Faktavahti

Perätön tieto työajan pidentämisen tuottavuusvaikutuksista – kantelu JSN:lle

Vuosina 1900–2013 suomalaisten elintaso (bkt/asukas) kasvoi 14-kertaiseksi, vaikka työtuntien määrä asukasta kohden väheni samana aikana 10 prosenttia. Mikä tällaisen ihmeen sai aikaan?

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola kuvasi moisen ihmeen taustaa vuonna 2015 ilmestyneessä Taloustieteen oppikirja -teoksessaan (s. 157) näin:

"Elintason kasvu on ollut työn tuottavuuden kasvun varassa, sillä tuottavuus on noussut 16-kertaiseksi."

Pohjola huomautti, että "vaikka elintaso syntyy tehdystä työstä, sen kasvu tulee työn tuottavuuden kasvusta".

Työn tuottavuuden (bkt/työtunti) kasvu on siis elintärkeää, jotta suomalaisten elintaso kohoaisi tulevaisuudessakin.

Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola kirjoittivat tästä asiasta talouskriisiä ruotineessa 21.2.2014 raportissaan näin: "Tuottavuuden nostaminen ja talouskasvun nopeuttaminen on Suomen talouspolitiikan imperatiivi."

Työ työn tuottavuuden (arvonlisä/työtunti) parantamiseksi tehdään ennen muuta yrityksissä. Mitä tämä meille kaikille elintärkeä työ oikein on? Mitä yritykset tekevät, jotta ne saisivat aikaan yhä enemmän arvonlisää työtuntia kohti?

Tuottavuuseksperttien mukaan yritykset ottavat käyttöön uutta, aiempaa fiksumpaa teknologiaa, uusia laitteita ja koneita ja uusia, aiempaa tehokkaampia tapoja toimia. Ne myös kehittävät uusia arvonlisää tuottavia hyödykkeitä.

Monien lehtien toimittajat ovat kilpailukykysopimuksesta kirjoittaessaan uskotelleet lukijoille, että yrityksen tuottavuus paranee, kun työaikaa pidennetään. Tällaiset väitteet ovat olennaisia virheitä, jotka lehtien pitäisi totta kai korjata.

Toimittajat eivät ole kuitenkaan vähääkään välittäneet tuottavuuden eksperteistä, jotka ovat jo kauan sitten muistuttaneet siitä, ettei yritys voi parantaa työn tuottavuutta työaikaa pidentämällä.

Toimittajat eivät ole piitanneet vähääkään myöskään VM:n ekonomistien arvioista, joiden mukaan sovittu työajan pidennys ei paranna työn tuottavuutta.

JSN voisi – halutessaan – torjua perättömien tietojen levittämistä asiasta, joka on suomalaisille tosi tärkeä.

Tässä tarkoituksessa JSN voisi antaa Keskisuomalaiselle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Kantelin Keskisuomalaisen menettelystä JSN:lle, koska lehti kieltäytyi korjaamasta perätöntä väitettään työajan pidentämisen vaikutuksesta yrityksen tuottavuuteen.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Keskisuomalaisen nettisivuilla 10.9.2016 julkaistu Anita Kärjen Nimellä-kirjoitus ”Työpaikkamme Aallon tehdas on”. Kirjoituksen osoite on: http://www.ksml.fi/paakirjoitus/nimella/Työpaikkamme-Aallon-tehdas-on/833045 (tarkistettu 29.10.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki kertoi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopineen kilpailukykysopimuksessa, että ”jotakuinkin kaikki työntekijät tekevät ensi vuonna kolme lisätyöpäivää entisellä palkalla kilpailukyvyn parantamiseksi”.

Tämän kerrottuaan hän esitti väitteen: ”Yrityksen tuottavuus paranee tällä konstilla himpun, mutta toinen kysymys on, poikiiko työajanpidennyksestä mitään kestävää.”

Väite oli perätön ja johti lukijoita harhaan. Yrityksen tuottavuus ei parane lainkaan työaikaa pidentämällä eli sillä konstilla, että työntekijät tekevät entisellä palkalla kolme lisätyöpäivää.

Virheellinen väite kilpailukykysopimuksen tarkoituksen ja vaikutusten hahmottamisen kannalta tärkeästä asiasta oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe. Lehden tuli siksi korjata virhe viipymättä JSN:n edellyttämällä tavalla.

Kilpailukykysopimuksen tarkoituksena oli alentaa työn hintaa yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Sopimusta ei solmittu yritysten tuottavuuden parantamiseksi.

Sopimuksen ei ole myöskään arvioitu parantavan tuottavuutta. Tämä kävi ilmi esimerkiksi siinä pika-arviossa, jonka valtiovarainministeriö 1.3.2016 teki kilpailukykysopimuksen vaikutuksista. Saman arvion VM toisti 13.10.2016 päivätyssä vuoden 2017 talousarviosuunnitelmassaan (VM:n julkaisu 36a/2016).

Syksyn 2016 taloudellisessa katsauksessaan VM arvioi, että työn tuottavuus vuonna 2017 itse asiassa heikkenee 0,3 prosenttia, siis lisätyöpäivistä huolimatta. Tämäkin osoittaa, kuinka pahasti lukijoita johtaa harhaan väite, että yrityksen tuottavuus paranee työaikaa pidentämällä.

Kärjen väitteen perättömyys käy sitä paitsi hyvin ilmi jo tuottavuuden määritelmästäkin. Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta kirjoitti Tieto&trendit-lehdessä 12.12.2006 näin:

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta [kursivointi ML]. Kannattavuus voi kyllä muuttua tuollaisten toimien seurauksena.”

Pyysin Keskisuomalaista korjaamaan Kärjen kirjoituksen asiavirheen. Kopio 10.9.2016 lähetetyn korjauspyynnön tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Lehden toimitus ei vastannut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut virhettä. Sen sijasta lehti julkaisi 29.9.2016 Anita Kärjen ”Arvostus on paras tuottavuusloikka” -kirjoituksen, jossa hän korjauspyynnöstä huolimatta toisti perättömän väitteen, että yrityksen tuottavuus paranee työaikaa pidentämällä.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Langettava päätös tästä kantelusta on erityisen tärkeä senkin vuoksi, että kiky-sopimuksesta kirjoittavat toimittajat toistavat jatkuvasti perätöntä väitettä työajan pidentämisen tuottavuutta parantavasta vaikutuksesta.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 31.10.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

10. syyskuuta 2016 10.45

Markku Lehtola

Vastaanottaja: anita.karki@keskisuomalainen.fi

Kopio: pekka.mervola@keskisuomalainen.fi, kotimaa@keskisuomalainen.fi

”Työpaikkamme Aallon tehdas on” -kirjoituksen (KSML:n nettilehti 10.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

totesit hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopineen kilpailukykysopimuksessa, että jotakuinkin kaikki työntekijät tekevät ensi vuonna kolme lisätyöpäivää entisellä palkalla kilpailukyvyn parantamiseksi.

Tämän jälkeen esitit väitteen: ”Yrityksen tuottavuus paranee tällä konstilla himpun, mutta toinen kysymys on, poikiiko työajanpidennyksestä mitään kestävää.”

Väite oli valitettavasti perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Perätön väite oli käsitykseni mukaan Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joten se on syytä korjata viipymättä.

Tuottavuus tarkoittaa tuotoksen määrän suhdetta panoksen määrään. Työn tuottavuus siis kertoo siitä, kuinka monta hilavitkutinta työntekijä saa aikaan tunnissa tai montako hilavitkutinta yritys saa aikaan työntekijää kohti tai paljonko arvonlisää ylipäätään kertyy työtuntia kohti.

Kaikki tuottavuuden asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että työn tuottavuutta ei ole mahdollista parantaa työaikaa pidentämällä. Esimerkiksi Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta huomautti tästä jo 12.12.2006 Tieto & trendit -lehden artikkelissaan ”Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille”.

Maliranta totesi erinomaisessa kirjoituksessaan tuottavuusmittojen näyttävän välillä sekaantuvan kannattavuusmittarien kanssa ja kirjoitti: 

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta. Kannattavuus voi kyllä muuttua tuollaisten toimien seurauksena.”

Mainitsit kirjoituksesi loppupuolella nähdäkseni aivan oikein, että sekä tietotyön että teollisuuden tuottavuutta nostettaisiin parhaiten tekemällä sellaisia innovaatioita, jotka myisivät. 

Jotta Keskisuomalaisen lukijoille ei jää sitä väärää käsitystä, että tuottavuutta voi parantaa myös työaikaa pidentämällä, asiavirhe on syytä reilusti korjata.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com