Pari päivää sitten julkaisin postauksen eutanasiaa koskevasta gallupjournalismista, joka ei kestä kritiikkiä. Surullisia esimerkkejä oli postauksessa kolme.
Yksi esimerkeistä oli Helsingin Sanomien näyttävästi 24.4. uutisoima kysely: HS uteli vastaajien kantaa "kuolinapuun" ja uskotteli sitten lukijoille, että tulokset kertoivat "eutanasian" suosiosta.
Tapauksessa on nyt tullut ilmi käänteitä, jotka saavat kysymään, onko "kuolinapuun" kompastelu maan ykköslehden journalismissa komediaa, farssia vai tragediaa.
Taide-elämyksen taustaksi on syytä julkaista ote HS:n printtilehden jutusta. Tästä tekstistä unohdin valitettavasti mainita aiemmassa postauksessani:
Toimittaja Minna Passin tekstissä oli paha asiavirhe. Sen kuitenkin saattoivat havaita vain ne ani harvat lukijat, jotka tiesivät, mitä mainitussa kyselyssä oli oikeasti kysytty ja mitä siinä oli saatu selville.
Tämän virheen HS oikaisi, jo eilen netissä ja tänään printissä. Sisällöltään sama oikaisu oli netissä otsikoitu, ja otsikoineen päivineen oikaisu meni näin:
"Hanke selvitti lääkäreiden mielipiteitä kuolinapuun
Maanantaina 24. huhtikuuta Sivulla A 15 julkaistussa jutussa oli virhe. Jutussa mainittu Lääkäriliitto, lääkäriseura Duodecim ja Hyvä kuolema -yhteisvastuuhanke selvittivät lääkäreiden mielipiteitä ainoastaan kuolinapuun eli passiiviseen eutanasiaan. Lääkäreiden mielipiteitä aktiivisesta eutanasiasta oli tutkittu aiemmassa tutkimuksessa."
Asiavirhe oli koko lailla nolo. Jutussa mainittua Lääkäriliiton ym. kyselyä julkistettaessa nimittäin aivan erityisesti korostettiin, että "eutanasia rajattiin kyselyn ulkopuolelle".
Nolo virhe sinänsä ei nyt kuitenkaan ole oikaisun kiinnostavin asia. Kiinnostavin on toteamus, että lääkäreiden mielipiteitä oli selvitetty "ainoastaan kuolinapuun eli passiiviseen eutanasiaan".
Kun Hesari oikoi perätöntä tietoaan Lääkäriliiton ym. kyselystä, niin "kuolinapu" ei siis ollut "eutanasiaa", vaikka juuri niin lehti oli omasta gallupistaan kertoessaan lukijoille uskotellut.
Mutta ei maan paras ja vaikutusvaltaisin lehti tietenkään oman gallupjuttunsa pahaa asiavirhettä nöyrtynyt oikaisemaan, vaikka HS-gallup oli eutanasian suosion mittarina silkkaa humpuukia.
HS-gallup ei kertonut tosiasiassa mitään eutanasian suosiosta. Sen myöntämisen oikaisua vaativana asiavirheenä lehti kaiketi koki aivan liian nöyryyttäväksi.
Niinpä Helsingin Sanomat "oikaisikin" asiavirheensä säälittävästi ja falskisti loihtimalla koko asian pelkäksi mielipidekysymykseksi.
Tämähän on se viheliäinen ja lukijoita huijaava menettely, josta kirjoitin taannoin Kulissien takana -raportissani (s. 35–36) ja josta oli faktisesti kyse myös 25.4. julkaistussa yliopistoväkeä koskevassa blogini postauksessa.
Tällaisen mielipiteen oli päässyt Hesarin yleisönosastossa kertomaan lääkäri Kalle Mäki Tampereelta. Hän oli kirjoituksessaan sitä mieltä, että "kuolinapu" voi tarkoittaa monia eri asioita. Siksi hän esitti HS-gallupista sen saman häijyn mielipiteen, jonka olin esittänyt blogissani pari päivää sitten:
"Koska kuolinavun sisältöä ei HS-gallupin kysymyksessä määritelty, ei voida tietää, mitä edellä mainituista merkityksistä vastaajat ovat tarkoittaneet. Siten kyselyn perusteella ei voi päätellä sitä, kuinka moni kannattaa eutanasiaa, sillä eutanasia ja kuolinapu eivät ole saman sisältöisiä termejä."
Näin siis lääkäri Kalle Mäki Tampereelta. Mutta oliko Kalle Mäki kuka hyvänsä lääkäri Tampereelta? Ei ollut. Hän on LL, TK Kalle Mäki, lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan jäsen.
Hän on se asiantuntija, joka on laatinut Lääkäriliitolle yksityiskohtaisen katsauksen elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiasta.
Siksi hän tietää erityisen hyvin, miksi kuolinapu ja eutanasia eivät ole sama asia, ja miksi HS-gallup ei voinut osoittaa, kuinka moni suomalainen kannattaa eutanasiaa.
Elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiaa tutkinut Mäki tietää myös sen, että sellaista Hesarin toimittajan ja monien muidenkin uskottelemaa ilmiötä kuin "passiivinen eutanasia" ei ole olemassakaan. Tältäkin osin Mäen raporttiin kannattaa tutustua.
No, mitä nämä käänteet lopultakin kertoivat Helsingin Sanomien kompastelusta "kuolinapuun"? Olivatko HS:n journalistiset ratkaisut komediaa, farssia vai tragediaa? Ole hyvä ja ota itse kantaa taide-elämyksesi lajityyppiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti