Jutusta kävi ilmi, että mediabisneksen ylimmän edunvalvojan mielestä nyt on se "momentum", jolloin Yle pistetään kuriin. Se ratkaiseva, paras mahdollinen hetki on siis juuri nyt.
Jutusta kävi ilmi sekin, millä tavalla Yle-verolla rahoitetun julkisen palvelun yhtiön pistäminen kuriin onnistuu: se onnistuu, kunhan leikataan rajusti yhtiön budjettia.
"Minusta ainoa keino on supistaa Ylen rahoitusta niin, ettei se voi toimia kaikkialla, vaan sen pitää keskittyä siihen, mikä sopii julkisen palvelun yhtiölle heikentämättä muiden mediatoimijoiden mahdollisuuksia, Viestinnän Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoi.
Toimittaja Teemu Luukka tiesi Ylen kasvaneen kaupallisen median mielestä niin suureksi, että "se hankaloittaa mahdollisuuksia saada etenkin verkosta tuloja".
Juttunsa alaotsikkoon Luukka oli kuitenkin häveliäästi nostanut yleisön rahastamista jalommalta kuulostavan perusteen Ylen kuriin pistämiselle: Yle on niin suuri, että se kaupallisen median mielestä uhkaa median monimuotoisuutta.
Tämä jalo, demokratian ideaan tyköistuva peruste palautti Yle-kiistaa tiiviisti seuranneen ex-yleläisen mieleen kiinnostavan kulissien takaisen pelin keväältä 2009.
Silloin, aivan niin kuin nytkin, odoteltiin Ylen tehtäviä ja rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän esitystä. Silloin parlamentaarista työryhmää johti keskustan kansanedustaja Mika Lintilä, nyt vastaavaa työryhmää johtaa kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen.
Kulissien takaista "koordinointia" moniarvoisen viestinnän puolesta
Mika Lintilän työryhmän raportin oli määrä valmistua huhtikuun puolen välin jälkeen vuonna 2009. Kaupallisen median lobbarit, Viestinnän Keskusliitto ja Sanomalehtien Liitto, olivat hereillä. Ne halusivat hyvissä ajoin varmistaa sen, että yleisö saa kiistellystä asiasta taatusti sen ainoan "oikean" kuvan.
Sanomalehtien Liiton silloinen tuore viestintäjohtaja Pasi Kivioja laati "ei julkisen" muistion, jonka tarkoitusta hän perusteli näin:
"Kansanedustaja Mika Lintilän johtaman parlamentaarisen työryhmän työskentelyä varten on syytä välittää koordinoidusti yksityisten tiedotusvälineiden viestejä julkisuuteen ja poliittisille päätöksentekijöille."
"Koordinoidusti" oli määrä välittää yksityisen median viestejä julkisuuteen muun muassa viestinnän moniarvoisuudesta. "Yksi yritys – Yleisradio – ei voi vastata viestinnän moniarvoisuudesta", muistio korosti viestien välittäjille.
Yleisön tuli saada "koordinoidusta" julkisuudesta se käsitys, että juuri kaupallinen media "pitää yllä viestinnän moniarvoisuutta". Tätä käsitystä HS:n Teemu Luukkakin nyt meille halusi viestittää.
"Tavoiteltu käsitys on ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media"
"Viestintämme" yhdeksi kohderyhmäksi bisnesmedian lobbareiden "ei julkinen" muistio nimesi suuren yleisön ja yleisen mielipiteen. Yleisessä mielipiteessä "kaupallinen media" tahdotaan nähdä pahana ja ahneena toimijana, Kivioja valitti.
Koordinoidusti välitettyjen yksityisten tiedotusvälineiden viestien tulikin tietty torjua tätä yleisen mielipiteen käsitystä. "Tavoiteltu käsitys on ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media", muistion kirjoittaja korosti.
Tätä kohtaa Faktavahdin on pakko kritisoida. Näin siksi, että siinä patisteltiin yksityisten viestien välittäjiä koko lailla härskisti valehtelemaan suurelle yleisölle.
Tilattavia sanoma- ja aikakauslehtiä kustantavalle toimialalle nimittäin oli jo vuodesta 1964 lähtien jaettu avokätisesti valtion verotukea joka ikinen vuosi.
Vuoteen 1994 asti valtion verotukiaiset leivottiin liikevaihtoverotuksen nollaverokantaan, sen jälkeen arvonlisäverotuksen nollaverokantaan.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen eli VATT:n raporteista verotukiaisten vuosittaiset määrät käyvät ilmi vuodesta 1985 lähtien.
Vuosina 1985–2009 tilattavia lehtiä kustantava toimiala eli juuri se "ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media" sai valtion verotukea yhteensä noin 3 miljardin euron verran.
Vuonna 2009, jolloin bisnesmediaa patistettiin välittämään yleisölle ja yleiselle mielipiteelle käsitystä ilman valtion tukea toimivasta mediasta, valtion verotuki tälle medialle oli noin 176 miljoonaa euroa.
Tämä valtion verotuki muuten on ollut yksi niistä lehtiä itseään koskevista asioista, joista lehdet ovat visusti vaienneet. Tätä omertàa sisilialainen mafiakin kadehtisi, jos siitä vain tietäisi.
"Koordinoidusti" myös vuonna 2016?
Kansanedustaja Arto Satosen johtaman parlamentaarisen työryhmän on määrä julkaista raporttinsa viimeistään kesäkuun lopussa. Ylen tehtävät ja rahoitus siis ovat jälleen ajankohtaisia aiheita.
Tällä kertaa ei näytä – ainakaan vielä – vuotaneen julkisuuteen bisnesmedian lobbareiden muistiota, joka patistelisi lehtiä kirjoittamaan raportista "koordinoidusti". En tiedä, onko mitään muistiota nyt tehtykään.
Kannattaa kuitenkin tarkkailla kriittisin silmin, kuinka moniarvoisesti tai yksiäänisesti kaupallinen media nyt kirjoittaa Ylen tehtävistä ja rahoituksesta.
Tarkkailuharrasteen virikkeeksi tarjoan luettavaksi vuoden 2009 "ei julkisen" kaksisivuisen muistion. Se löytyy vähän konstikkaasti kahdesta eri linkistä. Ensimmäinen sivu löytyy tästä ja toinen sivu tästä.
Mistään salaliitoista ei tietenkään kannata tässäkään yhteydessä vihjailla. Mutta kiinnostavasta moniarvoisuuden "koordinoinnista" johtaja Pasi Kiviojan muistio joka tapauksessa kertoo. Tätä nykyä muistion kirjoittaja "koordinoi" median aitoa itsesääntelyä JSN:n toisena varapuheenjohtajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti