torstai 2. elokuuta 2018

Hbl huiputti lukijoitaan Facebookin osakekurssista
Viikko sitten Facebookin kanssa mainosrahoista kisaavilla lehdillä oli juhlahetki. Ne saattoivat uutisoida näyttävästi, miten naamakirjafirman osakkeen kurssi oli peräti romahtanut.

Hufvudstadsbladet julkaisi toimittaja Jennifer Snårbackan uutisjutun "Facebooks aktie rasade – bolaget har krisat en längre tid" torstaina 26.7. puolilta päivin. Uutista päivitettiin samana päivänä alkuillasta. Jutun voi lukea tästä.

Uutisjuttunsa ingressissä Snårbacka valisti lukijoitaan näin:

"Facebookaktien rasade för andra dagen i rad på torsdagen efter ett sämre delårsresultat än väntat. Detta medan användarantalet stagnerar i USA och Kanada och till och med sjunker i Europa."

Tämän jälkeen hän esitti seuraavanlaisen väitteen:

"Det sociala nätverkets börsvärde hann sjunka med häpnadsväckande 24 procent på onsdagen – det vill säga 129 miljarder euro. På torsdag fortsatte aktien sin dykning, och sjönk då med över 18 procent."

Snårbacka siis väitti, että Facebookin osakkeen arvo ehti vajota ensin keskiviikkona 24 prosenttia ja sitten vielä torstaina yli 18 prosenttia.

Väite oli perätön ja johti Hbl:n lukijaparkoja pahemman kerran harhaan. Facebookin osake ei kokenut Snårbackan väittämää valtavaa romahdusta kahtena peräkkäisenä päivänä.
Tämä käy hyvin ilmi yllä olevasta asetelmasta, johon olen kirjoitellut Facebook-yhtiön itsensä sijoittajille antamaan infoon tukeutuen tiedot osakekurssien muutoksista 24.–27.7.2018.

Romahduksia oli vain yksi, keskiviikon 25.7. päätöskurssista torstain 26.7. päätöskurssiin, ja romahdusta oli silloin peräti 18,96 prosenttia.

Snårbackan aivan ilmeiseen väärinkäsitykseen perustunut väite kahdesta peräkkäisestä, 24 prosentin ja yli 18 prosentin, romahduksesta olisi merkinnyt yhteensä noin 38 prosentin siivun katoamista Facebookin osakkeen arvosta.

No, mitään tällaista ei oikeasti tapahtunut. Mainittakoon tässä kohtaa, että Snårbackan perätön väite julkaistiin Hbl:n printtilehdessä perjantaina 27.7. sivulla 11.

Koska Hufvudstadsbladet ei pyynnöstä huolimatta oikaissut lukijoita pahoin harhaan johtanutta asiavirhettään, lähetin tänä aamuna virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Kantelu on postauksen lopussa. Vasta tätä postausta kirjoittaessani huomasin kauhukseni, että olin sählännyt, kun kerroin Snårbackan jutun ajoituksista. Väitin, että juttua oli päivitetty 27.7., vaikka sitä tosiasiassa päivitettiin jo alkuillasta 26.7.

Pahoittelen virhettäni. JSN:lle minun ei kannata pahoitella mitään, sillä kantelu törmää nytkin varmasti porttikieltoon; puheenjohtaja Elina Grundström karsii kantelun tutkimatta sen sisältöä ja aiheellisuutta.

"Vad rättar vi?"

Hufvudstadsbladet on laatinut ja julkaissut mainion linjauksen asiavirheiden oikaisemisesta. Sen lähtökohtana korostetaan ajatusta, että lehtien tärkein pääoma on lukijoiden luottamus. Näin Hbl  kertoo lukijoilleen, mitä se oikaisee:

"Alla sakfel från felstavade namn, fel titel eller bild, datum, ort, räknefel, missvisande grafik till rena missförstånd."

Kuten Facebook-tapauskin osoittaa, Hbl:n jalo ja velvoittava lupaus on käytännössä silkkaa sumutusta ja lehden myyntipuhetta.

Kun toimitus päättää jättää korjaamatta toimittajansa noloon väärinkäsitykseen perustuneen virheen, se huiputtaa lehden lukijoita. Väärinkäsitykseen perustunut paha virhe ei vielä ollut huiputtamista.
Tietyssä mielessä Hbl on kuitenkin alkanut touhuta lukijoitaan kohtaan aiempaa reilummin ja rehellisemmin.

Vielä maaliskuussa 2018, kun JSN käynnisti säälittävän "vastuullista journalismia -kampanjansa, Hbl osallistui siihen ja julkaisi kampanjan komean merkin heti apinalaatikkonsa alapuolella.

27.7.2018 lehdestä en "ansvarsfull journalistik" -merkkiä enää löytänyt lainkaan. Apinalaatikon alapuolta komisti nyt Bilteman nätti ja rehellinen mainos upeine polkupyörineen ja kypärineen.

Vierailijaprofessori emeritus oikaisi Hesarin virheen

Helsingin Sanomat julkaisi nettilehdessään torstaina 26.7. vähän puolenpäivän jälkeen Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina toimineen uutispäällikkönsä Jussi Pullisen HS-analyysin Facebookista.

Kiinnostavassa analyysissaan Pullinen kirjoitti Facebookin osakekurssin muutoksista tähän tapaan:

"Sosiaalisen median jättiläisyhtiö kertoi keskiviikkona meidän kaikkien Facebook-käytöstämme lukuja, jotka säikäyttivät sijoittajat. Facebookin osakekurssista suli hetkessä yli viidennes ja yhtiön perustaja Mark Zuckerberg köyhtyi samalla miljardeilla.

Alamäki jatkui myös torstaina pörssien avauduttua Yhdysvalloissa. Yhtiön osakkeen arvosta haihtui ensimmäisinä tunteina jälleen noin 20 prosenttia. Torstaina alamäki oli jo niin jyrkkä, että kyseessä oli Wall Streetin historian suurin arvonlasku."

Perjantaina 27.7. puoliltapäivin meilailin vierailijaprofessori emeritukselle tällaisen reklamaation ikävine epäilyineen:

"Hei,

Facebook-yhtiön sivuilta löytyvien sijoittajatietojen mukaan yhtiön osakkeen kurssi keskiviikkona 25.7. Nasdaq-pörssin sulkeutuessa oli 217,50 US:n dollaria. Torstain 26.7. vastaava päätöskurssi oli 176,26 dollaria. Yhtiön omien tietojen mukaan siis osakkeen kurssi putosi 18,96 %. 

Mistä ihmeestä on peräisin HS-analyysisi tieto, että kurssista olisi ensin keskiviikkona sulanut ”yli viidennes” ja sitten vielä torstaina peräti ensimmäisinä tunteina "jälleen noin 20 prosenttia”?

Rohkenen epäillä, että sinulle on sattunut väärinkäsitys."

Jussi Pullinen toimi, kuten kaikkien toimittajien pitäisi toimia. Pikaisessa vastauksessaan hän totesi, että olin oikeassa ja kiitteli tarkkuudesta. 

Lukija sai HS-analyysin tekstistä väärän käsityksen, Pullinen myönsi ja kertoi toimittaneensa toimitukselle korjausta varten tarvittavat tiedot. Alkuillasta 27.7. analyysin perään ilmestyikin asianmukainen oikaisu:

"Oikaisu 27.7. kello 18.00: Tekstissä kerrottiin ensin virheellisesti, että Facebookin osakekurssi olisi laskenut ensin noin 20 prosenttia ja perään vielä toiset parikymmentä prosenttia. Lasku oli kuitenkin yhteensä noin viidenneksen."

Ainakin tässä HS-analyysin tapauksessa Jussi Pullinen toimi journalismin etiikan ja yleisön kannalta vilpittömät kiitokset ansaitsevalla tavalla. Hbl:n vilpistelijät eivät kiitoksia ansaitse.

Jussi Pullisen HS-analyysiin sisältyi kuitenkin journalismin laadun vinkkelistä piirre, jonka vuoksi analyysia on pakko pitää laadultaan ikävä kyllä vain 50-prosenttisena journalismina. 

Tähän asiaan pyrin palaamaan ihan lähiaikoina, elleivät tukalat helteet ehdi sitä ennen polttaa ikiaikaisesta kaalistani viimeisiäkin harmaita aivosoluja.

Torjuisivatko peilit journalismin vilpistelyä?

Pian kuusi vuotta kestäneen projektini kokemukset JSN:n minulle lätkäisemine porttikieltoineen ovat koko lailla lohduttomia. 

Melkoisen todistusaineiston nojalla voin väittää, ettei median ns. aito itsesääntely paljoakaan piittaa journalistien vilpistelystä.

Mikä siis toimivaksi lääkkeeksi torjumaan journalismin vilpistelyä, esimerkiksi pahojen virheiden korjaamatta jättämistä? 

Voisiko vilpistelyä kenties torjua muuttamalla journalistien työtilat peilien avulla sellaisiksi, että  he aina "journalistisia" ratkaisujaan tehdessään näkisivät peilistä itsensä?

Nyt tietysti luulette, että olen lopullisesti seonnut, kun noin kummallista kyselen. Mutta enpä ole. Olen rosvonnut kiehtovan ajatuksen peilistä moraalin vartijana psykologian emeritusprofessori Markku Ojaselta.

Ojanen kertoo tosi hauskan teoksensa (Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme. Minerva 2017) sivuilla 256–257 tutkimuksista, joissa peili on näyttänyt lisäävän ihmisten moraalisuutta, toimivan vähän kuin moraalin vartijana.

"Jos peili lisää ihmisten moraalisuutta, pitäisikö peilejä olla kaikkialla ja varsinkin paikoissa, joissa on tilaisuus rikkoa moraalisia sääntöjä?", onnellisuudenkin eksperttinä tunnettu Ojanen kysyy, kaiketi pieni pilke silmäkulmassaan.

Minusta tämän ajatuksen toimivuutta kannattaisi ainakin kokeilla journalismissa, ikään kuin viimeisenä keinona torjua journalismin vilpistelyä. 

Vai onko jollakin muka esittää joku tätäkin parempi lääke vilpistelyn tautiin, jonka seurauksista eivät kärsi journalistit itse vaan pelkästään heidän viattomat yleisönsä.

––––––––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto
Fredrikinkatu 25 A 8
00120 Helsinki


Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta


Kantelun kohde


Hufvudstadsbladetin Jennifer Snårbackan juttu ”Facebooks aktie rasade – bolaget har krisat en längre tid” (Hbl:n nettilehti 26.7.2018, päivitetty 27.7.2018). Jutun osoite netissä on https://www.hbl.fi/artikel/facebooks-aktie-rasade-dagen-nar-techbubblan-borjade-spricka/ (tarkistettu 2.8.2018).


Kantelun perusteet


Hbl:n Jennifer Snårbacka raportoi torstaina 26.7. julkaistussa ja perjantaina 27.7. päivitetyssä jutussaan Facebookin osakekurssin romahduksesta, kun yhtiö oli julkaissut osavuosikatsauksensa ja paljastanut tietoja palvelujensa käyttäjämäärien kehityksestä. Snårbacka esitti tällaisen väitteen:

”Det sociala nätverkets börsvärde hann sjunka med häpnadsväckande 24 procent på onsdagen – det vill säga 129 miljarder euro. På torsdag fortsatte aktien sin dykning, och sjönk då med över 18 procent.”

Snårbacka siis väitti Facebookin osakekurssin laskeneen ensin keskiviikkona 24 prosenttia ja sen jälkeen vielä torstaina yli 18 prosenttia. Väite oli perätön ja perustui ilmeiseen väärinkäsitykseen.

Facebook-yhtiön sijoittajainfon mukaan yhtiön osakekurssi oli tiistain 24.7. pörssipäivän päättyessä 214,67 dollaria ja keskiviikkona 25.7. pörssipäivän päättyessä 217,50 dollaria. Torstain 26.7. pörssipäivän päättyessä kurssi oli 176,26 dollaria.

Tosiasiassa Facebookin osakekurssi laski siis keskiviikon päätöskurssista torstain päätöskurssiin vain 18,96 prosenttia. Hbl:n lukijoille uskotellun, Snårbackan perättömän tiedon mukaan kurssi olisi laskenut yhteensä lähes 38 prosenttia.

Heti 27.7. aamulla lähetin Jennifer Snårbackalle ja Hbl:n toimitukselle olennaista virhettä koskevan korjauspyynnön. Korjauspyyntö on kantelun lopussa.

Hbl ei vastannut korjauspyyntöön eikä myöskään oikaissut olennaista virhettään. Jättämällä olennaisen asiavirheen korjaamatta Hbl rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).


Kantelun tarkoitus ja luonne


JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.


Helsingissä 2.8.2018


Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com


Korjauspyyntö


27. heinäkuuta 2018 klo 8.13
Markku Lehtola
”Facebooks aktie rasade – bolaget har krisat en längre tid” -uutisen (Hbl:n nettilehti 26.7.) väärinkäsitys
Vastaanottaja: jennifer.snarbacka@hbl.fi
Kopio: nyheter.hbl@ksfmedia.fi

Hei,

kerroit uutisessasi, että Facebookin pörssiarvo ehti keskiviikkona laskea 24 prosenttia ja annoit ymmärtää, että torstaina osake sukelsi vielä yli 18 prosenttia:

”Det sociala nätverkets börsvärde hann sjunka med häpnadsväckande 24 procent på onsdagen – det vill säga 129 miljarder euro. På torsdag fortsatte aktien sin dykning, och sjönk då med över 18 procent."

Sinulle on nyt näyttänyt sattuneen jonkinlainen väärinkäsitys, sillä ei Facebookin osake suinkaan kokenut suurta romahdusta sekä keskiviikkona että torstaina. 

Bloombergin tietojen mukaan Facebookin osakkeen kurssi oli keskiviikkona pörssikaupan päättyessä 217,50 dollaria ja torstaina pörssikaupan päättyessä 176,26 dollaria. Pudotusta siis oli kaikkiaan ”vain” 18,96 %.

Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti