JSN:n puheenjohtaja teki hirtehisen päätöksen kantelujen karsinnan kulisseissa
Hyvä lukija, Faktavahdilla on nyt ilo esitellä sinulle kulissien takainen hirtehinen karsintadraama. Se on kuluvan vuoden draamoista tähän mennessä ylivoimaisesti hirtehisin.Päärooleista vastaavat Uuden Suomen toimitus ja JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström. Draaman aihe on mitä vakavin ja tavalla tai toisella meitä kaikkia koskeva: suomalainen oikeuskäytäntö.
Edesmenneen käsikirjoittajagurun Syd Fieldin oppeja taiteilijan vapaudella soveltaen jaan draaman kolmeen näytökseen: esittelyyn, konfrontaatioon ja kliimaksiin.
Jotta taide-elämys olisi mahdollisimman täyteläinen, tunnetila on hyvä virittää mahdollisimman avoimeksi ja vastaanottavaiseksi. Tarjoan tähän tarkoitukseen pari mieltä avartavaa alkusnapsia.
"Me JSN-median edustajat teemme myös virheitä, mutta tunnustamme ne ja korjaamme."
(US:n päätoimittaja Markku Huusko 1.3.2016)
"Median veri punnitaan vasta siinä, miten se toimiii kun virheitä sattuu."
(JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström 8.2.2016)
Esittely
26.1.2016 Uusi Suomi ruoti kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön ristiriitaa. Ossi Kurki-Suonion toimittamassa jutussa professori Terttu Utriainen korosti ensiksi sitä, että muun muassa törkeissä seksuaalirikoksissa on käytössä "poikkeuksellisen alhaiset rangaistukset". Heti kohta tämän jälkeen Kurki-Suonio kirjoitti seuraavasti:
"Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että "raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä" (kursivointi ML).
Konfrontaatio
Kriminologian harrastelijana ja rangaistustilastoja tutkineena tiesin oitis, että US:n väite oli perätön. Se antoi lukijoille aivan väärän kuvan oikeuskäytännöstä ja oli siksi olennainen, korjausta vaativa asiavirhe.
Kun US ei suostunut korjaamaan asiavirhettä, kirjoitin kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Koska vuosilta 2011–2013 oli olemassa tilastoluvut alioikeuksien antamista tuomioista, US:n faktaväite oli helppo osoittaa perättömäksi.
Maksimirangaistus sekä törkeästä raiskauksesta että törkeästä huumerikoksesta on sama eli 120 kuukautta ehdotonta vankeutta. Oli siis vain vertailtava, kumman rikoksen rangaistukset "yleensä" ovat lähempänä rangaistusasteikon yläpäätä.
Törkeän raiskauksen rangaistus vuosina 2011–2013 oli keskimäärin 57,4 kuukautta ja rangaistusten mediaani 49,3 kuukautta. Törkeän huumerikoksen keskimääräinen rangaistus oli lyhyempi eli 40,2 kuukautta ja rangaistusten mediaani samoin lyhyempi eli 31,4 kuukautta.
Nämä ja kantelussa mainitut mediaaniluvut osoittavat, että törkeiden raiskausten rangaistukset ovat "yleensä" olleet lähempänä rangaistusasteikon maksimia kuin törkeiden huumerikosten rangaistukset. Oikeuskäytäntö siis on tosiasiassa ollut täysin päinvastainen kuin mitä Uusi Suomi väitti.
Kliimaksi
Pidin oikeuskäytännön vääristelyä ilman muuta olennaisena asiavirheenä ja näyttöä asiavirheestä kiistattomana ja vahvana. Siksi oletin, että JSN totta kai käsittelee kantelun ja tekee siitä langettavan päätöksen. Mitä vielä.
16.5.2016 puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Hän siis karsi kantelun siinä kulissien takaisessa ei-julkisessa menettelyssä.
Grundströmin perustelu oli jännä. Hän totesi minun viitanneen Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun ja huomautti:
"Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan."
Kantelun kohteena olleessa väitteessä esitettyä "jakaumaa" kummoisempaa mainintaa mistään jakaumasta en löytänyt US:n 26.1.2016 jutusta. En löytänyt jakaumamainintaa myöskään siitä US:n 24.6.2015 jutusta, johon väitteen yhteydessä viitattiin.
Olennaista JSN:n puheenjohtajan perustelussa oli se, että hän tuli kiistäneeksi sen, että US:n jutussa ylipäätään oli virhettä.
Erityisen kiinnostavaksi tällaisen perustelun teki se, että 12.5.2016 eli vain neljä päivää ennen karsintapäätöstä Uusi Suomi julkaisi tammikuun jutun väitettä koskevan "korjauksen":
"Juttuun tarkennettu Kimmo Vanteen näkemystä huumausainerikosten tuomioista suhteessa muista rikoksista määrättäviin tuomioihin. Jutussa esitettiin aiemmin virheellisesti Vanteen näkemys yleisenä faktana."
Siis 12.5.2016 Uusi Suomi myönsi, että tammikuun jutussa tuomariliiton puheenjohtajan näkemys esitettiin virheellisesti yleisenä faktana. Neljä päivää myöhemmin JSN:n puheenjohtaja teki karsintapäätöksen, jota perusteli sillä, ettei jutussa ollut virhettä, vaan asiantuntija puhui eri asiasta.
Esirippu laskeutuu. On aika muistella, mitä draamassa oikein tapahtui. Muistelun tueksi julkaisen kantelun korjauspyyntöineen sekä JSN:n puheenjohtajan karsintapäätöksen.
Muuta tuikkua kimurantin draaman tajuamista helpottamaan en nyt tarjoa. Palaan kuitenkin vielä myöhemmin asiaan.
KANTELU
Julkisen sanan neuvosto
Eteläranta 10
00130 Helsinki
Kantelu hyvän journalistisen
tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
Uudessa Suomessa 26.1.2016 julkaistu
toimittaja Ossi Kurki-Suonion juttu ”Rikollisesta
ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa”.
Jutun nettiosoite on: <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden>.
Kantelun perusteet
Jutussa väitettiin faktana
(johon Suomen tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne oli jo aiemmin
kiinnittänyt huomiota), että ”raiskauksista
annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas
huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.
Väite oli perätön ja johti
lukijoita pahasti harhaan. Perätön tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan
raiskaus- ja huumausainerikosten oikeuskäytännöstä. Sellaisena US:n perätön
tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka
tuli korjata viipymättä.
Paha asiavirhe käy ilmi, kun
vertailee raiskaus- ja huumausainerikosten keskimääräisiä ja tyypillisiä
tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.
Tilastotiedot
käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä
ja tyypillisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan
instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä
tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).
Raiskauksen (RL 20:1)
maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk ja mediaani 23,4
kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 35,5 % ja mediaani 32,5 % maksimista.
Huumausainerikoksen (RL 50:1)
maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk ja mediaani 3,5 kk.
Rangaistusten keskiarvo siis oli 20,4 % ja mediaani 14,6 % maksimista.
Törkeän raiskauksen (RL 20:2)
maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk ja mediaani 49,3
kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 47,8 % ja mediaani 41,1 % maksimista.
Törkeän huumausainerikoksen
(RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk ja
mediaani 31,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 33,5 % ja mediaani 26,2 %
maksimista.
Edellä esitetyistä
tilastoluvuista voi nähdä, että raiskauksesta keskimäärin tuomitun ja
tyypillisen rangaistuksen kesto on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin
perusmuotoisesta huumausainerikoksesta tuomittujen rangaistusten kesto. Sama
havainto pätee kyseisten rikosten törkeisiin tekomuotoihin. Oikea tieto siis on
täysin päinvastainen US:n perättömään tietoon nähden.
26.1.2016 lähetin US:n
toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun
kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut korjauspyyntöön eikä korjannut
virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen virheen US rikkoi hyvää
journalistista tapaa.
Helsingissä 31.1.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at)
gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
26. tammikuuta 2016 22.13
Markku Lehtola
Vastaanottaja: ossi.kurki-suonio@uusisuomi.fi
Kopio: markku.huusko@uusisuomi,fi, toimitus@uusisuomi.fi
"Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein –
Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa” –jutun (26.1.) virhettä koskeva
korjauspyyntö
Hei,
väitit jutussasi Suomen tuomariliiton puheenjohtajan aiempaan
haastatteluun viitaten, että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä
asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään
yleensä asteikon ylärekisteriä”.
Tämä väite oli perätön ja antoi lukijoille täysin väärän kuvan
raiskaus- ja huumerikosten oikeuskäytännöstä. Virhe oli Journalistin ohjeiden
20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata
viipymättä.
Paha asiavirhe käy hyvin ilmi, kun vertailee raiskaus- ja
huumerikosten keskimääräisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa
määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.
Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen
rangaistusten keskimääräisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja
oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014.
Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s.
105).
Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten
keskiarvo 25,6 kk eli 35,5 % maksimista. Huumausainerikoksen (RL 50:1)
maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk eli 20,4 %
maksimista.
Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk,
rangaistusten keskiarvo 57,4 kk eli 47,8 % maksimista. Törkeän
huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten
keskiarvo 40,2 kk eli 33,5 % maksimista.
Raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto siis on
selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumerikoksesta
keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto.
Samoin törkeästä raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen
kesto on lähempänä asteikon maksimia kuin törkeästä huumerikoksesta keskimäärin
tuomitun rangaistuksen kesto.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com
JSN:N PUHEENJOHTAJAN KARSINTAPÄÄTÖS
Markku Lehtola
Helsinki
Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti
16.5.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta
neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:
”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.
Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen
sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on
jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”
Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.
--
182. 6093/SL/16 Lehtola/Uusi Suomi
Tullut postitse 2.2.2016
(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)
JO 20
Kantelu kohdistuu Uuden Suomen 26.1.2016 julkaisemaan juttuun ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein”. Jutussa pohditaan syitä ristiriitaan kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön välillä.
Kantelijan mukaan jutussa on olennainen asiavirhe kohdassa, jossa viitataan Uuden Suomen aiempaan juttuun: ”Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä.”
Kantelijan mukaan tämä on asiavirhe, koska raiskauksesta annetun tuomion keskimääräinen pituus on lähempänä asteikon maksimia kuin huumausainerikoksista tuomitun rangaistus.
Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen viittaamalla Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun.
Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan.
Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.
Esitys: Karsitaan.
Päätös: Karsittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti