Faktavahti

Hesari levitti perätöntä tietoa syntyvyydestä – kantelu Julkisen sanan neuvostolle

Kouluissa vietetyn Sanomalehtiviikon (30.1.–3.2.) teemana on ollut median luotettavuus. Hesari varoitteli uutissivuillaan viikon alkajaisiksi 30.1. lapsia näin: "Kaikki uutiset, joihin maailmassa törmää, eivät pidä paikkaansa."

31.1. pääkirjoituksessaan HS kysyi, mikä tieto on luotettavaa ja mikä ei. Lehti muistutti siitä, että perinteinen tiedonvälitys on saanut haastajakseen "vaihtoehtoisia faktoja".

Demokratian toimivuus nojaa HS:n pääkirjoituksen kirjoittajan mukaan viime kädessä siihen, kykenevätkö kansalaiset erottamaan "manipulaation tosiasioista, huijauksen luotettavasta tiedosta".

Tänään maan ykköslehti opasti pieniä lukijoitaan Lasten uutisissa: "Uutisia lukiessa on tärkeää muistaa olla kriittinen." Lehden nettisivuille on tuotettu video, joka auttaa lapsia muistamaan, miten oikean uutisen voi erottaa väärästä.

Esimerkiksi videoon on valittu viime syksynä somessa levinnyt uutinen, jonka mukaan astronautit tekivät Facebook Live -lähetyksen suoraan avaruudesta. Esimerkin ideana oli kuvata sitä, kuinka väärä tieto voi levitä internetissä.

Faktavahdin mielestä Helsingin Sanomilla olisi ollut kotoisampikin esimerkki siitä, miten väärää tietoa internetissä levitetään. Oivallinen esimerkki olisi löytynyt lehden ikiomilta nettisivuilta.

26.12.2016 eli tapanina HS julkaisi nettisivuillaan uutisjutun, jonka otsikko kuului näin: "Tänä vuonna syntyi lapsia ennätyksellisen vähän – viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina".

Väite siitä, että syntyvyys oli 1800-luvun nälkävuosina yhtä niukkaa kuin nyt, oli perätön ja seurausta fataalista käsitteiden sekoittamisesta. Oikeasti syntyvyys oli vuosina 1866–68 paljon korkeammalla tasolla kuin viime vuosina.

Niinpä Hesari tulikin välittäneeksi lapsukaisille ja tietty aikuisillekin aivan väärän tiedon tärkeän yhteiskunnallisen ilmiön historiallisesta kehityksestä. Perätön tieto oli siksi tietenkin olennainen asiavirhe.

Koska HS:n toimitus ei suostunut korjaamaan olennaista virhettään, päätin Sanomalehtiviikon median luotettavuus -teeman hengessä kannella Julkisen sanan neuvostolle olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Julkaisen kantelun saman tien tässä Faktavahti-blogissani.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien nettisivuilla 26.12.2016 julkaistu Päivi Revon juttu ”Tänä vuonna syntyi lapsia ennätyksellisen vähän – viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina”. Kirjoituksen osoite on: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005021943.html (tarkistettu 3.2.2017).

Kantelun perusteet

Jutussaan Päivi Repo kertoi viime vuosien lukuihin perustuen, että syntyneiden määrä on laskenut jo useita vuosia. Vuonna 2015 syntyi 55 472 lasta, ja vuoden 2016 tammi-marraskuun tilastoluvuista oli nähtävissä, että vuonna 2016 syntyy vielä vähemmän lapsia kuin vuonna 2015.

Jutun otsikossa todettiin, että vuonna 2016 syntyi lapsia ennätyksellisen vähän ja väitettiin, että ”viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina”.

Otsikko johti lukijoita pahasti harhaan uskotellessaan, että syntyneiden määrä olisi sama asia kuin syntyvyys, ja väite 1800-luvun nälkävuosien syntyvyydestä oli perätön.

Tosiasiassa 1800-luvun nälkävuosien 1866–68 syntyvyys oli reilusti yli kaksinkertaista viime vuosien syntyvyyteen verrattuna.

Yksi tapa kuvata syntyvyyttä on se, että suhteutetaan syntyneiden määrä väkilukuun. Mittana toimii tällöin yleinen syntyvyysluku eli syntyneiden määrä keskiväkiluvun tuhatta henkeä kohti.

Yleinen syntyvyysluku (crude birth rate) oli vuosina 1866–68 keskimäärin 30,0 ja vuonna 2015 vastaavasti vain 10,1 ja viime vuonna kaiketi tätäkin pienempi. Syntyvyys siis oli nälkävuosina moninkertaista viime vuosiin verrattuna.

Kun syntyvyyden kehitystä tarkastellaan yli ajan tai vertaillaan eri maiden syntyvyyttä, mittana käytetään tavallisimmin kokonaishedelmällisyyslukua (total fertility rate). Se on laskennallinen luku, joka kertoo, kuinka monta lasta nainen keskimäärin synnyttää hedelmällisen kautensa aikana.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuosina 1866–68 kokonaishedelmällisyysluku oli keskimäärin 4,11, kun vastaava luku vuonna 2015 oli 1,65. Nämäkin luvut osoittavat, että syntyvyys oli 1800-luvun nälkävuosina paljon korkeammalla tasolla kuin viime vuosina.

Myös globaalit tiedot syntyneiden lasten määristä ja syntyvyydestä osoittavat havainnollisesti, kuinka harhaanjohtavaa on uskotella, että syntyneiden lasten määrä ja syntyvyys ovat sama asia.

YK:n tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 1960 maailmassa syntyi noin 97 miljoonaa lasta. Vuonna 2015 lapsia syntyi 44 prosenttia enemmän eli noin 140 miljoonaa.

HS:n väitteen logiikalla syntyvyys siis olisi kasvanut reilusti, mutta tosiasiassa syntyvyys putosi samana aikana 51 prosenttia: vuoden 1960 kokonaishedelmällisyysluku oli 4,9, mutta vuonna 2015 enää 2,4.

Helsingin Sanomien uutisotsikon perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, koska se antoi lukijoille aivan väärän kuvan yhteiskunnallisesti tärkeän ilmiön historiallisesta kehityskulusta.

Tästä syystä lähetin HS:n toimitukselle 26.12. korjauspyynnön (kopio sen tekstistä on kanteluni kuittauksen perässä). Toimittaja Päivi Repo vastasi korjauspyyntöön 27.12. tähän tapaan:

”Hei,

kiitos viestistä. Kirjoitus käsitteli syntyneiden määrää, ja HS:n torstaina Tilastokeskuksesta saama aineisto vuodesta 1751 alkaen puhui syntyvyysluvusta. Sittemmin on käynyt ilmi, että aineiston otsikko oli jäänyt kiireessä epätarkaksi, koska sitä ei ollut aikanaan päivitetty resurssipuutteen takia.

Huomautuksesi on oikea, mutta käsitteitä käytetään yleisesti väljästi. ”Maallikot käyttävät paljon termiä syntyvyys, kun kyse on syntyneiden määrästä”, Tilastokeskuksen yliaktuaari Matti Saari sanoo.

Päivi Repo”

HS:n toimittajan lähdekritiikki siis petti. Hän tukeutui tilastoviraston aineiston virheelliseen otsikointiin ja oikeutti sitten pahan asiavirheen korjaamatta jättämistä maallikoiden yleisillä väärinkäsityksillä. Journalistin etiikan vinkkelistä moinen toiminta oli koko lailla arveluttavaa.

Jättämällä olennaisen asiavirheen pyynnöstä huolimatta korjaamatta Helsingin Sanomat rikkoi mielestäni hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli päätöksiään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena kahdestakin syystä erikoinen. Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 3.2.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

26. joulukuuta 2016 21.04

Markku Lehtola

Vastaanottaja: paivi.repo@hs.fi

Kopio: hs.kotimaa@hs.fi, kaius.niemi@hs.fi

väkilukua koskevan jutun (HS:n nettilehti 26.12.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kerroit juttusi otsikossa lukijoille, että ”tänä vuonna syntyi lapsia ennätyksellisen vähän – viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina”. 

Syntyvyyttä koskeva otsikon tieto oli virheellinen ja perustui kaiketi väärinkäsitykseen 1800-luvun nälkävuosien syntyvyydestä. Nälkävuosien syntyvyys nimittäin oli tosiasiassa suurin piirtein kaksinkertaista tämän päivän syntyvyyteen verrattuna. 

Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20), jotta HS:n nettilehden lukijoille ei jää aivan väärää käsitystä nälkävuosien syntyvyydestä.

Nälkävuosina 1866–1868 keskimääräinen lapsiluku naista kohti (eli kokonaishedelmällisyysluku väestötieteen käsittein) oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan 3,40–4,47. Syntyvyyttä mittaava keskimääräinen lapsiluku naista kohti siis oli silloin suurin piirtein kaksinkertainen viime vuosiin verrattuna.

Syntyvyyttä mitataan myös yleisen syntyvyysluvun avulla eli elävänä syntyneiden määrällä keskiväkiluvun tuhatta henkeä kohden. Tämä yleinen syntyvyysluku oli nälkävuosina suurin piirtein 25 promillea, joten sekin oli kaksi kertaa suurempi kuin vuoden 2015 yleinen syntyvyysluku 10,1 promillea.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com