Faktavahti

Kiky-sopimuksella ei pyritty parantamaan tuottavuutta

Työtuntien lisääminen ei paranna työn tuottavuutta

Ylen uutiset väitti nettisivuillaan 14.2.2017, että työaikaa pidentävällä kilpailukykysopimuksella oli tarkoitus parantaa tuottavuutta. Väite oli perätön.

Kiky-sopimuksessa ei sovittu mistään sellaisesta asiasta, joka voisi parantaa työn tuottavuutta. Siinä sovittiin työn hinnan laskemisesta, jotta yritysten kustannuskilpailukyky paranisi.

Tuottavuuden huippuasiantuntijoihin lukeutuva Etlan Mika Maliranta on jo vuosikymmen sitten korostanut, että työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta. Sitä parannetaan aivan toisenlaisilla jutuilla.

Koska Yle ei suostunut korjaamaan asiavirhettään, lähetin 5.4. kantelun Julkisen sanan neuvostolle olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä (JO 20). Julkaisen kantelun jo nyt Faktavahti-blogissa.

Ylen perätön väite on osa jo liki kaksi vuotta kerrottua, journalismin alennustilasta kielivää tarinaa, jossa yleisölle on välitetty toistuvasti virheellistä tietoa tuottavuudesta.

Suomalaisia sumuttanut tarina on lohduton ennen muuta siksi, että oikea tieto tuottavuudesta on niin tärkeä. Tuottavuuden kasvu nimittäin on vaikuttanut ja vaikuttaa vastakin ratkaisevasti suomalaisten elintason kehitykseen.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola on laskenut, että vuosina 1900–2013 suomalaisten elintaso (bkt/asukas) on kasvanut 14-kertaiseksi. Näin upeasti on käynyt, vaikka tehtyjen työtuntien määrä asukasta kohti on vähentynyt samaan aikaan 10 prosenttia.

Miten tämä ihme oli mahdollinen? Ihmeen salaisuutena oli se, että työn tuottavuus (bkt/työtunti) kasvoi 1900-luvun alusta vuoteen 2013 peräti 16-kertaiseksi.

"Elintason kasvu on ollut työn tuottavuuden kasvun varassa", Pohjola huomauttaa Taloustieteen oppikirjassaan (2015, s. 157).

Väärinkäsitysten sylttytehdas?

Joku tutkiva toimittaja tai journalismin tutkija saisi selvittää, miten syntyi se mediassa kulovalkean tavoin levinnyt fataali väärinkäsitys, että työn tuottavuutta voisi parantaa työaikaa pidentämällä.

Tässä voin esittää vain pari yksityiskohtaa väärinkäsityksen varhaishistoriasta. Mutta sitä ennen on tarpeen muistuttaa siitä, mitä tuottavuus tarkoittaa.

Tuottavuus = Tuotos ÷ Panos

Työn tuottavuus tarkoittaa tuotoksen määrää työpanosta eli tehtyä työtuntia kohti. Suhdeluku kertoo siitä, montako hyödykettä tai paljonko euroina mitattua arvonlisää työntekijä saa tunnissa aikaan.

Heti kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen Juha Sipilä aloitti epäviralliset hallitustunnustelut. 22.4. Sipilä kertoi blogissaan siitä, miten nyt tarvitaan "vaikuttavia toimia kilpailukyvyn parantamiseksi".

Hän kertoi tavanneensa työmarkkinajärjestöjen edustajia ja esittäneensä järjestöjen vastattavaksi mm. tämän kysymyksen:

"Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 %:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?"

Maanantaina 4.5.2015 iltapäivällä Ylen uutiset "tiesi", että yhteiskuntasopimuksesta käytävien neuvottelujen ilmapiiriä oli kuumentanut Juha Sipilän esitys työajan pidentämisestä.

Hetkeä myöhemmin mm. Kaleva siteerasi (julkaisemassaan STT:n jutussa) Ylen uutista ja kertoi, että "tuottavuuslisäystä haettaisiin lisäämällä vuosittaista työaikaa 100 tunnilla".

Elinkeinoelämän keskusliitto EK puolestaan julkaisi sivuillaan pian Kalevan uutisen jälkeen jutun, jossa toimitusjohtaja Jyri Häkämies kommentoi mm. Sipilän esittämää tuottavuuskysymystä.

"Häkämiehen mielestä tuottavuushypyn aikaansaaminen on Suomen kilpailukyvylle ykkösasioita. Elinkeinoelämän näkemyksen mukaan hyppyyn tarvitaan myös merkittävä työajan lisäys ilman kustannusten nousua", EK:n jutussa todettiin.

Ainakin näitä palasia tuottavuusväärinkäsityksen alkuhämärissä oli. Helsingin Sanomien pätevä taloustoimittaja Heikki Arola totta kai tunnisti oitis väärinkäsityksen.

Kerrottuaan ensin tiedoista, joiden mukaan esitys työajan pidentämisestä ei ollutkaan Juha Sipilän vaan ilmeisesti EK:n käsialaa, Arola kirjoitti 6.5.2015 Hesarissa näin:

"Voisiko sadan tunnin työajan pidennys johtaa Sipilän tavoittelemaan tuottavuuden kasvuun?

Tässä on sekoitettu toisiinsa tuottavuus ja tuotanto. Tuottavuus tarkoittaa työpanosta kohden aikaansaatua tavara- tai palvelusuoritetta. Jos työaikaa pidennetään, se ei paranna tuottavuutta, mutta se lisää tuotannon määrää ja kasvattaa bruttokansantuotetta."

Arolan urhea yritys torjua tuotannon ja tuottavuuden sekoittamisen väärinkäsitystä jäi ikävä kyllä vain yritykseksi. "Tuottavuushyppy" ja "tuottavuusloikka" olivat aivan liian kiihottavia, kiksejä tuottavia iskusanoja, ja toimittajien auktoriteettiusko pelottavan vahvaa, jopa sokeaa.

Niinpä onneton väärinkäsitys työajan pidentämisen avulla otettavasta "tuottavuusloikasta" levisi kuin influenssaepidemia. Epidemian levitessä kysyin tuon tuosta, miksi toimittajat eivät vaikkapa ikiomaa työtään ajatellen hahmota väärinkäsitystään.

Kun toimittajan työaikaa – vieläpä korvauksetta – pidennetään, niin mikä mekanismi muka voi saada aikaan sen, että hän alkaa tuottaa työtuntia kohti enemmän journalismia tai parempaa journalismia?

Kantelun kohteena olevaa Ylen uutisten perätöntä väitettä on syytä ihmetellä siksikin, että vain vähän aikaa ennen uutista oli julkaistu väitteen kyseenalaistavaa asiantuntijatietoa.

Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunta julkaisi 2.2.2017 raporttinsa, joka sisälsi myös arvion tuottavuuden kehityksestä.

Vuonna 2016 tuottavuus työntekijää kohden kasvoi toimikunnan mukaan 0,6 prosenttia, mutta tänä vuonna tuottavuuden arvioidaan kasvavan enää vain 0,4 prosenttia.

Siis työaikaa pidentäneestä kiky-sopimuksesta huolimatta asiantuntijoiden iso joukko arvioi, että tuottavuus kasvaa tänä vuonna viimevuotista vähemmän. Yle puolestaan väitti, että kiky-sopimus työajan pidennyksineen kasvattaa tuottavuutta.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

”Miten kiky-tunnit tehdään sinun työpaikallasi?” -kirjoitus Ylen uutisten nettisivuilla 14.2.2017. Kirjoituksen osoite netissä on http://yle.fi/uutiset/3-9457803 (tarkistettu 5.4.2017).

Kantelun perusteet

Kirjoituksessa toimittaja Anne Ali-Hokka pyysi lukijoita kertomaan kiky-tuntien tekoa koskevista kokemuksistaan. Samalla hän kysyi muun muassa, onko työteho pidennetyn työajan ansiosta parantunut. Tähän tapaan hän pohjusti kysymystään:

”Työntekijät ympäri Suomen puurtavat tänä vuonna 24 tuntia enemmän töitä samalla palkalla. Tästä työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat viime vuonna osana hallituksen ajamaa kilpailukykysopimusta. Sopimuksella on tarkoitus muun muassa parantaa yritysten kilpailukykyä ja kasvattaa tuottavuutta.”

Väite siitä, että työaikaa pidentävällä kilpailukykysopimuksella on tarkoitus kasvattaa tuottavuutta, oli perätön. Se johti lukijoita pahasti harhaan ja oli olennainen, korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

Väitteen virheellisyyden osoittavat monet tosiseikat. Yksi niistä on se, että 29.2.2016 solmitussa kilpailukykysopimuksessa ei mainita sanaakaan tuottavuuden kasvattamisen tarkoituksesta. Edes tuottavuus-sanaa ei sopimuksesta löydy.

Valtiovarainministeriö teki 1.3.2016 pika-arvion kiky-sopimuksen vaikutuksista. Laskelmiensa lähtökohdaksi VM otti sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.

Jos kiky-sopimuksen tarkoituksena oli parantaa tuottavuutta, sen olisi pitänyt näkyä VM:n pika-arviossa, mutta se ei näkynyt mitenkään. Tuottavuuden oletettiin kehittyvän samalla tavalla ennen kiky-sopimusta tehdyssä laskelmassa ja kiky-sopimuksen vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa.

VM on pika-arvionsa jälkeenkin julkaissut laskelmia kiky-sopimuksen vaikutuksista. Näitä laskelmia on tehnyt myös muun muassa Suomen Pankki. Missään asiantuntija-arvioissa ei ole esitetty väitettä, jonka mukaan kiky-sopimus parantaisi tuottavuutta.

Ylen uutisten väitteen perättömyys käy ilmi myös siitä, miten hallitus esitteli pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Pääministeri Juha Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä tiedotustilaisuudessa näin:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”

Hallituksen kilpailukykypaketin ensimmäisenä osana siis oli yhteiskunta- eli kilpailukykysopimus. Sen tarkoituksena oli alentaa työn hintaa. Kilpailukykypaketin toiseksi osaksi pääministeri nimesi maltilliset palkkaratkaisut; niistä järjestöjen oli määrä sopia.

Kilpailukykypaketin kolmas osa koski työn tuottavuuden parantamista, ja se jäi, kuten Sipilä totesi, yritysten ja yhteisöjen tehtäväksi. Niin sen tietysti pitikin jäädä. Tuottavuutta ei nimittäin voi parantaa hallituksen ja järjestöjen sopimuksilla, vaan tuottavuuden kasvun lähteet ovat muualla.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjolan mukaan työn tuottavuuden kasvulle on olemassa kolme lähdettä: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä kolmanneksi työvoiman koulutustason nousu.

Pohjola on osoittanut, että tärkein työn tuottavuuden kasvutekijöistä on teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Hallituksella ja järjestöillä ei tällaista tietoa tietenkään ole.

Tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä, on sen sijaan yrityksissä. Niissä kehitetään teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi eli otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Kiky-sopimuksessa sovitun työajan pidentämisen tuottavuutta parantava vaikutus onkin ajatuksena silkka väärinkäsitys.

Tuottavuuden tutkijana tunnettu Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta huomautti tuottavuuteen liittyneistä väärinkäsityksistä Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä jo 12.12.2006:

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta. Kannattavuus voi kyllä muuttua tuollaisten toimien seurauksena.”

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, mitä tuottavuudella oikein tarkoitetaan. Malirannan mukaan ”tuottavuudella tarkoitetaan tuotosmäärän ja panosmäärän välistä suhdetta”.

Pohjimmiltaan tuottavuuden mittaamisessa on kyse fyysisistä määristä, kuten kappaleista tai kilogrammoista. Tuottavuusmitat esitetään kuitenkin julkisuudessa usein rahamääräisinä eli euroina.

Työn tuottavuus tavataan julkisuudessa esittää suhdelukuna, jonka osoittajana on euroina ilmaistu tuotos tai arvonlisä ja nimittäjänä tehdyt työtunnit.

Suhdeluvuista tuotos ÷ työtunti ja arvonlisä ÷ työtunti voi heti nähdä, että jos työtuntien määrää vain lisätään eikä tehdä tuottavuuden parantamiseksi mitään, tuottavuus tuppaa heikentymään.

Tuotosta ja arvonlisää voi työtuntia kohti kertyä aiempaa enemmän, eli työn tuottavuus voi kasvaa, kun työntekijä saa käyttöönsä aiempaa tehokkaampia koneita ja laitteita ja kun toimintatavat viritellään aiempaa fiksummiksi.

20.2.2017 lähetin korjauspyynnön Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta vastaavalle päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle. Korjauspyyntö on kantelun kuittauksen perässä.

Jääskeläisen sijaisena korjauspyyntöön vastasi 22.2.2017 Riitta Pihlajamäki ja ilmoitti hylänneensä pyyntöni. Hylkäyspäätös on kantelun lopussa.

Päätöstään Pihlajamäki perusteli lukuisilla lainauksilla ja viittauksilla, jotka hänen mielestään osoittivat, että ”tuottavuuden parantaminen on ymmärretty kiky-keskustelussa laajasti, yleisenä tavoitteena kohentaa kilpailukykyä”.

Perustellessaan korjauspyynnön hylkäyspäätöstä väärinkäsityksiin perustuneilla lainauksilla ja viittauksilla Pihlajamäki sivuutti sen tosiasian, että tuottavuuden parantaminen on alusta asti ollut hallituksen kilpailukykypaketissa kiky-sopimukseen kuulumaton, yrityksille ja yhteisöille jätetty tehtävä.

Koska Yleisradio pyynnöstä huolimatta jätti korjaamatta olennaisen asiavirheen, se rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 5.4.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

20. helmikuuta 2017 8.04

Markku Lehtola

Vastaanottaja: atte.jaaskelainen@yle.fi

Kopio: anne.ali-hokka@yle.fi, yle.uutiset@yle.fi

”Miten kiky-tunnit tehdään sinun työpaikallasi?” -kirjoituksen (Ylen uutisten nettilehti 14.2.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

toimittaja Anne Ali-Hokan kirjoituksessa kysyttiin lukijoilta muun muassa sitä, onko työteho kilpailukykysopimuksessa sovitun työajan pidentämisen ansiosta heidän mielestään parantunut.

Kysymystään Ali-Hokka pohjusti tällaisella väitteellä: ”Sopimuksella on tarkoitus muun muassa parantaa yritysten kilpailukykyä ja kasvattaa tuottavuutta.”

Väite siitä, että kilpailukykysopimuksella on tarkoitus kasvattaa tuottavuutta, oli perätön, ja se johti lukijoita harhaan tärkeässä yhteiskunnallisessa asiassa.

Perätön väite oli olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä (JO 20). Kilpailukykysopimuksessa ei ole ollut lainkaan kyse tuottavuuden kasvattamisesta.

Tuottavuus tarkoittaa tuotosmäärän ja panosmäärän suhdetta, siis esimerkiksi sitä, montako hilavitkutinta yritys saa aikaan tehtyä työtuntia kohti tai paljonko arvonlisää syntyy työtuntia kohti.

Kiky-sopimuksessa ja siinä sovitussa työajan pidentämisessä ansiotasoa muuttamatta puolestaan on ollut ja on kyse aivan muusta eli työn hinnan alentamisesta ja yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamisesta sitä kautta.

Pääministeri Juha Sipilän hallitus pyrki alusta asti saamaan aikaan 15 prosentin ”kilpailukykyloikan”. 20.8.2015 pidetyssä tiedotustilaisuudessa Sipilä kuvasi hallituksensa ajattelutapaa näin:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meilä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”

Tuottavuuden parantaminen siis oli hallituksen havittelemassa kolmiosaisessa "kilpailukykyloikassa” se, joka jäi yritysten ja yhteisöjen loikattavaksi. Tuottavuuden kasvattamisesta ei ollut määrä sopia hallituksen ja järjestöjen kesken, eikä kilpailukykysopimuksessa tuottavuudesta sovittukaan mitään.

Tämä tosiasia kävi hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kiky-sopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.

Jos kiky-sopimuksella oli määrä kasvattaa tuottavuutta, kuten Ali-Hokka väitti, sen olisi kaiketi tullut näkyä edes jollain lailla VM:n tekemässä pika-arviossa tuottavuuden kehityksestä. Mutta VM siis arvioi, ettei sopimuksen toimenpidekokonaisuus vaikuttanut tuottavuuteen millään lailla.

VM:n ekonomistit olivat tietty hyvin perillä siitä, ettei tuottavuutta ylipäätään ole mahdollista kasvattaa jollain hallituksen ja järjestöjen sopimuksilla. Tuottavuuden kasvun lähteet nimittäin ovat muualla.

Kiky-sopimuksessa sovitun työajan pidentämisen tuottavuutta parantava vaikutus onkin ajatuksena silkka väärinkäsitys. Tuottavuuden tutkijana tunnettu Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta huomautti tuottavuuteen liittyneistä väärinkäsityksistä Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä jo 12.12.2006:

Väärinkäsitys näkyi surullisella tavalla Anne Ali-Hokan 19.2.2017 kirjoituksessakin (”Kuusi minuuttia päivässä – miksi kiky-sopimuksesta ei syntynyt tarinaa, joka innostaisi yhteisiin talkoisiin?”), joka rakentui perättömällä tiedolla pohjustettuun kysymykseen tulleista vastauksista.

19.2. kirjoituksessa harhaanjohdetuksi tulleet ihmisparat pohtivat työajan pidentämisen vaikutusta tuottavuuteen ikään kuin kiky-sopimuksessa olisi sovittu tuottavuuden parantamisesta. Tällaisena kirjoitus oli jatkoa viisi päivää aiemmin tapahtuneelle perättömän tiedon levittämiselle.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

KORJAUSPYYNNÖN HYLKÄYSPÄÄTÖS 22.2.2017

Vastaus Ylen kiky-uutista koskevaan pyyntöönne

Hyvä Markku Lehtola,

Kiinnititte huomiota uutistemme verkkosivuilla käyttämäämme tuottavuus-sanaan, erityisesti artikkelissa, jossa kerättiin yleisöltä kokemuksia kiky-sopimuksesta käytännössä.

Tuossa Ylen kyselyssä oli tarkoitus selvittää, miten kilpailukykysopimukseen liittynyt työajan pidennys on käytännösssä vaikuttanut työpaikoilla. Avasimme monimutkaista asiaa katsomalla sitä nimenomaan työntekijöiden näkökulmasta.

Tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisääminen ovat kulkeneet hallituksen tavoitelistalla alusta lähtien käsi kädessä. Pääministeri Juha Sipilä kertoi ensin, että hallitus tavoittelee tuottavuusloikkaa, ennen kuin vaihtoi termin kilpailukykyhyppyyn.

Myös suomen kielen oikeaoppisuutta vaaliva Kotimaisten kielten keskus määrittelee sivuillaan, että “Tuottavuusloikalla tarkoitetaan julkisten palvelujen ja yksityisen sektorin tuottavuuden tuntuvaa lisäämistä. Tuottavuusloikka yritetään saavuttaa esimerkiksi digitalisaation avulla sekä vähentämällä byrokratiaa ja pidentämällä työaikaa”.

Hallituksen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström selitti 1.6.2016 eduskunnassa näin: ”Kilpailukykyä ja tuottavuuttahan tässä haetaan. Ja sitä, että ihmiset tekevät pidempää päivää, niin sitä pyritään tällä asialla hakemaan.”

Esimerkiksi Kuntatyönantaja ohjeisti kiky-sopimuksen synnyttyä asiasta näin:

“Kikyn mukaan työaikaa pidennetään keskimäärin 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta esimerkiksi kokonaisina päivinä. Pidentämisellä halutaan parantaa kilpailukykyä alentamalla työnantajien työstä maksamia kustannuksia. Jokainen sopimusala neuvotteli itselleen sopivimman tavan pidentää työaikaa. Pidentäminen koskee kaikkia kilpailukykysopimuksen pohjalta sopimusratkaisunsa tehneitä toimialoja. Kunta-alalla saatava hyöty on käytettävä tuottavuuden nostamiseen ja palvelutuotantoon kuntalaisten hyväksi.”

Myös muut ammattijärjestöt ja useat poliitikot ovat ymmärtäneet työajan pidentämisen niin, että samalla on tavoiteltu myös tuottavuuden kasvattamista.

Ville Niinistö: “Kuusi minuuttia lisää virastotyöaikaa tuskin nostaa julkisen sektorin tuottavuutta, päinvastoin.”

Anna-Kaisa Pekonen: “Kilpailukykysopimuksessa pidennetään työaikaa, mikä uhkaa laskea työn tuottavuutta tehtyä työtuntia kohden, heikentää työllisyyttä sekä vähentää työhyvinvointia.”

Akava: “Keinotekoinen ylempien toimihenkilöiden määrääminen työpaikalle esimerkiksi jonakin lauantaina ei johda työn tuottavuuden lisääntymiseen.”

Rakennusala jäi varsinaisen kikyn ulkopuolelle, jolloin Rakennusteollisuuden johtaja Tapio Kari ja Rakennusliiton toimitusjohtaja Matti Harjuniemi kommentoivat asiaa näin:

http://www.rakennuslehti.fi/2016/08/tama-on-rakennusalan-oma-sovellus

”Rakennusliitto oli tiukkana työajan pidennyksen suhteen, joten jouduimme miettimään muita ratkaisuja. Ei se olisi palvellut ketään, jos tilanne olisi kärjistynyt. Kilpailukykysopimus tavoittelee tuottavuuden parantamista, ja meidän sopimuksemme tavoittelee samoin tuottavuuden parantamista, mutta eri keinoilla”, Kari sanoo.

”Parempi saada sopimus ajoissa kuin vääntää ja kääntää koko syksy ja alkutalvi. Tämä on rakennusalan oma sovellus, joka oikeastaan vastaa pikemminkin keskitettyä työmarkkinasopimusta. En usko, että kaavamaisilla työajan pidennyksillä ja palkan leikkauksilla parannetaan tuottavuutta, kyllä se tehdään paljon fiksummin työpaikoilla miettimällä toimintatapoja”, Harjuniemi sanoo.

Se, ettei pidentynyt työaika välttämättä paranna tuottavuutta, näyttää myös Ylen kyselyn vastausten perusteella oikealta johtopäätökseltä. Asiaa pohditaan nyt hyvin laajasti muutenkin kuin Ylen kyselyssä, mm. tässä Ylempien toimihenkilöiden luottamusmiehille tekemässä kyselyssä: https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/ytn_kiky_kysely-61194

“Työajan pidentämisen hinta oli kuitenkin YTN:n mukaan heikentynyt työilmapiiri, sillä työehtosopimusaloilla peräti joka kolmas luottamusmies katsoi neuvottelujen heikentäneen ilmapiiriä ylempien toimihenkilöiden ja johdon välillä.

– Tältä osin kyselyn tuloksen pitäisi herättää yritysten johdossa miettimistä. Työaikaa saatiin vaihtelevasti lisää, mutta mikä on tuottavuuden kasvun kokonaissaldo, jos vaikutukset ilmapiiriin ovat näin suuret, YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa toteaa.”

Kuten yllä olevat lainaukset ja viittaukset osoittavat, tuottavuuden parantaminen on ymmärretty kiky-keskustelussa laajasti, yleisenä tavoitteena kohentaa kilpailukykyä. Näin termin käyttäminen jutussamme ei ole väärin tai harhaanjohtavaa.

Näillä perustein hylkään oikaisuvaatimuksenne.

Kunnioittavasti

Riitta Pihlajamäki

vastaavan toimittajan sijainen

torstai 6. huhtikuuta 2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti