Faktavahti

"Kyseessä ei ole asiavirhe vaan kirjoittajan valitsema tyylikeino"

"Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt vääntävät kuumeisesti yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa kasaan", väitti Etelä-Suomen Sanomien kolumnisti Matti Eve 3.3.2016. Kolumnin voi lukea tästä.

Väännön asioita olivat kolumnistin mukaan mm. palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen, kaikki työssä käyviä ihmisiä koskevia juttuja.

Väite siitä, että hallitus ja järjestöt olisivat vääntäneet kasaan kuumeisesti "tuottavuusloikkaa", oli täyttä pötyä. Tuottavuuden ehostaminen on asia, jota hallitus ja järjestöt eivät saa aikaan millään väännöillä.

Koska ESS ei korjannut kolumnistinsa asiavirhettä, tein JSN:lle kantelun virheen korjaamatta jättämisestä. Puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun: hänen mielestään kyse ei ollut asiavirheestä vaan kirjoittajan valitsemasta tyylikeinosta:

"Kolumni on journalismin laji, jonka tyyliin kuuluu kärjistäminen ja jossa on lupa käyttää yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyneitä löysiä termejä sarkastisella tavalla, kuten tässä tapahtuu."

Hyvällä tahdolla voisi ajatella kolumnistin ivanneen purevasti sitä, että hallitus ja järjestöt väänsivät kasaan tuottavuusloikkaa. Hän oli hyvin jyvällä siitä, ettei työaikojen pidentäminen ratkaise mitään:

"Toivottavasti hallitus ja työmarkkinapomot eivät kompastu tähän työaikakysymykseen. Tehokkuus työpaikoilla lähtee aivan muista tekijöistä kuin siitä, että notkummeko klyyvari kännykän näyttöön liimattuna 7,5 vai 10 tuntia päivässä."

Väännön tuottavuusloikasta, jonka elementtinä oli työaikojen pidentäminen, kolumnisti kuitenkin esitti lukijoille tosiasiana – ilman sarkasmin häivääkään. Näin uskon kolumnin jokaisen lukijan toteavan.

Julkaisen tässä postauksessa kantelun, korjauspyynnön sekä JSN:n puheenjohtajan tekemän karsintapäätöksen. Päätös oli vielä siltä ajalta, jolloin Elina Grundström perusteli ratkaisuaan muilla kuin "teknisillä" syillä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Etelä-Suomen Sanomien nettilehdessä 3.3.2016 julkaistu toimittaja Matti Even kirjoitus ”Puhelimet narikkaan työpaikoilla”. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/03/03/puhelimet-narikkaan-tyopaikoilla (tarkistettu 28.3.2016).

Kantelun perusteet

Kirjoituksensa alussa Matti Eve esitti väitteen: ”Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt vääntävät kuumeisesti yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa kasaan. Tässä väännössä on lukuisia työssä käyviä ihmisiä koskevia asioista, palkanalennus, lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen jne.”

Väite oli perätön. Juha Sipilän hallitus ja työmarkkinajärjestöt eivät ole yhteiskuntasopimuksesta neuvotellessaan vääntäneet kasaan ”tuottavuusloikkaa”. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen eivät sitä paitsi ole keinoja, joilla tuottavuutta ylipäätään voi parantaa.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.[1] Even väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.[2]

Edellä esitetyn valossa on ilmiselvää, että hallitus ei ole neuvotellut eikä olisi voinutkaan neuvotella etujärjestöjen kanssa työn tuottavuuden parantamisesta. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Even väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”[3]

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

ESS:n tuottavuusloikkaväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.[4] Jos hallituksen ja järjestöjen neuvotteluissa olisi väännetty ja sovittu jotain ”tuottavuusloikasta”, sen olisi luullut näkyvän jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Eve tuli johtaneeksi lukijoita harhaan myös väitteellään, että tuottavuusloikkaa koskevan väännön asioita olivat palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joilla työn tuottavuutta ei ylipäätään ole mahdollista parantaa.

Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta esimerkiksi korosti tätä asiaa vuonna 2006 julkaistussa kirjoituksessaan: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”[5]

Kantelun kohteena oleva ESS:n perätön ja lukijoita harhaan johtanut väite oli olennainen asiavirhe (JO 20). Se antoi lukijoille ensinnäkin aivan väärän kuvan siitä, mistä yhteiskuntasopua koskevissa neuvotteluissa on ”väännetty”. Toisekseen ESS tuli väärällä väitteellään uskotelleeksi lukijoille, että tuottavuuden parantaminen on asia, josta hallitus ja etujärjestöt joutuvat jotenkin vääntämään kättä.

Työn tuottavuuden parantaminen ei tietenkään ole mikään yhteiskunnallisen voimainmittelyn kohde, koska niin hallitus kuin järjestötkin ovat yhtä mieltä työn tuottavuuden parantamisen suotavuudesta. Työn tuottavuuden kasvu on vuosikymmeniä ollut määrittämässä palkankorotusten ”jakovaraa”, ja hallitus ja järjestöt ekonomisteineen tietävät hyvin, että suomalaisten elintason nousuvauhti on perustunut ja perustuu vastakin nimenomaan työn tuottavuuden kasvuun.[6]

4.3.2016 lähetin ESS:n toimitukselle sähköpostitse perätöntä väitettä koskevan korjauspyynnön (sen teksti kopiona kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut pyyntöön eikä myöskään korjannut virhettään. Jättämällä olennaisen asiavirheen korjaamatta ESS rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 29.3.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

---

[1] Kangasniemi, Mari (2012): Tuottavuuden mittaaminen palvelualoilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, julkaisuja 1/2012, s. 12. (https://www.pam.fi/media/1.-materiaalipankki-tiedostot-nakyvat-julkisessa-materiaalipankissa/tilastot-ja-tutkimukset/tuottavuuden-mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).

[2] Pohjola, Matti (2015): Taloustieteen oppikirja. Sanoma Pro Oy. Helsinki, s. 159–160.

[3] Videotallenne hallituksen 20.8.2015 tiedotustilaisuudesta löytyy valtioneuvoston sivuilta kohdasta Verkkolähetykset ja tallenteet.

[4] Valtiovarainministeriön 1.3.2016 muistio ”Pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista”, s. 7. Muistion osoite netissä on: http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajärjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2de-d2a8-4b6b-b3e9-b41573827b82

[5] Maliranta, Mika: Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille. Tieto & trendit -lehti, 12.12.2006. 

[6] Pohjola laski Taloustieteen oppikirjassaan (s. 157), että vuosina 1900–2013 elintaso (bkt/as) kasvoi Suomessa 14-kertaiseksi, vaikka työtunnit asukasta kohden vähentyivät 10 prosenttia. Elintasoihmeen salaisuutena oli työn tuottavuuden (bkt/työtunnit) kasvu 16-kertaiseksi.

KORJAUSPYYNTÖ

4. maaliskuuta 2016 7.42

Markku Lehtola

Vastaanottaja: matti.eve@mediataloesa.fi

Kopio: toimitus@ess.fi, perttu.kauppinen@mediataloesa.fi

"Puhelimet narikkaan työpaikoilla” -kirjoituksen (nettilehti 3.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

totesit hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen vääntävän kuumeisesti kasaan yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa. Väännettäviä asioita olivat kirjoituksesi mukaan muun muassa palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen.

Toteamuksesi oli virheellinen ja johti ESS:n lukijoita harhaan. Hallitus ja järjestöt eivät ole vääntäneet kättä ”tuottavuusloikasta", eikä tuottavuutta ole mahdollista parantaa palkkoja alentamalla tai työaikoja pidentämällä.

Tuottavuuden parantamisesta hallituksen ja etujärjestöjen ei edes tarvitse vääntää kättä, koska se on kaikkien osapuolten edun mukaista. Sekä hallitus että järjestöt tietävät hyvin, että suomalaisten elintason nousuvauhti on perustunut ja perustuu vastakin työn tuottavuuden kasvuun.

Työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöt ovat sitä paitsi jo pitkään tehneet tiivistä, työn tuottavuuden parantamiseen tähtäävää yhteistyötä. Yhteistyössä tuottavuutta ovat työntekijät ja työnantajat parantaneet myös yrityksissä. 

Palkkoja alentamalla tai työaikoja pidentämällä tuottavuutta ei ole mahdollista parantaa. Tämän kaikki tuottavuusekspertit tietävät. Esimerkiksi Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta kirjoitti tästä asiasta Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä 12.12.2006: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”

Virheellinen ja lukijoita harhaan johtanut toteamuksesi oli käsitykseni mukaan Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

KANTELUN KARSINTAPÄÄTÖS 25.4.2016:

Markku Lehtola

Helsinki

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti

25.4.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta

neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:

”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen

sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on

jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”

Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.

-- 

146.                          6168/SL/16                                    Markku Lehtola/Etelä-Suomen Sanomat

29.3.2016 14:33

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

Kantelu kohdistuu Etelä-Suomen Sanomien verkkopalvelussaan 3.3.2016 julkaisemaan kolumniin ”Puhelimet narikkaan työpaikoilla”.

                                

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/03/03/puhelimet-narikkaan-tyopaikoilla

Kolumnissa käsitellään hallituksen ehdottaman työajan pidennyksen tehokkuutta ja ehdotetaan, että sen sijaan, että työaikaa pidennettäisiin, tehostettaisiinkin olemassaolevia työtunteja esimerkiksi rajoittamalla puhelimen ja netin käyttöä työpaikoilla.

Kantelijan mukaan kolumnistin jutun alussa esittämä väite ”Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt vääntävät kuumeisesti yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa kasaan. Tässä väännössä on kyse lukuisista työssä käyviä ihmisiä koskevista asioista, palkanalennus, lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen jne.”  on perätön.

Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan olennaisena pitämänsä asiavirheen. Hänen mukaansa ”Juha Sipilän hallitus ja työmarkkinajärjestöt eivät ole yhteiskuntasopimuksesta neuvotellessaan vääntäneet kasaan ”tuottavuusloikkaa”. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen eivät sitä paitsi ole keinoja, joilla tuottavuutta ylipäätään voi parantaa.”

Kolumni on journalismin laji, jonka tyyliin kuuluu kärjistäminen ja jossa on lupa käyttää yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyneitä löysiä termejä sarkastisella tavalla, kuten tässä tapahtuu. Kyseessä ei ole asiavirhe vaan kirjoittajan valitsema tyylikeino.

Kantelija olisi voinut avata näkemystään tarjoamalla kirjoitustaan lehden mielipidesivuille, mutta sitä hän ei ole tehnyt.

Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.