Hbl: "Självmorden bland unga har inte minskat"
"Suomessa tarvitaan itsemurhien ehkäisyohjelma, sanoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen johtaja Marena Kukkonen", Hbl kertoi illansuussa 26.7.2018 julkaistussa nettilehtensä uutisjutussa.
Itsemurhatilanne ei Kukkosen mukaan ole meillä Euroopan pahimpia, mutta itsemurhat nuorten parissa kuitenkin ovat erityisen huolestuttavia:
"Vi är på väg mot ett bättre håll och antalet självmord har nästan halverats sedan 90-talet, men när det gäller självmord bland unga så syns ingen positiv utveckling. Självmorden har framför allt minskat bland medelålders män, säger Kukkonen."
SPT:n eli suomenruotsalaisten lehtien uutistoimiston Erik Sandströmin uutisjutun kuvateksti julisti edelleen: "Självmorden bland unga har inte minskat, trots att självmorden minskar överlag."
Koska olen tullut seuranneeksi itsemurhien ehkäisyä ja itsemurhatilastoja suurin piirtein 1980-luvun puolivälistä asti, totesin oitis, että väite nuorten itsemurhista oli perätön.
Niinpä meilailin heti 27.7. aamulla korjauspyynnön SPT:n Erik Sandströmille ja Hbl:n toimitukselle. Korjauspyynnön alkuosa koski perätöntä tietoa nuorten itsemurhista:
"Hei,
Suomen Mielenterveysseuran perustaman Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen esitti jutussasi seuraavanlaisen väitteen:
”Vi är på väg mot ett bättre håll och antalet självmord har nästan halverats sedan 90-talet, men när det gäller självmord bland unga så syns ingen positiv utveckling.”
Väite siitä, että nuorten itsemurhaluvuissa ei näy mitään myönteistä kehitystä, on Tilastokeskuksen tietojen mukaan vallan perätön ja johti Hbl:n lukijoita pahemman kerran harhaan.
Vuonna 1990 oli 15–29-vuotiaiden itsemurhia 345, vuonna 2016 näitä nuorten itsemurhia oli enää vain 163. Näin ollen nuorten itsemurhien määrä väheni 52,8 %. Koko väestöä koskeva vastaava pudotus oli 47,9 %. Nuorten itsemurhien määrä siis väheni koko väestöön verrattuna enemmän.
Kun itsemurhien määrä suhteutetaan väestön määrään, voidaan tarkastella itsemurhakuolleisuuden muutosta. Koko väestöä koskeva itsemurhakuolleisuus pieneni 1990–2016 vajaat 53 %, 15–29-vuotiaiden nuorten itsemurhakuolleisuus taas vajaat 51 % eli lähes yhtä paljon."
Olin ennen korjauspyynnön lähettämistä laskenut itsemurhakuolleisuudesta ikäluokittain vähän tarkemmatkin luvut. Niistä rakentelin alla olevan asetelman. Sen luvut ovat miesten ja naisten yhteenlaskettuja lukuja.
Lähde: Tilastokeskus
Luvut puhuvat minusta puolestaan ja osoittavat, kuinka pahoin Hbl:n julkaisema väite oli johtanut lukijoita harhaan.
Korjauspyynnön lähettämisen jälkeen tulin vielä ihan uteliaisuuttani tarkistaneeksi, mitä tilastot kertovat siitä Kukkosen tiedosta, että itsemurhat ovat vähentyneet ennen kaikkea keski-ikäisten miesten parissa.
Tulin siihen tulokseen, että 30–59-vuotiaiden miesten itsemurhakuolleisuus oli itsemurhien huippuvuodesta 1990 vuoteen 2016 vähentynyt 53,7 prosenttia.
Vastaavasti 15–29-vuotiaiden miesten itsemurhakuolleisuus oli vähentynyt 61,3 prosenttia eli selvästi keski-ikäisten miesten itsemurhakuolleisuutta enemmän. Tätä ajatellen Kukkosen tieto keski-ikäisten miesten itsemurhista vaikutti koko lailla erikoiselta.
Toimittajan vastauksesta korjauspyyntöön kävi ilmi, että hän ei ollut tarkistanut johtaja Marena Kukkosen tietoja; ne olivat vaikuttaneet toimittajasta uskottavilta. Tätä se auktoriteettiusko saa aikaan.
Korjauspyyntööni Erik Sandström suhtautui sillä tavalla fiksusti, että ilmoitti heti tarkistavansa hänelle kertomani tiedot. Näin vastasin hänen ilmoitukseensa:
"OK.
On hieno juttu, että tarkistelet, pitävätkö tietoni paikkansa. Tarkistelut kannattaisi tehdä myös silloin, kun tietolähteinä on tahoja, jotka pyrkivät viesteillään vaikuttamaan yleisöön ja kenties päättäjiinkin.
Erityisen tarkkana olisi viisasta olla aina silloin, kun tietolähteinä on yleisesti hyviksi koettuja asioita ajavien instanssien edustajia. Semmoisten marenakukkosten kanssa toimittajat menevät valitettavan usein halpaan; toimittajat itsekin haluavat olla hyvällä asialla."
27.7. klo 18.00 juttua joka tapauksessa päivitettiin, ja jutun lopussa julkaistiin tällainen korjaus:
Artikeln har korrigerats den 27.7. Tidigare påstods felaktigt i artikeln att självmorden bland unga inte har minskat. Självmorden bland unga har ändå minskat i samma grad som bland andra åldersgrupper, enligt Statistikcentralens siffror.
No, kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin Strömsössä. Edelleenkin jutun kuvateksti julisti, että "självmorden pland unga har inte minskat, trots att självmorden minskar överlag".
Ja edelleenkin Itsemurhien ehkäisykeskuksen johtaja Marena Kukkonen väitti jutussa näin:
"Vi är på väg mot ett bättre håll och antalet självmord har nästan halverats sedan 90-talet, men när det gäller självmord bland unga så syns ingen positiv utveckling."
Kaikille niille lukijoille, jotka eivät jaksaneet tai viitsineet lukea juttua ihan loppuun asti, jäi nyt väärä käsitys nuorten itsemurhista. Sitä en tietenkään voi tietää, kenen "ansiota" korjauksen jättäminen ikään kuin puolitiehen oli.
"Det finns program för att förebygga självmord i 28 länder, men ännu inte i Finland"
Marena Kukkoseen viitaten Erik Sandström kertoi jutussaan myös siitä, että vuonna 2016 valtio myönsi 300 000 euroa itsemurhien ehkäisyohjelman valmistelua varten. Kukkonen ei toimittajan mukaan kuitenkaan tiedä, miten ohjelmalle kävi:
"Det finns program för att förebygga självmord i 28 länder, men ännu inte i Finland", Kukkonen väitti.
Moinen väite oli mielestäni jutun toinen olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe. Niinpä kirjoitinkin korjauspyyntöni loppuosassa näin:
"Myös tämä Suomea koskeva väite oli perätön ja johti lehden lukijoita pahasti harhaan. Suomessa saatiin aikaan ensimmäisenä maana maailmassa itsemurhien kansallinen ehkäisyohjelma jo 1990-luvun alussa.
Ohjelma kenties on päivittämisen tarpeessa, mutta on lukijoiden harhaanjohtamista väittää, ettei Suomessa ole vielä itsemurhien ehkäisyohjelmaa. Suomi ei tässä asiassa toden totta liiku jälkijunassa.
Edellä mainitut perättömät tiedot nuorten itsemurhista ja itsemurhien ehkäisyohjelmasta ovat nähdäkseni olennaisia asiavirheitä, joten ne on syytä korjata viipymättä (JO 20)."
Korjauspyyntöni tämän osan Erik Sandström sivuutti tyystin meileissään, eikä perätöntä tietoa Suomelta yhä puuttuvasta itsemurhien ehkäisyohjelmasta myöskään oikaistu.
Minusta tällainen kielii ongelmista journalismin etiikassa ja on joka tapauksessa huonolaatuista journalismia. Lukijoiden pitäisi totta kai saada tietää Suomen olleen itsemurhia ehkäisevällä kansallisella ohjelmallaan edelläkävijä eikä jutun uskottelema jälkijunassa köröttelijä.
