Perätön tieto työajan pidentämisen tuottavuusvaikutuksista – kantelu JSN:lle

Vuosina 1900–2013 suomalaisten elintaso (bkt/asukas) kasvoi 14-kertaiseksi, vaikka työtuntien määrä asukasta kohden väheni samana aikana 10 prosenttia. Mikä tällaisen ihmeen sai aikaan?

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola kuvasi moisen ihmeen taustaa vuonna 2015 ilmestyneessä Taloustieteen oppikirja -teoksessaan (s. 157) näin:

"Elintason kasvu on ollut työn tuottavuuden kasvun varassa, sillä tuottavuus on noussut 16-kertaiseksi."

Pohjola huomautti, että "vaikka elintaso syntyy tehdystä työstä, sen kasvu tulee työn tuottavuuden kasvusta".

Työn tuottavuuden (bkt/työtunti) kasvu on siis elintärkeää, jotta suomalaisten elintaso kohoaisi tulevaisuudessakin.

Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola kirjoittivat tästä asiasta talouskriisiä ruotineessa 21.2.2014 raportissaan näin: "Tuottavuuden nostaminen ja talouskasvun nopeuttaminen on Suomen talouspolitiikan imperatiivi."

Työ työn tuottavuuden (arvonlisä/työtunti) parantamiseksi tehdään ennen muuta yrityksissä. Mitä tämä meille kaikille elintärkeä työ oikein on? Mitä yritykset tekevät, jotta ne saisivat aikaan yhä enemmän arvonlisää työtuntia kohti?

Tuottavuuseksperttien mukaan yritykset ottavat käyttöön uutta, aiempaa fiksumpaa teknologiaa, uusia laitteita ja koneita ja uusia, aiempaa tehokkaampia tapoja toimia. Ne myös kehittävät uusia arvonlisää tuottavia hyödykkeitä.

Monien lehtien toimittajat ovat kilpailukykysopimuksesta kirjoittaessaan uskotelleet lukijoille, että yrityksen tuottavuus paranee, kun työaikaa pidennetään. Tällaiset väitteet ovat olennaisia virheitä, jotka lehtien pitäisi totta kai korjata.

Toimittajat eivät ole kuitenkaan vähääkään välittäneet tuottavuuden eksperteistä, jotka ovat jo kauan sitten muistuttaneet siitä, ettei yritys voi parantaa työn tuottavuutta työaikaa pidentämällä.

Toimittajat eivät ole piitanneet vähääkään myöskään VM:n ekonomistien arvioista, joiden mukaan sovittu työajan pidennys ei paranna työn tuottavuutta.

JSN voisi – halutessaan – torjua perättömien tietojen levittämistä asiasta, joka on suomalaisille tosi tärkeä.

Tässä tarkoituksessa JSN voisi antaa Keskisuomalaiselle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Kantelin Keskisuomalaisen menettelystä JSN:lle, koska lehti kieltäytyi korjaamasta perätöntä väitettään työajan pidentämisen vaikutuksesta yrityksen tuottavuuteen.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Keskisuomalaisen nettisivuilla 10.9.2016 julkaistu Anita Kärjen Nimellä-kirjoitus ”Työpaikkamme Aallon tehdas on”. Kirjoituksen osoite on: http://www.ksml.fi/paakirjoitus/nimella/Työpaikkamme-Aallon-tehdas-on/833045 (tarkistettu 29.10.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki kertoi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopineen kilpailukykysopimuksessa, että ”jotakuinkin kaikki työntekijät tekevät ensi vuonna kolme lisätyöpäivää entisellä palkalla kilpailukyvyn parantamiseksi”.

Tämän kerrottuaan hän esitti väitteen: ”Yrityksen tuottavuus paranee tällä konstilla himpun, mutta toinen kysymys on, poikiiko työajanpidennyksestä mitään kestävää.”

Väite oli perätön ja johti lukijoita harhaan. Yrityksen tuottavuus ei parane lainkaan työaikaa pidentämällä eli sillä konstilla, että työntekijät tekevät entisellä palkalla kolme lisätyöpäivää.

Virheellinen väite kilpailukykysopimuksen tarkoituksen ja vaikutusten hahmottamisen kannalta tärkeästä asiasta oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe. Lehden tuli siksi korjata virhe viipymättä JSN:n edellyttämällä tavalla.

Kilpailukykysopimuksen tarkoituksena oli alentaa työn hintaa yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Sopimusta ei solmittu yritysten tuottavuuden parantamiseksi.

Sopimuksen ei ole myöskään arvioitu parantavan tuottavuutta. Tämä kävi ilmi esimerkiksi siinä pika-arviossa, jonka valtiovarainministeriö 1.3.2016 teki kilpailukykysopimuksen vaikutuksista. Saman arvion VM toisti 13.10.2016 päivätyssä vuoden 2017 talousarviosuunnitelmassaan (VM:n julkaisu 36a/2016).

Syksyn 2016 taloudellisessa katsauksessaan VM arvioi, että työn tuottavuus vuonna 2017 itse asiassa heikkenee 0,3 prosenttia, siis lisätyöpäivistä huolimatta. Tämäkin osoittaa, kuinka pahasti lukijoita johtaa harhaan väite, että yrityksen tuottavuus paranee työaikaa pidentämällä.

Kärjen väitteen perättömyys käy sitä paitsi hyvin ilmi jo tuottavuuden määritelmästäkin. Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta kirjoitti Tieto&trendit-lehdessä 12.12.2006 näin:

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta [kursivointi ML]. Kannattavuus voi kyllä muuttua tuollaisten toimien seurauksena.”

Pyysin Keskisuomalaista korjaamaan Kärjen kirjoituksen asiavirheen. Kopio 10.9.2016 lähetetyn korjauspyynnön tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Lehden toimitus ei vastannut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut virhettä. Sen sijasta lehti julkaisi 29.9.2016 Anita Kärjen ”Arvostus on paras tuottavuusloikka” -kirjoituksen, jossa hän korjauspyynnöstä huolimatta toisti perättömän väitteen, että yrityksen tuottavuus paranee työaikaa pidentämällä.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Langettava päätös tästä kantelusta on erityisen tärkeä senkin vuoksi, että kiky-sopimuksesta kirjoittavat toimittajat toistavat jatkuvasti perätöntä väitettä työajan pidentämisen tuottavuutta parantavasta vaikutuksesta.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 31.10.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

10. syyskuuta 2016 10.45

Markku Lehtola

Vastaanottaja: anita.karki@keskisuomalainen.fi

Kopio: pekka.mervola@keskisuomalainen.fi, kotimaa@keskisuomalainen.fi

”Työpaikkamme Aallon tehdas on” -kirjoituksen (KSML:n nettilehti 10.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

totesit hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopineen kilpailukykysopimuksessa, että jotakuinkin kaikki työntekijät tekevät ensi vuonna kolme lisätyöpäivää entisellä palkalla kilpailukyvyn parantamiseksi.

Tämän jälkeen esitit väitteen: ”Yrityksen tuottavuus paranee tällä konstilla himpun, mutta toinen kysymys on, poikiiko työajanpidennyksestä mitään kestävää.”

Väite oli valitettavasti perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Perätön väite oli käsitykseni mukaan Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joten se on syytä korjata viipymättä.

Tuottavuus tarkoittaa tuotoksen määrän suhdetta panoksen määrään. Työn tuottavuus siis kertoo siitä, kuinka monta hilavitkutinta työntekijä saa aikaan tunnissa tai montako hilavitkutinta yritys saa aikaan työntekijää kohti tai paljonko arvonlisää ylipäätään kertyy työtuntia kohti.

Kaikki tuottavuuden asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että työn tuottavuutta ei ole mahdollista parantaa työaikaa pidentämällä. Esimerkiksi Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta huomautti tästä jo 12.12.2006 Tieto & trendit -lehden artikkelissaan ”Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille”.

Maliranta totesi erinomaisessa kirjoituksessaan tuottavuusmittojen näyttävän välillä sekaantuvan kannattavuusmittarien kanssa ja kirjoitti: 

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta. Kannattavuus voi kyllä muuttua tuollaisten toimien seurauksena.”

Mainitsit kirjoituksesi loppupuolella nähdäkseni aivan oikein, että sekä tietotyön että teollisuuden tuottavuutta nostettaisiin parhaiten tekemällä sellaisia innovaatioita, jotka myisivät. 

Jotta Keskisuomalaisen lukijoille ei jää sitä väärää käsitystä, että tuottavuutta voi parantaa myös työaikaa pidentämällä, asiavirhe on syytä reilusti korjata.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Faktavahti kiittää: Yle luopui puoluekannatuskyselynsä virhemarginaalin virheellisestä laskutavasta

Kirjoittelen tätä postausta "Kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse" -hengessä. Ylen uutiset nimittäin noteerasi korjauspyyntöni ja luopui puoluegallupinsa virhemarginaalin virheellisestä, yleisöä harhaan johtaneesta laskutavasta.

Julkaisen 27.10. lähetetyn korjauspyynnön postauksen lopussa. Pyynnöstä käy uskoakseni hyvin ilmi, mistä syystä korjaus oli tarpeen tehdä.

Tänään julkaistun tuoreimman kyselyn raportissa korjaus todettiin näin: "Huom: Syyskuuhun 2016 asti virhemarginaali on ilmoitettu kaikista tutkimukseen osallistuneista. Lokakuusta 2016 lähtien virhemarginaali ilmoitetaan kantansa ilmoittaneista."

Näin virhemarginaalit lokakuun 2016 raportissa sitten ilmoitettiin: "Kannatusarvion virhemarginaalit ovat 95 prosentin luottamustasolla suurimpien puolueiden osalta tällä mittausjaksolla noin ± 2,1 prosenttiyksikköä."

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä Yle ei ilmoita virhemarginaaleja puolueittain edes gallup-raportissaan.

Menettely edustaa huonoa julkista palvelua; kansalaisten tulisi totta kai saada tietää virhemarginaalit puolueittain voidakseen arvioida pienempienkin puolueiden kannatuslukuihin liittyvää epävarmuutta.

Laskin virhemarginaalit puolueittain Ylen tuoreimman kyselyn luvuista ja sovelsin tavanomaisia pyöristyssääntöjä, kun kiusasin taskulaskintani:

SDP ± 2,1, Vas. ± 1,5, Kok. ± 2,0, Kesk. ± 2,1, RKP ± 1,0, KD ± 0,9, Vihr. ± 1,8 ja PS ± 1,4 prosenttiyksikköä.

Virhemarginaalit siis vaihtelevat puolueittain ± 0,9 prosenttiyksiköstä ± 2,1 prosenttiyksikköön. En keksi mitään järjellistä syytä siihen, että Yle panttaa näitä tietoja eikä palvele kunnolla yleisöjään.

Kiinnitin korjauspyynnössäni Ylen uutistoimituksen huomiota kahteen muuhunkin virhemarginaalien uutisoinnin ongelmaan.

Toinen näistä ongelmista on se, että Yle uutisoi hyvinkin pieniin osaotoksiin perustuvia tuloksia, mutta ei kerro yleisölle mitään niihin liittyvästä todella suuresta epävarmuudesta.

Osaotosten koot ja osaotoksiin perustuvien tulosten virhemarginaalit pitäisi ilman muuta kertoa. Ellei niitä kerrota, yleisö tulee tosiasiassa harhaan johdetuksi.

En ole tässä asiassa mielipiteineni ihan yksin. Osaotosten koon ja osaotoksiin perustuvien tulosten epävarmuuden ilmoittamista edellyttävät monet surveyn vastuulliset ammattilaiset ja järjestöt.

Yksi näistä järjestöistä on Yhdysvalloissa vaikuttava AAPOR. Meillä osaotosten ongelmaan ovat kiinnittäneet huomiota mm. Turun yliopiston tutkijat Siiri-Maija Heino ja Matti Wiberg (ks. Politiikka 54:1, s. 73–82, 2012).

Toinen ongelma liittyy siihen, että kun kerrotaan kannatuksen muutoksesta edellisestä mittauksesta, jätetään kertomatta muutoksen virhemarginaalista. Se on paljon isompi kuin yksittäisen mittauksen virhemarginaali, koska verrataan keskenään kahta epävarmaa kannatuslukua.

Tuoreimmasta gallupista kertoessaan Yle näytti hehkuttavan kokoomuksen kannatuksen kasvua 1,7 prosenttiyksiköllä 17,1 prosentista 18,8 prosenttiin. Muutoksen olisi kuitenkin pitänyt olla vähintään 3 prosenttiyksikköä, jotta se ei enää olisi mahtunut virhemarginaaliin. Miksi Yle ei tätä yleisöilleen kerro?

Päätoimittaja Atte Jääskeläiselle 27.10. lähetetty korjauspyyntö Pekka Kinnusen 7.10. jutun "SDP kiri keskustan rinnalle – perussuomalaisille valoa kuilun pohjalle" virheestä:

Hei,

Pekka Kinnusen jutussa todetaan, että ”mittauksen virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta noin 1,8 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin”. Sama ± 1,8 prosenttiyksikköä kerrottiin mittauksen virhemarginaaliksi myös tv-uutisten juttujen (7.10. klo 7.00 ja 20.30) grafiikassa.

Tieto tilastollisesta ± 1,8 prosenttiyksikön virhemarginaalista on virheellinen. Suurimpien puolueiden kohdalla kyselyn tilastollinen virhemarginaali on tosiasiassa paljon isompi, lähes ± 2,4 prosenttiyksikköä.

Jotta Ylen uutisten nettisivuille ei jää virheellistä, lukijoita harhaan johtavaa tietoa puoluekannatuskyselyn ulkoisesta luotettavuudesta, väärä tieto on syytä korjata (JO 20).

Kinnusen jutusta käy ilmi, että Taloustutkimus haastatteli kannatusarviota varten 1941 henkilöä. Puoluekantansa heistä kertoi vain 58,3 prosenttia eli 1132 vastaajaa.

Yleisölle kerrottu ± 1,8 prosenttiyksikön virhemarginaali näyttää lasketun niin, että otoskokona on käytetty lukua 1941 eli haastateltujen koko määrää, vaikka tieto puoluekannasta saatiin vain 1132 vastaajalta.

Kyselyn tulosten yleistettävyyden arvioimiseksi siis oli saatu tiedot vain 1132 vastaajalta, mutta yleistettävyyttä eli kyselyn ulkoista luotettavuutta koskeva tieto virhemarginaalista esitettiin yleisölle kuitenkin ikään kuin tiedot olisi saatu 1941 vastaajalta. Näin ei voi menetellä.

Ottamalla virhemarginaalin laskemista varten mukaan 809 (1941–1132) sellaista haastateltua, joiden puoluekannasta ei ollut mitään tietoa, Yle tuli liioitelleeksi rajusti puoluekannatuskyselyn ulkoista luotettavuutta. Virhemarginaali olisi pitänyt laskea vain saatujen vastausten perusteella.

Virhemarginaalin laskukaava 95 %:n luottamustasolla on muotoa ± 1,96 * √ (p * q ÷ n). Kaavassa p on havaittu prosenttiluku, q on 100 % – p ja n on otoskoko. Keskustan ja sdp:n tapauksessa kaavan olisi pitänyt olla tällainen: ± 1,96 * √ (20,5 * 79,5 ÷ 1132). Tulokseksi tulee ± 2,35 eli pyöristettynä ± 2,4 prosenttiyksikköä.

Kiinnitän tässä korjauspyynnössäni huomiota myös kahteen muuhun virhemarginaaliongelmaan Ylen puoluekannatusuutisissa. Niissä kerrotaan aika ajoin tuloksista, jotka perustuvat erittäin pieniin osaotoksiin. Sellaisissa tuloksissa on hurjan paljon satunnaisotantaan liittyvää epävarmuutta, mutta tästä tosiasiasta Yle ei koskaan yleisöä varoita.

Hilkka Säävälä esimerkiksi kertoi 7.10. jutussaan (klo 7.00), että perussuomalaiset on työttömien parissa ykköspuolue: ”Syyskuun mittauksessa yli viidennes työttömistä kannatti puoluetta. Perussuomalaista työministeriä tiuhaan arvostelevat vasemmistopuolueet jäivät kauas kannatuslukemista.”

Jos työttömiä oli puoluekantansa kertoneiden joukossa samassa suhteessa kuin 18–79-vuotiaiden suomalaisten perusjoukossa, heitä oli noin 60 (Tilastokeskuksen mittaustavalla). 

Jos ajatellaan edelleen, että ”yli viidennes” oli vaikkapa 23 prosenttia, virhemarginaalin kaava näytti tältä: ± 1,96 * √ (23 * 77 ÷ 60). Tulokseksi saatiin, että tilastollinen virhemarginaali oli ± 10,6 prosenttiyksikköä. 

Se oli siis valtavan paljon isompi kuin katsojille kerrottu ± 1,8 prosenttiyksikön virhemarginaali. Jotta Ylen yleisöt eivät tulisi huiputetuiksi, heille pitäisi kertoa osaotosten koot ja muistuttaa heitä osaotoksiin perustuvien tulosten todella suuresta epävarmuudesta.

Ylen puoluekannatusuutisissa ei kerrota koskaan siitäkään, että tarkasteltaessa kannatusten muutoksia edellisestä kyselystä muutosten virhemarginaalit ovat paljon isompia kuin yksittäisen mittauksen virhemarginaalit. Tämä seuraa siitä, että verrataan keskenään kahta lukua, joissa kummassakin on satunnaisotantaan liittyvää epävarmuutta.

Laskin elo- ja syyskuun mittauksista, että esimerkiksi sdp:n tapauksessa kannatusmuutoksen olisi pitänyt olla reilut 3 prosenttiyksikköä, jotta muutos ei olisi enää mahtunut virhemarginaaliin. Nyt kannatuksen muutos oli vain 0,5 prosenttiyksikköä. Niinpä emme tiedä sitä, oliko kyse kannatuksen todellisesta muutoksesta vai pelkästään satunnaisotantaan liittyvästä ilmiöstä.