"Tutkittu" tieto liikkumattomuuden jättikustannuksista elää ja voi hyvin

Urheiluministeri Sampo Terho (sin.) vastaanotti 6.9.2018 UKK-instituutin asiantuntijoiden raportin "Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto". Raportin voi lukea tästä.

Sokeeraavilla tuloksillaan raportti patistaa sohvaperunoita sankoin joukoin liikkeelle ja on näin totta kai kaikin puolin hyvällä asialla.

Aikuiset olivat vuorokaudesta valveilla vajaat 15 tuntia. Enimmän osan tästä, keskimäärin 8 tuntia 40 minuuttia ajasta sohvaperunat kehtasivat vain istua jököttää tai vain löhötä makuuasennossa.

Aikuisten liikkumisesta enin osa, reilut 3 tuntia, oli sitä paitsi teholtaan vallan kevyttä. Reipasta liikettä oli keskimäärin vain 42 minuuttia ja rasittavaa liikuntaa säälittävästi muutama minuutti.

Raportin johdannossa UKK-instituutin ekspertit korostavat, kuinka julmettuja yhteiskunnallisia kustannuksia sohvaperunoiden paikallaan kököttämisestä aiheutuu:

"Liikkumattomuuden vuosittaisten yhteiskunnallisten kustannusten on laskettu olevan 3,2–7,5 miljardin euron tasolla."

"Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus aiheuttaa mm. terveydenhuollon kustannuksia, tuottavuuskustannuksia, tuloverojen menetyksiä, ikääntyvien koti- ja laitoshoidon kustannuksia, työttömyysturvaetuuksien sekä syrjäytymisen kustannuksia."

urheiluministeri Sampo Terho (sin.)
kuva: Edusksunta

Jo raportin esipuheessa urheiluministeri Sampo Terho (sin.) oli palauttanut lukijoiden mieliin, mistä tieto liikkumattomuuden vuosittaisista jättikustannuksista oli peräisin:

"Tuoreen valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan sarjassa julkaistun Liikkumattomuuden lasku kasvaa -raportin mukaan liikkumattomuuden aiheuttamat vuosittaiset lisäkustannukset ovat mittavat, 3,2–7,5 miljardia euroa."

Nämä asiantuntijoiden ja ministerin tekstit osoittanevat, että "tutkittu" tieto liikkumattomuuden valtavista vuosittaisista kustannuksista elää ja voi hyvin.

Sanan "tutkittu" olen varustanut lainausmerkein osoittamaan ironista asennetta ja kriittistä suhtautumista liikkumattomuuden väitettyihin jättimäisiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin.

Kirjoittelin asiasta pitkähkön postauksen Faktavahti-blogiin 10.4.2018, kun ministerin kertoma raportti oli julkaistu ja kun media oli uutisoinut kritiikittä raportin laskelmista; ne eivät sietäneet päivänvaloa.

Postauksen voi lukea tästä. On kiinnostavaa nähdä, kuinka hyvin väitetty 3,2–7,5 miljardin euron vuosittainen liikkumattomuuden hintalappu tällä kertaa voi mediassa.

Lisäys 9.9.2018:

3,2–7,5 miljardin vuotuisilla kustannuksilla maustettu "liikuntapoliittinen aamupuuro"

Perjantaina 7. syyskuuta 2018 Pikkuparlamentin auditoriossa Helsingissä oli liikettä. Auditoriossa keitettiin "liikuntapoliittista aamupuuroa" eduskunnan urheilukerhon ja Suomen Olympiakomitean järjestämässä tapaamisessa.

Twitterissä Olympiakomitea muistutti somen sohvaperunoille, että liikkeen puute maksaa 3,2–7,5 miljardia euroa: "Nämä kustannukset ylittävät merkittävästi #sote'lla tavoiteltavat säästöt."

Tuhdisti maustettu liikuntapoliittinen aamupuuro maistui hyvin ainakin uutistoimisto SPT:n Sebastian Backmanille. Muun muassa näin hän kuvasi aamupuuron aineksia Hbl:ssä 9.9.2018:

Erityisen onnistuneelta operaatiolta liikkeen puutteen hirmuisen hintalapun markkinointi ei tällä kertaa kuitenkaan näytä.

Miljardien kustannuksin maustettua aamupuuroa ei tarjoiltu sohvaperunoille monissa medioissa, ja  uutisointi 6.9. julkaistusta UKK-instituutin raportista jäi sekin koko lailla vaatimattomaksi.

Lännen Median Virpi Niemistön juttu 3,2–7,5 miljardin euron vuotuisesta hintalapusta julkaistiin sentään muutamissa lehdissä, esimerkiksi Turun Sanomissa, Satakunnan Kansassa ja Kalevassa.

Valtio menettää vuosittain miljardien eurojen verot?

Aiemmin mainitussa 10.4.2018 postauksessa ruodin vain UKK-instituutin selvityksen väitettä liikkumattomuudesta seuraavien ennenaikaisten kuolemien aiheuttamista 3,1 miljardin euron vuosittaisista "tuottavuuden menetyksistä".

SPT:n toimittaja tarjoili nyt Hbl:n lukijoille varauksettomana faktana tietoa, jonka mukaan valtio menettää vuosittain miljardien eurojen verotulot liikkumattomuuden takia.

Millaisesta faktasta tässä oikein on kyse? Vastaus löytyy UKK-instituutin 5.4.2018 julkaiseman raportin sivulta 40.

UKK-instituutin tutkijat olivat laskeneet, että 15-vuotiaana vain vähän liikkunut maksaa 35-vuotiaana tuloveroja vuodessa keskimäärin 2 800 euroa vähemmän kuin muut. 15-vuotiaana vain vähän liikkuneita noista 35-vuotiaista oli 40 prosenttia.

Mikäli tuo nuoruuden liikunta-aktiivisuuden yhteys tuloveroihin on "edustava myös väestötasolla työntekijän iästä riippumatta", vuonna 2017 noin miljoona työllistä oli 15-vuotiaana liikkunut vähän.

"Väestötasolla tämä tarkoittaisi siis enimmillään noin 2,8 miljardin euron vuotuista menetystä tuloverojen osalta", tutkijat totesivat.

"Maltillisemman" arvion mukaan ero vain vähän liikkuvien ja paljon liikkuvien vuosittaisissa tuloveroissa olisi ainoastaan puolet tuosta 2,8 miljardista eli 1,4 miljardia euroa.

Kiinnostavasti tutkijat esittivät vielä kaksi tätäkin "maltillisempaa" arviota. Maltillisin oli arvio, jossa ero vähän ja paljon liikkuvien vuotuisissa tuloveroissa oli ainoastaan 350 miljoonaa euroa.

Jos vuotuiset tuloverojen menetykset liikkumattomuudesta voivat vaihdella 350 miljoonasta 2,8 miljardiin euroon, arviot haiskahtavat lievästi sanoen hatusta vetäistyiltä.

Miksi UKK-instituutin tutkijat myyvät julkisuuteen 1,4–2,8 miljardin tuloverojen menetyksiä, jos menetykset voivatkin olla vain 350 miljoonaa euroa?

Tässä yhteydessä on vielä syytä panna merkille SPT:n toimittajalle sattunut väärinkäsitys. Hän kirjoitti valtion kärsimistä useiden miljardien eurojen veromenetyksistä, mikä oli väärinkäsitys.

Jos hän olisi lukenut sivun 40 alaviitteen 1, hän olisi saanut tietää, että UKK:n raportissa "verot sisältävät sekä valtion tuloveron osuuden ansiotuloista että kunnallisverot".

Väärinkäsityksen mitoista kertoo se tosiasia, että valtion ansiotuloverojen kertymä on raportissa tarkoitetuista tuloveroista vain reilusti alle neljäsosa.

Esimerkiksi toissa vuonna valtio keräsi ansiotulojen veroina VM:n tietojen mukaan vain alle 6 miljardia euroa. Kunnallisveron kertymä oli vuonna 2016 suurin piirtein 19 miljardia euroa.

Mikä liikkumattomuudessa "maksaa" yhteiskunnalle 3,2–7,5 miljardia vuodessa?

5.4.2018 UKK-instituutti ja valtioneuvosto julkaisivat selvityksen, jonka tulos oli lievästi sanoen hätkähdyttävä. Valtioneuvosto kiteytti selvityksen tuloksen tähän tapaan tiedotteensa otsikkoon:

Tiedote kertoi, että selvityksessä oli arvioitu "liikunta-, terveys- ja taloustieteellisen yhteistyön" avulla, millaisia kustannuksia ja minkä verran kustannuksia liikkumattomuus aiheuttaa.

Yhteiskunnalliset kustannukset osoittautuivat valtaviksi: 3,2–7,5 miljardia euroa joka ikinen vuosi. Sääliksi käy maksumiehiä. Selvityksen voi lukea tästä.

Koska tutkailen median sisältöjen lisäksi tiedotteidenkin antia aprillipäivän asenteella, funtsin heti, voivatko vähäisen liikunnan yhteiskunnalliset kustannukset oikeasti olla noin hirmuiset.

Mikä kansalaisten liian vähäisessä liikkumisessa aiheuttaa yhteiskunnalle julmetut, 3,2–7,5 miljardin euron kustannukset joka vuosi?

Valtioneuvoston 5.4. tiedote antoi epäluuloisen faktantarkistajan kysymykseen tällaisen vastauksen:

"UKK-instituutin koordinoiman selvityksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas istuminen ja huono kunto aiheuttavat yhteiskunnalle vähintään 3 miljardin euron vuotuiset kustannukset, kun laskelmissa huomioidaan terveyden- ja sosiaalihuollon kustannukset, tuottavuuskustannukset, tuloverojen menetys, maksetut työttömyysturvaetuudet ja syrjäytymisen kustannukset."

Erityistä uteliaisuutta VN:n tiedotteen vastauksessa herättivät "tuottavuuskustannukset", joista tiedote käytti myös nimitystä "tuottavuuden menetykset". Mitä ne oikein olivat, ja kuinka suuria ne olivat?

Selvityksen "tuottavuuskustannukset"?

Raportin tiedot työikäisen eli 15–74-vuotiaan väestön vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamista tuottavuuskustannuksista löytyivät sivuilta 18–21.

Tuollaisina kustannuksina esitettiin lyhyet ja pitkät sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet sekä ennenaikaisten kuolemien takia menetetyt elinvuodet työikäisellä väestöllä (s. 18).

Ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetettyjä elinvuosia (Years of Life Lost) laskettaessa mukaan valittiin vain tietynlaiset kuolemat.

Mukaan valittiin ne kuolemat, "jotka olivat aiheutuneet sepelvaltimotaudin, diabeteksen, rintasyövän, paksunsuolen syövän, aivoverisuonien sairauden, masennuksen tai kaatumistapaturmien takia 15–74-vuotiaille".

Edelleen selvitys paljastaa, että "ihmishengen tilastollisena arvona on käytetty Liikenneviraston laskemaa arvoa 2,1 miljoonaa euroa". Raportin mukaan laskelma "huomioi Suomen kustannustekijät ja esimerkiksi sekä tuotantokapasiteetin että inhimillisen hyvinvoinnin menetykset".

Raportin sivun 19 taulukosta käy ilmi, että liikkumattomuuden aiheuttamia tuottavuuskustannuksia oli kaikkiaan 3 782 miljoonaa euroa.

Niistä 3 065 miljoonaa euroa eli 81 prosenttia oli noita ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetettyjä elinvuosia.

Miten noihin noin 3,1 miljardin "tuottavuuskustannuksiin" ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetetyistä elinvuosista sitten oli päädytty? Selvityksen sivulla 20 vastattiin tähän kysymykseen.

"Työikäisen väestön kuolemista noin 5 500 aiheutui vuonna 2016 kroonisista kansansairauksista, joista noin 1 500 työikäisen kuolema (26,1 %) olisi teoreettisesti poistettavissa, mikäli koko väestö liikkuisi kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti."

"Mikäli koko väestö liikkuisi kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti, tarkoittaisi se ennenaikaisten kuolemien vuoksi noin 3,1 miljardia euroa vähäisempiä kokonaiskustannuksia."

Tuottavuus

Olin hepnadilla lyöty, kun olin lukenut valtioneuvoston teettämän UKK-instituutin selvityksen. Se uskotteli "tuottavuuskustannuksia" ja "tuottavuuden menetyksiä" aiheutuvan joka ainoa vuosi yli 3 miljardia euroa siitä, kun 1 500 työikäistä kuoli ennenaikaisesti kroonisiin kansansairauksiin vähäisen liikunnan vuoksi. Siis 1 500 x 2,1 miljoonaa euroa.

Miten ihmeessä siitä tuottavuuden menetyksiä voisi aiheutua? Olivatko UKK-instituutin tutkijat tulleet ollenkaan ajatelleeksi, mitä tuottavuus oikeasti tarkoittaa?

Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta määritteli tuottavuuden käsitteen Tilastokeskuksen sivuilla 12.12.2006 julkaistussa artikkelissa näin:

"Tuottavuudella tarkoitetaan tuotosmäärän ja panosmäärän välistä suhdetta. Määrillä tarkoitetaan esimerkiksi kappalemääriä, kilogrammoja, metrejä jne."   

Tilastokeskus kertoo nettisivuillaan tähän tapaan, miten työn tuottavuus kansantaloudessa lasketaan:

"Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote (eli arvonlisäys) tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä."

Vuoden 2017 bkt oli tilastoviraston mukaan 223 522 miljoonaa euroa, ja työtunteja paiskittiin samana vuonna kansantaloudessa 4040,4 miljoonaa kipaletta. Työtuntia kohti siis saatiin aikaan arvonlisää 55,3 euron verran.      

Pitäisikö nyt muka uskoa, että kun 1 500 kansansairauksien ennen aikojaan hautaan uuvuttamaa poistuu vuosittain duuneista, niin arvonlisää kertyy tehtyä työtuntia kohti aiempaa vähemmän?

Kieltäydyn uskomasta moiseen ajatukseen jo senkin vuoksi, että hautuumaille vaeltaneiden tilalle tavataan rekrytoida kiireen vilkkaa uudet, koulutetummat ja tuottavammat työjuhdat.

Ja mitä ihmeen tekemistä menetetyn ihmishengen 2,1 miljoonan euron "tilastollisella arvolla" on sen kanssa, paljonko kansantaloudessa kertyy arvonlisää tehtyä työtuntia kohti?

Ja edelleen, miten ihmeessä voidaan väittää liikkumattomuuden "maksavan" miljarditolkulla joka vuosi, kun raportissa on kerrottu, että kyse on teoreettisesta jossittelusta?

Hepnadista toivuttuani joudun toteamaan, että hallituksen teettämän selvityksen tieto siitä, minkä verran liikkumattomuus vuosittain maksaa, ei kestä kriittistä tarkastelua.

Liikkumattomuuden väitetyistä jättikustannuksista vain pieni osa on sellaisia kustannuksia, jotka oikeasti "maksavat" jotain yhteiskunnalle.

Yli 80 % uskotelluista "tuottavuuskustannuksista" tai "tuottavuuden menetyksistä" ei tosiasiassa "maksa" yhteiskunnalle käytännössä mitään, vaikka hallitus tiedotteessaan niin väittääkin.

"Vastuullisen journalismin" suoritus

Hyväksi koettua ylös, ulos ja lenkille -asiaa ajavan selvityksen miljardiluvut nieltiin auliisti mediassa, vailla kritiikin häivääkään.

Kukaan ei kysynyt, mikä liikkumattomuudessa voi "maksaa" niin paljon. Kukaan ei ihmetellyt, mitä "tuottavuuskustannukset" oikeasti tarkoittavat.

Nostan tässä esimerkkinä esiin vain kaksi suoritusta. Ensimmäinen on Ylen tv-uutisten suoritus 5.4. klo 20.30 ja toinen Satakunnan Kansan nettisivuilla 9.4. julkaistu kolumni.

Ylen tv-uutisten juttupaketti liikkumattomuuden "hinnasta" oli kaksiosainen. Ensin toimittaja Hanna Terävä kertoi liikkumattomuuden 3,2–7,5 miljardin euron kustannuksista.

Hän korosti katsojille, että kyseessä oli ensimmäinen "näin laajasti vähäisen liikkumisen aiheuttamia kustannuksia selvittänyt raportti".

Studiossa Piia Pasasen haastateltavana oli sitten yksi selvityksen tekijöistä, UKK-instituutin tutkija Päivi Kolu.

Piia Pasanen esitti tutkijalle sinänsä hyvin perustellun kysymyksen miljardien kustannuksista: "Mistä nämä kustannukset ennen kaikkea muodostuvat?"

Tutkija Päivi Kolu vastasi näin:

"Iso osa tulee terveyspalvelujen käytöstä ja lääkityksestä, mutta suurin menoerä on nyt sitten tuottavuuskustannukset. Niitä muodostuu sairauspoissaoloista, ennenaikaisista työkyvyttömyyseläkkeistä ja myös sitten ennenaikaisista kuolemista."

Näin siis selvityksen tekijä valisti katsojia. Teoreettinen jossittelu menetetyn ihmishengen 2,1 miljoonan euron "tilastollisesta arvosta" olikin nyt peräti "menoerä".

Yrityksissä "menoeriä" syntyy, kun ostetaan tuotannontekijöitä, esimerkiksi tavaroita tai palveluja. Valtion ja kuntien budjeteissakin on "menoeriä", joissa osoitetaan ihan konkreettisesti euroja ties mihin hyviin tarkoituksiin.  

No, mistään oikeasta "menoerästä" selvityksen tuottavuuskustannuksissa ei ollut kyse, mutta ei se Ylen Piia Pasasta häirinnyt. Hänelle tutkijan vastaus maistui hyvin.

Satakunnan Kansan nettilehdessä 9.4. liikkumattomuuden kustannuksista kirjoitti urheiluväelle tuttu Tuija Helander. Kolumnin voi lukea tästä.

"Taas kerran on tutkittu suomalaisten liikkumattomuutta ja sen kustannuksia yhteiskunnalle. Jopa kolme miljardia euroa tyhjenee vuosittain valtion kassasta siksi, että liian moni mieluummin istuu sohvalla kuin tepastelee lenkkipolulla (UKK instituutti 5.4.)."

No, nyt oltiin jo niin pitkällä, että UKK-instituutin tutkijan mainostama "menoerä" tarkoitti jopa kolmen miljardin euron "tyhjenemistä" vuosittain valtion kassasta. Herra paratkoon.

Haluan kuitenkin tässä korostaa, että kauppatieteiden maisteri, toimittaja Tuija Helander on ihan fiksu. Hän oli vain luottanut mielestään luotettaviin lähteisiin ja tehnyt niiden infosta arkisen tulkinnan.

Luulenpa monien muidenkin tulkinneen asiaa aivan samoin nähtyään Ylen tv-uutisten jutun ja kuultuaan, mitä tutkimuksen tekijä miljardien eurojen "menoerästä" sanoi.

urheiluministeri Sampo Terho (sin.)

kuva: Eduskunta

Valtioneuvoston sivuilla julkaistiin 5.4. myös opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote. Sen voi lukea tästä. 

Tiedotteessa urheiluministeri Sampo Terho (sin.) korosti, että tieto liikkumattomuuden kustannuksista korostaa liikunnan tärkeyttä.

"Tarvitsemme tietoa siitä, mistä eri kustannuksista liikkumattomuuden kokonaiskustannukset muodostuvat ja kuinka suuria ne ovat", hän totesi.

Tiedotteen mukaan ministeri myös vakuutti, että "erityisesti nyt liikuntapoliittisen selonteon valmistelun kynnyksellä uudelle liikunnan taloustiedolle on runsaasti käyttöä".

Onnittelen urheiluministeriä ja liikuntapoliittisen selonteon valmistelijoita "uudesta liikunnan taloustiedosta".

Lisäys 9.9.2018:

The Lancet -lehdessä julkaistu tutkimus

The Lancet -lehdessä julkaistiin 24.9.2016 tutkimus "The economic burden of physical inactivity: a global analysis of major non-communicable diseases". Tutkimuksen voi lukea tästä.

Tutkijat kuvasivat työtään ensimmäiseksi globaaliksi arvioksi liikkumattomuuden aiheuttamasta taloudellisesta taakasta.

Tätä tutkimusta on houkutus esitellä vähän, koska siinä arvioitiin tuottavuuden menetystä koko lailla järkeenkäyvällä tavalla. Arvioinnin metodi perustui niin sanottuihin kitkakustannuksiin.

Tutkijat kertoivat, että "we restricted the analysis to the financial value of lost productivity due to premature mortality using a friction cost approach that takes into account replacement within the labour market (3-month friction period)".

Ajatuksena siis oli pelkistetysti ja järkeenkäyvästi se, että arvonlisä per työntekijä eli tuottavuus voi laskea hetkeksi, ennen kuin kuolleen tilalle saadaan pestatuksi ja koulutetuksi uusi työntekijä. Tutkimuksessa tämä kitkaperiodi oli kolmen kuukauden mittainen.

Tätä ajatusta soveltaen tutkijat laskivat, että vuonna 2013 tuottavuuden menetykset liikkumisen puutteen aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien takia olivat Euroopassa 3,8 miljardia dollaria.

Luku oli "kansainvälisiä dollareita", ja laskelmiin liittyi epävarmuutta ja tekijöitä, joita ei kyetty laskemaan. Siksi kannattaakin katsoa tarkkojen miljardilukujen sijasta vain suuruusluokkia.

Suuruusluokaltaan tämä koko Eurooppaa koskeva tuottavuuden menetys oli samaa tasoa kuin UKK-instituutin tieto "tuottavuuden menetyksestä" pelkästään Suomessa: 3,1 miljardia euroa.

Muistutettakoon vielä tässä, miten UKK-instituutti tuohon liikkumattomuuden aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien 3,1 miljardin kokoiseen vuosittaiseen valtavaan hintalappuun päätyi.

UKK-instituutin tutkijathan arvioivat, että noin 1 500 työikäisen kuolema olisi "teoreettisesti poistettavissa, mikäli koko väestö liikkuisi kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti".

Ihmishengen "tilastollisena arvona" he käyttivät Liikenneviraston laskemaa arvoa 2,1 miljoonaa euroa. Kertolaskun tulosta – 1 500 x 2,1 miljoonaa euroa = 3,1 miljardia euroa – tutkijat sitten kutsuivat "tuottavuuskustannukseksi" ja "tuottavuuden menetykseksi".