Lääkäriliitto julkaisi 22.2.2017 "Elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiaa" -selvityksen. Mainion selvityksen oli tehnyt liiton eettisen neuvottelukunnan jäsen, LL, TK Kalle Mäki.
Selvitys oli tuiki tarpeellinen. Yhteiskunnallinen keskustelu eutanasian mahdollisuudesta nimittäin on jopa tulvinut erilaisia käsitesotkuja. Niihin ovat sortuneet sekä eutanasian kannattajat että vastustajat.
Kenties pöyristyttävimpään käsitesotkuun on sortunut Ylen A-studio. Talk-ohjelmassa 23.2.2017 se tarjosi eutanasiasta katsojille erityisen "tietopaketin". Sen toimittaja Rosa Kettumäki esitti tällaisen väitteen:
”Joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”
1. "Passiivista eutanasiaa" ei ole, sillä eutanasia on aina aktiivinen ja tarkoituksellinen teko potilaan elämän lopettamiseksi.
2. Ketään potilaita ei jätetä hoitamatta.
3. Kun parantava hoito lopetetaan, siinä on kyse palliatiiviseen hoitoon siirtymisestä eikä minkään sortin eutanasiasta.
"Kiitollisina korjaamme virheet."
Atte Jääskeläinen
vastaava päätoimittaja
Ajantasa 9.3.2017
Syöpään menehtyy vuosittain noin 12 000 suomalaista. Lähes kaikki heistä tarvitsevat ainakin viimeisen elinvuotensa aikana oireenmukaista hoitoa. Näin sanovat syöpähoidon ja palliatiivisen hoidon asiantuntijat.
Palliatiiviseen hoitoon siirtyy siten joka vuosi, tänäkin vuonna, todella iso joukko suomalaisia. Heistä ja heidän omaisistaan on varmasti erityisen mieluisaa saada tietää Ylen "tietopaketista", että hoidossa onkin kyse "passiivisesta eutanasiasta".
Pyysin Yleä korjaamaan pöyristyttävimmän asiavirheen eli perättömän tiedon siitä, että "passiivinen eutanasia" tarkoittaisi parantavan hoidon lopettamista.
Päätoimittaja Atte Jääskeläinen hylkäsi pyynnön. Niinpä tein asiavirheen korjaamatta jättämisestä kantelun JSN:lle. Julkaisen kantelun ja siihen sisältyneen Jääskeläisen päätöksen saman tien tässä postauksessa.
-----------------------------
Julkisen sanan
neuvosto
Fredrikinkatu 25
A 8
00120 Helsinki
Kantelu hyvän journalistisen tavan
rikkomisesta
Kantelun kohde
Ylen
A-studion Talk-ohjelma ”Tuoko eutanasia paremman kuoleman?” TV1:ssä 23.2.2017
klo 21.05.
Kantelun perusteet
Keskusteluohjelman
lomassa katsojille tarjottiin ”tietopaketti” siitä, mistä eutanasiassa on kyse.
Paketin toimittanut Rosa Kettumäki esitti ohjelman kohdassa 13.42–13.51
tällaisen väitteen:
”Joskus
puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan
hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”
Tietopaketin
toimittajalle oli sattunut väärinkäsitys, sillä parantavan hoidon
lopettamisessa ei ole kyse mistään eutanasiasta. Kun parantava hoito
lopetetaan, siirrytään palliatiiviseen, potilaan oireita lievittävään hoitoon.
A-studion
Talk-ohjelmaa edeltävänä päivänä Lääkäriliitto julkaisi selvityksen elämän
lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiasta. Selvityksen oli tehnyt liiton
eettisen neuvottelukunnan jäsen, LL, TK Kalle Mäki. Näin hän selvityksessään
kuvasi palliatiivista hoitoa:
”Palliatiivinen hoito on potilaan
aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jota annetaan, kun parantavan hoidon
mahdollisuuksia ei enää ole. Se on elämänlaatua tukevaa kokonaishoitoa, jossa keskeistä
on kivun ja muiden oireiden lievitys sekä psyykkisten, sosiaalisten ja
hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen. Saattohoito on se osa palliatiivista
hoitoa, joka ajoittuu kuoleman läheisyyteen viimeisille elinviikoille tai
kuukausille.”
Alan asiantutijat
tietävät, että parantumattomasti sairaan potilaan palliatiivinen hoito voi
kestää pitkään, jopa vuosia. On mieletöntä ja vastuutonta nimetä potilaan
elämänlaatua tukeva, oireita lievittävä, kenties vuosia kestävä hoito
”passiiviseksi eutanasiaksi”.
Suomen
Palliatiivisen Hoidon Yhdistys ry esimerkiksi on pyrkinyt torjumaan
väärinkäsityksiä korostamalla, että ”hyvään palliatiiviseen hoitoon ja
saattohoitoon ei kuulu eutanasia missään muodossa”.
Puhe
”passiivisesta eutanasiasta” on kaiken kaikkiaan harhaanjohtavaa. Euroopan
palliatiivisen hoidon yhdistyksen (EAPC) eettisten kysymysten työryhmä korosti
jo vuosikymmen sitten, että ”passiivista eutanasiaa ei voi olla olemassa”.
Työryhmän mukaan
(Lääkärilehti 40/2005) ”eutanasia on jo määritelmällisesti aktiivinen
toimenpide ja siksi ’passiivinen’ eutanasia on ristiriitainen käsite”. LL, TK
Kalle Mäkikin totesi Lääkäriliiton selvityksessä, että ”tästä termistä on
nimenomaan luovuttu”.
24.2.2017
lähetin Ylelle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun
kuittauksen perässä.
Ylen uutis- ja
ajankohtaistoiminnasta vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen hylkäsi
pyynnön. Hänen mielestään jutussa ei ollut harhaanjohtavaa asiavirhettä. 25.2.2017
hylkäyspäätös on kantelun lopussa.
Jättämällä
korjaamatta olennaisen asiavirheen Yleisradio rikkoi hyvää journalistista tapaa
(JO 20).
Kantelun tarkoitus ja luonne
JSN:n
puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli
23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen
korjaamatta jättämisestä (JO 20).
Jokaisen noista
karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan
hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen
kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti
karsintaperuste oli tällainen:
”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn,
koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”
21.12.2016 JSN:n
puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin
karsintapäätöstään näin:
”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn,
koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”
”Testaustarkoitus”
on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin
tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.
Testaaminen
itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa
hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä;
testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.
”Testaustarkoitus”
on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on
aina pakostakin ikään kuin testi.
Kun media jättää
olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää
journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin
tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä,
pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen
vastaisena.
Jos JSN aikoo
jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee
kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla
ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.
JSN:n
perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi,
että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää
journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.
Tämän kantelun tarkoituksena on edistää
hyvää journalistista tapaa.
Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median
itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.
Neuvosto voi tulkita
tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella,
rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai
ei.
Koska kantelun
kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni
rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on
se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa
tiedotusvälineelle huomautuksen.
Tekemällä tästä
kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen
neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea
median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.
Mutta siinäkin tapauksessa,
että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä
ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston
kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen
virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen
tavan vastaisena.
Jos JSN:n
puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin”
perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä,
saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen
menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta
absurdin tilanteen.
Jättämällä virheet
järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei
JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne
menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.
Mikäli JSN:n
puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden
menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n
mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.
Helsingissä 11.4.2017
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E
77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola
(at) gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
24. helmikuuta
2017 10.24
Markku Lehtola
Vastaanottaja:
atte.jaaskelainen@yle.fi
Kopio: riitta.pihlajamaki@yle.fi,
sari.huovinen@yle.fi, rosa.kettumaki@yle.fi, a-studio@yle.fi
A-studion
Talk-ohjelman (”Tuoko eutanasia paremman kuoleman?”, TV1 23.2. klo 21.05)
asiavirhettä koskeva korjauspyyntö
Hei,
Talk-ohjelman
tietopaketissa toimittaja Rosa Kettumäki väitti mm. näin: ”Joskus puhutaan
myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan hoitamatta
jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”
Käsitteitä
sotkien eutanasiadebatissa todellakin puhutaan tuon tuosta ”passiivisesta
eutanasiasta”, mutta parantavan hoidon lopettamisessa ei ole kyse mistään
eutanasiasta vaan aivan muusta.
Kun potilaan
parantavasta hoidosta luovutaan, siirrytään fyysisiä ja psyykkisiä oireita
lievittävään palliatiiviseen hoitoon, jolla ei ole mitään tekemistä
minkäänlaisen eutanasian kanssa.
Kuolevan
potilaan oireiden hoitoa koskevassa Käypä hoito -suosituksessa (28.11.2012)
palliatiivinen hoito määritellään potilaan aktiiviseksi kokonaisvaltaiseksi
hoidoksi, ”jota annetaan, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole”.
Saattohoito puolestaan on se osa palliatiivista hoitoa, joka ajoittuu
lähemmäksi todennäköistä kuolinhetkeä.
Kettumäki
johti katsojia harhaan väitteellään, joka tosiasiassa tarkoitti palliatiivisen
hoidon ja saattohoidon nimeämistä ”passiiviseksi eutanasiaksi”. Erityisen
ongelmallista oli se, että perätön väite sisältyi katsojille luvattuun
tietopakettiin, jonka katsojat totta kai odottivat koostuvan vain oikeista
tiedoista.
Katsojia
harhaan johtanut Rosa Kettumäen tietopaketin väite oli käsitykseni mukaan
olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä (JO 20).
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie 1
E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com
KORJAUSPYYNNÖN HYLKÄYSPÄÄTÖS 25.2.2017
Hyvä
Markku Lehtola,
Pyydätte
korjausta A-Studiossa olleen insertin seuraavaan lauseeseen:
”Joskus
puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan
hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”
Kirjoitatte,
että “parantavan hoidon lopettamisessa ei ole kyse mistään eutanasiasta” ja
pidätte termin “passiivinen eutanasia” käyttöä näin harhaanjohtavana.
Passiivinen
eutanasia mainitaan usein eutanasiaa käsittelevissä kirjoituksissa ja
keskusteluissa. Termin määrittely vaihtelee osittain lähteestä riippuen ja on
totta, että jotkut lääketieteen asiantuntijatkin pitävät koko termiä
ristiriitaisena. Yleisesti kuitenkin korostetaan termin viittaavan myös hoidon
lopettamiseen.
Tässä
Duodecimin artikkelissa kirjoitetaan, että ”Kansainvälisessä keskustelussa
passiivinen eutanasia tarkoittaa yhä useammin hyvää hoitokäytäntöä” (http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1994/5/duo40096).
Lääkäriliiton
toiminnanjohtaja Heikki Pälve kirjoittaa Lääkäriliiton sivuilla: ”Moni puhuu passiivisesta
eutanasiasta, kun osana normaalia hyvää hoitoa ennen kuolemaa päädytään
ravitsemus- ja nestehoidon lopettamiseen ja siirrytään oireenmukaiseen
kärsimyksen hoitoon ja annetaan kuoleman tulla luonnollista kulkuaan.” (https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/eutanasiassa-laakarilla-on-arvo-ja-velvoiteristiriita/)
Samoin
termiä käyttää oikeustieteen tohtori Irma Pahlman: ”Kansainvälisessä sekä
kansallisessa keskustelussa passiivinen eutanasia tarkoittaa hyvää
hoitokäytäntöä, johon liitetään hoidon keskeyttäminen, sen aloittamatta
jättäminen, hyvä perushoito ja riittävä kipulääkitys. Passiivinen eutanasia eli
hyvä elämän loppuvaiheen hoito on meillä hyväksytty hoitokäytäntö. ” (http://www.aamuposti.fi/artikkeli/482045-mielipide-kun-keskustelu-eutanasiasta-velloo-kasitteet-saattavat-hamartya)
Kuten
yllä olevat lainaukset osoittavat, myös parantavan hoidon lopettamisen
jälkeistä palliatiivista hoitoa on lääketieteellisissäkin keskusteluissa
kutsuttu passiiviseksi eutanasiaksi. A-Studion jutussa vielä erityisesti
korostettiin, että “ joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta”,
ja täten alleviivattiin, ettei termiä käytetä kaikissa tilanteissa.
Jutussa
ei ole harhaanjohtavaa asiavirhettä.
Näin
hylkään oikaisupyyntönne.
Kunnioittavasti
Atte
Jääskeläinen
vastaava
päätoimittaja
Uutis- ja
ajankohtaistoiminta, Yle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti