Vastine "Demokraatti vilpisteli viinan kiroista" -postaukseen

21. syyskuuta 2017 julkaisin kriittisen postauksen siitä, miten Demokraatti kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan tiedotteen tekstiin tukeutuen härskisti vilpisteli viinan kiroista.

Lehti levitti perätöntä, lukijoita pahoin harhaan johtanutta tietoa alkoholista työikäisten kuolinsyynä. Perättömän tiedon sylttytehtaana toimi todellakin edustaja Elorannan 19.9.2017 päivätty tiedote:

"Alkoholi on myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Tänään Eeva-Johanna Eloranta lähetti minulle tekstin, jonka toivoi tulevan julkaistuksi blogissani hänen vastineenaan 21.9. postaukseen. Toive on totta kai syytä toteuttaa.

Eeva-Johanna Elorannan vastine

Hei

Syytät Demokraatti-lehteä vääristä faktoista viitaten tiedotteeseeni alkoholin haitoista. Syytös on aiheeton, sillä faktani olen tarkistanut. Tiedot ovat muidenkin tarkistettavissa Suomen virallisen tilaston Päihdetilastollisesta vuosikirjasta 2016.

Sen mukaan alkoholin käytön seurauksena kuolleita on ollut 2000-luvulla 2214-3011 vuodessa. Tällöin perussyynä on ollut alkoholisairaus tai -myrkytys. Näitä ovat mm. kardiomyopatia, maksasairaudet ja haiman sairaudet tai tapaturmaiset alkoholimyrkytykset. Näiden lisäksi päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleita on ollut 548-978 vuodessa. Kun nämä lasketaan yhteen, niin enimmillään alkoholin käytön seurauksena kuolleita on tosiaankin ja ikävä kyllä ollut jopa tuo mainitsemani 4000 (3989). Näin tapahtui vuonna 2005.

Toivon, että julkaiset vastineeni blogissasi.

Ystävällisin terveisin

Eeva-Johanna Eloranta

FM, VTM

Kansanedustaja (sd)

Kommentti vastineeseen

Kansanedustaja Elorannan lähde, Päihdetilastollinen vuosikirja 2016, on luettavissa tästä. Kirjan sivulla 88 on julkaistu taulukko 46: Alkoholin käytön seurauksena kuolleet 2000–2015.

Taulukosta todellakin käy ilmi, että alkoholin käytön seurauksena kuolleita on 2000-luvulla ollut Elorannan mainitsemat 2 214–3 011 vuodessa. 2 214 oli vuoden 2015 luku ja 3 011 vuoden 2005 luku.

Kirjan sivulla 29 todetaan: "Alkoholin käyttöön liittyviin kuolemiin on laskettu alkoholisairauksiin ja alkoholimyrkytyksiin kuolleiden lisäksi päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleet."

Tämä tieto oli Elorannalta jäänyt huomaamatta. Niinpä hän sitten laskikin päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleiden luvut, 548–978 per vuosi, yhteen lukujen 2 214–3 011 kanssa.

Näin kansanedustaja tuli faktoja tarkistaessaan laskeneeksi päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleet kahteen kertaan tilastoon, joka kertoi alkoholin käytön seurauksena kuolleiden määrästä.

Toinen faktojen tarkistamisen kömmähdys Elorannalle oli sattunut siinä, että edellä esitetyt luvut kertoivat kaikenikäisistä alkoholin käytön seurauksena kuolleista.

Tiedotteensa perättömässä väitteessä hän oli kuitenkin esittänyt alkoholin olevan "Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa".

Tilastokeskuksen kuolinsyytietojen mukaan 15–64-vuotiaina eli työikäisinä alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuoli vuosittain 1 118–1 796 ihmistä vuosina 2000–2015.

Uutisjuttu, jossa Demokraatti 18.9.2017 vilpisteli viinan kiroista, muuten olla möllöttää virheineen päivineen edelleenkin lehden nettisivuilla.

Odotan uteliaana, tulevatko perättömät tiedot vihdoinkin korjatuiksi, kun kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta saa nyt tietää sortuneensa faktojen tarkistajana peräti kahteen väärinkäsitykseen.

Demokraatti vilpisteli viinan kiroista

Maanantaina 18.9. aamupäivällä SDP:n pää-äänenkannattaja Demokraatti julkaisi näyttävän uutisen "Yksikin uusi alkoholiriippuvainen nuori on liikaa". Uutinen kertoi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd.) olevan huolissaan alkoholilain uudistuksen haitoista.

Eeva-Johanna Eloranta (kuva: Eduskunta)

Demokraatin toimituksen nimiin merkityssä uutisessa oli napakka väliotsikko "Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky". Väliotsikon perään toimitus oli kirjoitellut seuraavanlaisen tekstin:

"Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Koska olin askarrellut tämän asian parissa jo vuosia aiemminkin, tunnistin toimituksen väitteestä heti jopa kaksi täysin perätöntä tietoa.

Alkoholi ei ole Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy, eikä alkoholisairauksiin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin menehdy vuosittain lähimainkaan neljäätuhatta työikäistä.

Minusta SDP:n pää-äänenkannattajan lukijoiden tuli saada näin tärkeästä asiasta oikeaa tietoa. Siksi lähetin maanantaina 18.9. iltapäivällä Demokraatin päätoimittajalle ja toimitukselle korjauspyynnön:

"Hei,

jutussa kerrotaan kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan korostavan alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Tässä yhteydessä väitetään: ”Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4 000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti.”

Väite oli kahdellakin tavalla perätön. Alkoholi ei ole Suomessa työikäisten yleisin kuolinsyy, eikä alkoholin aiheuttamia työikäisten kuolemantapauksia oli vuosittain läheskään väitettyä määrää.

Tilastokeskuksen tuoreimmat työikäisten kuolinsyytiedot ovat vuodelta 2015 ja löytyvät 30.12.2016 julkaistusta Kuolemansyyt 2015 -raportista. Sen osoite netissä on http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_fi.pdf.  

Kyseisen julkaisun mukaan (s. 6–7) vuonna 2015 työikäisistä eli 15–64-vuotiaista menehtyi kasvaimiin 2 513 henkilöä, verenkiertoelinten sairauksiin 1 856 henkilöä ja alkoholiperäisiin tauteihin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin ”vain” 1 118 henkilöä.

Nämä tilastoviraston luvut osoittavat hyvin, kuinka pahasti harhaan uutisjutun väite kuolinsyyn yleisyydestä ja kuolemantapausten määrästä johti lehden lukijoita. Virheet olivat nähdäkseni olennaisia (JO 20) ja korjausta vaativia, joten ne on syytä oikaista lukijoiden iloksi viipymättä."

Lähettämästäni osoitteesta oikeat tiedot olivat hetkessä tarkistettavissa, ja oletin Demokraatin totta kai heti korjaavan pahat asiavirheensä. No, miten Demokraatin toimitus sitten toimi?

Illansuussa 18.9. toimitus julkaisi jutun lopussa tällaisen infon: "Lisätty 'Eloranta esittää alkoholin' kolmanneksi viimeiseen kappaleeseen klo 17:05." Tehdyn lisäyksen jälkeen uutisen teksti meni näin:

"Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Eloranta esittää alkoholin olevan Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Tällä "Eloranta esittää" -tempulla Demokraatin toimitus ikään kuin pesi kätensä koko sotkusta ja pani julkaisemansa tiedot kansanedustajaparan piikkiin. Perättömät tiedot toimitus jätti, lukijoiden iloksi, korjaamatta.

Kun arvioi Demokraatin toimituksen menettelyä, taustaksi on syytä todeta, että kansanedustajaparka oli tiedotteessaan kirjoittanut asiasta näin:

"Alkoholi on myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Demokraatin toimituksen alun perin omana tekstinään julkaisema väite siis oli sanasta sanaan sama kuin kansanedustajaparan tiedotteessa.

Perättömän väitteen julkaiseminen osoitti, ettei toimitus ollut lainkaan tarkistanut tietoja ennen niiden julkaisemista. Lähdekritiikki siis oli tyystin unohtunut.

Saatuaan sitten tietää julkaistujen tietojen olleen perättömiä Demokraatin toimitus päätti jättää pahat virheet korjaamatta ja sysätä väitteet "Eloranta esittää" -tempulla kansanedustajaressukan piikkiin.

Härskiä vilpistelyä, sanoisin. En malta olla tässä kohtaa muistuttamatta, että Demokraatin toimitusta johtaa vastaavana päätoimittajana peräti pastorismies. Valehtelun synniltä sekään ei näytä suojaavan.

Myytti alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä

Kuolemansyyt 2014 -raportissaan Tilastokeskus julkaisi 30.12.2015 grafiikan työikäisten eli 15–64-vuotiaiden kuolemansyistä. Vihreällä kuvioon on merkitty kasvaimet, punaisella verenkiertoelinten sairaudet ja tummansinisellä alkoholiperäiset taudit ja alkoholimyrkytys.

Kuviosta voi hyvin nähdä, että alkoholi ei ole eikä ole ikinä ollutkaan työikäisten yleisin kuolinsyy, ei likimainkaan.

Tilastokeskuksen raportista (s. 27–28) löytyvät myös erikseen kuviot työikäisten miesten ja naisten kuolleisuudesta eri kuolemansyihin. Kuviot osoittavat, että alkoholi ei ole koskaan ollut työikäisten miesten eikä myöskään työikäisten naisten yleisin kuolinsyy.

Kun mediassa on kuitenkin ainakin vuosikymmenen ajan levitetty aktiivisesti väitettä alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä, on syytä kysyä, mistä ihmeestä moinen käsitys on syntynyt.

Myytin sylttytehtaana lienee ahkeroinut Tilastokeskus. Esimerkiksi 5.11.2007 se julkaisi tiedotteen, jonka otsikko oli: "Alkoholisyyt edelleen työikäisten yleisin kuolinsyy". Otsikon väitettä tuki yllä oleva taulukko, joka oli uskoakseni värkätty hyvässä tarkoituksessa alkoholivalistuksen tarpeisiin.

Taulukon "Alkoholisyyt" tarkoitti kuolinsyynä olleiden alkoholitautien koko ryhmää; tällaisia tauteja oli siinä tautiryhmässä pitkälti toistakymmentä.

Myytti saatiin aikaan erikoisella tempulla, joka tuskin sieti päivänvaloa eikä ollut tilastovirastolle kunniaksi.

Alkoholisyiden koko ryhmän lukua verrattiin muista kuolinsyyryhmistä noukittujen yksittäisten tautien, sepelvaltimotaudin ja rintasyövän, lukuihin.

Näin alkoholista loihdittiin "työikäisten yleisin kuolinsyy", vaikka se ei sitä ollut eikä ollut ikinä ollut. Loihtimiselle oli tietty olemassa ilmeinen tarve.

Alkoholivalistukseen kaivattiin 2000-luvun ensikymmenen puolivälissä kipeästi iskulausetta, joka tehoaisi. Viinan kulutus tiedettyine haittoineen oli nimittäin rajussa nousussa, kun eduskunta Matti Vanhasen hallituksen (Kesk., SDP ja RKP) esityksestä oli pannut iloliemen alennusmyyntiin.

1.3.2004 voimaan tulleella lailla alkoholin verotasoja laskettiin keskimäärin 33 prosentilla. Viinan kuluttajahintojen arvioitiin laskevan näin 22 prosenttia.

Jättiale totta vie toimikin odotetulla tavalla. Kulutus (100-prosenttisena alkoholina 15 vuotta täyttäneitä kohti) kasvoi vuodesta 2003 vuoteen 2005 yli 12 prosenttia. Haitatkin lisääntyivät.

Hallitus oli esityksessään (80/2003) todennut, että alkoholikuolemien voidaan olettaa lisääntyvän veroalen seurauksena noin 600:lla vuoteen 2005 mennessä.

No, ihan tähän tahtiin hallitus ja eduskunta eivät veroalellaan silloin saaneet juoppoja hengiltä, sillä 600 lisäkuolemaan päästiin vasta vuonna 2007.

Tilastovirasto luopui ala-arvoisesta vertailustaan

Vuosia sitten motkotin Tilastokeskuksen väelle siitä, että viinavalistusta varten värkätty vertailu ei kestä kriittistä tarkastelua.

Motkotus osaltaan saattoi vaikuttaa, sillä muutamaan vuoteen virasto ei ole enää uskotellut, että alkoholi olisi työikäisten yleisin kuolinsyy.

Esimerkiksi 30.12.2016 julkaistussa Kuolemansyyt 2015 -raportissa Tilastokeskus totesi (s. 6), että "työikäisiä menehtyi eniten kasvaimiin ja verenkiertoelinten sairauksiin".

Sivun 7 taulukko kertoi, että työikäisinä vuonna 2015 kuolleista kasvaimiin menehtyi 31 prosenttia, verenkiertoelinten sairauksiin 23 prosenttia ja alkoholitauteihin ja -myrkytyksiin 14 prosenttia.

SDP:n pää-äänenkannattajan ja demarikansanedustajan surullinen tapaus kielii siitä, että kaikkia tilastoviraston oikeat tiedot eivät ole vieläkään tavoittaneet. Eivätkä kaikki myöskään piittaa siitä, levittävätkö oikeita vai vääriä tietoja.

Faktavahdin 22.5.2016 postauksessa kerroin, miten STT ja Yle olivat levittäneet myyttiä viinasta työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä. Samalla kiittelin Yleä ja STT:tä asianmukaisista oikaisuista. Yleisön oikeuksia kunnioittaenkin media osaa toimia, jos vain haluaa.

Kansan Uutisten uutisjutun anatomia

Tiistaiaamuna 25. heinäkuuta Tilastokeskus julkaisi koko kesäkuuta koskevat työvoimatutkimuksen tiedot. Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi oman, kesäkuun lopun tilannetta kuvaavan työllisyyskatsauksensa.

Kansan Uutiset uutisoi asiasta nettilehdessään tiistaina iltapäivällä. "Työttömyys pienessä laskussa" -uutisen oli lehdelle toimittanut UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa.

Uutisessa oli 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyydestä suuruusluokaltaan perätön tieto, joka antoi nuorten työmarkkinatilanteesta lukijoille aivan liian lohduttoman kuvan.

Koska KU:n toimitus jätti pahan virheen pyynnöstä huolimatta korjaamatta, tein lehden menettelystä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kantelun voi lukea tämän postauksen lopusta.

Tilastokeskuksen 25.7. tiedotteessa nuorten tilannetta kuvattiin yhden kokonaisen kappaleen verran. Kuvaus oli niin selkeä, että on vaikea käsittää, miten toimittajana kokenut Birgitta Suorsa saattoi päätyä levittämään täysin virheellistä tietoa.

"15–24-vuotiaita nuoria oli kesäkuussa yhteensä 628 000. Heistä työllisiä oli 337 000 ja työttömiä 93 000. Työvoimaan, eli työllisiin ja työttömiin, kuuluvien nuorten määrä oli näin ollen 430 000. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli kesäkuussa 21,7 prosenttia, mikä oli 1,7 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Nuorten työttömyysasteen trendi oli 20,7 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia."

Tiedotteen kahden ensimmäisen virkkeen luvuista oli helppo laskea, että nuorista oli kesäkuussa töissä vajaat 54 prosenttia (337 000 työllistä 628 000 nuoresta) ja työttömänä vähän alle 15 prosenttia (93 000 työtöntä 628 000 nuoresta).

Torjuakseen toimittajien yleisiä väärinkäsityksiä Tilastokeskus kirjoitti vielä edellä olevan kappaleen lopussa: "15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia."

Median yleisön parasta tarkoittanut torjuntayritys epäonnistui surkeasti UP:n vastaavan toimittajan tapauksessa. Hän esitti uutisessaan tällaisen väitteen:

"15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia."

Mainiossa tiedotteessaan Tilastokeskus oli kertonut, että "nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli kesäkuussa 21,7 prosenttia". Mutta tämäkään ei pelastanut KU:n jutun lukijoita.

KU:n lukijaparoille uskoteltiin, että nuorten työttömien osuus kaikista nuorista oli 22 prosenttia. Olen varma siitä, että ani harva lukija tiesi 22 prosentin tarkoittavan tosiasiassa nuorten työttömien osuutta vain työvoimaan kuuluvista nuorista.

Uutisessa tukku muitakin virheitä

UP-uutispalvelun Birgitta Suorsan uutisjuttu oli kaiken kaikkiaan hämmentävää lukemistoa. Se nimittäin vilisi virheitä.

Uutisen alussa hän kertoi työttömyyden kääntyneen kesäkuussa laskuun ja väitti, että työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan "kuun lopussa" 8,9 prosenttia.

Oikeasti Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen luvut eivät olleet kuun lopun lukuja. Virasto on jo vuoden 2000 alusta asti kerännyt tietonsa ns. jatkuvan tutkimusviikon metodilla.

Tämä tarkoittaa sitä, että Tilastokeskuksen luvut kuvaavat aina koko kuukauden tilannetta. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedot esimerkiksi työttömien työnhakijoiden määrästä ovat sen sijaan kuun lopun lukuja.

Tilastokeskus kertoi tiedotteessaan, että työttömien miesten määrä oli kasvanut vuoden 2016 toisesta neljänneksestä vuoden 2017 toiseen neljännekseen eli vuoden aikana 0,4 prosenttia.

Suorsa puolestaan uskotteli jutussaan, että miesten työttömyys on lisääntynyt "puolen vuoden aikana" 0,4 prosenttia.

KU:n juttu väitti edelleen, että työllisyyden kasvusta huolimatta tehtyjen työtuntien määrä oli huhti-kesäkuussa 3,4 "prosenttiyksikköä" pienempi kuin vuotta aiemmin.

Oikeasti tehtyjen työtuntien määrä väheni 1 053 776 000:sta 1 017 686 000:een. Vähennys oli noin 36,1 miljoonaa työtuntia eli noin 3,4 "prosenttia" 1 053 776 000 työtunnista.

Toimittaja siis oli sotkenut keskenään prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet tai kuvitellut käsitteiden tarkoittavan samaa asiaa. Ne kuitenkin ovat aivan eri asioita, kuten esimerkiksi Tilastokeskus meitä opastaa:

"Prosentti tarkoittaa sadasosaa jostakin. Prosenttiyksikköä käytetään taas prosenttilukuja toisiinsa verrattaessa. Esimerkiksi kun inflaatio laskee kolmesta kahteen prosenttiin, niin inflaatio laskee silloin yhden prosenttiyksikön ja 33,3 prosenttia."

Kiinnostavaa oli se, että tämän prosenttia ja prosenttiyksikköä koskevan virheen Birgitta Suorsa ja Kansan Uutisten toimitus suvaitsivat korjata. Oikaisu ei ollut järin informatiivinen, mutta oikaisu nyt kumminkin.

Tämän oikaisun arvoa punnittaessa kannattaa muistaa, miten Julkisen sanan neuvosto arvioi asiaa, kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen taannoin sotki prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet.

Kantelustani tekemässään tragikoomisessa vapauttavassa ratkaisussa 5488/SL/14 JSN tuli siihen tulokseen, että prosentin ja prosenttiyksikön käsitteiden sotkemisessa oli kyse vain monimutkaisen valtiontaloudellisen asian "yksinkertaistamisesta ja kansantajuistamisesta".

Kuin pisteenä i:n päälle JSN viimeisteli hirtehisen päätöksensä korostamalla sitä, että "Demari.fi on myös siteerannut alkuperäistä lähdettään täsmällisesti".

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Liina Matveinen, Timo Huovinen, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Heikki Vento.

__________________

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Kansan Uutisten verkkolehdessä 25.7.2017 julkaistu juttu Työttömyys pienessä laskussa. UP:n Birgitta Suorsan toimittaman jutun osoite on https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3753574-tyottomyys-pienessa-laskussa (tarkistettu 14.9.2017). 

Kantelun perusteet

UP-uutispalvelun vastaava toimittaja Birgitta Suorsa väitti Kansan Uutisissa 25.7. julkaistussa jutussaan, että ”15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia”.

Tilastokeskuksen aiemmin samana päivänä julkaiseman työvoimatutkimuksen tiedotteen mukaan (http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2017/06/tyti_2017_06_2017-07-25_tie_001_fi.html) ”15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia”.

KU:n juttu liioitteli näin ollen rajusti nuorten työttömien osuutta 15–24-vuotiaista nuorista ja antoi lukijoille pahoin harhaanjohtavan kuvan nuorten tilanteesta. Väite oli siksi olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe (JO 20).

Monien muiden virheiden lisäksi Suorsan juttu sisälsi väitteen, jossa hän oli tullut sekoittaneeksi prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet.

Suorsa nimittäin väitti, että ”työllisyyden kasvusta huolimatta tehtyjen työtuntien määrä oli huhtikuussa 3,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin”.

Tämäkin oli oikaisua vaativa asiavirhe. Tilastokeskuksen tiedote oli kertonut, että ”työllisten tekemien työtuntien määrä vuoden 2017 toisella neljänneksellä oli 3,4 prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin”.

Illansuussa 25.7. lähetin UP:n Birgitta Suorsalle korjauspyynnön. Tiedoksi lähetin korjauspyynnön Kansan Uutisten toimitukselle ja sen johdolle. Korjauspyyntö on kantelun perusteluosan perässä.

26.7. iltapäivällä Suorsa ilmoitti korjaavansa prosentin ja prosenttiyksikön käsitteiden sotkemiseen perustuneen virheensä. Rajusti liioiteltua, perätöntä tietoa nuorten työttömien osuudesta 15–24-vuotiaista hän ei luvannut oikaista.

Sen sijaan hän viittasi linkkien avulla Tilastokeskuksen tiedotteen liitetaulukkoon ja tietokantaan, joissa ei kuitenkaan ollut kyse nuorten työttömien osuudesta 15–24-vuotiaista nuorista (youth unemployment ratio).

Lähteissä kuvattiin aivan eri asiaa eli nuorten työttömyysastetta (youth unemployment rate), siis työttömien nuorten osuutta vain työvoimaan (työlliset + työttömät) kuuluvien 15–24-vuotiaiden määrästä.

Jotta työttömyyden tilastointiin perehtymättömille lukijoille ei jäisi rajusti liioittelevaa kuvaa nuorisotyöttömyydestä, toistin korjauspyynnön. Alkuillasta 26.7. lähetin pyynnön UP:n Suorsalle ja tiedoksi KU:n toimitukselle ja sen johdolle. Uudistettu korjauspyyntö on kantelun lopussa.

Uudistettu korjauspyyntökään ei tuottanut tulosta, vaan Kansan Uutiset jätti olennaisen asiavirheen korjaamatta. Tällä menettelyllään lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 14.9.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

25. heinäkuuta 2017 klo 18.19

Markku Lehtola

”Työttömyys pienessä laskussa” -jutun (KU:n nettilehti 25.7.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: birgitta.suorsa@up.fi

Kopio: ku@kansanuutiset.fi, sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi, kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Hei,

juttusi kappaleessa ”Työttömyys kiusaa nuoria” kerroit, että ”15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia”. Töissä olevia koskeva tieto oli oikea, mutta 15–24-vuotiaista oli työttömänä ”vain” 14,9 prosenttia, kuten Tilastokeskuksen tämän päivän julkaisusta käy ilmi.

Prosenttiluku 21,7 tarkoitti 15–24-vuotiaiden työttömien osuutta saman ikäryhmän työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteenlasketusta määrästä eikä suinkaan kaikista 15–24-vuotiaista, kuten väitit.

Aiemmin jutussasi kerroit, että ”työllisyyden kasvusta huolimatta tehtyjen työtuntien määrä oli huhti-kesäkuussa 3,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin”. Ei se näin mennyt, vaan olit tullut sotkeneeksi prosenttiyksikön ja prosentin käsitteet.

Tilastokeskuksen julkaisun mukaan työllisten tekemien työtuntien määrä vuoden 2017 toisella neljänneksellä oli 3,4 ”prosenttia" pienempi kuin vuotta aiemmin. 

Asiavirheet on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Uudistettu korjauspyyntö

26. heinäkuuta 2017 klo 18.17

Markku Lehtola

Re: ”Työttömyys pienessä laskussa” -jutun (KU:n nettilehti 25.7.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: birgitta.suorsa@up.fi, Kopio: ku@kansanuutiset.fi, kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi, tarja.erdogan@kansanuutiset.fi

Hei,

15–24-vuotiaiden työttömyysaste kesäkuussa 2017 oli kyllä 21,7 prosenttia, mutta ethän sinä jutussasi kirjoittanut nuorten työttömyysasteesta. Sen sijaan kirjoitit, että 15–24-vuotiaista oli työttömänä 22 prosenttia.

Kuten korjauspyynnössäni kerroin ja kuten Tilastokeskus mainitsemassasi PDF:ssä totesi, työttömyysaste tarkoitti työttömien osuutta työvoimasta eli nuorten työllisten ja työttömien yhteenlasketusta määrästä.

Sinun juttusi teksti kuitenkin uskotteli lukijoille, että 15–24-vuotiaista, siis kaikista tämänikäisistä nuorista työttömänä oli 22 prosenttia. Tilastokeskus totesi PDF:ssä, että ”15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia”.

Koska useimmilla juttusi lukijoista ei ole hajuakaan työttömyyden tilastoinnista, heille jää rajusti liioitteleva kuva nuorten työttömyydestä, ellei juttusi olennaista virhettä korjata. Niinpä toistankin pyyntöni, että nuorten työttömyyttä koskeva olennainen virhe korjataan viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com 

Pieni tarina asiavirheiden ennaltaehkäisystä

Olen tänä vuonna ehtinyt kirjoitella jo kolme postausta käsitesotkusta, jossa syntyneiden määrän ja syntyvyyden väliin oli vetäisty virheellisesti yhtäläisyysmerkki. Postaukset voi lukea tästä, tästä ja tästä.

Tilastotietoa syntyneiden määrästä ja syntyvyydestä tuottaa Tilastokeskus. Tulin tutkailleeksi, miten se oli parina viime vuonna tiedottanut näistä tilastoluvuista, ja kävi ilmi, että toivomisen varaa oli.

Tilastoluvuista voisi infota selkeämminkin, jotta toimittajat eivät niin paljon sekoilisi. Syntyneet 2014 -tiedote oli tällainen ja Syntyneet 2015 -tiedote tällainen.

Viikkoa ennen vuoden 2016 tilastolukujen julkistamista meilailin Tilastokeskukselle kenties vähän erikoisen toivomuksen.

Esitin toiveen, että tilastovirasto lukuja 11.4. julkistaessaan valistaisi varsinkin toimittajia siitä, "miksi ja millä tavalla syntyneiden määrä ja syntyvyys ovat eri asioita".

En tiedä, mikä vaikutus toivomuksellani oli, mutta 11.4. julkaistu Syntyneet 2016 -tiedote oli joka tapauksessa paljon edeltäjiään selkeämpi. Kiitokset ansaitsevan valistavan tiedotteen voi lukea tästä.

Tiedotteessa kerrottiin ensin, paljonko lapsia vuonna 2016 syntyi ja kuinka monta prosenttia vähemmän syntyneitä oli kuin vuonna 2015. Vuosittain syntyneiden vauvojen lukumäärästä kertoi lisäksi havainnollinen, 45 vuoden tilastoluvut sisältävä grafiikka.

Kerrottuaan selkeästi ja havainnollisesti syntyneiden vauvojen lukumääristä Tilastokeskus tarjosi tiedotteen lukijoille tekstin, joka hyvinkin vastasi toivettani:

"Kun syntyneiden määrä suhteutetaan synnytysikäisiin naisiin, voidaan tarkastella syntyvyyttä. Syntyvyyden mittaamisessa käytetään yleisesti kokonaishedelmällisyyslukua, joka kertoo, kuinka monta lasta nainen synnyttäisi elämänsä aikana, jos ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut pysyisivät laskentavuoden tasolla. 

Syntyneiden määrän lisäksi syntyvyys laski edelleen vuonna 2016. Vuoden 2016 syntyvyyden mukaan nainen synnyttäisi keskimäärin 1,57 lasta. Edellisen vuoden kokonaishedelmällisyysluku oli 1,65 lasta naista kohti."

Näin laadukkaan tiedotteen avulla Tilastokeskus teki kaikille lukutaitoisille selväksi, että syntyneiden määrä ja syntyvyys ovat eri käsitteitä. Niinpä useimpien lehtien lukijat saivatkin nautiskella oikeista tiedoista.

STT oli laatinut kelvollisen uutisjutun, ja sen pohjalta mm. Vasabladet, Turun Sanomat, Aamulehti, Satakunnan Kansa ja Etelä-Suomen Sanomat julkaisivat laatuvaatimukset täyttävät uutisensa.

Iltalehden printtiin näyttävän jutun 12.4. tehneelle Mika Koskiselle Tilastokeskuksen osoittama käsitteiden ero ei kuitenkaan ollut avautunut. Siitä kieli hänen juttunsa "Syntyvyys Suomessa" -grafiikka:

Grafiikassaan Koskinen oli otsikoinut "syntyvyydeksi" vuosittain syntyneiden lasten lukumäärän. Tilastokeskuksen tiedotteessa saman grafiikan otsikko oli: "Elävänä syntyneet 1971–2016".

Juttunsa leipätekstissä toimittaja Koskinen valisti lukijoita: "Kun syntyneiden määrä suhteutetaan synnytysikäisiin naisiin, voidaan tarkastella syntyvyyttä".

Iltalehden lukijat siis saivat tietää, että "syntyvyys" tarkoittaa sekä syntyneiden lasten määrää että suhdelukua, jossa syntyneiden määrä suhteutetaan synnytysikäisiin naisiin. Kuka kertoisi IL:n lukijoille, että he tulivat harhaan johdetuiksi?

Iltalehti väitti, että talouskasvu kiihtyi 2011 – Tilastokeskus kertoo, että vuonna 2011 talouskasvu hidastui vuodesta 2010

2.4. eli reilu viikko sitten Iltalehti kirjoitti nettilehtensä pääkirjoituksessa talouden toipumisen merkeistä ja luottamusindikaattorien merkityksestä.

Pääkirjoituksen laatinut Mika Koskinen oli sortunut anakronismin syntiin ja kuvasi lähihistorian talouskasvua lukijoita pahoin harhaan johtaen.

Lehti ei – tietenkään – suostunut korjaamaan olennaista asiavirhettään. Siksi lähetin tänään virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun saman tien tässä postauksessa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

”Merkit Suomen talouden toipumisesta vahvistuneet” -pääkirjoitus, Iltalehden nettisivut 2.4.2017. Kirjoituksen osoite netissä on http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201704022200095775_pk.shtml (tarkistettu 10.4.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoituksen kirjoittaja Mika Koskinen korosti luottamusindikaattoreiden merkitystä ja totesi niiden usein onnistuneen ennustamaan lähiaikojen talouskehitystä. Sitten hän väitti:

”Esimerkiksi 2010 ilmassa väreili se, mikä 2011 toteutui. Kasvu kiihtyi 2011 vajaaseen kolmeen prosenttiin. Sitten alkoi korpivaellus.”

Väite kasvun ”kiihtymisestä” vuonna 2011 oli perätön tieto ja johti lukijoita harhaan. Väärä tieto oli olennainen, korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

EK:n tuottama Teollisuuden luottamusindikaattori kääntyi nousuun jo vuoden 2009 puolivälissä. Tämä käy ilmi EK:n sivuilla julkaistun, 22.2.2017 päivätyn tiedoston graafeista (ks. graafi 1). Tiedoston osoite on https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2017/02/27/luottamusindikaattorit-likimain-ennallaan-pitkaaikainen-keskiarvo-saavutettu/. 

Myös Tilastokeskuksen Kuluttajabarometrin luottamusindikaattori kääntyi selvään nousuun jo vuoden 2009 kesällä.

EK:n ja Tilastokeskuksen luottamusindikaattorit ennustivatkin hyvin lähiajan talouskehitystä: jo vuonna 2010 bruttokansantuotteen volyymi kasvoi Tilastokeskuksen tietojen mukaan peräti 3,0 prosenttia eli pitkän ajan keskimääräistä kasvua enemmän.

Vastoin IL:n pääkirjoituksen tietoa talouden kasvu ei vuonna 2011 kiihtynyt, vaan se päinvastoin hidastui edellisen vuoden 3,0 prosentista 2,6 prosenttiin. Kirjoittaja siis kuvasi lähihistorian talouskehitystä aivan väärin.

Oikea ja oikein ajoitettu tieto lähihistorian talouskasvusta on lukijoille erittäin tärkeä. Se antaa mahdollisuuden kysyä, miten reipas kasvu oli mahdollista jo vuonna 2010, vaikka yritysten kustannuskilpailukyvyn on sanottu tulleen romutetuksi isoin palkankorotuksin juuri sitä ennen.

2.4. illalla lähetin IL:n päätoimittajalle osoitetun korjauspyynnön. Se on kantelun kuittauksen perässä.

Iltalehden toimitus ei reagoinut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut olennaista virhettään. Siksi lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 10.4.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

2. huhtikuuta 2017 21.26

Markku Lehtola

Vastaanottaja: petri.hakala@iltalehti.fi

Kopio: sami.koski@iltalehti.fi, il.toimitus@iltalehti.fi

”Merkit Suomen talouden toipumisesta vahvistuneet -pääkirjoituksen (IL:n nettilehti 2.4.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

pääkirjoituksessa korostettiin luottamusindikaattoreiden merkitystä ja todettiin, että usein ne ovat onnistuneet ennustamaan lähiaikojen talouskehitystä. Tämän jälkeen esitettiin väite: 

”Esimerkiksi 2010 ilmassa väreili se, mikä 2011 toteutui. Kasvu kiihtyi 2011 vajaaseen kolmeen prosenttiin. Sitten alkoi korpivaellus.”

Kirjoituksessa oli sorruttu historialliseen vääräaikaisuuteen, sillä eivät asiat noin menneet. Väärä tieto vuosien 2010–2011 talouskasvusta oli olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata viipymättä (JO 20):

Kuluttajien luottamusta mittaava Tilastokeskuksen luottamusindikaattori nousi pitkän ajan keskiarvon tuntumaan jo syksyllä 2009 ja oli sitten korkealla tasolla kesään 2011 asti.

Vuoden 2009 lopun luottamusindikaattori ennusti aika hyvin seuraavan vuoden kasvua, ja bruttokansantuotteen volyymi kasvoikin peräti 3,0 prosenttia vuonna 2010. Vuonna 2011 kasvu hidastui hiukan, mutta oli yhä 2,6 prosenttia eli aivan pitkän ajan keskiarvon (2,9 % 1860–2010) tuntumassa.

Tosiasiassa kasvu siis kiihtyi 3,0 prosenttiin jo vuonna 2010 ja kasvu jatkui, vaikkakin hiukan vuoden 2010 kasvua hitaampana eli 2,6 prosenttina, vuonna 2011. Vuonna 2010 vientikin kasvoi melko hyvää vauhtia eli kuutisen prosenttia.

Tämä ajoitus kasvulukuineen on tärkeää esittää lukijoille oikein mm. siksi, että julkisuudessa toistetaan koko ajan, miten vuosien 2007–2009 palkkakehitys romutti suomalaisten yritysten kustannuskilpailukyvyn. 

Oikea tieto vuosien 2010–2011 talouskasvusta antaa lukijoille mahdollisuuden kysyä, miten noiden vuosien rapsakka kasvu oli mahdollinen, vaikka yritysten kustannuskilpailukyvyn sanotaan tulleen juuri sitä ennen romutetuksi.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com