Yle korjasi englanninkielisten Terrafame-uutistensa perättömät tiedot

Faktavahti-blogin 11.5. postauksessa kerroin, miten Yle oli 25.11.2016 lähtien levittänyt maailmalle pääministeri Juha Sipilän mainetta ryvettänyttä virheellistä tietoa. Perätön tieto oli levinnyt pitkin maailmaa kolmessa englanninkielisessä uutisjutussa.

Varhain aamulla 16.5. lähetin Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavalle päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle korjauspyynnnön.

Kopioin korjauspyynnön tämän postaukseni loppuun lukijoiden iloksi; teksti kiteyttää mielestäni hyvin sen, mikä oli se perätön tieto ja miksi sen leviäminen maailmalle ryvetti Sipilän mainetta.

Korjauspyyntö tuotti tällä kertaa heti tulosta, ja Yle julkaisi asialliset korjaukset kaikkien kolmen uutisjutun yhteydessä.

Tästä ex-työnantajani ansaitsee kiitokset. Uutisjutut korjauksineen voi lukea tästä, tästä ja tästä.

8.5. kerroin Faktavahti-blogissa siitä, miten mediatutkija, professori Anu Koivunen oli #Sipilägaten tieteellisessä analyysissaan siteerannut Ylen 25.11.2016 uutisen perätöntä tietoa.

Kehnoon lähdekritiikkiin sortunut Koivunen levitti pitkin maailmaa perätöntä tietoa #Sipilägaten tapahtumien aikajärjestyksestä Nordicom-Information-lehdessä.

On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla mediakriittinen professori fataalin virheensä oikaisee, vai oikaiseeko ollenkaan.

Korjauspyyntö 16.5.2017 Ylen uutisten päätoimittajalle

"Hei,

pääministeri Juha Sipilän epäiltyä esteellisyyttä selvittänyt eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen piti ratkaisussaan 1.2.2017 erityisen hyödyn syy-yhteyskysymyksen kannalta merkittävänä sitä, että hankintasopimus Kateran kanssa oli tehty jo 24.10.2016. 

Katera-sopimus oli siis tehty jo reilut kaksi viikkoa ennen kuin Sipilä osallistui 11.11. ja 18.11. päätöksentekoon rahavaikeuksissa olleen Terrafamen lisärahoituksesta. 

Johtamasi uutistoimitus on kuitenkin englanninkielisissä uutisissaan levittänyt ja levittää yhä maailmalle perätöntä tietoa kiisteltyjen tapahtumien aikajärjestyksestä. Perätöntä tietoa sisältäneet uutiset julkaistiin 25.11.2016, 27.11.2016 ja 18.4.2017.

Näin maailmalle on välittynyt ja välittyy edelleen se jopa korruptioon vihjaava kuva, että Sipilä järjesti rahoitusvaikeuksissa olleelle Terrafamelle lisärahoitusta, jotta se voisi tehdä diilin Sipilän omien sukulaisten firman kanssa. 

Miksi Ylen uutistoimitus ei ole toimittanut uutisten yhteyteen fataalin asiavirheen oikaisua vaan levittää maailmalle edelleenkin väärää tietoa kohuttujen tapahtumien aikajärjestyksestä? Korjausta kaipaavat kipeästi seuraaviin sitaatteihin sisältyneet olennaiset asiavirheet:

25.11.2016

Firm owned by PM’s relatives gets half-million euro order from Terrafame

The state-owned firm Terrafame, which runs the Talvivaara mine in Sotkamo, placed an order worth half a million euros with a company owned by the Prime Minister Juha Sipilä's relatives just days after the Prime Minister approved a hundred million euros in additional funding for the mine.

27.11.2016

PM Sipilä pledges to weigh potential conflict-of-interest situations in future

Just two weeks prior to the deal, government had decided to fork out 100 million euros in additional financing for the beleaguered mine, saying that it had overcome the worst of its environmental headaches and was closer to finding a private investor.

18.4.2017

”Sipilägate” topples Finland from top of press freedom table

The incident was dubbed "Sipilägate" by Finnish media. The PM admitted to sending around 20 emails to an Yle journalist reporting on a government decision to award 200 million euros in additional funding to the cash-strapped mine. Just two weeks later, the stricken mine awarded a half-million-euro contract to a company owned by Sipilä’s relatives."

Ylen sylttytehdas ja pääministerin ryvetetty maine

Faktavahti-blogin 8.5.2017 postauksessa kerroin Ylen 25.11.2016 englanninkielisestä nettiuutisesta, joka levitti maailmalle perätöntä tietoa #Sipilägaten tapahtumien aikajärjestyksestä.

Uutisen lukijoille välittyi näin tapahtumista kuva, joka haiskahti vahvasti korruptiolta. Mutta ei tämä uutinen jäänyt toki ainoaksi.

On käynyt ilmi, että Ylen uutisten sylttytehdas ryvetti pääministeri Juha Sipilän mainetta maailmalla parin muunkin englanninkielisen uutisensa virheellisillä tiedoilla. Miksi Yle niitä levittää?

(Atte Jääskeläinen, Yle, päätoimittajien manifestissa 1.3.2016)

"Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat emme aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita. Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. – – Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta, ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta."

Taustaksi kertaan kuitenkin ensin tapahtumien oikean aikajärjestyksen, ennen kuin tutkailen Suomen pääministerin maineen ryvettämistä. 

Tukeudun eduskunnan oikeusasiamiehen 1.2.2017 julkaistun selvityksen tietoihin. Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on tutkinut asian kaiketi tarkimmin, ja häntä voinee myös pitää sitoutumattomana lähteenä.

Urakkasopimuksen synty ja Juha Sipilän tietoisuus sopimuksesta

Talvivaaran kaivoksen malminkuljetinta koskeva teräsrakenneurakka valmisteltiin, kilpailutettiin ja sopimus tehtiin Terrafame Oy:n normaalissa hankintamenettelyssä helmi-lokakuussa 2016. Sopimus hankinnasta pääministerin sukulaisten omistaman Katera Steel Oy:n kanssa tehtiin 24.10.2016.

"Hankinta kaikkine vaiheineen on siis tapahtunut kokonaisuudessaan ennen kuin kysymystä Terrafame Group Oy:n pääomittamisesta käsiteltiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 11.11.2016 tai 18.11.2016 raha-asiain valiokunnassa ja valtioneuvoston yleisistunnossa. Asian valmistelu oli tapahtunut työ- ja elinkeinoministeriössä", oikeusasiamies totesi.

Aikajärjestystä koski myös kysymys siitä, milloin Juha Sipilä tuli tietoiseksi Katera Steel Oy:n saamasta urakasta. Sipilä ilmoitti, ettei tiennyt urakasta, silloin kun osallistui päätöksentekoon kaivosyhtiön lisärahoituksesta. "Minulla ei ole perusteita epäillä tämän ilmoituksen oikeellisuutta", Jääskeläinen totesi.

"Sipilällä ei voida objektiivisesti arvioiden katsoa olleen myöskään aihetta epäillä Katera Steel Oy:n mahdollista kytkentää Terrafame Oy:n toimintoihin siinä vaiheessa, kun kysymys lisäpääomittamisesta loppuvuonna 2016 on tullut ajankohtaiseksi."

Oikeusasiamiehen mukaan ensimmäisen kerran Sipilä sai tietoa Kateran ja Terrafamen välisestä tilauksesta 21.11.2016. Tarkemman tiedon malminkuljettimen tilauksesta Sipilä sai 22.11.2016 ja täydellisen selvityksen 28.11.2016.

Tapahtumien oikea aikajärjestys siis oli:

24.10.2016	Terrafame Oy:n ja Katera Steel Oy:n välinen hankintasopimus
11.11.2016	Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsittelee Terrafamen lisärahoitusta. Pääministeri Juha Sipilä osallistuu käsittelyyn.
18.11.2016	Raha-asiainvaliokunta ja valtioneuvoston yleisistunto käsittelevät Terrafamen lisärahoitusta. Sipilä osallistuu käsittelyyn.
21.11.2016	Sipilä saa ensimmäisen kerran tietoa Kateran ja Terrafamen välisestä tilauksesta.
22.11.2016	Sipilä saa tarkemman tiedon malminkuljettimen tilauksesta.
28.11.2016	Sipilä saa täydellisen selvityksen malminkuljettimen tilauksesta.

Ylen 25.11.2016 klo 14.05 suomenkielinen nettiuutinen

Taustaksi on syytä tutkailla vielä Ylen suomenkielistä nettiuutista "Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta". Linkki uutiseen on tässä. 

Kopioin tähän uutisen kolme ensimmäistä kappaletta, sillä ne kiteyttävät hyvin uutisen luonteen:

"Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sukulaisten omistama konepajayhtiö Katera Steel on saanut merkittävän tilauksen valtion omistamalta Terrafamen kaivokselta.

Konepajayritys Katera Steelin pääomistajia on Sipilän enoja ja serkkuja. Myös Sipilän lapsilleen kolme vuotta sitten siirtämä sijoitusyhtiö Fortel Invest omistaa pienen osuuden yhtiöstä. Fortel Investin omistus Katera Steel -yhtiöstä on viisi prosenttia. 

Kaksi viikkoa sitten hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti antaa Terrafamelle 100 miljoonaa euroa lisää valtion rahaa. Päätös poikkesi hallituksen kesällä ilmoittamasta linjasta, jonka mukaan kaivos ajetaan alas, jos sen rahoittamiseen ei löydetä yksityistä rahaa vuodenvaihteeseen mennessä."

Ensimmäinen kappale kertoi jymyuutisen kärkenä, ikään kuin juuri tapahtuneena asiana, että pääministerin sukulaisten yritys on saanut merkittävän tilauksen valtion omistamalta Terrafamelta.

Kertomatta lukijoille jätettiin se, että yritys oli saanut kyseisen tilauksen jo kuukautta aiemmin.

Toinen kappale kertoi lähempiä tietoja valtion omistamalta yhtiöltä tilauksen saaneen yrityksen omistussuhteista.

Kolmas kappale kertoi, miten hallituksen ministerivaliokunta hallituksen aiemmin ilmoittamasta linjasta poiketen oli kaksi viikkoa sitten päättänyt antaa Terrafamelle 100 miljoonaa euroa lisää valtion rahaa. 

Juuri tämä kolmannen kappaleen teksti antoi Katera Steelin hankintasopimusta koskevalle uutiselle aivan erityisen, jopa korruptioepäilyistä vihjailevan merkityksen. Rivien välistä oli helppo lukea ajatus, että lisärahoitus oli päätetty antaa Sipilän sukulaisten yrityksen hyödyttämiseksi.

Uutisen alku ja kolmas kappale yhdessä synnyttivät lukijoille vahvan mielikuvan tapahtumien aikajärjestyksestä. Se osaltaan vahvisti uutisen korruptioepäilyistä vihjailevaa merkitystä.

Sipilän sukulaisten firma oli saanut juuri äsken tilauksen, kun Sipilän johtaman hallituksen ministerivaliokunta kaksi viikkoa sitten oli tehnyt aiemmin ilmoitetusta linjasta poikkeavan rahoituspäätöksen.

Ylen englanninkielisten uutisten virheet levisivät maailmalle

8.5.2017 postauksessa käsittelin Ylen uutista "Firm owned by PM's relatives gets half-million euro order from Terrafame". Tämä 25.11.2016 klo 17.34 julkaistu uutinen viestitti maailmalle tapahtumien aikajärjestyksestä tiedon, joka oli virheellinen:

"The state-owned firm Terrafame, which runs the Talvivaara mine in Sotkamo, placed an order worth half a million euros with a company owned by the Prime Minister Juha Sipilä's relatives just days after the Prime Minister approved a hundred million euros in additional funding for the mine."

Tätä virheellistä tietoa siteerasi sittemmin mediaprofessori Anu Koivunen Nordicom-Information-lehden tieteellisessä analyysissaan. Ruodin siteeraamista jo tuossa 8.5. postauksessani. 

Vain kaksi päivää ensimmäisestä perättömän tiedon sisältäneestä uutisesta Yle levitti maailmalle uuden englanninkielisen uutisen.

Tässä Ylen 27.11.2016 uutisessa kerrottiin, miten pääministeri Juha Sipilä kiisti väitteet, että hänellä olisi ollut jokin rooli sukulaistensa yrityksen ja valtion omistaman kaivosyhtiön sopimuskuviossa.

Edelleen uutinen tiesi kertoa pääministeriin kohdistuvista kovista paineista roolinsa selventämiseksi. Tähän tapaan Yle tällä kertaa kuvasi tapahtumien aikajärjestystä:

"Just two weeks prior to the deal, government had decided to fork out 100 million euros in additional financing for the beleaguered mine, saying that it had overcome the worst of its environmental headaches and was closer to finding a private investor."

Näin maailmalle levisi jälleen se fataalisti virheellinen tieto, että hallitus oli päättänyt kaivosyhtiön 100 miljoonan euron lisärahoituksesta "vain kaksi viikkoa ennen" Sipilän sukulaisten ja kaivosyhtiön välistä sopimusta. Niinpä ei ollutkaan yllätys, että maailmalla julkaistiin #Sipilägatesta jopa tällaisia uutisia:

Tämän uutisen kirjoittaja oli tavoittanut hyvin Ylen uutisen synnyttämän mielikuvan ja kirjoitti Suomen pääministerin roolista estottomasti peräti tällaisen harhaisen kuvauksen: 

"While he adamantly denies it, Sipilä recently arranged an agreement between a national company and his family-owned company."

Bloomberg Markets uutisoi asiasta 30.11.2016 tällaisin otsikoin: "Finland's Millionare PM Denies Wrongdoing in Contract Dispute". Näin jutun tehnyt Raine Tiessalo kuvasi tapahtumien aikajärjestystä:

"The country's Parliamentary Ombudsman is looking into the alleged wrongdoing by Sipila. The government agreed to provide 100 million euros ($ 107 million) of taxpayers' money to the Terrafame mine, which is located in Talvivaara in eastern Finland. According to YLE, the publicly owned mine then assigned a 500,000 euro contract to Katera Steel, a subcontracting firm whose owners include cousins and uncles of the prime minister."

Näin siis myös Bloomberg Marketsin lukijat saivat tietää, että ensin hallitus järjesti Terrafamelle 100 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa, ja – Ylen mukaan – julkisesti omistettu kaivos "sitten" solmi puolen millin sopimuksen pääministerin sukulaisten firman kanssa.

Raine Tiessalon kunniaksi on kyllä syytä mainita, että Bloomberg Marketsin lukijat saivat myös tietää väärinkäytöksistä epäillyn miljonääripääministerin sanoneen, että Katera Steelin sopimus oli tehty ennen kuin hallitus teki oman päätöksensä. 

18.4.2017 Ylen uutiset kertoi englanninkielisessä uutisessaan maailmalle siitä, miten "Sipilägate" syöksee Suomen Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistan kärjestä. 

Statuksen menettämisen syynä olivat uutisen mukaan pääministerin raportoidut yritykset vaikuttaa mahdollisten intressiristiriitojen uutisointiin. Näin tämä uutinen kertoi tapahtumien aikajärjestyksestä:

The incident was dubbed "Sipilägate" by Finnish media. The PM admitted to sending around 20 emails to an Yle journalist reporting on a government decision to award 200 million euros in additional funding to the cash-strapped mine. Just two weeks later, the stricken mine awarded a half-million-euro contract to a company owned by Sipilä’s relatives.

Tämän Yle-uutisen mukaan ensin hallitus päätti 200 miljoonan euron lisärahoituksesta kaivokselle, ja "vain kaksi viikkoa myöhemmin" kaivosfirma teki puolen miljoonan sopimuksen Sipilän sukulaisten omistaman yrityksen kanssa. 

Kuten jo aiemmin kävi ilmi, oikeasti tapahtumien aikajärjestys oli päinvastainen. Eikä kaivosyhtiölle myönnetty lisärahoitus ollut Ylen uutisen väittämä 200 miljoonaa vaan vain 100 miljoonaa euroa.

Erityisen kiinnostavaksi tämän Ylen 18.4.2017 uutisen tekee se, että se levitti virheellistä tietoa kiisteltyjen tapahtumien aikajärjestyksestä vielä senkin jälkeen, kun eduskunnan oikeusasiamies oli selvittänyt oikean aikajärjestyksen.  

(Atte Jääskeläinen, Yle, päätoimittajien manifestissa 1.3.2016)

Lehdistönvapauden rankkauksen sylttytehdas?

Kerroin 1.5.2017 postauksessa Toimittajat ilman rajoja -järjestön salaperäisestä World Press Freedom -indeksin jumalansanasta. Kerroin myös, että emme saa tietää, keitä ovat indeksiin vaikuttavat rankkaajat.

Kiinnostavaa lisäinfoa rankkaajista tarjosi 10.5. kuitenkin kokenut vapaa kolumnisti ja ex-päätoimittaja Lauri Kontro Iltalehden blogissaan. Hän tiesi nimetä yhden siitä noin kymmenen rankkaajan salaseurasta.

Yksi Suomen statuksen tiputtajista oli tunnettu ja vaikutusvaltainen lobbari eli Sanomalehtien liiton liittojohtaja Jukka Holmberg. 

Hän on myös Medialiiton toimitusjohtaja, ja hän on vahva vaikuttaja myös siinä median aidossa itsesääntelyssä, jonka avaamista täysin läpinäkyväksi erikoinen projektini toivottavasti edistää.

Liittojohtaja Jukka Holmberg on jo vuosia istunut JSN:n kannatusyhdistyksen hallituksessa, ja hän oli valitsemassa Elina "Porttikielto" Grundströmiä neuvoston puheenjohtajaksi. 

Rohkenen epäillä, ettei itsesääntelyn avaaminen läpinäkyväksi kiinnosta lobbareita. Kiinnostavaa olisi joka tapauksessa tietää, keitä muita lobbareita kenties kuuluu siihen salaseuraan, joka meidän lehdistönvapauttamme rankkaa.

#Sipilägate as #Ylegate ja #lähdekritiikkigate

Aktiivisena #Sipilägate-keskustelijana tunnettu mediatutkija, professori Anu Koivunen on tehnyt vaikuttavan tieteellisen analyysin #Sipilägatesta.

#Sipilägate and the break-up of the political bromance" -analyysin julkaisi Nordicom-Information-lehti vuoden ensimmäisessä numerossaan.

Viestinnän tutkijoiden luettavaksi pitkin maailmaa levinnyt englanninkielinen analyysi herättää ihmetystä kriittisen mediaprofessorin harjoittaman lähdekritiikin tasosta.

#Sipilägate ja poliittisen kaveruuden bänksit -analyysin ihmetystä herättävä lähdekritiikkisuoritus liittyi tähän tekstiin:

Alaviite 3 viittasi koko #Sipilägaten 25.11.2016 käynnistäneen Yle-uutisen englanninkieliseen versioon. Professori Koivusen siteeraaman Ylen uutisen otsikko oli tällainen:

Jo jutun raju otsikko kolahti varmasti niihin lukijoihin, joiden mielestä politiikan eliitti on läpeensä korruptoitunut. Maailmalla tällaisia lukijoita taatusti riittää. Koivusen siteeraus oli tästä tekstistä:

"The state-owned firm Terrafame, which runs the Talvivaara mine in Sotkamo, placed an order worth half a million euros with a company owned by the Prime Minister Juha Sipilä's relatives just days after the Prime Minister approved a hundred million euros in additional funding for the mine."

Ylen englanninkielinen uutinen 25.11.2016 ja Anu Koivunen nyt siis väittivät, että Terrafame teki pääministerin sukulaisten omistamalta yhtiöltä puolen miljoonan euron tilauksen "vain päiviä sen jälkeen, kun pääministeri hyväksyi kaivokselle sadan miljoonan euron lisärahoituksen".

Menivätkö asiat todella niin, että ensin pääministeri hyväksyi kaivosyhtiölle reilun lisärahoituksen ja vain päiviä sen jälkeen kaivosyhtiö teki pääministerin sukulaisten omistamalta yhtiöltä puolen millin tilauksen? Jos menivät, niin tosi pahalta näyttikin.

Siteeratun Yle-jutun fataali asiavirhe

Mutta eivät asiat oikeasti menneetkään niin, vaan maailmalle levitetyssä Yle-jutussa ja Koivusen kirjoituksessa oli fataali asiavirhe.

Tämä käy hyvin ilmi pääministeri Juha Sipilän väitettyä esteellisyyttä selvittäneen eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläisen 1.2.2017 tekemästä ratkaisusta:

Hankintasopimus tehtiin 24.10.2016. Hankinta kaikkine vaiheineen on siis tapahtunut kokonaisuudessaan ennen kuin kysymystä Terrafame Group Oy:n pääomittamisesta käsitel- tiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 11.11.2016 tai 18.11.2016 raha-asiain valiokunnassa ja valtioneuvoston yleisistunnossa. 

Näin siis oikeusasiamies. Asiat olivat oikeasti edenneet täysin päinvastaisessa järjestyksessä kuin mitä professori Koivusen siteeraama Ylen englanninkielinen uutinen 25.11.2016 väitti.

Niinpä ei ollutkaan erityisen yllättävää, että eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen tuli siihen tulokseen, ettei kaivosyhtiön pääomittamisella ollut mitään yhteyttä urakkasopimuksen syntymiseen.

"Näin ollen pääomittamisesta ei ole urakkasopimuksen syntymisen kautta voinut koitua erityistä hyötyä Sipilän lapsille", oikeusasiamies huomautti.

Kuka vastaa vahingoista?

Maailmalle on Ylen englanninkielisen uutisen ja mediaprofessorin analyysin takia välitetty kuvaa maan pääministerin semmoisesta toiminnasta, joka haiskahtaa vahvasti korruptiolta.

Tällaisen kuvan levittyä maailmalle pääministerin väitetty Ylen "painostaminenkin" on varmasti saanut aivan erityisen merkityksen.

Kun kuva perustuu fataaliin virheeseen, herää kysymys, kuka vastaa vahingoista ja voiko ne vielä korjata. Voiko Yle vielä jotenkin oikaista perätöntä uutistaan?

Mitä tekee nyt mediaprofessori korjatakseen kehnon lähdekritiikkinsä aiheuttamat vahingot? Oikaiseeko hän virheensä ja pyytää kenties anteeksi? #Lähdekritiikkigate edellyttäisi kyllä sitä.

World Press Freedom -indeksin jumalansana

Keskiviikkona 26.4. varmistui, että Pariisissa pesivä Reporters Without Borders -järjestö (RSF) oli tiputtanut Suomen lehdistönvapausindeksinsä ykköspaikalta kolmanneksi Norjan ja Ruotsin perään. Ylen uutisten Jussi Salokorven uutinen kertoi siitä heti näyttävästi: "Myös Ruotsi kiilasi Suomen ohi".

RSF:n Suomen-yhdistys oli julkaissut kotisivuillaan tiedotteen indeksistä. Tiedote kertoi, että sananvapaus oli heikentynyt maailmanlaajuisesti 2,3 prosenttia. Kyllä, luit ihan oikein: prosentin kymmenesosan tarkkuudella tiedämme nyt, miten sananvapaudelle gobaalisti kävi.

Ja senkin tiedämme, että Suomelle kävi tosi köpelösti, kun romahdimme kärjestä kolmoseksi. Alla olevaan asetelmaan noukin uusimman listan kärkikolmikon ja vertailun vuoksi myös Englannin ja Yhdysvaltain indeksipisteet ja sijoitukset vuosilta 2015–2017.

RSF: World Press Freedom Index 2015–2017

	Suomi	Ruotsi	Norja	Englanti	Yhdysvallat
2017	8,92 (3.)	8,27   (2.)	7,60 (1.)	22,26 (40.)	23,88 (43.)
2016	8,59 (1.)	12,33 (8.)	8,79 (3.)	21,70 (38.)	22,49 (41.)
2015	7,52 (1.)	9,47   (5.)	7,75 (2.)	20,00 (34.)	24,41 (49.)

"Suomi piti ykköspaikkaa vuodesta 2010 lähtien. Maassa työskentelevät journalistit ovat tottuneet ammattimaisiin käytäntöihin ja työrauhaan. Tämän vuoksi pääministeri Juha Sipilän pyrkimykset painostaa Yleä uutisoinnissaan tulivat kansalaisille sekä journalisteille järkyttävänä yllätyksenä, todetaan sananvapausindeksin perusteluissa", RSF:n Suomen-yhdistyksen tiedote valisti.

Kärjestä tippuminen oli meille suomalaisille totta kai katastrofi, eikä vain meille. RSF:n pääsihteerin Christophe Deloiren mielestä Suomen putoaminen listan kärjestä oli peräti vuoden tärkein tapaus.

Ylen Jussi Salokorven uutinen tiesi kertoa edelleen: "Deloire pitää yllättävänä myös sitä, että journalistien ammattitaito ja hyvät käytännöt eivät estäneet sananvapauden heikkenemistä."

Sananvapaus Suomessa siis on nyt heikommassa hapessa kuin vuosi sitten, jolloin Deloiren järjestö julkaisi edellisen rankkauksensa.

Ja RSF arvioi sananvapauden heikenneen siitä syystä, että Suomen pääministeri oli – maansa kansalaisia jopa järkyttäen – pyrkinyt painostamaan Yleä.

Suomalaisten sananvapauden heikentäjä

Pääministeri Juha Sipilä (Kuva: Eduskunta)

Pääministerin 25.11.2016 yritys painostaa Yleä

Ennen kuin tarkastelemme lähemmin RSF:n lehdistönvapausindeksiä, kerratkaamme, millaiseen sananvapautta romuttavaan painostusyritykseen pääministeri Juha Sipilä viime syksynä syyllistyi.

Teko ei vain romuttanut sananvapautta, vaan se myös tahrasi Suomen maineen, Uusi Suomi tiesi.

Koko kohun lähtökohtana oli Ylen tutkivien toimittajien uutinen. Se vihjaili ilkeästi, että pääministeri oli ollut esteellinen ollessaan päättämässä kaivosyhtiö Terrafamen rahoituksesta, siis tehdessään päätöstä, joka hyödytti hänen sukulaisiaan.

Uutinen julkaistiin Ylen uutisten sivuilla 25.11.2016 klo 14.05. Vajaa kaksi tuntia aiemmin, klo 12.18 toimittaja Salla Vuorikoski oli lähettänyt pääministerille sähköpostitse kommenttipyynnön. Pyyntö oli toden totta aiheellinen, koska uutisen vihjailu pääministeristä oli niin häijyä.

Kommenttipyyntö sekä pääministerin ja Ylen koko sähköpostiviestittely on luettavissa tästä. Itse kukin arvioikoon viesteistä, oliko kyseessä todellakin Sipilän yritys painostaa Yleä uutisoinnissa.

Pariisissa toimistoaan pitävä, lehdistönvapautta vaaliva Reporters Without Borders -järjestö oli joka tapauksessa hereillä ja julkaisi suomalaisesta jupakasta näyttävän uutisen 15.12.2016.

RSF oli "syvästi" huolissaan siitä, miten julkisen palvelun yleisradioyhtiö oli Suomessa toiminut. Ylen ratkaisut olivat sellaisia, etteivät ne RSF:n mielestä vastanneet lehdistönvapauden ideaaleja.

"It is evident that Yle has altered its reporting practices with regard to coverage of ownership stakes held by the prime minister’s relatives in a firm which recently received a large order from the state-run mining company Terrafame. Sipilä’s government recently granted additional public funds to Terrafame, which has long been struggling to avoid bankruptcy. Yle initially reported on this evident conflict of interest, but then after personal contacts were received from the prime minster himself, further reporting on the issue was apparently suppressed within Yle."

Kiinnostavaa ja kriittisiä kysymyksiä herättävää uutisessa oli se, että RSF jo 15.12.2016 saattoi kertoa Ylen alun perin raportoineen "ilmiselvästä intressiristiriidasta".

Mistä ihmeestä Pariisissa majaileva RSF oli tällaisen varman tiedon saanut? Millä perusteella RSF saattoi kuvata intressiristiriidan "ilmiselväksi"?

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen oli RSF:n uutisen aikaan vasta tutkimassa kanteluja Sipilän väitetystä esteellisyydestä eli intressiristiriidasta.

1.2.2017 ratkaisussaan oikeusasiamies päätyi siihen, että pääministeri Juha Sipilä ei ollut Terrafame-asiassa esteellinen. Mitään RSF:n jo 15.12. "tietämää" intressiristiriitaa ei siis ollut.

Entä oliko RSF:llä sitten oikea tieto, kun järjestön Suomen-yhdistys 26.4.2017 tiedotteessaan "tiesi" pääministeri Sipilän pyrkineen painostamaan Yleä uutisoinnissa?

Apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale oli tutkinut asiaa, koska oikeuskanslerinvirastoon oli tehty kanteluja, joissa väitettiin Sipilän pyrkineen "epäasiallisesti" vaikuttamaan Ylen uutisointiin hänen virkatoimistaan.

Ratkaisunsa apulaisoikeuskansleri julkisti 20.4.2017, siis vain muutama päivä ennen kuin RSF:n Suomen-yhdistys tiedotti Sipilän pyrkineen vaikuttamaan Ylen uutisointiin:

"Asiassa ei ole osoitettavissa pääministeri Sipilän tarkoituksena olleen sähköpostiviesteillään vaikuttaa Yleisradion menettelyyn. Kyse on ollut tiedotusvälineelle annetusta palautteesta ja kuvatunlaisissa olosuhteissa pääministerin selvityksessään esiin tuomaa harmia voidaan pitää myös ymmärrettävänä", Hiekkataipale arvioi.

Vastoin RSF:n "tietoa" ei siis ollut asiaa tutkineen apulaisoikeuskanslerin mukaan osoitettavissa, että pääministeri olisi pyrkinyt vaikuttamaan Ylen uutisointiin.

Pääministerin menettelytapa oli kylläkin ollut apulaisoikeuskanslerin mielestä poikkeuksellinen, ja käytetyt ilmaisut olivat olleet "osin" voimakkkaita.

"Näissä olosuhteissa on perustellusti voinut syntyä virheellinen mielikuva pääministeri Sipilän sähköpostiviestien tarkoituksesta vaikuttaa hänen virkatoimiaan koskevaan uutisointiin", apulaisoikeuskansleri huomautti.

RSF:n Suomen-yhdistys siis väitti Sipilän pyrkineen vaikuttamaan Ylen uutisointiin, ja tätä tietoa yhdistys kaupitteli meille. 

Näin yhdistys teki, vaikka asiaa tutkineen viranomaisen mukaan oli vain voinut syntyä virheellinen mielikuva Sipilän sähköpostiviestien tarkoituksesta vaikuttaa Ylen uutisointiin.

Miten lehdistönvapausindeksi syntyy?

Pääministeri Juha Sipilän "sananvapausrikos" siis johti siihen, että Suomen indeksipisteet RSF:n listauksessa heikkenivät peräti 0,33:lla ja Suomi romahti rankkauksen kärjestä kolmanneksi.

Mutta miten pääministerin rötös on saattanut muuttua indeksipisteiksi, ja miten tämä yksituumaisen median jumalansanana markkinoima RSF:n "sananvapausindeksi" oikein syntyy?

RSF kuvaa sivuillaan koko lailla yksityiskohtaisesti, miten se lehdistönvapausindeksinsä rakentaa. Kuvaus on luettavissa tästä. 

Kuvaus osoittaa monille varmaankin yllättävästi, että indeksi ei ole eikä voikaan olla mikään koko sananvapauden mittari. Se on vain lehdistönvapausindeksi, joten se mittaa ainoastaan sitä osaa sananvapaudesta, joka liittyy lehdistön toimintaan.

RSF:n indeksi mittaa median sisältöjen moniarvoisuutta ja median riippumattomuutta muun muassa poliittisen, uskonnollisen ja taloudellisen vallan lähteistä.

Se mittaa mediaan vaikuttavaa toimintaympäristöä, lainsäädännön tarjoamia puitteita ja uutisten ja tiedon tuottamiseen vaikuttavien instituutioiden ja menettelyjen läpinäkyvyyttä.

RSF:n indeksi mittaa uutisten ja tiedon tuottamiseen vaikuttavan infrastruktuurin laatua ja lopulta myös tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistuvaa painostusta (abuse) ja suoranaista väkivaltaa.

Tiedot indeksipisteiden laskemista varten kerätään kustakin 180 maasta kyselynä. Kyselylomake, joka sisältää kaikkiaan 87 kysymystä, on tällainen.

Lomakkeen useimmat kysymykset vaikuttavat olevan sinänsä perusteltuja ja hyvin muotoiltuja. Moniin kysymyksiin on kuitenkin tosi vaikea vastata.

Tällainen on esimerkiksi median sisältöjen pluralismia mittaava kysymys D2, jota pitäisi arvioida asteikolla 1–10:

"Do media reflect the range of opinions among members of the public? Note: '1' signifies a situation in which only official opinions may be reflected in media; '10' signifies complete pluralism in the media."

Täysin riippumattoman median olemassaoloa mittaava kysymys D1 – vastausvaihtoehdot Yes tai No – taas on naiivi ja sellainen, johon voi vastata vain No:

"Do completely independent media exist – that is, media whose staff may take positions of any kind on public issues with no limits of any kind from owners or the government?"

Ketkä sitten kyselyyn vastaavat? Järjestön antamien tietojen mukaan vastaajat ovat RSF:n kustakin maasta valitsemia median ammattilaisia, juristeja ja sosiologeja.

Helsingin Sanomat kertoi 26.4. uutisessaan, että laaja kysymyspatteristo lähetetään "kattavalle joukolle johtavia journalisteja, tutkijoita, juristeja ja ihmisikeusasiantuntijoita kussakin maassa".

Mitä "kattava" joukko Suomen tapauksessa oikein tarkoitti. Kysyin asiaa RSF:n Suomen-yhdistyksen puheenjohtajalta Ilkka Nousiaiselta. Hän vastasi: "Puhumme noin kymmenestä henkilöstä."

Suomen indeksipisteet siis perustuivat vain noin kymmenen johtavan journalistin, tutkijan, juristin ja ihmisoikeusasiantuntijan vastauksiin. Entä keitä he olivat?

Kysäisin totta kai tätäkin, ja RSF:n Suomen-yhdistyksen puheenjohtaja vastasi, että "valitettavasti nimiä ei ole tapana julkistaa". Se on toden totta valitettavaa.

Emme siis saa nyt tietää, keitä olivat ne noin kymmenen suomalaista, joiden arviot täkäläisestä lehdistönvapaudesta romahduttivat meidät listan kärjestä kolmanneksi.

Emme saa tietää, mikä oli "kattavaan" joukkoon kuuluvien kompetenssi vastata kysymyksiin. Olivatko he oikeasti asiantuntijoita vai vain RSF:n Suomen-yhdistyksen aktivistien kavereita?

Jospa kysymyksiin vastasivatkin vain RSF:n aktivistit itse? Oliko "kattavaa" kymmenen hengen joukkoa edes olemassa? Emme tiedä.

Kriittiset arviot RSF:n indeksistä loistavat poissaolollaan

Kiinnostavaa on se kritiikittömyys, jolla tiedotusvälineet ovat evankelioineet RSF:n indeksistä, ikään kuin se olisi jotain jumalansanaa. Kriittistä otetta kaivattaisiin kipeästi. Siitä kielivät näiden indeksien usein perin eriskummalliset rankkaukset.

Indeksejä tutkinut, globaalista lehdistönvapaudesta tohtoriksi väitellyt saksalainen mediatutkija Laura Schneider esimerkiksi on pannut merkille erikoiset rankkaukset.

Esimerkiksi Yhdysvallat oli RSF:n 2017 rankkauksessa lehdistönvapaudeltaan heikompi kuin Belize ja Burkina Faso.

Mutta paljon tätäkin erikoisempi näkymä avautuu, jos verrataan eri putiikkien tuottamia rankkauksia. Seuraava asetelma Freedom Housen (2016) ja RSF:n (2017) listauksista puhunee puolestaan:

Sijaluvut lehdistönvapauden rankkauksissa:

RSF 2017	Freedom House 2016
26. Ghana	30. Yhdysvallat
31. Etelä-Afrikka	63. Ghana
42. Burkina Faso	71. Etelä-Afrikka
43. Yhdysvallat	80. Burkina Faso

Muutama vuosi sitten mediatutkija Laura Schneider viittasi Togoon yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka ongelmallisia lehdistönvapauden rankingit ovat.

Vuonna 2013 Togo oli Freedom Housen listalla sijalla 159 (197 maasta), mutta RSF:n listalla sijalla 83 (179 maasta).

"This is a difference of nearly 80 places!" mediatutkija päivitteli 5.7.2013 julkaistussa haastattelussa, jonka voi lukea tästä.

Yksi Freedom Housen ja RSF:n listausten ongelmista on Schneiderin mukaan se, että rankkaajat eivät täsmennä, mitä ne oikeastaan tarkoittavat "lehdistönvapaudella":

"This leads to the question of what indicators should be used to measure press freedom: what do you look at if you want to know about the press situation in a country? Then the question of weighting or scoring is also important. For example, is the constitutional right to press freedom worth six points or two? Then, who assesses the situation? Who do you survey, and how many people do you need to survey in order to arrive at a result?"