantarkistuksen palveluja tarjoavat sivustot olivat tavoittaneet valeuutisilla itseään sivistäneitä kansalaisia.

Nämä faktantarkistuksen sivustot olivat kansallisen tason maineikkaita toimijoita: PolitiFact, the Washington Post Fact Checker, Factcheck.org ja Snopes.

Tutkimuksen tulos oli näille faktantarkistuspalvelujen tuottajille koko lailla sokeeraava ja jopa lohduton:

"Most importantly, none of the respondents who read one or more fake news articles Allcott and Gentzkow (2017) specifically identified as containing a claim that had been rated false by fact-checkers saw the fact-check they identified as debunking the claim."

Siis yksikään tutkimuksessa mukana olleista, valeuutisia lukeneista ei valeuutisen jälkeen ollut lukenut nimenomaan sitä faktantarkistusta, jossa juuri luetun valeuutisen perättömät väitteet oli kumottu.

Eipä ollut ihme, että HS:n Pekka Torvinen jo juttunsa otsikossa julisti, että "faktantarkistuksesta ei ole hyötyä".

Onko siis aika lyödä hanskat naulaan?

Meillä tunnetuin faktantarkistuksen palveluja tuottava sivusto on Faktabaari. Tiiviin kuvauksen sen tavasta toimia voi lukea tästä, ja kuvaavaa tietoa sen tilanteesta juuri nyt saa tästä.

Minusta on jokseenkin varmaa, että jenkkitutkimuksen lohduton tulos pätee myös Faktabaariin: ani harva perättömille tiedoille altistuneista saa Faktabaarista tiedon väärien tietojen kumoamisesta.

Tulos pätee totta kai myös tähän Faktavahti-blogiin, jota aika ajoin kirjoittelen. Tässä mielessä harjoittamastani faktantarkistuksesta ei todellakaan ole juuri mitään hyötyä. Mutta blogi ei olekaan "palveluni" tärkein pointti.

Faktabaarin sisäsiististä ja harmittomasta konseptista poiketen haastan koko ajan tiedotusvälineitä pahoja asiavirheitä koskevin, usein kiusallisiksi koetuin oikaisupyynnöin.

Pyrin siis siihen, että tiedotusvälineet korjaavat perättömät tietonsa ja julkaisevat yleisöjensä iloksi oikaisut. Ainakin periaatteessa julkaistut oikaisut voivat tavoittaa monia niistä, jotka olivat altistuneet perättömille tiedoille.

Aika ajoin tiedotusvälineet ovatkin korjauspyyntöni jälkeen julkaisseet oikaisun. Laskeskelin, että joulukuussa tällaisia tapauksia oli projektissani kaikkiaan 12. Oikaisuja julkaistiin lukijoiden iloksi seitsemässä lehdessä.

Hyvän journalistisen tavan edistämiseksi yritän haastaa jatkuvasti myös Julkisen sanan neuvostoa. Kun tiedotusvälineet jättävät korjaamatta olennaisena pitämäni virheen, lähetän JSN:lle kantelun virheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Menettelen näin yhä, vaikka olen jo kesällä 2016 saanut median itsesääntelyyn porttikiellon; JSN ei ota käsiteltäväkseen kantelujani, olivatpa toimitusten korjaamatta jättämät asiavirheet olleet millaisia hyvänsä. Tuore esimerkki havainnollistaa porttikiellon olemusta.

Tapaus koski Ylen Radio 1:n Sari Valto -ohjelmaa 7.11.2017. Ohjelmassa toimittaja Valto esitti mielettömän faktaväitteen, jonka mukaan Jehovan todistajien harrastama karttaminen on peräti perustuslain vastaista.

Kirjoittelin tapauksesta 10.11.2017. Blogitekstin voi lukea tästä. JSN:lle 21.11.2017 lähetetyn kantelun voi lukea tästä.

15.12.2017 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei kantelua asiavirheen korjaamatta jättämisestä oteta neuvoston käsiteltäväksi. Päätöksen perustelu oli lyhykäisyydessään tällainen:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

Sari Valton perättömälle tiedolle altistuneet Ylen rahoittajat eivät tiedä koko asiasta mitään. Näin on käynyt kahdesta syystä.

Ensinnäkin Yle kieltäytyi korjaamasta asiavirhettä, ja toiseksi JSN kähmi kantelun pois päiviltä median itsesääntelyn ei-julkisella puolella eli kulissien takaisessa kantelujen karsintamenettelyssä.

Porttikiellosta huolimatta olen värkännyt JSN:lle joulukuussa kaksikin kantelua. Toinen niistä koski Ilkkaa, toinen Turun Sanomia.

Kirjoittelen tapauksista lähiaikoina. Toisessa niistä oli kyse toimittajan väärinkäsityksestä, toisessa valehtelusta eli lukijoiden tahallisesta harhaanjohtamisesta.