Faktavahti

JSN ei piittaa siitä, että lehdet levittävät virheellistä tietoa rikosvastuusta

Heinäkuun 31. päivän postauksessa kerroin, miten Kymen Sanomat, Etelä-Saimaa ja Kouvolan Sanomat olivat levittäneet virheellistä tietoa rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edellytyksistä.

Lehdet olivat valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen tapausta ruotiessaan väittäneet pääkirjoituksissaan, että tuottamuksellinen teko tarkoitti tahallista tekoa.

Oikaisupyynnöstä piittaamatta Kaakon Viestintä Oy:n lehdet jättivät lukijoitaan pahoin harhaan johtaneen olennaisen virheen korjaamatta. Siksi lähetin virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Postauksen ja kantelun korjauspyyntöineen voi lukea tästä.

Tänään sain tiedon siitä, että JSN ei piittaa lehtien menettelystä. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström oli 22.8.2017 päättänyt (karsintapäätös 346. 6644/SL/17), että neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn. Päätöstään hän perusteli argumentilla, että "kantelu on tehty testaustarkoituksessa".

Päätöksen arvioimista helpottavaksi taustatiedoksi haluan tässä muistuttaa kahdesta kantelustani, jotka taannoin johtivat JSN:n langettavaan päätökseen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Näissäkin tapauksissa oli kyse oikeusjärjestystä koskevista perättömistä väitteistä.

Ensimmäinen näistä päätöksistä (5032/SL/12) koski Hufvudstadsbladetin virheellistä väitettä, että kaikista rikoksista seuraisi merkintä rikosrekisteriin. Perätön väite oli esitetty juttuun liittyvässä faktalaatikossa. JSN:n langettavan päätöksen voi lukea tästä.

Toisessa päätöksessä (5273/SL/13) oli kyse Pohjolan Sanomien pääkirjoituksesta, jossa annettiin lukijoille täysin virheellinen kuva syyttömyysolettamasta. Kysymys siis oli jokaisen yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvasta oikeudesta tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. JSN:n langettavan päätöksen voi lukea tästä.

Piittaamattomat

Kun JSN:n puheenjohtajan menettelyä arvioi, on syytä nähdä, että hän ei suinkaan ole ainoa journalismin etiikan vaalijoista, joka ei piittaa siitä, vaikka yleisölle levitetään perätöntä tietoa.

Lukijoita pahoin harhaan johtanut väite sisältyi mielipidetoimittaja Markku Kumpusen kirjoitukseen. Hän sai lukeakseen oikaisupyynnön, mutta ei piitannut siitä, vaan jätti nolon virheensä korjaamatta.

Tiedokseen korjauspyynnön sai Kaakon Viestintä Oy:n lehtien sisältöjohtaja Pekka Lakka. Hänkään ei piitannut.

Elina Grundströmin karsintapäätöksestä ei käy ilmi, kuka teki esityksen siitä, että kantelu karsitaan, koska se on tehty "testaustarkoituksessa".

En siis tiedä, tekikö esityksen valmisteleva sihteeri Nenne Hallman, vt. valmisteleva sihteeri Matias Partanen, hallintosihteeri Sakari Ilkka, vai tekikö JSN:n puheenjohtaja ehkä itse itselleen esityksen.

Kannattaa huomata, että piittamattomien ketju ei pääty puheenjohtaja Elina Grundströmiin. JSN:n jäsenetkään eivät piittaa, eivät edes ne jäsenet, joiden uskotellaan olevan peräti "yleisön edustajia".

Neuvoston sivuilla julkaistujen tietojen mukaan näitä "yleisön edustajia" ovat tiedottaja Maria Swanljung, tutkija Tapio Nykänen, pääsihteeri Paula Paloranta, tutkijatohtori Heikki Kuutti ja ylitarkastaja Venla Mäntysalo.

"Yleisön edustajien" varajäseninä yleisön harhaanjohtamisesta eivät piittaa lehtori Leena Kevätkylä, valt.lis. Maria-Kaisa Aula, FT, KTM Arja Lerssi-Lahdenvesi, lehtori Ulla Virranniemi ja FM, OTM Niklas Vainio.

Edellä lueteltujen journalismin etiikan ruohonjuuritason toimijoiden lisäksi piittaamattomien ketjuun kuuluvat tietysti myös median itsesääntelyn taustavoimien isot pojat.

Median aidon itsesääntelyn taustavoimien vaikutusvaltaisimmat isot pojat, jotka eivät piittaa, viljelevät piittaamattomuutta ennen muuta Sanomalehtien Liitossa, Suomen Journalistiliitossa ja Yleisradiossa.