Faktavahti

Keskipohjanmaan nettilehti 28.5.2016

Sanomalehtien toimitukset ovat häkellyttävän haluttomia korjaamaan sellaisia pahoja virheitä, jotka perustuvat noloihin väärinkäsityksiin. Tällaiset virheet "oikaistaan" mieluusti niin, että niistä tehdään yleisönosaston mielipidekysymyksiä.

JSN-testissäni olen tuon tuosta törmännyt siihen, että korjauspyynnön saanut toimitus oikaisun julkaisemisen sijasta tarjoaa mahdollisuutta kirjoittaa asiasta lehden yleisönosastoon. "Kulissien takana" -raportissa on tästä joitakin esimerkkejä, ja tuorein tarjous on eilispäivältä.

Perin erikoisella tavalla yleisönosastoa käytti äskettäin asiavirheiden "oikaisemiseen" Kokkolassa ilmestyvä Keskipohjanmaa.

Se lyhensi ja editoi korjauspyyntöäni ja julkaisi sen jälkeen tekstin anonyymin henkilön mielipiteenä sekä paperi- että nettilehtensä yleisönosastossa.

Jotta lukijoille ei jäisi mitään epäselvyyttä siitä, että "oikaisu" oli vain nimettömäksi jääneen lukijan mielipide väitetyistä virheistä, toimitus julkaisi myös varsinaisen korjauspyyntötekstin:

Kantelin Keskipohjanmaan menettelystä Julkisen sanan neuvostoon, koska perättömät tiedot eivät mielestäni tulleet oikaistuiksi hyvän journalistisen tavan vaatimalla tavalla.

Tapauksen yksityiskohdat käyvät uskoakseni riittävän hyvin ilmi kantelusta ja korjauspyynnöstä, jotka nyt julkaisen. Niiden perästä löytyy myös se korjauspyynnöstäni lyhennetty ja editoitu anonyymi mielipidekirjoitus, jonka Keskipohjanmaan toimitus otsikoi vitsikkäästi "oikaisuksi".

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Keskipohjanmaan paperilehdessä 24.5.2016 julkaistu kolumni ”Alkoholilaki harhailuttaa” ja kolumnin asiavirheiden ns. oikaisu ”Oikaisu Hakalan kolumniin” paperilehden yleisönosastossa 28.5.2016. Kolumnin osoite nettilehdessä on http://www.keskipohjanmaa.fi/90580/alkoholilaki-harhailuttaa (tarkistettu 30.5.). Ns. oikaisun nettiosoite mielipidesivulla on http://www.keskipohjanmaa.fi/91380/oikaisu-hakalan-kolumniin (tarkistettu 30.5.).

Kantelun perusteet

Kasvatustieteen professori Juha Hakalan kolumnissa oli useita olennaisia asiavirheitä. Perättömiä olivat tiedot alkoholin kulutuksen kasvusta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta.

Virheelliset tiedot olivat olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen tuli korjata viipymättä. Paikkansa pitävät kulutusluvut ja perustelu sille, miksi tieto alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta oli mieletön, käyvät ilmi 25.5. päivätystä korjauspyynnöstäni. Kopio sen tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Lehden toimitus ei vastannut korjauspyyntööni. Sen sijaan se julkaisi pyynnön vähän lyhennettynä ja editoituna 28.5. sekä Keskipohjanmaan paperi- että nettilehdessä.

Korjauspyynnön teksti julkaistiin nimettömänä yleisönosastokirjoituksena. ”Oikaisun” lopusta lukija saattoi nähdä, että kyse oli jonkun toimituksen ulkopuolisen tekemästä korjauspyynnöstä.

Mikään julkaistussa ”oikaisussa” ei viitannut siihen, että kyseessä olisivat olleet toimituksen tarkistamat ja julkaisemat oikeat tiedot. Lukijoille teksti näyttäytyi siten vain yhtenä yleisöön lukeutuvan nimettömän henkilön mielipiteenä muiden yleisönosaston mielipiteiden joukossa.

Korjauspyyntöni tiedot olivat tietenkin oikeita, mutta sitä lukijat eivät voineet tietää. Virheiden oikaisu yleisönosastokirjoituksella, jonka tietojen paikkansapitävyydestä lukijoilla ei voi olla mitään takeita, ei mielestäni täytä Journalistin ohjeiden kohdan 20 vaatimuksia.

Asiavirheet eivät tulleet korjatuiksi JSN:n edellyttämällä tavalla. Siksi Keskipohjanmaa rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 30.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

25. toukokuuta 2016 14.32

Markku Lehtola

Vastaanottaja: kauko.palola@kpk.fi

Kopio: toimitus@kpk.fi

”Alkoholilaki harhailuttaa” -kolumnin (Keskipohjanmaan paperilehti 24.5.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kasvatustieteen professori Juha Hakala väitti kolumnissaan, että vuonna 1968 alkoholin keskikulutus oli henkeä kohti 2,9 litraa vuodessa. Edelleen hän väitti, että nyt tämä keskikulutus on 100-prosenttisena alkoholina 11,2 litraa. 

THL:n vuonna 2010 julkaiseman Suomi juo -teoksen mukaan (s. 14) vuonna 1968 kokonaiskulutus asukasta kohti oli 100-prosenttisena alkoholina noin 3,6 litraa eikä 2,9 litraa. Päihdetilastollinen vuosikirja 2015 puolestaan tietää (s. 104), että vuonna 2014 eli ”nyt” kokonaiskulutus asukasta kohti oli noin 9,3 litraa eikä suinkaan 11,2 litraa.

Rahasta kirjoittaessaan professori Hakala viittasi Työterveyslaitoksen ex-pääjohtajaan, jonka mukaan ”alkoholin takia menetetään vuosittain sata 40 vuoden mittaista työuraa”. Tämän Hakala väitti merkitsevän, että ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

TTL:n pääjohtaja Harri Vainio esitelmöi 13.3.2014 EHYT ry:n seminaarissa ja esitti esitelmänsä yhdessä slaidissa tällaisen informaation: ”Alkoholin takia menetetyt elinvuodet (PYLL-indeksi) = 14,5 miljardia euroa vuodessa”. Lisäksi hän esitti, että menetämme ”alkoholin vuoksi” 3 900 elinvuotta jokaista 100 000 asukasta kohden.

Vainion tieto perustui fataaliin väärinkäsitykseen, jota hän minulle lähettämässään sähköpostissa pahoitteli. Seminaarista uutisoinut STT:n toimittaja ei kyennyt ymmärtämään, että Vainion tieto oli absurdi, ja niinpä hän välitti mielettömän tiedon eteenpäin ikään kuin faktana. 

Toksikologina päteväksi tiedetty Harri Vainio esitelmöi aiheesta, jota hän ei tuntenut. Niinpä hän olikin käsittänyt väärin sekä PYLL-indeksin idean (Potential Years of Life Lost) että indeksin luvut. 

PYLL-indeksin logiikkaa soveltaen professori Ilkka Vohlonen oli laskenut, että vuonna 2011 alkoholiperäisten sairauksien takia menetettyjen elinvuosien ”kustannus” oli 876 miljoonaa euroa. Vainion luku oli siis yli 16 kertaa suurempi kuin Vohlosen laskema luku.

Vainion väärinkäsitys PYLL-indeksin ideasta liittyi siihen, että hän ei käsittänyt indeksin kuvaavan vain potentiaalisesti menetettyjä elinvuosia. Indeksiin perustuvat ”kustannukset” eivät siten ole mitään todellisia kustannuksia, siis eivät myöskään professori Vohlosen laskemat 876 miljoonaa euroa. 

Tästäkin syystä lukijat tulivat nyt pahoin harhaanjohdetuiksi, kun professori Hakala väitti Vainion esitykseen viitaten, miten ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Professori Hakalan tiedot alkoholin kulutuksesta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta olivat perättömiä ja olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Mielipide 28.5.2016

Oikaisu Hakalan kolumniin

Kasvatustieteen professori Juha Hakalan kolumnissa (KP 24.5.) oli tieto, että vuonna 1968 alkoholin keskikulutus oli henkeä kohti 2,9 litraa vuodessa. Edelleen kolumnissa todettiin, että nyt tämä keskikulutus on 100-prosenttisena alkoholina 11,2 litraa.

THL:n vuonna 2010 julkaiseman Suomi juo -teoksen mukaan (s. 14) vuonna 1968 kokonaiskulutus asukasta kohti oli 100-prosenttisena alkoholina noin 3,6 litraa eikä 2,9 litraa. Päihdetilastollinen vuosikirja 2015 puolestaan tietää (s. 104), että vuonna 2014 eli ”nyt” kokonaiskulutus asukasta kohti oli noin 9,3 litraa eikä suinkaan 11,2 litraa.

Rahasta kirjoittaessaan Hakala viittasi Työterveyslaitoksen ex-pääjohtajaan Harri Vainioon, jonka mukaan ”alkoholin takia menetetään vuosittain sata 40 vuoden mittaista työuraa”. Hakalan mukaan tämä merkitsee, että ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Vainion tieto perustui fataaliin väärinkäsitykseen. Professori Ilkka Vohlonen on laskenut, että vuonna 2011 alkoholiperäisten sairauksien takia menetettyjen elinvuosien ”kustannus” oli 876 miljoonaa euroa. Vainion luku oli siis yli 16 kertaa suurempi kuin Vohlosen laskema luku.

Vainion väärinkäsitys PYLL-indeksin ideasta liittyi siihen, että hän ei käsittänyt indeksin kuvaavan vain potentiaalisesti menetettyjä elinvuosia. Indeksiin perustuvat ”kustannukset” eivät siten ole mitään todellisia kustannuksia, siis eivät myöskään professori Vohlosen laskemat 876 miljoonaa euroa.

Tästäkin syystä lukijat tulivat nyt pahoin harhaanjohdetuiksi, kun professori Hakala väitti Vainion esitykseen viitaten, miten ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Professori Hakalan tiedot alkoholin kulutuksesta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta olivat perättömiä ja olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen on syytä korjata viipymättä.