tiistai 18. syyskuuta 2018

"JSN-testin" 6-vuotispäivä 

Tiistaina 18.9.2018 on kulunut tasan kuusi vuotta siitä, kun "JSN-testini" ihan ensimmäinen kantelu asiavirheen korjaamatta jättämisestä tuli tyrmätyksi median ei-julkisessa, kulissien takaisessa itsesääntelyssä.

Tiistaina 18.9.2012 Julkisen sanan neuvoston silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen nimittäin päätti, ettei neuvosto ota käsiteltäväkseen Hufvudstadsbladetista tekemääni kantelua.

JSN:n puheenjohtajan päätöksestä, sen perusteluista ja koko tapauksesta olen kertonut lyhyesti Kulissien takana -raportissa (s. 9–10) huhtikuussa 2016. Raportin voi lukea tästä.

Päätöstä voi pitää projektini lähtölaukauksena: olin törmännyt siihen hämmentävään faktaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös yleisön tietämättä, kantelujen karsinnan kulisseissa.

Kantelu koski toimittaja Yrsa Grünen kirjoittaman pääkirjoituksen perätöntä väitettä siitä, mitä Jyrki Kataisen hallituksen 22.6.2011 päivätyssä ohjelmassa luki kiistellystä Nato-jäsenyydestä.

Pohjois-Atlantin liiton lippu
11.9.2012 pääkirjoituksessaan Grüne oli esittänyt väitteen: "Det står i regeringsprogrammet att en ansökan om ett Natomedlemskap inte lämnas in under den här regeringsperioden."

Näin Kataisen hallituksen ohjelmassa ei lukenut. Sen sijaan ohjelmaan sisältyi "Nato-lukoksi" sanottu kirjaus: "Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista."

Hallituspuolueet siis sitoutuivat siihen, ettei Nato-jäsenyyden hakemista tämän hallituksen aikana edes valmistella. Näin sitoumus meni paljon Hbl:n Yrsa Grünen väittämää pitemmälle.

"Nato-lukoksi" sittemmin kutsuttu sitoumus, ehdoton kielto, kirjoitettiin hallituksen ohjelmaan Vasemmistoliiton vaatimuksesta.

Sitoumus oli merkityksellinen; ilman sitä kuuden puolueen enemmistöhallitusta ei ilmeisesti olisi lainkaan syntynyt. Tämän tiedon sain syksyllä 2011 useasta eri lähteestä.


"Nato-lukon" merkittävyys käy hyvin ilmi myös Risto Uimosen Sauli Niinistö – tasavallan presidentti -kirjasta (WSOY, 2018).

Teoksen päähenkilöä esimerkiksi vaivasi Uimosen kertoman mukaan se, että Nato-ovi oli edellä siteeratulla sitoumuksella lyöty kiinni (ks. esim. sivut 160 ja 259).

Kantelun 18.9.2012 karsintapäätöksen perusteluista kävi hyvin ilmi, ettei JSN:n puheenjohtaja syksyllä 2012 kyennyt näkemään "Nato-lukon" ja Hbl:n perättömän väitteen merkityseroa:

"Journalistin ohjeiden kohta 20 vaatii, että 'olennainen virhe on korjattava'. Kantelija on ilman muuta enemmän oikeassa hallitusohjelman referoinnissaan kuin Hufvudstadsbladet pääkirjoituksensa muotoilussa. Pääkirjoitus on kuitenkin mielipidekirjoitus, jossa kerrotaan lehden mielipide ja tulkinnat. Pääkirjoittaja tulkitsee hallitusohjelmaa sitten, että hakemusta Nato-jäsenyydestä ei jätetä tällä hallituskaudella. Tulkinta on epäilemättä oikea, jos kerran jäsenyyden hakemista ei edes valmistella. Kyse ei ole olennaisesta virheestä."

"JSN linjaa journalismin etiikkaa myös karsinnan kulissien takana"

Kun olin yllä kuvatulla tavalla törmännyt siihen tosiasiaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös päätöksin, joista yleisöllä ei ollut hajuakaan, lähetin tiedotusvälineille epäilemättä hiukan erikoisen vetoomuksen. 13.11.2012 lähetetyn vetoomuksen vastaanottajia oli yli 80.

"Toivon tiedotusvälineiden uutisoivan asiasta ensinnäkin siksi, että yleisö ylipäätään saisi tietää median itsesääntelyä harjoitettavan myös karsintamenettelyn kulissien takana. Nyt yleisöllä ei liene hajuakaan siitä, että sen oikeuksiin liittyvää journalismin etiikkaa linjataan myös ratkaisuin, joiden perusteluja ei koskaan eikä missään julkaista."

Korostin edelleen, että "nyt esillä olevasta ratkaisusta olisi hyvä uutisoida senkin takia, että kansalaisille tarjoutuisi mahdollisuus ottaa kantaa siihen, hyväksyvätkö he karsintapäätökseen kirjattujen tapaisia yleisön harhauttamisen perusteita".

Toivoin tiedotusvälineiden tarjoavan yleisöilleen tästä asiasta myös historiallista perspektiiviä. Se voisi tapahtua kertomalla kansainvälisten journalistijärjestöjen 20.11.1983 allekirjoittamasta Pariisin julistuksesta, joka käsitteli journalismin ammattietiikan kansainvälisiä periaatteita:

"Taustatietona julistus havahduttaisi lukijat huomaamaan, kuinka etäälle yleisön oikeuksia vaalivasta ja arvostavasta etiikasta JSN:n kulissientakainen vallankäyttö ja sen sofistinen retoriikka ovat luisuneet."

Kerroin muun muassa julistuksen ensimmäisestä periaatteesta, joka korosti ihmisten oikeutta totuudenmukaiseen tietoon:

"Kansoilla ja yksilöillä on oikeus muodostaa objektiivinen kuva todellisuudesta täsmällisen ja kattavan tiedon avulla."

Havaintojeni mukaan ainoakaan tiedotusväline ei syksyllä 2012 kertonut yleisölleen median ei-julkisen itsesääntelyn olemassaolosta ja olemuksesta.

Kylähulluksi leimautumisen uhallakin vetosin tiedotusvälineisiin samassa asiassa useaan otteeseen syksyn 2012 jälkeenkin.

Vetoomukset jäivät vaille vaikutusta, ja niinpä suuri yleisö ei nähdäkseni vieläkään tiedä mitään median ei-julkisesta itsesääntelystä. En tiedä, välittäisikö yleisö asiasta yhtään, vaikka tietäisikin.

6-vuotispäivän Nato-kantelu

26.8.2018 Iltalehti julkaisi toimittaja Olli Ainolan kirjoituksen siitä, miten Erkki Tuomioja oli syyttänyt sotilaita ja virkamiehiä "salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa". Jutussa Ainola kirjoitti näin:

"Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi."

Kirjoitus sisälsi asiallisesti ottaen aivan saman perättömän väitteen, jonka Hbl:n Yrsa Grüne oli esittänyt syksyllä 2012.

Puolueet eivät olleet sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi, vaan ne olivat sitoutuneet siihen, ettei jäsenyyden hakemista edes valmistella.

Koska Iltalehti pyynnöstä huolimatta jätti korjaamatta mielestäni olennaisen asiavirheen, lähetin "JSN-testin" 6-vuotispäivän kunniaksi tällaisen kantelun Julkisen sanan neuvostolle:


Julkisen sanan neuvosto
Fredrikinkatu 25 A 8
00120 Helsinki


Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta


Kantelun kohde


Toimittaja Olli Ainolan virheellinen väite Iltalehdessä 26.8.2018 Nato-jäsenyyskysymyksestä Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmissa. ”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita…”-jutun osoite netissä on https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201161336_pi.shtml. (tarkistettu 18.9.2018).


Kantelun perusteet


”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa – ’Suorastaan rikollista’” -jutussaan Iltalehden Olli Ainola kirjoitti:

”Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi.”

Kuvaus hallituspuolueiden sitoutumisesta oli virheellinen ja johti lukijoita pahasti harhaan, sillä puolueiden sitoutuminen meni paljon lukijoille uskoteltua sitoutumista pitemmälle.

Puolueet eivät sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi. Vasemmistoliiton vaatimuksesta hallitusohjelmaan 2011 otettiin ”Nato-lukoksi” sanottu kirjaus, joka esti kaiken jäsenyyden hakemisen valmistelemisenkin.

Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmassa luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”

26.8.2018 lähetin Olli Ainolalle ja Iltalehden toimitukselle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Ainola vastasi korjauspyyntöön vielä samana päivänä. Vastauksen asiasisältö oli kiteytetty kolmeen sanaan: ”Sinä se jaksat.”

Lukijoita harhaan johtanutta olennaista asiavirhettään Iltalehti ei korjannut. Jättämällä virheen korjaamatta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).


Kantelun tarkoitus ja luonne


JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.


Helsingissä 18.9.2018


Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com


Korjauspyyntö


26. elokuuta 2018 klo 13.21
Markku Lehtola
”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita…”-jutun (IL:n nettilehti 26.8.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö
Vastaanottaja: olli.ainola@iltalehti.fi
Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi, perttu.kauppinen@iltalehti.fi

Hei,

totesit jutussasi, että Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ”hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi”.

Kyseisissä ohjelmissa hallituspuolueet eivät sitoutuneet vain siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi. Vasemmistoliiton vaatimuksesta Kataisen hallituksen ohjelmaan tehty, ”Nato-lukoksi” sanottu kirjaus meni selvästi tätä pitemmälle. 

Kirjaus esti jäsenyyden hakemisen valmistelemisenkin. Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmassa nimittäin luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”

Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti