9. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.   

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018  

Tapaus 9

VIRHE

23.6.2016 Helsingin Sanomat julkaisi kulttuurivaikuttaja Jörn Donnerin esseen "Mitä hyötyä minusta enää on?". Esseessään, jonka voi lukea tästä, Donner pohti vanhan ihmisen arvoa ja väitti: "Yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista kutsutaan eutanasiaksi, ja sitä harjoitti Hitler."

KOMMENTTI

Väitteen asiayhteytenä oli pohdinta, onko yhteiskunnan kannalta ylipäätään järkeä pitää vanhaa ihmistä elossa. Juuri tähän viittaavana Hitler-korttia ovat kautta aikain käyttäneet eutanasian kiivaat, uskonnon lähtökohdista ponnistavat vastustajat. Tosiasiassa eutanasia tarkoittaa aivan muuta kuin "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista".  ETENEn 15.12.2011 määritelmän mukaan "eutanasia tarkoittaa tarkoituksellista, aktiivista tointa potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas toistuvasti ja harkitusti sitä pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi". Hitlerin "Aktion T4" -ohjelmassa tapettiin kymmeniätuhansia henkisesti ja fyysisesti vammaisia ihmisiä vastoin heidän tahtoaan. Se ei ollut eutanasiaa, vaikka ohjelmaa silloin kutsuttiinkin sievistelevää kiertoilmaisua käyttäen "eutanasiaohjelmaksi". Olen kirjoittanut tästä tapauksesta Faktavahdissa 26.7.2016 ja 6.5.2018. Tekstit voi lukea tästä ja tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 10.10.2015:

"Keskiviikkona 14. lokakuuta sivulla A 3 robottikuvassa ei ollut Pepper vaan vanhempi sosiaalinen robotti Nao."

14.10.2015 Helsingin Sanomien tiedesivuilla oli näyttävä puolentoista sivun juttu "Robotti pyrkii ihmisen ystäväksi".                

Jutussa kerrottiin, miten ystävärobotti Pepper oli myyty heti loppuun Japanissa. Toimittaja Timo Paukku esitteli myös havainnollisen kuvan avulla Pepperin "pikkuveli" Naon, joka "on tekniikkaa päästä varpaisiin".

Sivun A aiheiden esittelyssä kerrottiin, että "ensimmäiset tuhat Pepper-robottia myytiin minuutissa. Virhe oli siinä, että kuvassa seistä jökötti ihmisen ystäväksi tarjoutuva Pepperin "pikkuveli" Nao.

Perätöntä tietoa siitä, että eutanasiaksi kutsutaan yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista, ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Hitlerin T4-ohjelman ajatus kelpasi Helsingin Sanomille eutanasian määritelmäksi

Surullisenkuuluisassa "Aktion T4"-ohjelmassaan natsit tappoivat toisen maailmansodan aikana kymmeniätuhansia henkisesti ja fyysisesti vammaisia. Natsi-ideologia piti heitä epätoivottuina ihmisinä yhteiskunnassa.

Julmaa joukkomurhaohjelmaansa natsit kutsuivat sievistelevää kiertoilmaisua eli eufemismia käyttäen "eutanasiaohjelmaksi". Tunnettu natsien ilmaisu oli esimerkiksi "Kindereuthanasie".

Vuonna 2016 Hitlerin T4-ohjelman ajatus kelpasi meillä hämmästyttävästi maan ykköslehdelle eli Helsingin Sanomille eutanasian määritelmäksi. Kas näin:

23.6.2016 HS julkaisi Jörn Donnerin lyhyen yleistajuisen tutkielman eli esseen "Mitä hyötyä minusta enää on?". Esseessään Donner pohti sitä, onko yhteiskunnan kannalta ylipäätään järkeä pitää vanhaa ihmistä elossa.

Tässä kontekstissa niin kansanedustajana kuin Euroopan parlamentin jäsenenäkin toiminut kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja esitti väitteen: 

"Yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista kutsutaan eutanasiaksi, ja sitä harjoitti Hitler."

Hitleriläiset natsit kyllä kutsuivat "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista" eufemistisesti eutanasiaksi, mutta oikeasti eutanasia tarkoittaa jotain aivan muuta.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE hyväksyi 15.12.2011 kannanoton, jossa se liputti varovaisesti eutanasian mahdollisuuden puolesta. Vähälle huomiolle jääneessä kannanotossaan ETENE määritteli eutanasian käsitteen näin:

"[E]utanasia tarkoittaa tarkoituksellista, aktiivista tointa potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas toistuvasti ja harkitusti sitä pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi."

Kuolemansairas yksilö siis itse pyytää elämänsä lopettamista sietämättömän kärsimyksensä vuoksi. Tämä ajatus sisältyy eutanasian käsitteeseen kaikissa maissa, joissa yksilöille on suotu eutanasian mahdollisuus.

Eutanasiaksi ei sen sijaan kutsuta "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista", vaikka Jörn Donner niin HS:n lukijoita harhaanjohtaen väitti.

Pidin Donnerin perätöntä väitettä olennaisena asiavirheenä ja pyysin Hesarin toimitusta korjaamaan virheen. Tässä yhteydessä kävi ilmi, ettei natsien T4-ohjelman ajatus ollut livahtanut eutanasian määritelmänä lehden sivuille suinkaan vahingossa.

Esseen tekstiä editoinut toimittaja oli kiinnittänyt huomiota eutanasian käsitteeseen, mutta Donner oli halunnut pitää kiinni eutanasia-sanasta. Niinpä toimittaja sitten hyväksyikin eutanasia-sanan käytön "taiteelliseksi valinnaksi" ja Donnerille ominaiseksi "provokaatioksi".

Minusta esseen tyylilajiin liittyvä "taiteellinen valinta" ja esseen provokatiivinen tarkoitus eivät  voineet oikeuttaa levittämään perätöntä tietoa.

HS:n toimituksen johdon mielestä kyseessä ei kuitenkaan ollut asiavirhe. Tätä kantaansa se perusteli ajatuksella, että eutanasialla on historiallisesti useita eri merkityksiä.

Yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuutta ajatellen on joka tapauksessa aika erikoista, että maan ykköslehti hyväksyy Hitlerin T4-ohjelman kauhean ja epäeettisen idean eutanasian määritelmäksi.