JSN:n kulissien takaisen kähminnän julkitulosta tasan kaksi vuotta

23. huhtikuuta 2016, tasan kaksi vuotta sitten, joukkorahoituksella juttuja tuottava Rapport.fi-sivusto teki suomalaisen kriittisen journalismin historiaa. Sivustolle pääsee tästä.

Sivusto julkaisi kolumnin, joka paljasti, että Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse hyvää journalistista tapaa vain julkisesti.

JSN tulkitsee sitä myös median yleisöltä käytännössä salatussa, kulissien takaisessa menettelyssä.

Kolumnin, jonka voi lukea tästä, oli kirjoittanut vuoden 2015 tiedetoimittajana palkittu Jani Kaaro.

Napakan kolumnin yhteydessä tuli myös julki 39-sivuinen, 8.2.2016 päivätty raporttini median ei-julkisesta itsesääntelystä. Raportin voi lukea tästä.

Ennen kolumnin ja raportin julkituloa kantelujen karsintaan piilotetusta ei-julkisesta itsesääntelystä tiedettiin vain tiedotusvälineiden toimituksissa. Median toiminnan rahoittava yleisö ei tiennyt koko asiasta mitään.

Olin kyllä syksystä 2012 lähtien useaan kertaan vedonnut kaikkien mahdollisten tiedotusvälineiden toimituksiin, että ne kertoisivat yleisöilleen ei-julkisesta itsesääntelystä. Mutta eivät ne sitä tehneet.

Toimitusten mafiamainen omertàn laki toimi täydellisesti. Edes toimittajien oman ammattiliiton lehti, Journalisti, ei suostunut kertomaan, mitä JSN:n kulisseissa tapahtui.

Blogi

4. toukokuuta 2016 änkesin itseni nettiin ja aloin pitää tätä blogia. Jo ensimmäinen postaus lupasi paljon: "Faktavahti vie tsekkauksen pitkälle." Postauksen voi lukea tästä.

Kerroin "missioni" olevan sen, että "hyvän journalistisen tavan tulkitseminen avataan median itsesääntelyssä täysin läpinäkyväksi". Ideana oli tietty edistää näin hyvää journalistista tapaa.

No, "missiostani" huolimatta JSN taustayhteisöineen pyörittää ei-julkista itsesääntelyä kantelujen karsinnan kulisseissa entiseen tapaan.

Millinkään liikahdusta avoimuuden ja läpinäkyvyyden suuntaan ei ole tapahtunut, mitä pidän totta kai ongelmallisena yleisön oikeuksien kannalta.

Yleisö ei edelleenkään saa tietää, millaisten asiavirheiden korjaamatta jättämistä JSN ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Niinpä yleisö ei voi tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat meillä oikeasti ovat. Ne eivät ole siellä, missä yleisö uskoakseni kuvittelee niiden olevan.

Veikkailin tuossa ensimmäisessä, 4.5.2016 postauksessa, että hevin media etujärjestöineen ei taivu avaamaan itsesääntelyä täysin läpinäkyväksi.

"Tarvitaan ehkä kansanliikettä, somen suomalaista 'arabikevättä', joka pakottaa median ja sen itsesääntelyn lopettamaan kansalaisten oikeuksia loukkaavan kähmintänsä kulissien takana", päätin postauksen pikkuisen mahtipontisesti.

No, somen suomalaiselle "arabikeväälle" on käynyt yhtä köpelösti kuin sille oikeallekin keväälle. Mitään kansanliikettä ei ole syntynyt, enkä totta puhuen enää usko, että syntyykään.

Suomalaisia kiinnostavat aivan muut asiat. Heille välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade ei ole riittävän kiinnostavaksi ja tärkeäksi koettu asia.

Kulissien takana -raportti uhkaa valtamedian omertàa?

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan harjoittaman kantelujen karsinnan tosi olemus on ollut tieto, josta lehdet ja ex-työnantajani Yle ovat vuodesta toiseen visusti vaienneet.

Edes journalistien oma Journalisti-lehti ei ole kantelujen karsinnan todellista luonnetta paljastanut, joten useimmat rivitoimittajatkaan eivät ole tienneet eivätkä tiedä koko asiasta yhtään mitään.

Vaikeneminen on ollut häkellyttävän yksituumaista. Useista pyynnöistäni huolimatta toimitukset järjestään ovat jättäneet kertomatta yleisöilleen kantelujen karsinnan todellisesta olemuksesta. Vaikenemisen yksituumaisuus on muistuttanut erehdyttävästi sisilialaisen mafian omertàa.

Valtamedia on halunnut vaieta erityisesti siitä, että kantelujen karsinnassa on suurelta osin kyse hyvän journalistisen tavan tulkitsemisesta.

Järjestelyssä ei siis ole ollut eikä ole kyse siitä, että kanteluja karsittaisiin vain ikään kuin ”teknisin” perustein, esimerkiksi kantelujen yli-ikäisyyden tai nimettömyyden perusteella.

Niinpä suomalaiset eivät ole vielä voineet tietää, että meillä tulkitaan hyvää journalistista tapaa jatkuvasti myös sellaisin ratkaisuin, joista heillä ei ole hajuakaan. Näin toimittajat käytännössä ilmaisevat olevansa vastuussa ennen kaikkea yleisölle.

Nyt median aidon itsesääntelyn pimeä puoli eli kulissien takainen ei-julkinen itsesääntely on vihdoinkin tullut julki ja ainakin periaatteessa internetissä touhuavan somekansan tietoon.

Sen toi ensimmäiseksi julki vuoden 2015 tiedetoimittaja Jani Kaaro kolumnissaan, joka julkaistiin joukkorahoitusjournalismia harjoittavan Rapport.fi:n sivustolla.

Laatimani 39-sivuinen journalistinen raportti Kulissien takana julkaistiin Kaaron kolumnin yhteydessä. Nyt raportti julkaistaan myös tässä Faktavahti-blogissani.

Hyvän alkutuntuman pitkähköön raporttiin saa lukemalla Jani Kaaron kolumnin ”Valemedia vai mediavale – korjaako valtamedia omat virheensä? Entä mitä siihen sanoo JSN?”.

Kolumnin osoite Rapport.fi:ssä.

Suosittelen kolumnin lukemista jokaiselle, joka haluaa tietää, miten valtamedia yleisön tietämättä pyörittää median aitoa itsesääntelyä.

Kriittiset kommentit ovat tervetulleita. Olisi myös kiva kuulla kannanottoja siitä, hyväksyttekö sen, että JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa päätöksin, joita ei perusteluineen koskaan missään julkaista.

Koko raportti on luettavissa tästä.