torstai 4. tammikuuta 2018

"Faktantarkistuksesta ei ole hyötyä"

Helsingin Sanomat julkaisi nettilehdessään 2.1.2018 jännän jutun tutkimuksesta, jossa oli selvitetty valeuutisten levinneisyyttä ja yleisyyttä Yhdysvalloissa. HS:n jutun voi lukea tästä ja tutkimuksen tästä.

Tutkijat olivat selvittäneet myös sitä, kuinka hyvin faktantarkistuksen palveluja tarjoavat sivustot olivat tavoittaneet valeuutisilla itseään sivistäneitä kansalaisia.

Nämä faktantarkistuksen sivustot olivat kansallisen tason maineikkaita toimijoita: PolitiFact, the Washington Post Fact Checker, Factcheck.org ja Snopes.

Tutkimuksen tulos oli näille faktantarkistuspalvelujen tuottajille koko lailla sokeeraava ja jopa lohduton:

"Most importantly, none of the respondents who read one or more fake news articles Allcott and Gentzkow (2017) specifically identified as containing a claim that had been rated false by fact-checkers saw the fact-check they identified as debunking the claim."

Siis yksikään tutkimuksessa mukana olleista, valeuutisia lukeneista ei valeuutisen jälkeen ollut lukenut nimenomaan sitä faktantarkistusta, jossa juuri luetun valeuutisen perättömät väitteet oli kumottu.

Eipä ollut ihme, että HS:n Pekka Torvinen jo juttunsa otsikossa julisti, että "faktantarkistuksesta ei ole hyötyä".

Onko siis aika lyödä hanskat naulaan?

Meillä tunnetuin faktantarkistuksen palveluja tuottava sivusto on Faktabaari. Tiiviin kuvauksen sen tavasta toimia voi lukea tästä, ja kuvaavaa tietoa sen tilanteesta juuri nyt saa tästä.

Minusta on jokseenkin varmaa, että jenkkitutkimuksen lohduton tulos pätee myös Faktabaariin: ani harva perättömille tiedoille altistuneista saa Faktabaarista tiedon väärien tietojen kumoamisesta.

Tulos pätee totta kai myös tähän Faktavahti-blogiin, jota aika ajoin kirjoittelen. Tässä mielessä harjoittamastani faktantarkistuksesta ei todellakaan ole juuri mitään hyötyä. Mutta blogi ei olekaan "palveluni" tärkein pointti.

Faktabaarin sisäsiististä ja harmittomasta konseptista poiketen haastan koko ajan tiedotusvälineitä pahoja asiavirheitä koskevin, usein kiusallisiksi koetuin oikaisupyynnöin.

Pyrin siis siihen, että tiedotusvälineet korjaavat perättömät tietonsa ja julkaisevat yleisöjensä iloksi oikaisut. Ainakin periaatteessa julkaistut oikaisut voivat tavoittaa monia niistä, jotka olivat altistuneet perättömille tiedoille.

Aika ajoin tiedotusvälineet ovatkin korjauspyyntöni jälkeen julkaisseet oikaisun. Laskeskelin, että joulukuussa tällaisia tapauksia oli projektissani kaikkiaan 12. Oikaisuja julkaistiin lukijoiden iloksi seitsemässä lehdessä.

Hyvän journalistisen tavan edistämiseksi yritän haastaa jatkuvasti myös Julkisen sanan neuvostoa. Kun tiedotusvälineet jättävät korjaamatta olennaisena pitämäni virheen, lähetän JSN:lle kantelun virheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Menettelen näin yhä, vaikka olen jo kesällä 2016 saanut median itsesääntelyyn porttikiellon; JSN ei ota käsiteltäväkseen kantelujani, olivatpa toimitusten korjaamatta jättämät asiavirheet olleet millaisia hyvänsä. Tuore esimerkki havainnollistaa porttikiellon olemusta.

Tapaus koski Ylen Radio 1:n Sari Valto -ohjelmaa 7.11.2017. Ohjelmassa toimittaja Valto esitti mielettömän faktaväitteen, jonka mukaan Jehovan todistajien harrastama karttaminen on peräti perustuslain vastaista.

Kirjoittelin tapauksesta 10.11.2017. Blogitekstin voi lukea tästä. JSN:lle 21.11.2017 lähetetyn kantelun voi lukea tästä.

15.12.2017 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei kantelua asiavirheen korjaamatta jättämisestä oteta neuvoston käsiteltäväksi. Päätöksen perustelu oli lyhykäisyydessään tällainen:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

Sari Valton perättömälle tiedolle altistuneet Ylen rahoittajat eivät tiedä koko asiasta mitään. Näin on käynyt kahdesta syystä.

Ensinnäkin Yle kieltäytyi korjaamasta asiavirhettä, ja toiseksi JSN kähmi kantelun pois päiviltä median itsesääntelyn ei-julkisella puolella eli kulissien takaisessa kantelujen karsintamenettelyssä.

Porttikiellosta huolimatta olen värkännyt JSN:lle joulukuussa kaksikin kantelua. Toinen niistä koski Ilkkaa, toinen Turun Sanomia.

Kirjoittelen tapauksista lähiaikoina. Toisessa niistä oli kyse toimittajan väärinkäsityksestä, toisessa valehtelusta eli lukijoiden tahallisesta harhaanjohtamisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti