"NEET" – toimittajien kompastuskivi
NEET on ilmeisesti 1990-luvun puolivälissä syntynyt tutkimusten ja tilastojen käsite. Tämä reilu parikymppinen indikaattori on nykyisin suosittu mediassakin, myös meillä Suomessa.
NEET on lyhenne sanoista Not in Employment, Education or Training. Se kertoo nuorista, jotka eivät tutkimushetkellä ole töissä, eivät opiskele tutkintoa varten eivätkä kouluttaudu kursseilla.
NEETin luulisi olevan helppo "nuori", mutta ei se ole. Kansainvälinen työjärjestö ILO esimerkiksi pani sen käsitteestä merkille jo vuosia sitten.
Tammikuussa 2015 ILO julkaisi pienen muistion, jossa se selvitti NEETin merkitystä ja kysyi: "why is the concept so easily misinterpreted?" Niinpä niin, miksi käsitettä niin helposti tulkitaan väärin?
Olen nyt reilun puolentoista vuoden ajan seurannut, miten toimittajat ovat kompastelleet NEETiin. Tuorein kompastelija on Vaasassa ilmestyvän Pohjalaisen toimittaja Laura Annila.
Kerron hänen tapauksestaan postauksen lopussa. Tapaus paljasti kompuroinnin lisäksi koko lailla erikoisen perusteen, jolla lehti torjui asiavirhettä koskevan oikaisupyynnön.
Torstaina 15. syyskuuta 2016 klo 11.30 Suomen aikaa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi yli 500-sivuisen raportin Education at a Glance 2016.
Sen yhdestä havainnosta tuli todella suosittu suomalaisissa tiedotusvälineissä. Lukuisat toimittajat saivat siitä perusteen hyvän asian ajamiseen.
Raportin sivulta 359 löytyi taulukko C5.2. Sen otsikon mukaan luvut koskivat vuotta 2015. Noukin taulukosta tähän suomalaisten 20–24-vuotiaiden miesten luvut. Ne olivat prosentteja koko 20–24-vuotiaiden miesten ikäluokasta.
Kenties vähän kimurantin taulukkonsa yhteydessä OECD muistutti lukijoille, mitä NEET tarkoitti:
"Neet refers to young people neither employed nor in education or training."
Asetelman luvut osoittivat, että 20–24-vuotiaista suomalaismiehistä 43,1 % opiskeli tutkimushetkellä. He siis eivät olleet mitään NEETejä. NEETeillehän on ominaista se, että he eivät ole koulutuksessa.
35,8 % nuorista miehistä oli työllisiä. Tutkimushetkellä he eivät olleet koulutuksessa, mutta hekään eivät olleet NEETejä, koska he paiskivat töitä. NEETit eivät tutkimushetkellä paiski palkkatyötä.
NEET-miehiä oli kaikista 20–24-vuotiaista suomalaismiehistä 21,1 %. He eivät olleet töissä, eivät tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa eivätkä kursseilla. NEETejä oli kahta sorttia.
Osa ei-koulutuksessa olleista nuorista miehistä oli työvoimaan kuuluvia työttömiä. He siis olivat vailla töitä, etsivät töitä aktiivisesti ja olivat valmiita aloittamaan duunit.
Osa ei-koulutuksessa olleista nuorista miehistä oli tutkimuksen hetkellä työvoiman ulkopuolella. He eivät olleet työttömiä eivätkä etsineet töitä. He olivat OECD:n tilastokielellä "inactive".
ILO kuvaa analyyseissaan NEET-astetta eli NEET-nuorten osuutta (%) ikäluokan kaikista nuorista usein seuraavalla tavalla, simppelisti ja selkeästi:
unemployed non-students + inactive non-students / youth population
OECD:n julkaisun taulukosta C5.2. kävi ilmi, että vuonna 2005 eli ennen finanssi- ja eurokriisejä 20–24-vuotiaiden suomalaisten miesten NEET-aste oli ollut vain 12,2 %.
NEET-aste oli vuosikymmenessä noussut dramaattisesti, joten ei ollut yllätys, että OECD:n luvut antoivat sytykkeen näyttäviin uutisiin meikäläisessä mediassa.
15.9.2016 klo 12.30, vain tunnin kuluttua OECD:n raportin julkitulosta, Helsingin Sanomat julkaisi nettilehdessään räväkän uutisen. Sen oli kirjoittanut kokenut Marjukka Liiten. Uutisen voi lukea tästä.
Synkkä kuva oli otsikkoa myötäillen se, että meillä nuorista miehistä "joka viides oli koulutuksen ja työvoiman ulkopuolella". Toimittaja kiinnitti huomiota myös NEET-asteen rajuun nousuun:
"Etenkin nuorten miesten joutilaisuus on Suomessa lisääntynyt kymmenessä vuodessa, kun se monissa muissa maissa on vähentynyt."
Opetushallituksen Kristiina Volmarin mielestä OECD:n vertailun tulos oli Suomen kannalta "todella huolestuttava ja jopa nolo".
"Kyllähän nuorten pahoinvointi ja syrjäytymisuhka ovat pitkään olleet tiedossa. Jotain on varmaan tehty väärin", Volmari pohti syytä huonoihin lukuihin.
Uutinen tiesi OECD:n julkaisusta selviävän, että yli viidennes suomalaisista nuorista miehistä "on vailla työtä ja koulutuksen ulkopuolella". "Syrjäytyminen on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 2005", Keränen totesi.
Ylen uutiset raportoi OECD:n julkaisun "karusta faktasta" nettisivuillaan 15.9. klo 16.29. Jutun olivat tehneet Terhi Toivonen ja Riikka Valtonen, ja sen voi lukea tästä.
Toimittajat kertoivat, että vertailun mukaan viidennes nuorista miehistämme kuuluu NEET-ryhmään, "eli he eivät opiskelleet, mutta eivät myöskään olleet työelämässä tai edes hakeneet töitä".
"Nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä toimista huolimatta näiden nuorten osuus on kasvanut Suomessa melkein kymmenellä prosenttiyksiköllä vuosikymmenen aikana", toimittajat valistivat.
Silmiinpistävää Hesarin, STT:n ja Ylen siteeratuissa teksteissä oli se, että missään niistä ei NEET-statusta onnistuttu kuvaamaan oikein. Journalismin "accuracy" oli pahasti hukassa.
Hesarin ja Ylen NEETeistä puuttuivat unemployed non-students -nuoret, STT:n NEETeistä taas inactive non-students -nuoret.
Silmiinpistävää oli sekin, että 20–24-vuotiaat NEET-miehet kuvattiin ikään kuin järjestään joutilaina, pahoinvoivina, syrjäytyneinä tai ainakin sellaisina nuorina miehinä, joita syrjäytyminen uhkaa.
Tutkijat yrittivät korjata median luomaa väärää kuvaa
19.9.2016 Tilastokeskuksen yliaktuaari Liisa Larja yritti oikaista median luomaa väärää kuvaa virastonsa Tieto & trendit -lehden blogissa. Sen voi lukea tästä.
Larja kiinnitti huomiota ensinnäkin siihen, että OECD:n luvut olivat satunnaisvaihtelulle alttiita, vain vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen lukuja.
Tilastokeskuksen ja Eurostatin "vakaamman" vuosikeskiarvon mukaan 20–24-vuotiaiden miesten NEET-aste vuonna 2015 oli ainoastaan 16,6 %.
Se oli "4,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin julkisuudessa kauhisteltu luku", yliaktuaari Larja huomautti.
Toiseksi hän muistutti siitä, että vaikka NEET-status onkin yhteydessä erilaisiin ongelmiin, kaikki NEET-nuoret eivät suinkaan ole syrjäytyneitä:
"Joukkoon mahtuu paljon välivuoden pitäjiä, pääsykokeisiin lukijoita, perhevapailla olijoita ja niitä, joille osuu hieman pidempi loma esimerkiksi armeijan päättymisen ja opiskelun aloittamisen välillä."
Suomen Akatemian Oma linja -hankkeen Kari Hämäläinen korosti 12.10.2016, että "kannattanee välttää NEET-lukujen ylitulkintaa".
Luvuista ei hänen mukaansa suoraan seuraa se, että nuoret olisivat yhtään sen enempää syrjäytyneitä kuin ennenkään. Mitä NEETtiä? -kirjoituksen voi lukea tästä.
ETLA julkaisi 21.12.2016 tutkimusjohtaja Rita Asplundin ja tutkimussihteri Pekka Vanhalan muistion Neet-nuorten tulkinnassa korjattavaa. Muistion voi lukea tästä.
ETLAn tutkijat päätyivät hekin siihen tulokseen, että "neetiksi luokiteltu nuori ei ole automaattisesti syrjäytynyt tai edes syrjäytymisvaarassa".
20.1.2017 Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi Johanna Alatalon, Erno Mähösen ja Heikki Räisäsen tilastoanalyysin Nuorten ja nuorten aikuisten työelämä ja sen ulkopuolisuus. Analyysin voi lukea tästä.
Yksi TEM:n tutkijoiden kiinnostavista ja tärkeistä havainnoista koski NEET-nuorten jo aiemmin hankkimaa koulutusta:
"Osa NEET-nuorista on siis jo aiemmin hankkinut koulutuksen ja/tai työkokemusta, mutta lasketaan NEET-ryhmään, koska he eivät ole työssä eivätkä opiskele."
Oikeudenmukaisuuden ongelma -teoksessa (Gaudeamus 2017, s. 58) Tilastokeskuksesta eläköitynyt kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä huomauttaa tästä asiasta, että "Suomen 20–24-vuotiaista NEET-nuorista yli puolet on jo suorittanut keskiasteen tai jopa korkeanasteen tutkinnon".
Media jatkoi nuorten miesten syrjäytymisen liioittelua
Tutkijoiden yritykset korjata median luomaa väärää kuvaa jäivät vaille vaikutusta. Media jatkoi Hesarin, STT:n ja Ylen syyskuussa 2016 viitoittamalla tiellä ja liioitteli nuorten NEET-miesten määrää ja syrjäytymistä.
Etelä-Suomen Sanomien 21.4.2017 pääkirjoitus harmitti niin paljon, että naputtelin kitkerähkön tekstin blogiini. Sen voi lukea tästä.
Muistutin blogissa muun muassa siitä kiusallisesta ilmiöstä, että toimittajilla on taipumus viitata kollegojensa juttuihin, "tarkistamatta, pitävätkö niiden faktat kutinsa".
Kuin pisteenä i:n päälle Ylen Eero Mäntymaa väsäsi 5.12.2017 NEET-nuorilla ei ole mitään -jutun uutisten nettisivuille. Kauhuissani kirjoitin siitä Faktavahdissa itsenäisyyspäivänä. Postauksen voi lukea tästä.
Mäntymaan juttu kertoi Nuorisotutkimusseuran raportista, jota varten oli etsivän nuorisotyön etsivien avulla metsästetty haastateltavaksi erityisen vaikeasti tavoitettavia NEET-nuoria.
Tarkoituksena oli selvittää nuorten syrjäytymisen syitä ja sitä, miltä syrjäytyminen nuorista itsestään tuntuu.
Kun vastaajiksi haettiin nimenomaan syrjäytyneitä, ei ollut yllättävää, jos vastaukset sitten olivat "synkkää luettavaa".
Ylen yleisöä rankasti harhaan johtavaa oli se, että Mäntymaa esitti "syrjäytyneiden" NEET-nuorten kokemukset ikään kuin ne olisivat olleet kaikkien NEET-nuorten kokemuksia. Siksi olin kauhuissani.
Pohjalaisen pääkirjoitus 10.4.2018
Koulutus on paras keino ehkäistä syrjäytymistä -pääkirjoituksen oli kirjoittanut Laura Annila. Hän totesi taloustilanteen parantuneen, mutta huomautti, ettei tilanne ole kuitenkaan valoisa kaikille:
"OECD:n mukaan suomalaisista 20–24-vuotiaista miehistä jopa viidesosa on sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolella."
OECD:n 15.9.2016 julkaisemasta raportista kävi ilmi, kuten kerroin 23.4.2017 postauksessa, että vähän yli puolet nuorista NEET-miehistä oli työvoimaan kuuluvia työttömiä.
Heitä oli vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä 12–13 prosenttia kaikista 20–24-vuotiaista miehistä. Eivätkä työvoimaan kuuluneet ja töitä etsineet totisesti olleet "työelämän ulkopuolella".
Laura Annila siis kuvasi NEET-statuksen virheellisesti. Kiusallista oli sekin, että hän, lukijoille kertomatta, viittasi OECD:n kolmen vuoden takaiseen eli vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen tietoon. Se oli taatusti peräisin niistä aiemmin kuvatuista HS:n, STT:n ja Ylen 15.9.2016 jutuista.
Tilastokeskuksen koko vuotta 2017 koskevien tietojen mukaan 20–24-vuotiaita NEET-miehiä oli enää 13,4 % koko ikäluokasta. Se oli jotain aivan muuta kuin Annilan väittämä "jopa viidesosa".
Reklamoin "ikivanhasta", virheellisesti esitetystä ja korjausta kaipaavasta tiedosta saman tien 10.4. Parin päivän kuluttua Annila vastasi ja kertoi, että "emme pidä oikaisua tarpeellisena".
Annalan meilissä oli lainaus Pohjalaisessa 7.4. eli kolme päivää pääkirjoitusta aiemmin julkaistusta Lännen Median uutisesta. Se oli todella sekava, koska siinä OECD:n 2015 tieto oli kerrottu sekä oikein että väärin.
Uutisen oikea tieto oli kiteytetty tähän pahasti metsään menneeseen painokkaaseen väitteeseen: "Siis viidesosa 20–24-vuotiaista miehistä oli työttöminä tai vailla koulutusta!"
Mitään tällaista NEET-status ei toden totta tarkoittanut, joten LM:n tiedon varassa lehden lukijat olivat ihan hakoteillä.
Oikaisupyynnön hylkäämistä Laura Annila perusteli lopulta sillä, että asia oli selitetty Pohjalaisen lukijoille "kattavasti" jo 7.4. julkaistussa Lännen Median uutisessa.
Perustelu oli lievästi sanoen erikoinen.
Tekikö se oikeutta niille Annilan 10.4. kirjoituksen lukeneille, jotka eivät syystä tai toisesta olleet lukeneet 7.4. julkaistua Lännen Median uutista? Eikö heidän tarvinnutkaan saada asiasta oikeaa tietoa?
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Accuracy eli virheettömyys ja tarkkuus on asia, jota sivistynyt maailma tapaa pitää mediaetiikan yhtenä ydinperiaatteena. Katso tästä, mitä esimerkiksi Ethical Journalism Network asiasta sanoo.
Edellä kerrottu surullinen tarina kielii minusta siitä, että accuracy ei meillä kuulu mediaetiikan ydinperiaatteisiin. Ikävänä seurauksena tästä median yleisöille jää tärkeistäkin asioista ihan vääriä käsityksiä.
Aivan varma olen siitä, että isolle osalle suomalaisista on jäänyt väärä käsitys myös nuorten miesten NEET-statuksen yleisyydestä ja syrjäytymisen mitoista. Kiitos median, jolle accuracy on yhtä tyhjän kanssa.
Olen tutkaillut jo yli viiden vuoden ajan median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen.
Havaintojeni perusteella uskallan väittää, että yleisölle on median nurjan asenteen takia jäänyt väärä käsitys monista, monista tärkeistä asioista.
Syksystä 2012 kevääseen 2016 ulottuneen ajanjakson havainnoista kerroin tasan kaksi vuotta sitten julkaistussa 39-sivuisessa Kulissien takana -raportissa. Sen voi lukea tästä.
Kevään 2016 jälkeisistä accuracy-havainnoista olen kertonut Faktavahti-blogissa. Tämä on blogin 180. postaus. Kannattaa selailla ja lukea, jos ei halua tyytyä vain mediasta ja sen itsesääntelystä tarjottuun harhaiseen pintakiiltoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti