Elinkautinen elinkautiseksi – osa 2

22.10.2017 ruodin Faktavahti-blogissa Karjalaisen 18.10. pääkirjoitusta, joka otti kantaa elinkautisen vankeusrangaistuksen pidentämiseen oikeastikin elinkautiseksi. Postauksen voi lukea tästä.

Pääkirjoituksen sytykkeenä oli ollut Uutissuomalaisen teettämä kysely, jossa peräti 61 % vastaajista oli ilmoittanut kannattavansa elinkautisen pidentämistä käytännössäkin elinkautiseksi.

Karjalainen torjui tuollaisen muutoksen rangaistuksen täytäntöönpanoon muun muassa viittaamalla "vankeinhoidon asiantuntijoihin".

Kirjoituksessa anonyymeiksi jääneiden asiantuntijoiden mielestä tuo muutos johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin: vankien määrä lisääntyisi merkittävästi ja vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja.

Aiemmassa postauksessa kerrotuista syistä pidin tätä Karjalaisen esittämää perustelua pääkirjoituksen kirjoittajan väärinkäsityksenä. Siksi lähetin toimitukselle oikaisupyynnön ja julkaisin sen saman tien.

Asiantuntijan "laajempi" arvio kustannuksista

Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastasi oikaisupyyntööni 23.10. Hän kertoi lehtensä pääkirjoituksen lukujen perustuneen Väli-Suomen Median uutispalvelun asiakaslehdissä 17.10. julkaistuun uutiseen.

Siinä Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka kertoo luvut "täsmälleen samalla tavoin kuin ne ovat pääkirjoituksessammekin", Koivumaa huomautti:

"Koska meillä ei ole mitään syytä epäillä Vesterbackan asiantuntemusta tässä asiassa ja hän nähdäksemme arvioi laajemmin kokonaiskustannuksia erotuksena esittämäsi toimintakertomuksen muihin lukuihin, ei oikaisulle ole tarvetta."

Kun käytössäni oli ollut vain STT:n lyhyt, Karjalaisen nettilehdessä julkaistu uutinen, oli pakko pistäytyä kirjastossa lukemassa Karjalaisen printtilehdestä, mitä RISE:n pääjohtaja Vesterbacka oli sanonut 17.10. julkaistussa jutussa.

Ja näin hän oli mm. Karjalaisessa, Keskisuomalaisessa, Keski-Uusimaassa ja Etelä-Suomen Sanomissa kommentoinut Uutissuomalaisen kyselyn ajatusta elinkautisen pidentämisestä oikeasti elinkautiseksi:

"Tarvittaisiin tuhansia uusia vankipaikkoja ja satojen miljoonien eurojen lisäystä vuosittaisiin toimintamenoihin. Yksi vankipaikka maksaa 200 000 euroa."

Koska tämä hämmentävä kommentti haiskahti oikaisua vaativalta toimittajan väärinkäsitykseltä, lähetin pääjohtaja Vesterbackalle 24.10. meilin, jossa tivasin selitystä kommenttiin.

Kysyin, mistä ihmeestä voisi tulla tuhansien uusien vankipaikkojen tarve, ja mistä tulisivat peräti satojen miljoonien eurojen lisäykset RISE:n vuosittaisiin toimintamenoihin.

Vesterbacka vastasi heti 24.10. ja totesi, ettei kyseessä varmaankaan ollut väärinkäsitys. Osa hänen sanomastaan vain oli huonosti havaittavana "rivien välissä", pääjohtaja totesi.

Hän kertoi vastaavansa kysymyksiin tarkemmin myöhemmin, "varmaan tänään illalla". No, mitään vastausta en ole saanut Vesterbackalta. Siksi onkin vain arvailtava, mitä hän kommentillaan oikein tarkoitti.

"Rivien välissä" oleva osa Esa Vesterbackan sanomasta kenties sisältyi kommenttiin, jonka mukaan "seuraamusjärjestelmän tulee olla looginen kokonaisuus, jossa eri rangaistukset ovat ankaruudeltaan oikeassa suhteessa keskenään. Todellinen elinkautinen merkitsisi oleellisesti nykyistä ankarampia rangaistuksia".

Ota tästä nyt sitten selvää. Miksi todellinen elinkautinen merkitsisi oleellisesti nykyistä ankarampia rangaistuksia? Vaatiiko joku rikosten rangaistuksiin liittyvä suhteellisuusperiaate sitä?

Jos murhista tuomitut elinkautiset alettaisiin panna täytäntöön oikeasti elinkautisina, niin olisiko muista rikoksista tosiaankin pakko alkaa tuomita nykyistä paljon kovempia rangaistuksia?

RISE:n pääjohtaja on minusta julmia tuomioita janoaville suomalaisille selityksen velkaa kryptisestä kommentistaan. Uutissuomalainen puolestaan saisi katua käsittämätöntä kyselyään, ja samaa toivoisi kyselystä uutisoineiden medioidenkin tekevän.

Mieletön kysely

Henkirikollisuuden tutkija Martti Lehti toteaa Henkirikoskatsaus 2017 -julkaisussa, että "Suomessa surmataan ihmisiä tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan aiemmin tunnetun historiamme kuluessa".

Vuosina 1920–1932 henkirikoksen uhrina kuoli vuosittain keskimäärin 8,4 henkilöä 100 000 asukasta kohti, vuosina 2010–2015 enää 1,5 henkilöä 100 000 asukasta kohti.

Mitä tarkoitusta varten meidän nyt pitäisi ruveta keskustelemaan elinkautisten pidentämisestä oikeasti elinkautisiksi? Mitä moisella muutoksella muka saavutettaisiin?

Mitä Uutissuomalainen mielettömällä kyselyllään oikein tavoitteli? Tietääkseni kukaan täysijärkinen, vakavasti otettava toimija ei ole edes ehdottanut elinkautisten pidentämistä järjestään elinkautisiksi.

Karjalainen kertoi, mitä elinkautisen vankeusrangaistuksen pidentäminen aidosti elinkautiseksi maksaisi

Tiistaina 17.10. Joensuussa ilmestyvä Karjalainen uutisoi Uutissuomalaisen teettämästä kyselystä, jonka mukaan enemmistö suomalaisista ei vapauttaisi elinkautisvankeja koskaan. Nyt elinkautisvanki vapautuu keskimäärin 14 vuoden jälkeen, uutinen aivan oikein tiesi.

Keskiviikkona 18.10. lehti otti pääkirjoituksessaan kantaa elinkautisen rangaistuksen pidentämiseen oikeasti elinkautiseksi. Kantaa perusteltiin muun muassa kasvaviin kustannuksiin viittaamalla.

"Vankeinhoidon asiantuntijoiden mukaan se johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin. Vankien määrä lisääntyisi merkittävästi, ja vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja. Yksi vankipaikka maksaa nykyään keskimäärin 200 000 euroa vuodessa."

Kun kirjoittaja viittasi "vankeinhoidon asiantuntijoihin", lukijoista useimmat uskoakseni luottivat lehden tietoihin asiasta, josta ani harvoilla saattoi olla aiemmin hankittua luotettavaa tietoa.

Kriminologian harrastajana pidin Karjalaisen tietoja lievästi sanoen outoina. Vankeinhoidon asiantuntijoihin viittaamisesta huolimatta lehden tiedot herättivät tukun kriittisiä kysymyksiä?

Maksaako vankipaikka nyt todellakin 200 000 euroa vuodessa? Paljonko vankien määrä lisääntyisi, jos elinkautiset kakut leivottaisiin oikeasti elinkautisiksi? Kasvaisivatko valtion vuosikustannukset tämän seurauksena peräti satoja miljoonia euroja eli vähintäänkin 200 miljoonan euron verran?

Rikosseuraamuslaitoksen tilastollisesta vuosikirjasta 2016 ja laitoksen saman vuoden kertomuksesta oikeiden vastausten eväät noihin kysymyksiin olivat helposti löydettävissä.

Rangaistuksen täytäntöönpanon hinta (nettona) suljetuissa laitoksissa vuonna 2016 oli 73 140 euroa eli noin 200 euroa per päivä.

Vuoden 2017 alussa elinkautisvankeja oli 200, ja vuosina 2007–2016 elinkautista kakkua tuli vuosittain istumaan keskimäärin 15 murhasta tuomittua vankia.

Lasketaan nyt, paljonko valtion vuosikustannukset kasvavat, jos ketään nykyisistä elinkautisvangeista ei enää koskaan vapauteta ja jos elinkautista istumaan tulee viime vuosien tapaan 15 vankia vuodessa.

Kustannusten kasvun suuruusluokan selvittämiseksi riittänee, että laskemme kustannukset vuoden 2016 hinnoin.

Viime vuoden hinnoin 200 elinkautisvangin rangaistuksen täytäntöönpano maksaa siten vuodessa 200 x 73 140 euroa eli 14,6 miljoonaa euroa tulevinakin vuosina.

15 uutta elinkautisvankia per vuosi lisää vuosikustannuksia 15 x 73 140 euroa eli noin 1,1 miljoonaa euroa.

2030-luvun alussa 14 vuoden kuluttua elinkautisvankeja on lusimassa 200 + 14 x 15 eli kaikkiaan 410.

Valtion vuosikustannukset elinkautisvangeista ovat silloin kasvaneet 210 x 73 140 eurolla eli 15,4 miljoonalla eurolla ja ovat yhteensä noin 30 miljoonaa euroa.

Matemaatikot kaiketi osaavat laskea, kuinka monen vuoden kuluttua elinkautisen muuttaminen aidosti elinkautiseksi olisi kasvattanut valtion vuosikustannuksia "satoja miljoonia euroja", kuten Karjalainen väitti.

Karjalaisen väitteen tarkastelun taustaksi kannattanee vielä todeta, että Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot vuonna 2016 olivat (nettona) yhteensä 208,4 miljoonaa euroa.

Faktisesti siis lehti oli väittänyt, että elinkautisen vankeusrangaistuksen muuttaminen oikeasti elinkautiseksi vähintäänkin kaksinkertaistaisi koko Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot.

Kysymys tietojen lähteestä ja korjauspyyntö

18.10. iltapäivällä lähetin Karjalaisen pääkirjoitustoimittajille, päätoimittajalle ja toimitukselle kysymyksen outojen lukujen lähteestä. Tällaisella "pehmeällä" viestillä ajattelin voivani avittaa lehden toimitusta huomaamaan, kuinka pahoin virheellistä tietoa pääkirjoituksessa oli lukijoille annettu:

"Hei,

pääkirjoituksessa viitataan vankeinhoidon asiantuntijoihin, joiden mukaan elinkautisen pidentäminen sananmukaisesti elinkautiseksi johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin. Tässä yhteydessä todetaan:

”Vankien määrä lisääntyisi merkittävästi, ja vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja. Yksi vankipaikka maksaa nykyään keskimäärin 200 000 euroa vuodessa.”

Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan elinkautista vankeusrangaistusta suorittamaan on viime vuosina tullut vuosittain keskimäärin noin 15 vankia. Rangaistuksen täytäntöönpanon hinta suljetuissa laitoksissa oli viime vuonna vähän yli 73 000 euroa per vanki. Rikosseuraamuslaitoksen kustannukset vuonna 2016 olivat kaikkiaan noin 208 miljoonaa euroa.

Näiden tietojen valossa vaikuttaa koko lailla erikoiselta, että yksi vankipaikka maksaisi nyt keskimäärin 200 000 euroa vuodessa ja että elinkautisen pidentäminen elinkautiseksi kasvattaisi valtion vuosikustannuksia sadoilla miljoonilla euroilla.

Keiltä ”vankeinhoidon asiantuntijoilta” tai mistä lähteestä pääkirjoituksen kummalliset luvut oikein ovat peräisin? Luvut vaikuttavat olevan suuruusluokaltaan virheellisiä."

21.10. aamulla panin merkille, että vinkkini pahan väärinkäsityksen korjaamisen tarpeesta ei ollut mennyt perille. Niinpä lähetin Karjalaiselle 18.10. pääkirjoituksen olennaisia asiavirheitä koskevan korjauspyynnön:

"Hei,

18.10. iltapäivällä lähetin lehtesi toimitukselle kysymyksen saman päivän pääkirjoituksen ”outojen” lukujen lähteestä. Huomaan nyt, että kysymykseni ei herättänyt toimittajiasi havaitsemaan lukujen olleen täysin pielessä ja johtaneen lukijoita tosi pahasti harhaan. 

Väärinkäsitykseen kaiketi perustuneet, suuruusluokaltaan virheelliset tiedot näyttävät olevan yhä korjaamatta. Niinpä pyydänkin nyt, että lehtesi oikaisee olennaiset virheet viipymättä (JO 20).

Rikosseuraamuslaitoksen vuoden 2016 toimintakertomuksen mukaan (s. 19) täytäntöönpanon hinta suljetuissa laitoksissa oli tuona vuonna 73 140 euroa eli noin 200 euroa päivässä. Lehtesi väitti virheellisesti, että vankipaikka maksaa nykyään lähes kolme kertaa enemmän eli "keskimäärin 200 000 euroa vuodessa".

Toinen pahoin virheellinen luku liittyi kirjoituksen väitteeseen, että jos elinkautinen rangaistus pidennettäisiin sananmukaisesti elinkautiseksi, niin ”vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja”.

Kun Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot (nettona) olivat vuoden 2016 kertomuksen mukaan (s. 16) 208,4 miljoonaa euroa, lehden väite tarkoitti, että Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot vähintäänkin kaksinkertaistuisivat, jos elinkautisista tulisi oikeasti elinkautisia.

Väite oli mieletön, kun tiedetään, että elinkautisvankeja on nyt noin 200 ja että elinkautista rangaistusta alkaa suorittaa vuosittain keskimäärin 15 vankia.

Rangaistuksen täytäntöönpanon tämän hetken hinnoin (73 140 euroa vuodessa) 200 elinkautisvangin joukko aiheuttaa valtiolle noin 15 miljoonan euron vuosikustannukset. 

Jos elinkautisvankeja ei enää ikinä vapauteta ja jos elinkautisia rangaistuksia tuomitaan viime vuosien tapaan vuosittain noin 15, vuosikustannukset valtiolle kasvavat vähän yli miljoonalla eurolla. 

2030-luvun alkuun mennessä elinkautisvankien vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat näin tämän päivän hinnoin nykyisestä 15 miljoonasta 30 miljoonaan euroon. ”Satoja miljoonia euroja” vuosikustannukset olisivat tämän päivän hinnoin kasvaneet ehkä jo Suomen itsenäisyyden 300-vuotisjuhliin mennessä.

Yllä esitetyt tiedot riittänevät osoittamaan, kuinka pahaan väärinkäsitykseen pääkirjoituksen kirjoittaja oli sortunut. Lukijoilla oli kuitenkin erityinen syy luottaa kirjoittajan lukuihin, koska hän viittasi tietojen lähteenä ”vankeinhoidon asiantuntijoihin”."

Ainakaan 22.10. iltaan mennessä Karjalainen ei ollut vielä nettisivuillaan oikaissut pääkirjoituksensa kirjoittajan väärinkäsitystä.

STT ja Karjalainen oikaisivat virheen, Helsingin Sanomat jätti oikaisematta

Keskiviikkona 27.7. julkaisin postauksen, jossa kerroin, miten Helsingin Sanomat ja  Karjalainen olivat levittäneet lukijoilleen perätöntä tietoa Ruotsin syntyvyydestä. Postauksen voi lukea tästä.

Karjalainen oikaisi virheen lukijoiden oikeuksia arvostavalla ja reilut kiitokset ansaitsevalla tavalla perjantaina 29.7. Korjatun jutun asiallisine oikaisuineen voi lukea tästä.

STT:n toimituskin oli tullut välittäneeksi tiedotusvälineille virheellistä tietoa Ruotsin syntyvyydestä, ja väärää tietoa julkaistiin useissa tiedotusvälineissä.

Kun kiinnitin STT:n toimituksen huomiota välitettyjen tietojen virheellisyyteen, toimitus lupasi selvittää asiaa.

Tarkistettuaan asian maanantaina 1.8. Tilastokeskuksen asiantuntijalta STT välitti saman tien oikaisun väärää tietoa saaneille tiedotusvälineille. STT:n asiallinen oikaisu ansaitsee sekin reilut kiitokset.

STT:n oikaisu on luettavissa Helsingin Sanomia koskevasta kantelustani Julkisen sanan neuvostolle. Lähetin kantelun JSN:lle aiemmin tänä iltana, ja julkaisen kantelun koko tekstin tässä postauksessa.

Kerroin blogissani aiemmin, miten JSN:n puheenjohtaja karsi 30.6. kaikki "Kulissien takana" -raporttini julkitulon eli 23.4. jälkeen tekemäni kantelut koko lailla absurdilla perusteella.

Jotta Hesaria koskeva kantelu saisi nyt osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun JSN:n itsesääntelymyllyssä, tarkastelin kantelussani sen tarkoitusta ja luonnetta vähän lähemmin.

Kirjoitin mm. näin: "Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti."

Kirjoitin myös Elina Grundströmin mielettömästä "massakantelemisen" ajatuksesta. Jos kanteluja aletaan karsia kulissien takaisessa menettelyssä kantelujen määrän perusteella, seuraukset ovat yleisön kannalta keljuja.

Mitä useammin tiedotusvälineet jättävät pahatkin asiavirheet korjaamatta, sitä varmemmin JSN:n puheenjohtaja pitää kulissien takaisella kähminnällään huolen siitä, ettei yleisö ikinä saa tietää julkaistuista virheistä.

Käy siis niin, että mitä härskimmin ja hanakammin tiedotusvälineet rikkovat hyvää journalistista tapaa, sitä varmemmin ne välttyvät kaikilta hyvän journalistisen tavan rikkomisen seurauksilta.

Näinkö median itsesääntelyn on ajateltu meillä toimivan? Jos on, niin itsesääntelyn pyörittäjien moraalitaju on täysin kadoksissa. Sääliksi käy yleisöä, jolle näyttää jäävän vain lypsylehmän osa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien nettilehdessä 27.7.2016 julkaistu pääkirjoitus ”Lapsia syntyi Suomessa alkuvuonna ennätysvähän”. Pääkirjoituksen osoite netissä on http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1469504420080 (tarkistettu 3.8.).

Kantelun perusteet

HS:n pääkirjoituksessa todettiin, että tammi-kesäkuussa 2016 Suomessa syntyi erityisen vähän lapsia. Sen jälkeen väitettiin: ”Syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa, jossa sekä ulkomaalaistaustaiset että ruotsalaiset naiset synnyttävät eurooppalaisittain paljon.”

Ruotsin syntyvyyttä koskeva väite oli perätön. Ruotsissakin syntyvyys on nimittäin laskenut jo viitisen vuotta; vuosi 2010 on ollut 2000-luvun syntyvyyden huippuvuosi Suomessa ja Ruotsissa. 

Syntyvyyttä mitataan yleisen syntyvyysluvun (crude birth rate) ja kokonaishedelmällisyysluvun (total fertility rate) avulla. Useimmin käytetään kokonaishedelmällisyyslukuja silloin, kun halutaan verrata syntyvyyttä eri maiden tai eri vuosien välillä.

Tilastokeskuksen mukaan ”yleisellä syntyvyysluvulla tarkoitetaan elävänä syntyneiden määrää keskiväkiluvun tuhatta henkeä kohden”. Kyseessä siis on koko väestön määrään suhteutettu luku.

Kokonaishedelmällisyysluku taas saadaan, kun lasketaan yhteen yhdelle ikävuodelle lasketut hedelmällisyysluvut. Tilastokeskuksen mukaan luku tarkoittaa näin ”laskennallista lasten määrää, jonka nainen synnyttää kyseisen vuoden hedelmällisyyden pysyessä voimassa naisen koko hedelmällisen kauden edellyttäen, ettei hän kuole ennen tämän kauden päättymistä”.

Ruotsin tilastoviraston (SCB) tietojen mukaan yleisellä syntyvyysluvulla mitattu syntyvyys laski Ruotsissa vuosina 2010–2015 lukemasta 12,3 lukemaan 11,7 eli noin 4,8 prosenttia.

Kokonaishedelmällisyysluvulla mitaten syntyvyys laski Ruotsissa vuoden 2010 lukemasta 1,98 vuoden 2015 lukemaan 1,85 eli noin 6,6 prosenttia. SCB:n syntyvyyslukujen nettiosoite löytyy kantelun perään kopioidusta korjauspyynnöstä.

HS:n perätön tieto johti lukijoita harhaan yhteiskunnallisesti todella tärkeässä asiassa ja oli siksi Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen, korjausta vaativa virhe.

Korjauspyynnön saatuaan HS:n pääkirjoitustoimituksen vt. vetäjä Teija Sutinen ilmoitti 28.7., ettei nähnyt aihetta oikaisuun, eikä lehti oikaisua myöskään julkaissut. Jättämällä korjaamatta olennaisen virheen Helsingin Sanomat mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Tässä yhteydessä on aiheellista todeta, että STT, joka oli välittänyt Ruotsin syntyvyydestä HS:n tavoin virheellistä tietoa, julkaisi 1.8. asiallisen ja lukijoiden oikeuksia arvostavan oikaisun:

”Oikaisu STT:n keskiviikkona 27. heinäkuuta julkaistuun juttuun perhepolitiikasta ja lastenhankinnasta otsikolla ”Vanhoillinen perhepolitiikka ei ole kannustanut lastentekoon”. Jutussa oli virheellisesti käytetty termiä syntyvyys, vaikka siinä tarkoitettiin syntyneiden lasten määrää.

Jutussa kirjoitettiin, että Suomen alkuvuoden syntyvyys oli ennätyksellisen alhaalla, kun tarkoitus oli kertoa syntyneiden lasten määrän olleen ennätyksellisen alhaalla.

Syntyvyys tarkoittaa vuoden aikana syntyneiden lasten lukumäärän keskiarvoa tuhatta asukasta kohden.”

Kantelun tarkoitus ja luonne

30.6.2016 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon (23.4.2016) jälkeen tekemäni kantelut. Karsittuja kanteluja oli 17, ja niissä oli kyse olennaisena pitämäni asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen karsintapäätöksen JSN:n puheenjohtaja teki tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän karsi kunkin erillisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut olivat perusteluineen kovin erikoisia eivätkä voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä tarkastella vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että neuvoston tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta mielestäni olennaisen virheen (JO 20), se rikkoi hyvää journalistista tapaa. Tästä syystä kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia kanteluja niiden lukumäärän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin asetelman asiavirheiden korjaamista ajatellen.

Jättämällä asiavirheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voisivat vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki tiedotusvälineiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei. Näinkö median aito itsesääntely uskoo tukevansa hyvää journalistista tapaa?

Helsingissä 3.8.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

27. heinäkuuta 2016 14.21

Markku Lehtola

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: matti.kalliokoski@hs.fi, hs.paakirjoitus@hs.fi

”Lapsia syntyi Suomessa alkuvuonna ennätysvähän” -pääkirjoituksen (HS:n nettilehti 27.7.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

pääkirjoituksessa esitettiin väite, jonka mukaan "syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa”. Ruotsin syntyvyyttä koskeva väite oli perätön, sillä Ruotsissakin syntyvyys on ollut laskusuunnassa jo vuosia.

Ruotsin tilastoviraston (SCB) tietojen mukaan vuonna 2010 yleinen syntyvyysluku oli 12,3, mutta vuonna 2015 enää 11,7. Toinen syntyvyyttä kuvaava mittari, kokonaishedelmällisyys, oli vuonna 2010 Ruotsissa 1,98, mutta vuonna 2015 enää 1,85.

Edellä mainitut syntyvyyttä kuvaavat SCB:n tilastoluvut löytyvät osoitteesta http://www.scb.se/en_/finding-statistics/statistics-by-subject-area/population/population-composition/population-statistics/aktuell-pong/25795/yearly-statistics--the-whole-country/26040/.

Ruotsin syntyvyyttä koskeva virheellinen tieto oli käsitykseni mukaan olennainen virhe (JO 20), joten se on syytä korjata HS:n lukijoiden iloksi viipymättä. 

Oikaisu on erityisen tärkeä senkin vuoksi, että HS:ssa 26.7. julkaistu Elina Kervisen juttu synnytti lukijoille vallan virheellisen mielikuvan syntyvyyden kehityksestä Ruotsissa.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Lehdet levittävät perätöntä tietoa syntyvyyden viime vuosien kehityksestä Ruotsissa

Helsingin Sanomat julkaisi 26.7. sekä printissään että nettilehdessään toimittaja Elina Kervisen jutun, joka rakensi harhaanjohtavasti mielikuvaa syntyvyyden viime vuosien kasvusta Ruotsissa. Netissä julkaistun HS-jutun voi lukea tästä.

Ilmiselvää virheellistä mielikuvaa synnyttänyt argumentointi oli kuitenkin sen verran epäselvää, että en osannut tehdä Hesarin toimitukselle korjauspyyntöä.

Mutta tänään sekä HS itse että HS:n jutun sytyttämä Karjalainen esittivät länsinaapurin syntyvyyden kehityksestä pääkirjoituksissaan sellaiset perättömät väitteet, joista lähetin lehdille korjauspyynnöt.

Hesari väitti pääkirjoituksessaan, että "syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa". Karjalainen totesi pääkirjoituksessaan syntyvyyden kääntyneen talouslaman aikana laskuun useimmissa läntisen Euroopan maissa ja väitti, että "Ruotsi on poikkeus".

Hesarille ja Karjalaiselle lähetettyjen oikaisypyyntöjen tekstit (HS:n ensimmäisenä) menivät näin:

Hei,

pääkirjoituksessa esitettiin väite, jonka mukaan "syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa”. Ruotsin syntyvyyttä koskeva väite oli perätön, sillä Ruotsissakin syntyvyys on ollut laskusuunnassa jo vuosia.

Ruotsin tilastoviraston (SCB) tietojen mukaan vuonna 2010 yleinen syntyvyysluku oli 12,3, mutta vuonna 2015 enää 11,7. Toinen syntyvyyttä kuvaava mittari, kokonaishedelmällisyys, oli vuonna 2010 Ruotsissa 1,98, mutta vuonna 2015 enää 1,85.

Edellä mainitut syntyvyyttä kuvaavat SCB:n tilastoluvut löytyvät osoitteesta http://www.scb.se/en_/finding-statistics/statistics-by-subject-area/population/population-composition/population-statistics/aktuell-pong/25795/yearly-statistics--the-whole-country/26040/.

Ruotsin syntyvyyttä koskeva virheellinen tieto oli käsitykseni mukaan olennainen virhe (JO 20), joten se on syytä korjata HS:n lukijoiden iloksi viipymättä. 

Oikaisu on erityisen tärkeä senkin vuoksi, että HS:ssa 26.7. julkaistu Elina Kervisen juttu synnytti lukijoille vallan virheellisen mielikuvan syntyvyyden kehityksestä Ruotsissa.

---------

Hei,

pääkirjoituksessa todetaan syntyvyyden kääntyneen talouslaman aikana laskuun useimmissa läntisen Euroopan maissa ja väitetään: ”Ruotsi on poikkeus.” Ruotsia koskeva tieto on virheellinen, sillä syntyvyys on ollut viime vuosina eli talouslaman aikana laskusuunnassa myös siellä.

Ruotsin tilastoviraston (SCB) tietojen mukaan yleinen syntyvyysluku (Crude birth rate, per 1000) vuonna 2010 oli 12,3 ja vuonna 2015 eli viisi vuotta myöhemmin 11,7. Samana aikana kokonaishedelmällisyyskin (Total fertility rate) laski. Vuonna 2010 se oli 1,98, mutta vuonna 2015 enää 1,85.

Käsitykseni mukaan Ruotsin syntyvyyttä koskeva virheellinen tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joten lehden lukijoiden iloksi se on syytä korjata viipymättä.

"Testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen" nro 3

Useiden lehtien toimittajat ovat keväästä 2015 asti uskotelleet lukijoilleen, että Sipilän hallitus tavoitteli ajamallaan yhteiskuntasopimuksella työn tuottavuuden parantamista. On väitetty, että sopimuksen avulla pyrittiin ottamaan peräti "tuottavuusloikka".

Tällaiset väitteet ovat olleet järjestään perättömiä. Kilpailykykysopimukseksi nyttemmin kutsutulla sopimuksella tavoiteltiin alusta asti työn hinnan alentamista eikä työn tuottavuuden parantamista. Työn hintaa alentamalla hallitus halusi parantaa etenkin vientiyritysten kustannuskilpailukykyä.

Perättömät väitteet ovat johtaneet median yleisöä harhaan useallakin tavalla. Ne ovat ensinnäkin antaneet väärän kuvan siitä, mitä yhteiskuntasopimuksella on tavoiteltu. Väitteet ovat johtaneet yleisöä harhaan myös uskottelemalla, että työn tuottavuutta voisi parantaa palkkoja alentamalla.

Väärät väitteet ovat olleet myös omiaan luomaan ihan virheellisen kuvan ammattiyhdistysliikkeen suhtautumisesta työn tuottavuuden parantamiseen.

Ay-liike totta kai karsasti sopimusta, jonka tarkoituksena oli laskea työn hintaa. Kuvaamalla työn hintaa laskevan sopimuksen työn tuottavuuden parantajaksi toimittajat saivat aikaan sen absurdin mielikuvan, että ay-liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista.

21.4.2016 Karjalaisen toimittaja Pekka Puustinen väitti kolumnissaan, että yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosentin parannusta työn tuottavuuteen. Koska lehti ei tätä mielestäni olennaista virhettä suostunut korjaamaan, lähetin hyvän journalistisen tavan rikkomisesta kantelun Julkisen sanan neuvostolle 27.4.2016.

Tämänkin kantelun JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi 30.6.2016, tutkimatta ja tulkitsematta sitä, oliko Karjalainen menetellyt hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei. Ei-julkista karsintapäätöstään hän perusteli tässäkin tapauksessa "teknisesti" eli näin:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."

Karjalaisen menettelyä koskeva kantelu perusteluineen ja lehdelle esitettyine korjauspyyntöineen on kokonaisuudessaan luettavissa tässä postauksessa. Julkaisen kuitenkin samalla toisenkin kantelun, jossa oli kyse aivan samasta teemasta.

Taloussanomat siteerasi 8.3.2016 Ruotsin ex-valtiovarainministeriä Anders Borgia, joka väitti, että "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus". Näin Borg väitti, vaikka yhteiskuntasopimuksessamme ei ollut lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.

Koska Taloussanomat ei suostunut korjaamaan asianmukaisesti tätä pöyristyttävää asiavirhettä, lähetin 29.3.2016 kantelun hyvän journalistisen tavan rikkomisesta Julkisen sanan neuvostolle.

Tämän kantelun siis tein ennen kuin ei-julkista itsesääntelyä ruotiva Kulissien takana -raporttini tuli 23.4.2016 julkiseksi Rapport.fi:n sivuilla vuoden 2015 tiedetoimittajan Jani Kaaron kolumnin yhteydessä.

Kiinnostavaa on se, että tätä tuottavuusteemaa koskenutta kantelua JSN:n puheenjohtaja ei karsinut edellä mainitulla "teknisellä" perusteella.

Elina Grundströmin karsintapäätös on perusteluineen luettavissa tämän postauksen lopusta. Hänen mielestään "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" -väite ei ollut olennainen asiavirhe.

Taloussanomien lukijoiden ja muunkin yleisön kannalta oli valitettavaa, ettei JSN:n puheenjohtaja tehnyt kantelusta julkista päätöstä, vaan kähmi kantelun hengiltä karsinnan kulissien takana. Jännä tulkinta virheen olennaisuudesta olisi ansainnut julkitulon.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Karjalaisen nettilehdessä 21.4.2016 julkaistu toimittaja Pekka Puustisen kolumni ”Loikan pituus selviää vasta osingonjaossa”. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/103242-loikan-pituus-selviaa-vasta-osingonjaossa (tarkistettu 27.4.2016).

Kantelun perusteet

Toimittaja Pekka Puustinen kirjoitti kolumnissaan yhteiskuntasopimuksesta ja väitti: ”Erityisesti viennin vauhdittamiseen tähtäävällä sopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen.”

Väite oli perätön ja sisälsi kaksikin olennaista, korjausta vaativaa asiavirhettä. Puustinen oli ensinnäkin sotkenut keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Sopimuksella ei haettu työnantajakustannuksiin viiden prosenttiyksikön vaan viiden prosentin leikkausta. Toinen olennainen ja vielä paljon vakavampi asiavirhe sisältyi väitteeseen, että sopimuksella haettiin vastaavaa eli viiden prosentin parannusta työn tuottavuuteen.

Yhteiskuntasopimuksella ei ole haettu parannusta työn tuottavuuteen. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen, lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen ja muut sopimuksessa mainitut keinot eivät sitä paitsi ole sellaisia, joilla työn tuottavuutta ylipäätään voi parantaa.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.[1] Puustisen väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.[2]

Edellä esitetyn valossa on selvää, että hallitus ei hakenut eikä olisi voinutkaan hakea etujärjestöjen kanssa neuvotellen ja sopien työn tuottavuuden parantamista. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Puustisen väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Juha Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”[3]

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

Puustisen tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.[4] Jos hallituksen ja järjestöjen neuvotteluissa olisi sovittu jotain työn tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut näkyä jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Kaikki tuottavuuden asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että esimerkiksi palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen ovat keinoja, joilla työn tuottavuutta ei ylipäätään ole mahdollista parantaa.

Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta esimerkiksi korosti tätä asiaa vuonna 2006 julkaistussa kirjoituksessaan: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”[5]

Kantelun kohteena oleva Pekka Puustisen perätön ja lukijoita harhaan johtanut väite oli olennainen asiavirhe (JO 20). Se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mitä yhteiskuntasopimuksen avulla on haettu. Se antoi väärän kuvan myös työn tuottavuuden parantamisen keinoista.

21.4.2016 lähetin Karjalaisen toimitukselle sähköpostitse Puustisen perättömiä väitteitä koskevan korjauspyynnön (sen teksti kopiona kantelun kuittauksen perässä). Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastasi korjauspyyntööni 25.4.2016.

Vastauksessaan Koivumaa kertoi, ettei pidä Puustisen tuottavuusväitettä olennaisena asiavirheenä, joka pitäisi oikaista. Samalla hän tarjosi minulle mahdollisuutta kirjoittaa aiheesta Karjalaisen yleisönosastolle. Prosenteista puhuminen prosenttiyksikköinä oli Koivumaan mielestä virhe, jonka hän lupasi korjata, ja tämä virhe korjattiinkin.

Oikaisu: Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kululeikkausta

        

Karjalainen 25.4.2016: Pekka Puustisen kolumnissa (21.4.) väitettiin virheellisesti, että yhteiskuntasopimuksella tavoiteltaisiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen. Tavoite on viisi prosenttia.

Oikaisun osoite on: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/103554-oikaisu-yhteiskuntasopimuksella-tavoitellaan-viiden-prosentin-kululeikkausta (tarkistettu 27.4.).

Kiitin Pasi Koivumaata ystävällisestä ja asiallisesta vastauksesta sähköpostitse vielä samana päivänä eli 25.4. Korostin työn tuottavuutta koskevan perättömän tiedon olevan niin perustavaa laatua oleva asia, että on syytä testata seuraavaksi, miten Julkisen sanan neuvosto asiaan suhtautuu.

Yleisönosastolle kirjoittamista koskevaan tarjoukseen en tälläkään kertaa tietenkään tarttunut, koska korjausta vaativa perätön väite ei ollut mikään mielipidekysymys vaan korjausta vaativa faktavirhe.

Helsingissä 27.4.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

21. huhtikuuta 2016 13.56

Markku Lehtola

Vastaanottaja: pekka.puustinen@karjalainen.fi

Kopio: toimitus@karjalainen.fi, pasi.koivumaa@karjalainen.fi

"Loikan pituus selviää vasta osingonjaossa” -kolumnin (Karjalaisen nettilehti 21.4.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

väitit kirjoituksessasi, että erityisesti viennin vauhdittamiseen tähtäävällä yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin ”tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen”.

Yhteiskuntasopimuksella on tavoiteltu pelkästään työn hinnan alentamista ja yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamista sitä kautta. Sen sijaan sopimuksella ei ole haettu parannusta työn tuottavuuteen.

Työn hintaa eli palkkoja alentamalla tai työaikaa pidentämällä ei ylipäätään ole mahdollista parantaa työn tuottavuutta. Tästä kaikki tuottavuuden ekspertit ovat hyvin tietoisia ja uskoakseni myös yksimielisiä. 

Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehden artikkelissaan 12.12.2006: 

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”

Työn tuottavuutta parannetaan yrityksissä mm. ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, aiempaa tehokkaampia ja fiksumpia koneita, laitteita ja rakenteita sekä toimintatapoja. Mistään tällaisista asioista ei yhteiskuntasopimuksessa järjestöjen kesken sovittu eikä olisi voitukaan sopia.

Jotta Karjalaisen lukijoille ei jää yhteiskuntasopimuksesta ja työn tuottavuudesta aivan väärää kuvaa, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Samalla on syytä korjata myös tieto, että sopimuksella olisi haettu viiden ”prosenttiyksikön” leikkausta työnantajakustannuksiin. Oikeasti haettiin työnantajakustannuksiin viiden ”prosentin” leikkausta; prosentti ja prosenttiyksikkö ovat eri asioita (ks. Kielikello 2/2006).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

---

[1] Kangasniemi, Mari (2012): Tuottavuuden mittaaminen palvelualoilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, julkaisuja 1/2012, s. 12. (https://www.pam.fi/media/1.-materiaalipankki-tiedostot-nakyvat-julkisessa-materiaalipankissa/tilastot-ja-tutkimukset/tuottavuuden-mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).

[2] Pohjola, Matti (2015): Taloustieteen oppikirja. Sanoma Pro Oy. Helsinki, s. 159–160.

[3] Videotallenne hallituksen 20.8.2015 tiedotustilaisuudesta löytyy valtioneuvoston sivuilta kohdasta Verkkolähetykset ja tallenteet.

[4] Valtiovarainministeriön 1.3.2016 muistio ”Pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista”, s. 7. Muistion osoite netissä on: http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajärjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2de-d2a8-4b6b-b3e9-b41573827b82

[5] Maliranta, Mika: Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille. Tieto & trendit -lehti, 12.12.2006.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto 
Eteläranta 10
00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta 

Kantelun kohde

Taloussanomissa 8.3.2016 julkaistu toimittaja Elina Rannan juttu ”Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’”. Jutun osoite netissä on: http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on- todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12 (tarkistettu 28.3.2016).

Kantelun perusteet

Elina Rannan toimittamassa jutussa siteerattiin Ruotsin entistä valtiovarainministeriä Anders Borgia. Tämä väitti, että ”yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus”.

Arvovaltaisen asiantuntijan väite oli perätön ja johti lukijoita pahoin harhaan. Perätön väite oli olennainen asiavirhe, ja siksi Taloussanomien tuli korjata virhe viipymättä Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla (JO 20).

Suomalaisille päättäjille talouspoliittisia neuvoja aiemminkin jaellut Borg oli sekoittanut asioita pahemman kerran. Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa yhteiskuntasopimuksessa ei nimittäin ole ollut eikä ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.

Yhteiskuntasopimuksessa on ollut kysymys pelkästään työn hinnan alentamisesta. Siitä hallitus ja järjestöt voivat tietysti sopia, mutta tuottavuuden parantamista jopa 15 prosentilla ei sen sijaan ole mahdollista saada aikaan minkäänlaisella järjestöjen välisellä tai hallituksen ja järjestöjen välisellä sopimuksella.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.1 Borgin väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.2

Edellä esitetyn valossa on ilmiselvää, että millään hallituksen ja etujärjestöjen sopimuksella ei ole mahdollista sopia työn tuottavuuden parantamisesta. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Borgin väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”3

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

Borgin tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.4 Jos kilpailukykysopimuksessa olisi sovittu jotain tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut kaiketi näkyä jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Kantelun kohteena oleva Borgin perätön väite oli olennainen asiavirhe muun muassa siksi, että se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mistä yhteiskuntasopimuksessa on ollut ja on kysymys. Viittaan virheen olennaisuuden perusteluna myös 10.3.2016 korjauspyyntööni, jonka teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.

Korjauspyynnössäni totesin, että Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay-liike vastustaisi tuottavuuden parantamista, vaikka sen jäsenten elintason nousu on perustunut ja perustuu vastakin työn tuottavuuden kasvuun.

Toimittaja Elina Ranta reagoi korjauspyyntöön puhelimitse, ja pian pitkähkön puhelinkeskustelun jälkeen lehti julkaisi tällaisen oikaisun:

”Oikaisu: 14.3. kello 11. Täsmennetty Borgin suoraa ensimmäistä sitaattia lisäämällä sen perään yksi kappale tuottavuustavoitteista.”

Borgin ensimmäisen sitaatin perään lisätty kappale puolestaan oli tällainen:

”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”

”Muuta tuottavuuden kasvua” -ilmaisullaan Taloussanomat tuli uskotelleeksi lukijoille, että myös yhteiskuntasopimuksella ja palkkaratkaisuilla tavoitellaan tuottavuuden kasvua eikä vain yritysten
omilla toimilla. Yhteiskuntasopimuksessa sovituilla toimilla ja maltillisilla palkkaratkaisuilla ei kuitenkaan voida parantaa eikä ole tarkoituskaan parantaa tuottavuutta.

Niinpä Anders Borgin perätön väite ja olennainen virhe ei tosiasiassa tullut lainkaan korjatuksi. Jättämällä olennaisen asiavirheen faktisesti oikaisematta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 29.3.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ
10. maaliskuuta 2016 15.34
Markku Lehtola
Vastaanottaja: elina.ranta@sanoma.fi
Kopio: taloussanomat@sanoma.fi, tapio.sadeoja@iltasanomat.fi
"Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’ -jutun (8.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,
jutussasi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg väitti: ”Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus.” Väite oli perätön ja lukijoita pahoin harhaan johtavana olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata (JO 20).

Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa sopimuksessa ei ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta. Varsin hyvin tämä tosiasia käy ilmi esimerkiksi VM:n 1.3.2016 muistiossa, jossa esitettiin pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista mm. talouden kehitykseen vuosina 2017–20121. Muistio on julkaistu VM:n sivuilla.

Muistion liitteessä 2 todettiin: ”Laskelmien lähtökohtana on se, että koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa.”

Superministeriö siis arvioi, ettei kilpailukykysopimus vaikuta sitä eikä tätä tuottavuuteen. Kyseinen sopimus onkin pelkkä työn hintaa alentava sopimus, joka työn hinnan alentamisen avulla laskisi yritysten yksikkötyökustannuksia ja parantaisi niiden kustannuskilpailukykyä.

Kaikki tuottavuusekspertit tietävät, ettei työn tuottavuutta ylipäätään ole mahdollista parantaa palkkoja alentamalla eikä myöskään työtuntien määrää lisäämällä. Etlan asiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta osuvasti jo 12.12.2006 Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä.

Juuri siksi, että nyt puheena olevassa sopimuksessa on kyse työn hinnan alentamisesta, ay- järjestöjen on niin vaikea hyväksyä sopimusta. Jos sopimuksessa sitä vastoin olisi kyse

tuottavuuden parantamisesta, palkansaajajärjestöillä ei olisi mitään syytä vastustaa sopimusta ja sanoutua siitä irti.

Ay-liike on ainakin jo 1950-luvulta asti ollut hyvin tietoinen siitä, että palkankorotusten ”jakovara” syntyy nimenomaan työn tuottavuuden kasvusta. Se on hyvin perillä siitäkin, että suomalaisten elintason huikea kasvuvauhti 1900-luvun alusta näihin asti on perustunut juuri työn tuottavuuden kasvuun.

Anders Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay- liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista, johon liikkeen jäsenistön elintason nousu kuitenkin perustuu. Tämän absurdin mielikuvan torjumiseksi korjaus on enemmän kuin tarpeen.

Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com
"""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""" 
1"Kangasniemi,"Mari"(2012):"Tuottavuuden"mittaaminen"palvelualoilla."Palvelualojen"ammattiliitto" PAM"ry,"julkaisuja"1/2012,"s."12."(https://www.pam.fi/media/1.EmateriaalipankkiEtiedostotE nakyvatEjulkisessaEmateriaalipankissa/tilastotEjaEtutkimukset/tuottavuudenE mittaaminen_pam_pt_lr.pdf)."" 
2"Pohjola,"Matti"(2015):"Taloustieteen"oppikirja."Sanoma"Pro"Oy."Helsinki,"s."159–160." 3"Videotallenne"hallituksen"20.8.2015"tiedotustilaisuudesta"löytyy"valtioneuvoston"sivuilta" kohdasta"Verkkolähetykset"ja"tallenteet." 4"Valtiovarainministeriön"1.3.2016"muistio"”PikaEarvio"kilpailukykysopimuksen"vaikutuksista”,"s."7." Muistion"osoite"netissä"on:" http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajä rjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2deEd2a8E4b6bEb3e9E b41573827b82""

Elina Grundströmin karsintapäätös 28.4.2016:

169.                          6169/SL/16                                    Lehtola/Taloussanomat

29.3.2016 14:43

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

                                

Kantelu kohdistuu Taloussanomien verkkopalvelussaan 8.3.2016 julkaisemasta jutusta ”Borg suomii pessimismiä: "Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää" irrotettuun lauseeseen, joka perustuu ruotsalaisen Anders Borgin haastatteluun.

Kantelu kohdistuu seuraavaan Anders Borgin haastattelusta irrotettuun sitaattiin.

”- Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus. Ongelma on siinä, että jos teette lyhyen aikavälin työvoimakulujen alennuksia ilman pitkän aikavälin tuottavuuden nostoa, se tuottaa vain tilapäistä helpotusta, Borg sanoi elinkeinoelämän johtajille suunnatussa Ernst & Youngin ja Ilmarisen seminaarissa Helsingissä.”

                                

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on-todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12

Kantelijan mukaan Anders Borgin väite "Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" on perätön, koska kantelijan mukaan hallitus ei voi vaikuttaa tuottavuuden kasvuun toimenpiteillään.

Jutussa ei alun perinkään väitetty näin vaan Borg nimenomaan arvostelee yhteiskuntasopimuskeskustelua. Kantelija on irrottanut haastattelussa esitetyn lauseen asiayhteydestään. Haastateltava ei väitä, että yhteiskuntasopimuksella voitaisiin parantaa tuottavuutta.

Lisäksi lehti lisäsi kantelijan korjauspyynnön jälkeen juttuun seuraavan selventävän kappaleen Borgin sitaatin jälkeen:”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”

Kantelijan mukaan lisätty kappale ei korjannut olennaista asiavirhettä.

Jutussa ei kuitenkaan alun perinkään ollut olennaista asiavirhettä ja ulkomaalaisen asiantuntijan sitaatissa mahdollisesti ollutta epätarkkuutta on myöhemmin tarkennettu. 

Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.