IL-TV levitti virheellistä tietoa törkeiden rikosten ilmoittamisesta ja ilmoittamatta jättämisestä

24.5.2017 toimittaja Susanne Päivärinnan jututettavana oli vanhoillislestadiolaisesta uskonnollisesta liikkeestä potkittu pappi, teologian tohtori Johannes Alaranta.

Karmeita rikoksia vanhalestadiolainen liike peittää Alarannan mukaan maallikkoripin opin avulla. Tämä oppi vaikeuttaa hänen mielestään puuttumista vakaviin rikoksiin.

Lestadiolaisen liikkeen opetus rippisalaisuudesta – anteeksi annetusta synnistä ei saa puhua – on "monin paikoin" yksinkertaisesti Suomen lain vastainen, Alaranta väitti. Tässä kohtaa hän sanoi:

"Silloin kun on kyse lapseen kohdistuvasta rikoksesta, joka on riski, että se uusiutuu, niin on sekä rikoslain että lastensuojelulain mukaan velvollisuus ilmoittaa siitä viranomaisille, käytännössä siis poliisille. Ja tää oppi osittain estää edelleenkin sen."

Vanhalestadiolaisessa liikkeessä peitettyinä vakavina rikoksina Alaranta mainitsi raiskauksen ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Ja näin haastattelu jatkui:

Susanne Päivärinta:

"Sehän on myös vakava rikos, jos ei ilmoita, jos tietää tällaisesta tapauksesta."

Johannes Alaranta:

"Kyllä. Vakavan rikoksen ilmoittamatta jättäminen on ihan lain mukaan rikos."

Mitä sanovat lait?

Mitään IL-TV:ssä uskoteltua yleistä, kaikkia ihmisiä koskevaa velvollisuutta ilmoittaa tehdyistä törkeistä rikoksista poliisille ei ole olemassa. Yleistä, laajaa ilmiantovelvollisuutta ei ole pidetty meikäläiseen oikeusjärjestykseen soveltuvana.

Rikoslain 15. luvun 10. pykälä "Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen" ei tarkoitakaan, että meidät olisi rangaistuksen uhalla velvoitettu ilmoittamaan poliisille tietoomme tulleesta törkeästä rikoksesta.

Lakipykälän ajatus ja konstruktio on vallan toisenlainen: tarkoituksena on estää hankkeilla ja vielä estettävissä olevia laissa mainittuja törkeitä rikoksia tapahtumasta.

Lain esitöistä (HE 6/1997, yksityiskohtaiset perustelut, s. 41–44) käy hyvin ilmi, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut "hankkeilla" olemisella.

Pelkkä tieto toisen henkilön "yleisestä valmiudesta" laissa mainitun törkeän rikoksen tekemiseen ei aiheuta ilmiantovelvollisuutta. Sitä ei aiheuta myöskään pelkkä toiseen henkilöön kohdistuva epäily.

Lastensuojelulain 25. pykälän ilmoitusvelvollisuus puolestaan on rajoitettu koskemaan ainoastaan pykälässä mainittuja henkilöitä.

Vain laissa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu rikoslaissa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko.

IL-TV:n "täsmennys"

Aamulla 26.5. pyysin Iltalehteä korjaamaan IL-TV:n virheelliset, katsojia pahoin harhaan johtaneet väitteet rikoslaista ja lastensuojelulaista.

Pyynnön yhtenä taustana oli ajatus siitä, että perätön tieto yleisestä ilmoitusvelvollisuudesta saattoi yllyttää katsojia tuhoisia seurauksia saaviin ilmiantoihin, joita edellä mainitut lait eivät oikeuta.

Yhteydenottoni ja siihen liittyneet puhelimitse ja sähköpostitse käydyt keskustelut tuottivat tulosta sen verran, että Iltalehti julkaisi IL-TV:n ohjelmatiedon yhteydessä tällaisen "täsmennyksen":

Lastensuojelulakia koskeva asiavirhe tuli mielestäni riittävästi korjatuksi tällä tekstillä. Rikoslakia koskeva paha virhe sitä vastoin ei tosiasiassa tullut korjatuksi ollenkaan.

Perätön tieto rikoslain säätämästä ilmoitusvelvollisuudesta ei koskenut lainkaan ilmoitusvelvollisten rajaamista.

Katsojille oli IL-TV:ssä esitelty väärin ilmoitusvelvollisuuden koko ajatus, ja väärä käsitys katsojille jäi valitettavasti "täsmennyksen" jälkeenkin.

Erityisen hämmentävää tapauksessa oli se, että luikuria ilmoittamisvelvollisuudesta lasketteli IL-TV:ssä juuri Johannes Alaranta.

Hän nimittäin toimi sihteerinä Kirkkohallituksen 11.12.2008 asettamassa työryhmässä, joka päivitti vuonna 2002 julkaistun "Kirkon työntekijän vaitiolovelvollisuus" -kirjan tiedot ajan tasalle.

20.1.2011 päivätyssä työryhmän julkaisussa "Aika puhua – aika vaieta" käsiteltiin muun muassa rikoslain 15. luvun 10. pykälän ja lastensuojelulain 25. pykälän sisältöjä. Alarannan täytyi siten tuntea kyseisten pykälien määräykset viimeistä piirtoa myöten.

"Kansalla on ehkä vähän moraali löystynyt vuosien saatossa"

Tuleva oikeusministeri Antti Häkkänen (Kok.) otti IL-TV:n Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa 3.5. täräkästi kantaa tuoreeseen kansalaisaloitteeseen rattijuoppojen rangaistusten koventamiseksi.

Tähän tapaan Iltalehti uutisoi tulevan oikeusministerin tiukasta, lehdelle tietty hyvinkin mieluisasta kannanotosta:

Kiinnostavinta tulevan oikeusministerin tiukassa ulostulossa oli se, että hän arvioi kansan moraalin löystyneen ehkä vähän "vuosien saatossa".

Kiinnostavinta tämä oli sen vuoksi, että rattijuoppojen osuus liikennevirrassa on vuosittain tehtyjen valtakunnallisten ratsiatutkimusten mukaan pienentynyt vuosien saatossa. Yhä harvempi autoilija siis on lähtenyt seilaamaan liikennevirtaan päihtyneenä.

Alla olevan asetelman prosenttiosuudet ovat kyseisten ajanjaksojen vuosittaisia keskiarvoja. Olen laskenut ne Poliisihallituksen 15.2.2017 julkaisemista valtakunnallisten ratsioiden tilastoluvuista.

Rattijuoppojen osuus:

1988–1995    0,215 %

1996–2005    0,175 %

2007–2016    0,136 %

Kansanedustaja Antti Häkkänen (Kok.)

Kuva: Eduskunta

Todellinen rattijuopumusrikollisuus siis on selvästi vähentynyt vuosien saatossa. Vuosista 1988–1995 vuosiin 2007–2016 vähennystä oli lähes 40 %. Meillä päin tätä jopa dramaattista muutosta ei tulkita osoitukseksi kansan löystyneestä moraalista.

Entä sitten Tilastokeskuksen luvut poliisin tietoon tulleesta rattijuopumuksesta, tukisivatko ne ehkä tulevan ministerin arviota kansan löystyneestä moraalista?

Vuonna 2003 poliisin tietoon tuli 10 087 rattijuopumusta ja 14 517 törkeää rattijuopumusta. Vuonna 2016 poliisin tietoon tuli 10 023 rattijuopumusta ja 7 285 törkeää rattijuopumusta.

Poliisin puhallutuksissa kiinni jääneiden, törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden määrä siis oli reilussa vuosikymmenessä pudonnut tasan puoleen.

No, nämäkään tilastoluvut eivät näytä tukevan tulevan ministerin moraaliarviota. Mutta on syytä varoittaa näistä luvuista: ne kertovat ennen kaikkea rattijuopumuksen viranomaiskontrollista.

Tulevaa oikeusministeriä haastatellut Ylen ex-toimittaja Susanne Päivärinta nielaisi arvion kansan löystyneestä moraalista karvoineen päivineen. Itsesensuuri kai oli ajanut lähdekritiikin tipo tiehensä.

Lähetin Susanne Päivärinnalle totta kai reklamaation, jossa esitin ihmetykseni siitä, ettei hän pyytänyt tulevaa oikeusministeriä lainkaan perustelemaan erikoista väitettään kansan löystyneestä moraalista. 

Katsojille haastattelu synnytti taatusti sen kuvan, että rattijuoppous on lisääntynyt ja että se on entistä törkeämpää. En usko, että Sensuroimaton Päivärinta, Iltalehden toimitus tai tuleva oikeusministeri ovat kiinnostuneita korjaamaan synnytetyn virheellisen kuvan.