Kasvua naisten työllisyysastetta nostamalla?

OECD julkaisi 14.5.2018 tutkimuksen siitä, miten sukupuolten tasa-arvo Pohjoismaissa on edistänyt talouskasvua. "Is the Last Mile the Longest?" -tutkimuksen voi lukea tästä.

Tutkimus on noussut lehtien pääkirjoitustoimittajien aiheeksi ainakin jo Keskisuomalaisessa ja Helsingin Sanomissa. KSML:n kirjoituksen voi lukea tästä ja HS:n kirjoituksen tästä.

Helsingin Sanomat korosti tutkimusta ruotiessaan, että Suomen taloutta puskivat vuosikymmenien ajan eteenpäin "sekä työpanoksen että tuottavuuden kasvu".

"Nämä tekijät yhdessä saivat suomalaisten elintason harppaamaan nykytasolle", HS:n kirjoittaja tiesi:

"Työmarkkinoille tuli enemmän väkeä kuin sieltä poistui. Samaan aikaan osaaminen parani, tekniikka kehittyi, työjako lisääntyi ja organisaatiot paransivat toimintaansa, jolloin tuottavuus koheni."

OECD:n tutkimuksessakin todettu naisten työllisyysasteen kasvu on toki totta. Totta sen sijaan ei ole se, että työpanos olisi vuosikymmenien ajan kasvanut.

Suomalaisten elintaso eli bkt/asukas ei tästä syystä olekaan voinut "harpata nykytasolle" työpanoksen kasvun ansiosta.

Tämä näkyy myös hyvin selvästi alla olevasta asetelmasta. Sen luvut ovat peräisin Tilastokeskuksen Kansantalouden tilinpidosta.

Asetelman luvut kertovat, että vuodesta 1965 vuoteen 2016 suomalaisten elintaso kolminkertaistui, vaikka tehtyjen työtuntien määrä kansantaloudessa samaan aikaan väheni kymmenisen prosenttia.

Elintason on siten täytynyt harpata puolessa vuosisadassa nykytasolle pelkästään työn tuottavuuden kasvun ansiosta. Mistään muusta elintason huima nousu ei ole voinut syntyä.

Tehtyä työtuntia kohti kansantaloudessa saadaan nyt aikaan arvonlisää – juuri HS:n kirjoittajan mainitsemin konstein – hurjan paljon enemmän kuin vielä 1960-luvun puolivälissä.

Mitä HS:n pääkirjoituksen laatijalta on jäänyt huomaamatta, kun hän esittää työllisyysasteen nousun työpanoksen kasvuna? Aivan ilmeisesti hän ei ole huomannut ainakaan työajan roimaa lyhenemistä.

Meillä siirryttiin vuosina 1966–1971 asteittain kuusipäiväisestä viisipäiväiseen työviikkoon eli 48 tunnista per viikko 40 tuntiin per viikko. Vuonna 2016 viikkotyöaika oli enää keskimäärin 35,3 tuntia.

Tehtyjen työtuntien määrä työllistä kohti väheni puolessa vuosisadassa 2075:stä 1635:een eli reilun viidenneksen verran.

Pelkään pahoin, että tämä työajan lyhenemisen vaikutus jää huomaamatta muiltakin journalisteilta.

Sen seurauksena laajemmallekin yleisölle tarjottaneen lähiaikoina harhaan johtavaa kuvaa työn määrän ja talouskasvun yhteydestä. Kannattaa olla varuillaan.

4. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 4

VIRHE

12.8.2014 Helsingin Sanomat julkaisi Annamari Sipilän jutun "Britannian talouskasvu ei näy työntekijän lompakossa".  HS:n taloussivujen pääjutussa, jonka voi lukea tästä, lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja esitti Britannian talouskasvuun liittyen tällaisen väitteen: "Työllisyysaste on jo peräti neljä prosenttia korkeampi kuin finanssikriisin iskiessä Eurooppaan 2008."

KOMMENTTI

Elokuussa 2014 Britannian tilastovirasto (Office for National Statistics) julkaisi 16–64-vuotiaita koskevat työllisyysluvut. Ne kuvasivat saman vuoden huhti–kesäkuun tilannetta.  Työllisten osuus työllisten, työttömien ja työvoimaan kuulumattomien yhteenlasketusta määrästä oli vuoden 2014 huhti–kesäkuussa 73,0 %.  Vuoden 2008 vastaava työllisyysaste oli ollut 74,8 %. Vastoin HS:n väitettä työllisyysaste oli vuonna 2014 siis yhä 1,8 prosenttiyksikköä alempi kuin vuonna 2008. Asiavirhe oli minusta totta kai olennainen ja oikaisua vaativa. Koska Helsingin Sanomat ei suostunut korjaamaan virhettä, tein kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Sen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti ottaa kantelun neuvostossa käsiteltäväksi, ja 10.12.2014 JSN teki kantelusta langettavan päätöksen (5570/SL/14). Sen voi lukea ja se kannattaakin lukea tästä. Jännää tapauksessa on "Me korjataan pienimmätkin virheet" -julistuksen kontekstissa se, että vastauksessaan JSN:lle Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi myönsi työllisyysastetta koskevan tiedon olleen virheellinen. Hänen mielestään virheellinen tieto ei kuitenkaan ollut – "asiayhteys ja jutun pääsisältö huomioiden" – Journalistin ohjeissa tarkoitettu olennainen asiavirhe. Prosentin ja prosenttiyksikön käsitteiden sekoittumista Sipilän väitteessä Niemi puolusti viittaamalla JSN:n aiempaan päätökseen, jossa käsitteiden sekoittumista ei ollut pidetty olennaisena asiavirheenä. Kiinnostavaa on lopulta sekin, miten Helsingin Sanomat on toiminut saatuaan 2014 joulukuussa JSN:ltä huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Huomautukseen johtaneen jutun nettiversiossa Britannian työllisyydestä lukee edelleenkin (12.5.2018) näin: "Työllisyysaste on jo peräti neljä prosenttia korkeampi kuin finanssikriisin iskiessä Eurooppaan 2008." JSN:n olennaiseksi arvioima asiavirhe on siis nettijutussa yhä oikaisematta, eikä jutun yhteydessä ole mitään tietoa JSN:n langettavasta päätöksestä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 17.12.2014:

"Irakilaisperheen Syyriasta Suomeen tuoma lintu oli satakieli, ei mustarastas, kuten maanantaina 15. joulukuuta sivulla A 13 kerrottiin."

15. joulukuuta julkaistussa jutussa oli kerrottu irakilaisesta Al-Lamin perheestä, johon toimittaja oli tutustunut Damaskoksessa marraskuussa 2010. Perheen elämä oli silloin yhtä odottamista, vailla kansalaisoikeuksia.

"Perheen ainoa onnentuoja oli pieni lintu, mustarastas nimeltä Zuki. Se oli lentänyt Damaskoksessa sisälle asuntoon kuin viesti kotoa Bagdadista", toimittaja Kristiina Markkanen kirjoitti koskettavasti. 

Kun perhe sitten sai kiintiöpakolaispaikat Suomesta ja muutti Lempäälään kesällä 2011, "Zuki oli piilotettu matkatavaroihin", HS:n toimittaja tiesi kertoa.

Perätöntä tietoa Britannian työllisyydestä ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.