HS-gallup: "Enemmistö vastustaa 

'aktiivimalli kakkosta'"

Helsingin Sanomat julkaisi lauantaina 30.6.2018 näyttävän jutun teettämästään gallupista, joka osoittaa, että enemmistö suomalaisista vastustaa "aktiivimalli kakkosta".

Teemu Muhosen jutun mukaan "hallituksen esitystä kannattaa joka kolmas suomalainen" (30 %), "enemmistö vastustaa" (61 %).

Koko lailla erikoista on se, että Hesari tivasi 15–74-vuotiailta suomalaisilta kantaa "aktiivimalli kakkoseen" jo ennen kuin vastaajien oli mahdollista tietää hallituksen esityksen yksityiskohdista.

Muhosen jutun Fakta-lodjusta käy ilmi, että HS-gallupin haastattelut tehtiin 20.–27.6.2018. Jos HS:n tämän päivän jutun tiedot pitävät kutinsa, "aktiivimalli kakkonen" esiteltiin vastaajille tästä taulukosta ilmenevällä tavalla:

Vastaajat siis ottivat kantaa tällaiseen "aktiivimalli kakkoseen": "Työttömän pitäisi hakea vähintään neljää työpaikkaa kuukaudessa. Jos näin ei tee, työttömyysturvan maksu katkaistaisiin varoituksen jälkeen."

Torstaina 28.6.2018 eli päivä sen jälkeen, kun Kantar-TNS oli lakannut tekemästä HS-gallupin haastatteluja, Hesari julkaisi nettilehdessään tällaisen uutisen:

Tästä uutisesta HS-gallupin vastaajat ja muut Hesarin "vastuullisen journalismin" uhrit saivat tietää, ettei velvoite neljästä työnhausta kuussa koskenutkaan kaikkia työttömiä. Vastaajille juuri sitä oli kuitenkin uskoteltu.

"Joissain tapauksissa velvoite voi olla neljää pienempi", Teemu Muhonen kertoi uutisessaan. Siitä kävi ilmi, että työministeri Jari Lindström (sin.) oli aamulla 28.6. esitellyt hallituksen esityksen luonnosta medialle.

Ministeriön sivuilla julkaistuista "omatoimisen työnhaun" mallia koskevista kysymyksistä ja vastauksista käy ilmi muun muassa, miten montaa työmahdollisuutta työttömän tulisi hakea:

"Haettavien työmahdollisuuksien määrä määriteltäisiin työllistymissuunnitelmassa. Työnhakijalta, joka voi hakea töitä itsenäisesti ja jolla on hyvät mahdollisuudet saada työtä, edellytettäisiin neljän työmahdollisuuden hakemista kuukauden aikana.

Jos työtön tarvitsee työnhakuunsa ja työllistymiseensä tukea, haettavien työmahdollisuuksien määrä ja palvelut sovitettaisiin hänen tilanteeseensa. Haettavien työmahdollisuuksien määrä olisi matalampi tai hakua ei edellytettäisi lainkaan."

Herra paratkoon, "aktiivimalli kakkonenhan" ei ollut läheskään niin yksioikoinen, kuin gallupin vastaajille oli uskoteltu.

Neljän työpaikan hakemista kuussa vaadittaisiinkin vain niiltä työttömiltä, jotka voivat hakea töitä itsenäisesti ja joilla on hyvät saumat työllistyä.

HS-gallupin kysymys kuvasi hallituksen esitystä niin falskisti, että sen perusteella on mahdotonta tietää, kuinka monet kannattavat ja vastustavat hallituksen kaavailemaa "aktiivimalli kakkosta".

Kuinka monia vaatimus neljän työpaikan hausta kuussa koskisi?

Yritin vähän tutkailla, kuinka pahoin HS-gallupin kysymys johti vastaajia harhaan, eli kuinka monia työttömiä vaatimus neljän työpaikan hausta kuussa koskisi. Vaikeasti työllistyviä vaatimus ei TEM:n edellä mainitun vastauksen mukaan näyttäisi koskevan.

Vaikeasti työllistyviä ovat ensinnäkin pitkäaikaistyöttömät. Vaikeasti työllistyviin kuuluvat myös ne, jotka joutuvat toistuvasti työttömiksi, jäävät palvelujen jälkeen työttömiksi ja jotka pyörivät toistuvasti erilaisissa työvoimahallinnon palveluissa.

TEM:n vuoden 2018 tulostavoitteen mukaan vaikeasti työllistyvien määrä pitäisi saada laskemaan alle 186 550:n. Tammi–toukokuun aikana työttömiä työnhakijoita oli TEM:n tilaston mukaan kuukausittain keskimäärin noin 264 500.

Näin ajatellen ja laskien siis suurin piirtein kahta kolmasosaa työttömistä HS-gallupin kysymyksen tieto vähintään neljän työpaikan hausta kuussa ei koskisi.

HS-gallupin huti näyttäisi siten olleen niin paha, että moiselle kyselylle ei ehkä kannattaisi antaa sentinkään arvoa. Sen sijaan tulisi esittää kriittisiä kysymyksiä siitä, mitä tarkoitusta varten HS moisia "kyselyjä" teettää.

"Saako" Hesari, kun hehkuttaa orgasmikyselyä?

"Miksi ihmeessä orgasmeista ei ole koskaan tehty yhtä laajaa kyselyä kuin HS teki?", kysyy HS:n politiikan ja talouden toimittaja Teemu Luukka 29.6.2018 kolumnissaan.

HS:n netissä julkaistun "Padot murtuvat, orgasmi mainittu" -kolumnin voi lukea tästä. Kolumni julkaistiin tänään näyttävästi myös Hesarin printtilehdessä, peräti sen pääkirjoitussivulla.

Luukka viittaa 21.6. eli reilu viikko sitten julkaistuun Anna-Stina Nykäsen "Iso O" -juttuun ja korostaa, että orgasmikyselyyn vastasi jopa 8 500 HS:n lukijaa. Vastanneista noin 7 000 oli naisia. "Iso O" -jutun voi lukea tästä.

Vastaajia HS:n "suuressa" orgasmikyselyssä siis oli tosi paljon. Luukka muistuttaa lukijoita siitä, että seksitutkimuksiin syvällisesti perehtynyt Väestöliiton tutkija Osmo Kontula on kuvaillut aineistoa "täysin ainutlaatuiseksi maailmassa".

"Kysely on poikkeuksellinen ja antaa tutkijoille valtavan aineiston, mutta mielenkiintoista on myös se, miksi vastaavaa kyselyä ei tosiaan ole läheskään tässä mittakaavassa tehty aikaisemmin", Luukka hehkuttaa edelleen HS:n kyselyn ainutlaatuisuutta.

Minusta on luvalla sanoen hiukan outoa, että HS:n politiikan ja talouden toimittaja ylistää lehtensä tekemää orgasmikyselyä estoitta jopa pääkirjoitussivulla. Mitä tarkoitusta varten hän niin tekee?

Hehkutus kiinnostaa uteliasta ja kriittistä lukijaa ja houkuttaa kysymään, mikä moinen "suuri" orgasmikysely oikein oli.

HS:n "suuri" orgasmikysely

Sunnuntaina 17. syyskuuta 2017 Helsingin Sanomat herätteli nuutuneita, orgasmin puutteessa riutuvia lukijaparkojaan paraatisivun uteliaisuutta synnyttävällä kysymyksellä:

Aukeaman mittainen "Mistä johtuu naisten orgasmivaje?" -juttu ei taatusti jäänyt yhdeltäkään lukijalta näkemättä.

Anna-Stina Nykäsen jutusta suorastaan laukesi silmille kysymys, miksi tasa-arvo ei Suomessa ulotu orgasmiin asti. Ovatko feministit nukkuneet vai muuten vain surkeasti epäonnistuneet?

Tutkimusprofessori Osmo Kontula paljasti orgasmiepätasa-arvon traagiset luvut: miehistä 90 prosenttia saa useimmiten yhdynnässä orgasmin, naisista vain puolet.

Miksi kehitys ei ole tässä asiassa edennyt? Toimittaja kertoi tutkijoiden olevan ymmällään. Asia askarrutti alan ammattilaisia eri puolilla maailmaa.

"HS:n lukijoilta toivotaan nyt apua tämän asian ymmärtämiseksi. Mistä oikein on kysymys, sitä selvitetään monipuolisella kyselyllä, joka löytyy HS:n verkkosivuilta", Nykänen valisti jännän kysymyksen sytyttämiä lukijoita.

Anna-Stina Nykänen arveli kyselyä pohjustavassa jutussaan, josko orgasmiepätasa-arvossa onkin kyse biologisesta erosta, jota ei voi muuttaa. Tätä selitystä oli hänestä kuitenkin nykyaikana vaikea niellä:

"Ehkä naiset vain yhä keskittyvät yhdynnässä enemmän miehen orgasmiin kuin omaansa. Tätä asiaa ei ole seksitutkimuksissa aiemmin kysytty, Kontula kertoo. Nyt halutaan kuulla sekin."

Kyselylomake näyttää olleen kaikille HS:n nettisivuilla surffanneille tyrkyllä 29.9.2017 asti, jolloin lehti kiitti kaikkia vastaajia.

Lomaketta en löydä HS:n sivuilta. Siksi en tiedä, mitä vastaajiksi hakeutuneilta oli tarkasti ottaen kysytty ja miten oli tarkasti ottaen kysytty.

Joka tapauksessa Hesari sai potentiaalisia vastaajia vakuuttavasti opastettuaan kuulla sen, minkä halusikin kuulla. "Iso O" -jutun ingressi kertoi orgasmikyselyn tästä tuloksesta näin:

"Miksi naiset saavat vähemmän orgasmeja kuin miehet? Yksi syy on ylitse muiden: naisten on vaikea keskittyä seksiin."

SLOP

Edellä kerrotusta käy ilmi, että ketkä hyvänsä saattoivat täyttää HS:n nettiin tyrkätyn lomakkeen ja vastata anonyymisti orgasmikyselyyn. Vastaajia ei siis valittu kyselyyn satunnaisotannan avulla.

Surveyn ammattilaisten kielessä tällaisia kyselyjä kutsutaan ilmaisulla "self-selected opinion polls" eli "SLOP surveys". "Slop" tarkoittaa muun muassa sianruokaa ja kuvaa siksikin osuvasti moisten kyselyjen laatua.

"Margin of sampling error cannot be estimated for a SLOP poll, no matter how large", muistuttaa surveyn ammattilaisten amerikkalainen yhdistys AAPOR sivujensa "Bad Samples" -kirjoituksessa.

American Association for Public Opinion Research eli AAPOR varoittaa siitä, että SLOP-kyselyt tuottavat usein virheellisiä tuloksia:

"Respondents who volunteer to participate in such surveys tend to be more extreme or otherwise very different in their views than those who do not. In no way can they be said to be representative of the population, so the survey results cannot be used to say anything useful about a target population."

Koska HS:n orgasmikysely oli pelkkä sianruokakysely, sen tuloksia ei lukijoita petkuttamatta voi yleistää koskemaan kyselyn kohdeväestöä eli esimerkiksi suomalaisia naisia. Ei niin millään todennäköisyydellä.

Orgasmikyselyn asiayhteyteen kaiketi passelilla sanalla ilmaisten vastaajiksi saattoivat hakeutua muita suomalaisia naisia keskimäärin kiimaisemmat nartut. Mutta ei HS tästä kyselyn tulosten luotettavuuden ongelmasta piitannut.

Kuvakaappaus HS:n 21.6.2018 "Iso O" -jutun videosta

Toimittaja Anna-Stina Nykänen julisti kyselyn tuloksia esittelevän 21.6. jutun videossa, että "suomalaisista naisista yli 40 % saa orgasmin helposti".

Näin HS:n kokenut toimittaja ilman vähäisintäkään varausta julisti, vaikka kyselyn metodi ei moista julistusta oikeuttanut, vaan oli jopa tyrmistyttävälle manipulaatiolle altis.

"These surveys also invite manipulation, as a number of news organizations have learned to their dismay", AAPOR muistuttaa "Bad Samples" -kirjoituksessaan.

"Kyse on myös luottamuksesta"

Toimittaja Teemu Luukka totesi tämän päivän Merkintöjä-kirjoituksessaan, että kyse on myös luottamuksesta: "HS:n lukijat luottivat, ettei heidän nimeään mainita."

Luottamus on tietty lukijoihin vetoava asia, mutta toteamus kyllä koko lailla erikoinen. Lehtihän oli kertonut orgasmikyselyn potentiaalisille vastaajille, että "vastaajan nimeä ei kysytä".

Jos vastaajan nimeä ei edes kysytä, niin osoittaako vastaaja vastatessaan muka jotain erityistä luottamusta siihen, ettei lehti mainitse hänen nimeään?

Lehden lukijoiden kannalta HS:n orgasmikyselyssä toki oli kyse luottamuksesta, mutta vähän toisella tavalla.

Helsingin Sanomien viulut maksavilla lukijoilla tulisi olla oikeus luottaa siihen, ettei lehti syötä heille sianruokakyselyjen moskaa.

Tämän luottamuksen HS petti pahemman kerran, kun jätti kertomatta, että orgasmikysely oli vain SLOP, jonka tuloksia ei voi ollenkaan yleistää koskemaan suomalaisia naisia.

Luultavasti Hesarin kuitenkin kannattaa huiputtaa lukijoitaan orgasmikyselyn vastauksiin perustuvilla kiihottavilla ja taatusti myyvillä jutuilla, joita lähiaikoina saanemme lukea.

Ne tuottanevat hyvin sitä pätäkkää, josta Sanoman tilinpäätöksen liikevoitto kertoo. Tähän viittasi postaukseni otsikko "'Saako' Hesari, kun hehkuttaa orgasmikyselyä?"

20. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 20

VIRHE

6.4.2018 Helsingin Sanomat julkaisi nettisivuillaan opetusneuvos Veikko Pöyhösen mielipidekirjoituksen "Olemmeko onnellisia suomalaisia?". Kirjoituksen voi lukea tästä. Kirjoituksessaan Pöyhönen kertoi The World Happiness Report 2018 -vertailusta ja esitti tällaisen väitteen siitä, miten onnellisuutta oli vertailussa mitattu: "Mittareina olivat muun muassa yhteiskunnan tuki, kansalaisvapaudet, eliniänodote sekä hallinnon ja liike-elämän luotettavuus."

KOMMENTTI

Tosiasiassa onnellisuutta ei mitattu SDSN-verkoston vertailussa opetusneuvos Pöyhösen väittämillä tekijöillä. 156 maan järjestys saatiin vertailussa aikaan vain laskemalla keskiarvot eri maissa vuosina 2015–2017 tehdyissä kyselyissä kansalaisten oman elämänsä yleisestä laadusta antamille pisteille. Pöyhösen mainitsemien tekijöiden avulla tutkijat vain yrittivät löytää mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle. Perätön tieto rankkauksen syntytavasta onnellisuusvertailussa oli mielestäni olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe. Siksi pyysin 6.4., että Helsingin Sanomat oikaisee virheensä. Pyynnöstä huolimatta HS jätti virheen korjaamatta. Siksi lähetin 16.4. kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin kantelun Faktavahdissa samana päivänä. Postauksen voi lukea tästä. 24.5.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun eli päätti, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Perusteena oli se, että kantelu oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa."

Oikaisu Helsingin Sanomissa 19.5.2018:

"Keskiviikkona 16. toukokuuta sivulla B 3 mainittiin virheellisesti, että impala-antiloopilla olisi kaviot. Antiloopilla on sorkat."

16.5. Helsingin Sanomat oli julkaissut kulttuurisivuillaan poimintoja mediasta eri puolilta maailmaa. Africam.com -nettisivustolta oli poimittu tieto Etelä-Afrikan eläimistä:

"Eteläafrikkalainen Naledin luonnonsuojelualue tarjoaa melko heikkolaatuista kuvaa mutta aivan uskomattoman lintujen ja hyönteisten äänimaiseman pahkasikojen töräyksineen ja impalan kavionkopseineen."

Perätöntä tietoa siitä, miten 156 maan rankkaus The World Happiness Report 2018 -vertailussa oli tehty, ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

19. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 19

VIRHE

Pitkäperjantaina 30.3.2018 Helsingin Sanomat julkaisi pääkirjoitussivuillaan Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuthin kirjoituksen "Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle". Linkki kirjoituksen nettiversioon on tässä. Kirjoituksessaan eutanasian vastustajana tunnettu Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsen esitti otsikossa mainittua kaltevan pinnan argumenttia tukeakseen tällaisen väitteen: "Hollannissa on myös käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai 'elämäänsä kyllästyneille' vanhuksille."

KOMMENTTI

Tiina Tasmuthin väite oli perätön ja yhteiskunnallisesti tärkeässä, kiistellyssä asiassa lukijoita pahoin harhaan johtava. Väite sotki avustetun itsemurhan ja eutanasian käsitteet. Hollannissa ei ollut käytetty ministeritason puheenvuoroja eutanasian mahdollisuuden avaamisesta vanhuksille. Sitä vastoin Hollannissa oli käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa oli esitetty avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista lähinnä vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi. 12.10.2016 Hollannin silloisen hallituksen terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät parlamentille hallituksen puolesta avustettua itsemurhaa koskevan kirjeen.  Kirjeessä selostettiin ja perusteltiin laajasti hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.  Ministerit korostivat, että avustetun itsemurhan järjestelmä toimisi erillään eutanasiaa koskevasta lainsäädännöstä: "The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia." Hesarin julkaisema perätön väite oli minusta ilmiselvästi olennainen, korjausta vaativa asiavirhe. Siksi pyysin HS:n toimitusta oikaisemaan virheen. Koska lehti ei suostunut korjaamaan virhettä, lähetin 6.4.2018 kantelun julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin kantelun 8.4. Faktavahti-blogissa. "Hesari vilpisteli lukijoilleen eutanasiasta" -postauksessa käsittelin eutanasia-asiaa laajemminkin. Postauksen voi lukea tästä. 25.4.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun eli päätti, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Perusteena oli tälläkin kertaa se, että kantelu oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa".

Oikaisu Helsingin Sanomissa 27.4.2018:

"Torstaina 26. huhtikuuta sivulla C 3 kerrottiin virheellisesti Poikien talon johtajan Kalle Laanterän varttuneen Järvenpäässä. Hän asui nuoruudessaan Nurmijärvellä."

26.4.2018 Helsingin Sanomissa oli esitelty kahden sivun näyttävässä jutussa sosionomi Kalle Laanterä, 39, joka oli Loisto Setlementti ry:n Helsingin Poikien talon johtaja.

Jutussa kerrottiin, että "Kalle Laanterä syntyi Helsingissä mutta varttui Järvenpäässä, jossa hän koki poikakoodin voiman käytännössä".

Perätöntä tietoa ajankohtaisesta, yhteiskunnallisesti tärkeästä eutanasia-asiasta ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

18. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 18

VIRHE

Pääkirjoituksessaan 21.3.2018 Helsingin Sanomat viittasi 14.3.2018 julkaistuun The World Happiness Report 2018 -selvitykseen. Pääkirjoituksen nettiversion voi lukea tästä.  Kirjoittaja esitti selvityksestä tällaisen väitteen: "Suomi valittiin hiljattain YK:n vertailussa maailman onnellisimmaksi maaksi." HS:n tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski esitti 24.3.2018 julkaistussa "Onnellisten saari" -kirjoituksessaan asiallisesti ottaen saman väitteen: "Suomi on arvioitu maailman onnellisimmaksi maaksi." Kirjoituksen voi lukea tästä.

KOMMENTTI

Oikeasti Suomea ei sitoutumattoman asiantuntijaverkoston (The Sustainable Development Solutions Network, SDSN) vertailussa "valittu" eikä "arvioitu" onnellisimmaksi maaksi. 156 maan rankkaus syntyi aivan toisella tavalla. Maiden järjestys saatiin aikaan vain laskemalla keskiarvot eri maissa vuosina 2015–2017 tehdyissä kyselyissä kansalaisten oman elämänsä yleisestä laadusta antamille pisteille. Mitään "valintaa" tai "arviointia" 156 maan järjestyksen aikaansaamiseksi ei tehty. Selvityksessä mainittiin kuusi yhteiskunnallista tekijää, joita ei kuitenkaan käytetty rankkauksessa. Niiden perusteella Suomeakaan ei siis "valittu" tai "arvioitu" maailman onnellisimmaksi maaksi. Kyseisten yhteiskunnallisten tekijöiden avulla tutkijat vain yrittivät löytää mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle. Kirjoitin HS:n 21.3. pääkirjoituksen innoittamana SDSN-verkoston vertailun syntytavasta Faktavahdissa jo 23.3. Postaus kannattaa lukaista, ja sen voi tehdä tästä. Perättömät tiedot laajaa huomiota saaneen, merkittävän vertailun syntytavasta olivat ilmiselvästi olennaisia ja oikaisua vaativia asiavirheitä. Koska Helsingin Sanomat pyynnöstä huolimatta jätti virheet korjaamatta, tein 3.4.2018 kantelut Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin ne vielä samana päivänä Faktavahdissa.  Muistutin lukijoita samalla nolosta ihmisten elämän laatua koskevasta väärinkäsityksestä, joka Hesarin toimittajille sattui keväällä 2013.  Silloin he uutisoivat OECD:n "vertailusta", jota järjestö ei ollut lainkaan tehnyt; näinkään räikeää asiavirhettä HS ei silloin suostunut korjaamaan. Postauksen voi lukea tästä. 25.4.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kanteluja käsiteltäväkseen. Perusteluna oli jälleen se, että kantelut oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa".

Oikaisu Helsingin Sanomissa 24.2.2018:

"Perjantaina 23. helmikuuta sivulla A 20 luki virheellisesti, että Suomeen muuttaneen Allison Burgerin isoisovanhemmat tapasivat tanssijuhlissa Oklahomassa. He tapasivat Kansasissa."

23.2.2018 Helsingin Sanomat oli julkaissut maahanmuuttoon liittyvän näyttävän jutun yhdysvaltalaisesta Allison Burgerista, joka oli verkosta googlaamalla etsinyt maailman parasta maata asua, ja muuttanut sitten Tuusulaan.

Jutussa kerrottiin, että Allison Burgerin suku on tšekkiläistä alkuperää: "Hänen isoisovanhempansa tapasivat Yhdysvaltain-tšekkien tanssijuhlissa Oklahomassa."

Perätöntä tietoa 156 maan onnellisuusvertailun syntytavasta ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

17. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 17

VIRHE

24.3.2018 Helsingin Sanomat julkaisi tulevaisuuskirjeenvaihtajansa Heikki Aittokosken jutun "Onnellisten saari". Linkki juttuun on tässä.  Jutussaan Aittokoski vertaili monin tilastoluvuin Islantia ja Suomea ja esitti muun muassa tällaiset tiedot alkoholin kulutuksesta: "Alkoholin kulutus henkeä kohti: Islanti 6,9 litraa vuodessa, Suomi 11,9."

KOMMENTTI

THL:n tilastoraportti 11/2017 ("Alkoholijuomien kulutus") kertoi, että vuonna 2016 alkoholin kokonaiskulutus asukasta kohti 100-prosenttisena alkoholina oli Suomessa 9,0 litraa. Islannin tilastoviraston tietojen mukaan vastaava alkoholin kokonaiskulutus henkeä kohti oli vuonna 2016 Islannissa 6,0 litraa. Tosiasiassa alkoholin kulutus henkeä kohti oli siis sekä Islannissa että Suomessa reilusti Aittokosken väittämää vähäisempää. Niinpä pyysin lehteä oikaisemaan virheensä. Koska Helsingin Sanomien toimitus ei suostunut korjaamaan asiavirhettä, lähetin 3.4.2018 kantelun Julkisen sanan neuvostolle.  25.4.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen, koska kantelu oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa". Näin porttikielto median itsesääntelyyn pysyi yhä voimassa. Kerroin tapauksesta ja julkaisin kantelun Faktavahdissa 3.4.2018. Postauksen voi lukea tästä. Tarkemmin kerroin tulevaisuuskirjeenvaihtajan tyylinäytteestä 4.4.2018. Tekstin, josta selviävät HS:n toimittajan kömmähdyksen taustat, voi lukea tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 14.3.2018:

"Toisin kuin lauantaina 10. maaliskuuta sivulla D 8 kerrottiin, Henna Paavola asuu avomiehensä, ei aviomiehensä kanssa."

Hesarin 10.3.2018 jutussa "Kotona kasvien keskellä" Tiiamari Pennanen kertoi turkulaisesta 70 neliön kerrostalokolmiosta, jossa kasvoi peräti viidenkymmenenviiden eri lajin kasveja: "Täällä asuu Henna Paavola, 24, aviomiehensä, kissansa ja yli 70 kasvin kanssa."

Perätöntä ja lukijoita pahasti harhaan johtanutta tietoa alkoholin kulutuksesta Islannissa ja Suomessa ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

16. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. 

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 16

VIRHE

31.8.2017 Helsingin Sanomat julkaisi netissä toimittaja Eeva Palojärven jutun "Palkkaverot kevenevät, mutta elämä kallistuu". Linkki juttuun on tässä. Jutussaan Sipilän hallituksen budjettipäätöksistä Palojärvi kertoi, että solidaarisuusveron tiukennusta päätettiin jatkaa vielä vuonna 2018. Tässä yhteydessä hän esitti väitteen: "Solidaaarisuusveron alaraja jatkuu siten 72 300 eurossa. Tätä enemmän ansaitsevilta peritään kahden prosentin kovennettua veroa."

"KOMMENTTI

Väitteen molemmissa lauseissa oli asiavirhe. Molemmat olivat korjausta vaativia, mutta jälkimmäisen lauseen virhe oli ensimmäisen lauseen virhettä vakavampi. Solidaarisuusveron alaraja ei voinut jatkua 72 300 eurossa, koska alaraja oli vuodeksi 2017 jo nostettu 73 100 euroon. Tämä virhe oli suoraan asiakirjoista helposti osoitettavissa. Paljon pahemmmin HS:n lukijoita johti harhaan toisen lauseen väite, että alarajaa enemmän ansaitsevilta peritään "kahden prosentin kovennettua veroa". Tämän virheen todistaminen vaati jo enemmän työtä. Vähän mutkikkaasta asiasta kirjoittanut HS:n kokenut toimittaja oli hakoteillä kahdellakin tapaa.  Hän oli ensinnäkin sotkenut keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Toiseksi hän oli ulalla siitä tavasta, jolla vero valtion tuloveroasteikkojen mukaan määräytyy.  Itse asiassa Palojärvi oli – monien muiden toimittajien tavoin – käsittänyt väärin koko solidaarisuusveron konstruktion. Koska Helsingin Sanomat ei suostunut korjaamaan pienempää eikä isompaakaan virhettä, lähetin 9.10.2017 virheiden korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin kantelun Faktavahti-blogin postauksessa 12.10.2017. Pitkähkön kirjoituksen voi lukea tästä. Jos haluaa tietää lähemmin, millainen solidaarisuusveron konstruktio oikein on, postaus kannattaa lukea, vaikka se on pitkähkö ja sisältää paljon lukuja. Tein kantelua varten melkoisen määrän laskelmia veroasteista ja verotuksen kiristymisestä suurituloisten eri tuloluokissa. VM:n veroekspertti tarkisti pyynnöstäni, että laskemani luvut pitivät kutinsa. Laskelmani paljastivat, että "rikkaiden" veroasteet ja niiden muutokset vaihtelivat tosi paljon verotettavien tulojen mukaan. Samaan tulokseen tuli VM:n ekspertti, joka teki tarkistamiaan lukuja käyttäen kiinnostavan "kontrafaktuaalisen" vertailun. Laskelmien paljastama suuri vaihtelu osoitti vakuuttavasti, kuinka pahoin virheellinen oli Hesarin väite, että solidaarisuusveron alarajaa enemmän ansaitsevilta peritään kahden prosentin kovennettua veroa. Marraskuun 17. päivänä 2017 tutkailin Faktavahdissa Ole hyvä rikkaille -yhdistyksen ehkä ainoana aktivistina, miten veroprogressio "varastaa" niiltä yhdistyksen suojateilta, joiden verotettavat tulot ovat vuodessa 120 000, 240 000 tai 1 200 000 euroa. Vertailin silloin, miten solidaarisuusvero vuonna 2018 riistäisi suurituloisia Juha Sipilän porvarihallituksen, SDP:n ja Vasemmistoliiton esittämien tuloverotaulukoiden mukaan. Postaus kannattaa lukea tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 6.12.2017:

"Britannian Newcastlessa sijaitsevan Gateshead Millennium Bridge -sillan nimi oli tiistaina 5. joulukuuta sivulla A 15 kirjoitettu virheellisesti muodossa Millenium Bridge."

5. joulukuuta julkaistussa "Maailmasta tulee hetkeksi sinivalkoinen" -jutussa lueteltiin eri puolilta maailmaa niitä kohteita, jotka Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi oli päätetty valaista sinivalkoisin värein. 

Tässä luettelossa Ison-Britannian Newcastlessa sijaitsevan sillan nimi oli kirjoitettu virheellisesti muodossa Millenium Bridge. Yksi n-kirjain siis puuttui sillan nimestä.

Virheellistä tietoa yhteiskunnallisesti tärkeästä ja kiistellystä suurituloisten solidaarisuusverosta ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.