Olivatko vuodet 2010 ja 2011 kenties spitaalisia?

Olen jo useamman vuoden ajan ihmetellyt, miten journalistit talouden lähihistoriaa kuvatessaan karttavat tietoa vuosien 2010–2011 talouskasvusta kuin spitaalista.

Nuo vuodet on kadotettu talouden lähihistoriasta kuten spitaaliset 1600-luvulla Seilin saarelle. "Seilin kovaosaiset kurjuuden lapset, teille ei maan päällä ole enää jäljellä mitään – ei mitään!" (ks. tästä sitaatin lähdettä, Ylen Akuutti 29.12.2010).

Faktavahdissa olen kirjoitellut aiheesta tätä ennen ainakin viidesti. Postaukset voi lukea tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä.

Sytykkeen tämänkertaiseen postaukseen sain lueksiessani Jouko Kajanojan toimittamaa teosta Työllisyyskysymys (Into, 2018).

Teoksessa taloustieteilijä, dosentti Jaakko Kiander kuvasi talouden romahdusta vuonna 2009, kun globaali kysyntä oli finanssikriisin seurauksena heikentynyt ja jatkoi:

"Syvää taantumaa seurasi vuoteen 2015 ulottunut pitkä taantumajakso, jonka aikana talouden keskimääräinen kasvu jäi lähelle nollaa", Kiander kirjoitti (s. 59).

Talouden lähihistorian kasvuvuodet 2010–2011 siis voidaan kadottaa myös vakavasti otettavissa tietokirjoissakin kuin konsanaan Seilin kovaosaiset kurjuuden lapset.

Tosiasiassa vuoden 2009 syvää taantumaa ei heti seurannut mitään pitkää taantumajaksoa. Sen sijaan talous kääntyi heti 2010 rivakkaan kasvuun, joka jatkui vielä vuonna 2011. Esimerkiksi alla oleva Tilastokeskuksen 12.7.2018 tiedotteesta vohkittu kuvio osoittaa tämän yksiselitteisesti.

Spitaalisina vuosina 2010–2011 bruttokansantuotteen volyymi kasvoi keskimäärin 2,8 prosentin vauhtia. Kasvun vauhti oli täsmälleen yhtä rapsakkaa kuin pitkän ajan keskimääräinen vauhti.

Alla olevan kuvion info kertoo tästä. Kuvio on kopioitu eräästä esitelmästä, jonka kasvulaskelmien guru, professori Riitta Hjerppe piti 29.6.2017.

Hjerppen laskelmien mukaan vuosina 1860–2015 bkt:n volyymi kasvoi vuosittain keskimäärin 2,8 prosenttia. Näin huima pitkän ajan talouskasvun keskimääräinen vauhti lienee lähes ME-tasoa.

Vuosien 2010–2011 ripeän talouskasvun karkottaminen Seilin saaren unohduksiin on ainakin kahdesta syystä harmillista.

Unohdus peittää ensinnäkin kiinnostavan ja joillekin ehkä kiusallisenkin kysymyksen: Miten nopea kasvu oli mahdollinen, vaikka yritysten hintakilpailukyky oli juuri noita vuosia ennen turmeltu liian suuriksi sanotuin palkankorotuksin?

Unohdus peittää toisenkin kiinnostavan ja joillekin myös ehkä kiusallisen kysymyksen. Mikä sai aikaan sen, että tosi lupaavasti startannut kasvu kääntyi äkisti pakkaselle vuosiksi 2012–2014?

Nordean ekonomistin Olli Kärkkäisen eilen eli 31.7. julkaisemasta tviitistä repäisty kuvio Suomen 31 suurimman vientimaan tuonnin määrästä ehkä vastaa edellä esitettyihin kysymyksiin, ainakin osin.

Vaikka hintakilpailukyky oli pilattu, yritysten hyödykkeille riitti spitaalisina vuosina kysyntää Suomen vientimaissa, ja vienti veti, erityisen hyvin vuonna 2010.

Vuosina 2012–2016 vienti sen sijaan ei enää vetänyt, mikä ei Kärkkäisen kuvion valossa juurikaan ihmetytä.

Se kyllä ihmetyttää, mitkä ilmiöt tai poliittiset päätökset saivat Suomen vientimaiden tuonnin äkisti lässähtämään. Missä määrin syynä olivat kenties EKP:n pahoilta virheiltä tuntuneet korkojen nostot vuonna 2011?

Kun vienti sitten viime vuonna kääntyi kasvuun, voi kuviota ihaillessa funtsia, josko tässäkin käänteessä oli palkkojen sijasta kyse ennen muuta Suomen vientimaiden tuontikysynnän kasvusta.

Olen muuten viime vuosina udellut useammaltakin toimittajalta, mitä vikaa vuosissa 2010–2011 oli, kun he talouden lähihistoriaa tarkastellessaan "unohtivat" moiset vuodet. Hyviä vastauksia en juurikaan ole saanut.

Auttaisikohan unohtamisen taudin hoidossa sama resepti kuin leprataudin hoidossa Seilin saarella 1600-luvulla: katumuksen harjoittaminen ja Jumalan sanan kuunteleminen?

14. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 14

VIRHE

Helsingin Sanomat julkaisi netissä 30.3.2017 pääkirjoituksen "Kyllä Saksa opettaa jäykkää joustamaan". Pääkirjoituksessa, jonka voi lukea tästä, lehti esitti Suomen lähihistorian talouskehityksestä vuoden 2009 romahduksen jälkeen tällaisen väitteen: "Vuodesta 2012 lähtien suunta on ollut ylöspäin. Vasta vuoden 2015 bkt-lukema pulpahti pinnan alta plussalle."

"KOMMENTTI

Väite oli vallan perätön. Tosiasiassa jo vuosien 2010–2011 bkt-lukemat olivat "pulpahtaneet" pinnan alta plussalle. Vuonna 2010 bkt:n volyymi kasvoi 3,0 % ja vuonna 2011 vielä 2,6 %. Vuodesta 2012 lähtien suunta ei ollut HS:n väittämällä tavalla ylöspäin vaan monen vuoden ajan päinvastoin alaspäin. Vuonna 2012 bkt:n volyymi pieneni Tilastokeskuksen mukaan 1,4 %, vuonna 2013 vielä 0,8 % ja vuonna 2014 edelleen 0,6 %. Jo 30.3.2017 aamupäivällä lähetin HS:n toimitukselle korjauspyynnön. Iltapäivällä ruodin HS:n väitettä Faktavahdissa. Postauksen, josta bkt:n muutosten suunnat ja ajankohdat näkyvät havainnollisena grafiikkana, voi lukea tästä. Postauksessa kysyin ilkeästi, halutaanko vuodet 2010 ja 2011 kenties "kadottaa", jotta ei huudeltaisi sen politiikan perään, joka sai aikaan grafiikasta näkyvän kaksoistaantuman. 6.4.2017 postauksessa kerroin siitä, että HS:n toimitus ei pyynnöstä huolimatta oikaissut pahaa asiavirhettään. Julkaisin tuolloin myös Julkisen sanan neuvostolle tekemäni kantelun. Postaus on luettavissa tästä. 12.6.2017 kerroin tapauksesta vielä kolmannen kerran, kun JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström oli 1.6. päättänyt, ettei kantelua oteta neuvoston käsiteltäväksi. Postauksen voi lukea tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 29.11.2017:

"Valokuvataiteilija Nayab Ikram on syntynyt vuonna 1992, ei vuonna 1991, kuten sivulla B 2 kerrottiin tiistaina 28. marraskuuta."

28.11.2017 jutussa Aino Frilander kertoi siitä, miten 100 suomalaista valokuvaajaa -sivustolla oli elokuusta asti esitelty päivittäin yksi suomalainen nykyvalokuvaaja kuvineen. 

Jutun mukaan "yksi nuorimmista on vuonna 1991 Ahvenanmaalla syntynyt Nayab Ikram. Häneltä on kuvia, joissa hän käsittelee kulttuuri-identiteettiä hiusten kautta".

Virheellistä tietoa talouden lähihistorian muutosten suunnasta ja ajoituksesta ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Lehti unohti vuosien 2010–2011 talouskasvun ja sotki lisäksi velan ja alijäämän käsitteet

Olen parissakin aiemmassa postauksessa kertonut tapauksista, joissa lehdet ovat – syystä tai toisesta – unohtaneet vuosien 2010–2011 rapsakan talouskasvun. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.

Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa

Etelä-Suomen Sanomat liittyi kasvuvuosien unohtajiin 28.4.2016 "Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa" -kirjoituksella. Lisäksi kirjoittaja sotki pahoin julkisen velan ja alijäämän käsitteet.

Unohduksen sisältänyt väite oli tällainen: ”Vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen kasvua ei käytännössä ole nähty.” 

Vuonna 2010 bkt:n volyymi kasvoi 3,0 % ja vuonna 2011 vielä 2,6 %, joten noina vuosina talous kasvoi pitkän ajan keskimääräistä, hyvää kyytiä. Vuodesta 1860 vuoden 2009 loppuun bkt kasvoi vuosittain keskimäärin 2,9 %.

Käsitesotkun lähtökohtana oli väite, että ”valtionvelka on jo muutamia vuosia sitten ylittänyt 90-luvun laman määrän ja on nyt yli 63 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT)” 

Koska valtionvelka suhteessa bkt:hen ei ollut läheskään niin iso kuin ESS väitti, lehti julkaisi tällaisen korjauksen 29.4.2016:

”Muokattu 29.4. kello 10.44: Korjattu jutun keskivaiheilta valtionvelka julkisyhteisöjen alijäämäksi.”

Etelä-Suomen Sanomien piti tietty korjata valtionvelka julkisyhteisöjen velaksi (2015 se oli 63,6 % suhteessa bkt:hen).

Lehti kuitenkin "korjasi" valtionvelan julkisyhteisöjen "alijäämäksi" (2015 alijäämän suhde bkt:hen oli –2,8 %). Käsitesotku merkitsi näin sitä, ettei tämäkään asiavirhe tullut lainkaan korjatuksi.

Kantelin kahden olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostoon. Sen puheenjohtaja Elina Grundström kuitenkin karsi kantelun sillä tutulla "teknisellä" perusteella.

Grundströmin mielestä kyse oli "testaustarkoituksessa tehdystä massakantelemisesta". Perättömien tietojen levittämisestä ESS:n lukijoille hän ei piitannut.

Julkaisen karsituksi tulleen kantelun tekstin ESS:n toimitukselle lähetettyine korjauspyyntöineen tässä postauksessani.

_________________

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Etelä-Suomen Sanomien nettilehdessä 28.4.2016 julkaistu toimittaja Markus Luukkosen kirjoitus ”Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa”. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/04/28/Velkakello-tikittää-kymppitonnin-minuutissa (tarkistettu 1.5.2016).

Kantelun perusteet

Toimittaja Markus Luukkonen väitti jutussaan ensinnäkin, että ”valtionvelka on jo muutamia vuosia sitten ylittänyt 90-luvun laman määrän ja on nyt yli 63 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT)”.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan[1] valtionhallinnon velka suhteessa bkt:hen oli viime vuonna vain 54 prosenttia eikä suinkaan yli 63 prosenttia. Lisäksi valtionvelan suhde bkt:hen ylitti 1990-luvun huippuvuosien lukemat vasta viime vuonna eikä jo muutamia vuosia sitten, kuten kirjoittaja väitti.

ESS:n lukijoille esitetyt tiedot valtionvelasta suhteessa bkt:hen olivat täten pahoin virheellisiä. Ne olivat olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen tuli viipymättä korjata.

Toisekseen Luukkonen kertoi jutussaan bkt:n kasvusta 1950-, 1980- ja 1990-luvulla ja esitti väitteen: ”Vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen kasvua ei käytännössä ole nähty.”

Myös tämä tieto vuonna 2008 alkaneen laman jälkeisestä talouskasvusta kuului niihin, jotka eivät Luukkosen huomautuksen mukaan olleet luonteeltaan ideologisia eivätkä poliittisia, vaan faktoja.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan[2] bkt:n volyymi on kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 2015 alla olevan taulukon osoittamalla tavalla:

BKT:n volyymin kasvu 2008–2015, %

2008	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015
0,7	-8,3	3,0	2,6	-1,4	-0,8	-0,7	0,5

Taloushistorian professori Riitta Hjerppen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi vuodesta 1860 vuoden 2009 loppuun 2,9 prosenttia vuodessa.[3]

Henkeä kohden laskettuna talouden kasvu oli tuon puolentoista vuosisadan aikana 2,1 prosenttia vuodessa. Kasvu oli nopeaa. Hjerppe arvioi, että tämä suomalaisten elintason nousu oli koko maailmassa toiseksi nopeinta.

Yllä olevasta taulukosta voi nyt helposti nähdä, että vuosina 2010 ja 2011 talous kasvoi suurin piirtein pitkän ajan keskimääräistä rapsakkaa vauhtia. Kasvuluvut merkitsivät, että suomalaisten elintasokin nousi pitkän ajan keskimääräistä vauhtia: bkt/asukas kasvoi 2,6 prosenttia vuonna 2010 ja 2,1 prosenttia vuonna 2011.

Tosiasiassa siis vuoden 2008 jälkeen Suomessa nähtiin ”käytännössäkin” (’todellisuudessa’, ’itse asiassa’, ’oikeastaan’) melkoista kasvua sekä vuonna 2010 että vuonna 2011. Tästä syystä myös kirjoituksen talouskasvua koskenut väite oli perätön ja johti ESS:n lukijoita pahasti harhaan.

Lehden olisi pitänyt tarjota lukijoille oikeaa tietoa vuoden 2008 jälkeisestä kasvusta. Tieto vuosien 2010 ja 2011 rapsakasta kasvusta olisi nimittäin ollut kansalaisille monestakin syystä tärkeä.

Se muun muassa olisi antanut lukijoille eväitä kysyä kriittisesti, miten kyseisten vuosien kasvu oli mahdollinen, vaikka kilpailukyvyn väitetään tulleen romutetuksi vuosina 2007 ja 2008 sovittujen palkankorotusten takia.

Ilman oikeaa tietoa vuosien 2010 ja 2011 kasvusta lukijoiden on myös vaikea arvioida kriittisesti sitä päätösperäisen finanssipolitiikan kiristämistä, jonka Jyrki Kataisen hallitus aloitti vuonna 2011 eli vain kaksi vuotta talouden romahduksen jälkeen.

28.4.2016 lähetin ESS:n toimitukselle edellä kuvattuja virheitä koskevan korjauspyynnön. Sekä toimittaja Luukkonen että päätoimittaja Kauppinen vastasivat korjauspyyntööni. Vastauksista kävi ilmi, että toimitus oli päättänyt korjata vain valtionvelkaa koskevan perättömän tiedon.

29.4.2016 ESS päivittikin nettisivuillaan Luukkosen kirjoitusta ja julkaisi tällaisen korjauksen: ”Muokattu 29.4. kello 10.44: Korjattu jutun keskivaiheilta valtionvelka julkisyhteisöjen alijäämäksi.”

Valtionvelan ”korjaaminen” julkisyhteisöjen ”alijäämäksi” eli käsitteiden sotkeminen merkitsi sitä, että käytännössä yksikään korjauspyynnössäni mainituista asiavirheistä ei oikeasti tullut korjatuksi.

Vakavimmin ESS loukkasi lukijoidensa oikeuksia jättämällä korjaamatta vuoden 2008 jälkeistä talouskasvua koskevan olennaisen asiavirheen.

Edellä esitetyn perusteella on mielestäni ilmiselvää, että Etelä-Suomen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 1.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

28. huhtikuuta 2016 9.53

Markku Lehtola

Vastaanottaja: markus.luukkonen@mediataloesa.fi

Kopio: perttu.kauppinen@mediataloesa.fi, toimitus@ess.fi

”Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa -kirjoituksen (nettilehti 28.4.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kerroit kirjoituksessasi, että ”valtionvelka on jo muutamia vuosia sitten ylittänyt 90-luvun laman määrän ja on nyt yli 63 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT)”. Nämä tiedot valtionvelasta eivät pitäneet paikkaansa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan valtionhallinnon velka suhteessa bkt:hen oli viime vuonna noin 54 prosenttia eikä suinkaan yli 63 prosenttia. Lisäksi valtionvelan suhde bkt:hen ylitti 1990-luvun huippuvuosien lukemat vasta viime vuonna eikä jo muutamia vuosia sitten.

1990-luvun alun syvän laman jäljiltä valtionvelka suhteessa bkt:hen vuosina 1994–1996 oli 51,3–51,9 prosenttia. Nämä lukemat ylitettiin vasta viime vuonna.

Totesit kirjoituksessasi edelleen bkt:n kasvusta, että ”vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen kasvua ei käytännössä ole nähty”. Tämäkään tieto ei pitänyt paikkaansa.

Vuonna 2010 bkt:n volyymi kasvoi Tilastokeskuksen tietojen mukaan 3,0 prosenttia. Vuoden 2011 kasvu oli 2,6 prosenttia. Noiden vuosien talouskasvu oli ”käytännössä” melkoista, sillä kasvuluvut ylittivät pitkän ajan keskimääräisen kasvun luvut.

Professori Matti Pohjola toteaa Taloustieteen oppikirja -teoksessaan (s. 161), että vuosina 1900–2013 bkt asukasta kohti kasvoi keskimäärin 2,4 prosenttia. Vuosina 2010–2011 siis nähtiin ”käytännössä” aika mukavaa talouskasvua.

Edellä todetut asiavirheet olivat käsitykseni mukaan Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamia olennaisia virheitä, joten ne on syytä korjata viipymättä.

Virheellisten tietojen korjaustarvetta korostaa vielä aivan erityisesti huomautuksesi, että kirjoituksessasi esitetyt tiedot eivät olleet luonteeltaan ideologisia eivätkä poliittisia, vaan faktoja. 

Tämä huomautuksesi heti yksikkötyökustannusten vähentämistarvetta koskevan tiedon jälkeen oli kaiken kaikkiaan koko lailla erikoinen. 

Silmäilepä vaikkapa Palkansaajien tutkimuslaitoksen työ- ja elinkeinoministeriölle 9.12.2015 antamaa lausuntoa Sipilän hallituksen esityksestä kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista.

Lausunnosta voit helposti nähdä ainakin sen, millä tavalla poliittisena PT:n ekonomistit ovat pitäneet arviota 10–15 prosentin kilpailukykykuilusta Ruotsiin ja Saksaan verrattuna. 

Minulla ei tietenkään ole edellytyksiä ottaa kantaa siihen, ketkä tässä asiassa ovat oikeassa ja ketkä väärässä. Mutta sen voi kuitenkin nähdä, että kysymys yksikkötyökustannusten vähentämistarpeesta on mitä poliittisin asia.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

---

[1] Julkisyhteisöjen alijäämä ja velka 1975–2015 -taulukko. Tilastokeskus: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__jul__jali/010_jali_tau_101.px/table/tableViewLayout1/?rxid=d8a09b76-8fd5-4cb5-a064-6b5a2944fee3

[2] Bruttokansantuote (BKT) markkinahintaan 1975–2015 -taulukko. Tilastokeskus: https://www.tilastokeskus.fi/til/vtp/2015/vtp_2015_2016-03-16_tau_001_fi.html

[3] Hjerppe, Riitta: Suomen talouden kasvun vaiheet ja vaihtelut 1860–2010. Academia Scientiarum Fennica 2010, 49.

"Vasta vuoden 2015 bkt-lukema pulpahti pinnan alta plussalle"

Helsingin Sanomat kuvasi 30.3. pääkirjoituksessaan lievästi sanoen valheellisesti Suomen viime vuosien talouskehitystä. Vuoden 2009 romahduksen jälkeen kävi HS:n väitteen mukaan näin:

"Vuodesta 2012 lähtien suunta on ollut ylöspäin. Vasta vuoden 2015 bkt-lukema pulpahti pinnan alta plussalle."

Oikeasti jo vuosien 2010–2011 bkt-lukemat pulpahtivat pinnan alta plussalle, ja vuodesta 2012 lähtien suunta oli monen vuoden ajan alaspäin. Ei siis ylöspäin, vaikka HS niin lukijoilleen väitti.

HS:n toimitus ei pyynnöstä huolimatta korjannut pahaa asiavirhettään. Siksi lähetin 6.4. kantelun Julkisen sanan neuvostolle olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Julkaisen kantelun saman tien tässä blogissani; oikeat talousluvut käyvät ilmi kantelusta.

Vuosien 2010–2011 talouskasvun "unohtamisesta" olen aiemmin kirjoitellut kaksikin postausta. Ne ovat luettavissa tästä ja tästä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

”Kyllä Saksa opettaa jäykkää joustamaan” -pääkirjoitus Helsingin Sanomien verkkolehdessä 30.3.2017. Kirjoituksen osoite netissä on http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005147894.html (tarkistettu 6.4.2017).

Kantelun perusteet

Talouden ja viennin tilaa ruotiessaan Helsingin Sanomat kirjoitti 30.3.2017 pääkirjoituksessaan näin:

”Suomi romahti vuonna 2009 taantumaan. Bruttokansantuote putosi yhtenä vuotena yli 8 prosenttia. Summa vastaa tuon ajankohdan kaikkia terveydenhuoltomenoja Suomessa. Vuodesta 2012 lähtien suunta on ollut ylöspäin. Vasta vuoden 2015 bkt-lukema pulpahti pinnan alta plussalle. Viime vuonna kasvua tuli edelliseen verrattuna 1,4 prosenttia. Suunta on nyt kohti parempaa.”

HS:n kuvaus bruttokansantuotteen muutoksista vuoden 2009 romahduksen jälkeen oli virheellinen. Se johti lukijoita todella tärkeässä asiassa harhaan ja oli siksi olennainen asiavirhe (JO 20).

Seuraavassa asetelmassa ovat Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon luvut vuosien 2009–2016 bruttokansantuotteesta (viitevuoden 2010 hintoihin) ja bkt:n vuosittaisista muutoksista.

VUOSI	BKT, milj. euroa	MUUTOS, %
2009	181 664	-8,3
2010	187 100	3,0
2011	191 910	2,6
2012	189 173	-1,4
2013	187 738	-0,8
2014	186 552	-0,6
2015	187 053	0,3
2016	189 648	1,4

Asetelma osoittaa, että bkt-lukema ”pulpahti pinnan alta plussalle” heti vuoden 2009 romahduksen jälkeen vuonna 2010. Kasvua oli peräti 3,0 prosenttia, ja vielä vuonna 2011 bkt:n volyymi kasvoi lähes yhtä paljon eli 2,6 prosenttia.

Bkt-lukema ei siis pulpahtanut pinnan alta plussalle vasta vuonna 2015 vaan vuoden 2009 romahduksen jälkeen ensimmäisen kerran jo vuosina 2010–2011.

Vastoin HS:n pääkirjoituksen väitettä suunta ei myöskään ollut ylöspäin vuodesta 2012 lähtien. Päinvastoin vuosina 2012–2014 suunta oli joka vuosi alaspäin: kaikkina noina vuosina bkt:n volyymi pieneni edellisestä vuodesta.

30.3.2017 lähetin HS:n toimitukselle korjauspyynnön. Se on kantelun kuittauksen perässä. HS:n toimitus ei reagoinut korjauspyyntöön millään tavoin eikä myöskään korjannut pahaa virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen asiavirheen lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 6.4.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

30. maaliskuuta 2017 10.49

Markku Lehtola

Vastaanottaja: hs.paakirjoitus@hs.fi

Kopio: matti.kalliokoski@hs.fi, kaius.niemi@hs.fi

”Kyllä Saksa opettaa jäykkää joustamaan” -pääkirjoituksen (HS:n nettilehti 30.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

pääkirjoituksessa kerrottiin, miten Suomi vuonna 2009 romahti taantumaan, jolloin bkt putosi yhtenä vuonna yli 8 prosenttia. Tämän jälkeen esitettiin väite: ”Vuodesta 2012 lähtien suunta on ollut ylöspäin. Vasta vuoden 2015 bkt-lukema pulpahti pinnan alta plussalle.”

Väite oli perätön ja johti Helsingin Sanomien lukijoita harhaan. Perätön tieto oli olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuoden 2009 romahduksen jälkeen vuonna 2010 bkt:n volyymi kasvoi 3,0 prosenttia ja 2,6 prosenttia vuonna 2011. Suunta siis oli kahden vuoden ajan ylöspäin jo ennen vuotta 2012.

Vuonna 2012 bkt:n volyymi taas ei suinkaan kasvanut, vaan se putosi 1,4 prosenttia. Vuonna 2013 bkt kasvoi edelleen 0,8 prosenttia ja vuonna 2014 vielä 0,8 prosenttia. Vastoin pääkirjoituksen väitettä suunta ei siis ollut ylöspäin ”vuodesta 2012 lähtien”.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com 

Talouden lähihistorian kadonneet vuodet

Mihin ovat kadonneet vuodet 2010 ja 2011, eikö niitä elettykään? Tämä kysymys herää tuon tuosta, kun silmäilee toimittajien kuvauksia Suomen talouden lähihistoriasta.

Eilen tätä hämmentävää kysymystä joutui pohtimaan, kun luki Marko Junkkarin ja Tommi Niemisen "Oi nouse, Suomi, nosta korkealle" -juttua Helsingin Sanomista.

BKT:n 0,5 prosentin kasvu vuonna 2015 ja 1,6 prosentin kasvu alkuvuonna 2016 innosti toimittajat hehkuttamaan: "Taloudessa on siis tapahtunut käänne."

Entäpä vuodet 2010 ja 2011? Vuonna 2010 BKT:n volyymi kasvoi 3,0 prosenttia. Vuonna 2011 talous kasvoi lähes samaan tahtiin eli 2,6 prosenttia. Viennin kasvuluvut olivat noina vuosina 6,2 ja 2,0 prosenttia.

Professori Riitta Hjerppe on laskenut, että vuosina 1860–2009 BKT kasvoi vuosittain keskimäärin 2,9 prosenttia. Lähihistorian kadonneina vuosina talous siis kasvoi pitkän ajan reipasta vauhtia.

Miksi HS:n toimittajat eivät tätä faktaa noteeranneet? Onko vuosien 2010–2011 kasvussa kenties jotain vikaa, jotain tämän päivän poliittisiin ja ideologisiin tarinoihin sopimatonta?

Faktavahdista vuosien 2010 ja 2011 arvoitus on mitä kiehtovin. Miten talous ja vienti saattoivat kasvaa noina vuosina hyvää kyytiä, vaikka kustannuskilpailukyky oli juuri vuosina 2008–2009 onnistuttu pilaamaan?

Yksityisen sektorin työvoimakustannukset nousivat 3,6 prosenttia vuonna 2008 ja 4,3 prosenttia vuonna 2009. Miksi talous tästä huolimatta kasvoi ja vienti veti vuosina 2010–2011?

Miksi vuosien 2010–2011 rapsakka kasvu ei kelvannut HS:n toimittajille käänteeksi, jolle sitten kävi niin kuin kävi?