Elinkautinen elinkautiseksi – osa 2

22.10.2017 ruodin Faktavahti-blogissa Karjalaisen 18.10. pääkirjoitusta, joka otti kantaa elinkautisen vankeusrangaistuksen pidentämiseen oikeastikin elinkautiseksi. Postauksen voi lukea tästä.

Pääkirjoituksen sytykkeenä oli ollut Uutissuomalaisen teettämä kysely, jossa peräti 61 % vastaajista oli ilmoittanut kannattavansa elinkautisen pidentämistä käytännössäkin elinkautiseksi.

Karjalainen torjui tuollaisen muutoksen rangaistuksen täytäntöönpanoon muun muassa viittaamalla "vankeinhoidon asiantuntijoihin".

Kirjoituksessa anonyymeiksi jääneiden asiantuntijoiden mielestä tuo muutos johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin: vankien määrä lisääntyisi merkittävästi ja vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja.

Aiemmassa postauksessa kerrotuista syistä pidin tätä Karjalaisen esittämää perustelua pääkirjoituksen kirjoittajan väärinkäsityksenä. Siksi lähetin toimitukselle oikaisupyynnön ja julkaisin sen saman tien.

Asiantuntijan "laajempi" arvio kustannuksista

Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastasi oikaisupyyntööni 23.10. Hän kertoi lehtensä pääkirjoituksen lukujen perustuneen Väli-Suomen Median uutispalvelun asiakaslehdissä 17.10. julkaistuun uutiseen.

Siinä Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka kertoo luvut "täsmälleen samalla tavoin kuin ne ovat pääkirjoituksessammekin", Koivumaa huomautti:

"Koska meillä ei ole mitään syytä epäillä Vesterbackan asiantuntemusta tässä asiassa ja hän nähdäksemme arvioi laajemmin kokonaiskustannuksia erotuksena esittämäsi toimintakertomuksen muihin lukuihin, ei oikaisulle ole tarvetta."

Kun käytössäni oli ollut vain STT:n lyhyt, Karjalaisen nettilehdessä julkaistu uutinen, oli pakko pistäytyä kirjastossa lukemassa Karjalaisen printtilehdestä, mitä RISE:n pääjohtaja Vesterbacka oli sanonut 17.10. julkaistussa jutussa.

Ja näin hän oli mm. Karjalaisessa, Keskisuomalaisessa, Keski-Uusimaassa ja Etelä-Suomen Sanomissa kommentoinut Uutissuomalaisen kyselyn ajatusta elinkautisen pidentämisestä oikeasti elinkautiseksi:

"Tarvittaisiin tuhansia uusia vankipaikkoja ja satojen miljoonien eurojen lisäystä vuosittaisiin toimintamenoihin. Yksi vankipaikka maksaa 200 000 euroa."

Koska tämä hämmentävä kommentti haiskahti oikaisua vaativalta toimittajan väärinkäsitykseltä, lähetin pääjohtaja Vesterbackalle 24.10. meilin, jossa tivasin selitystä kommenttiin.

Kysyin, mistä ihmeestä voisi tulla tuhansien uusien vankipaikkojen tarve, ja mistä tulisivat peräti satojen miljoonien eurojen lisäykset RISE:n vuosittaisiin toimintamenoihin.

Vesterbacka vastasi heti 24.10. ja totesi, ettei kyseessä varmaankaan ollut väärinkäsitys. Osa hänen sanomastaan vain oli huonosti havaittavana "rivien välissä", pääjohtaja totesi.

Hän kertoi vastaavansa kysymyksiin tarkemmin myöhemmin, "varmaan tänään illalla". No, mitään vastausta en ole saanut Vesterbackalta. Siksi onkin vain arvailtava, mitä hän kommentillaan oikein tarkoitti.

"Rivien välissä" oleva osa Esa Vesterbackan sanomasta kenties sisältyi kommenttiin, jonka mukaan "seuraamusjärjestelmän tulee olla looginen kokonaisuus, jossa eri rangaistukset ovat ankaruudeltaan oikeassa suhteessa keskenään. Todellinen elinkautinen merkitsisi oleellisesti nykyistä ankarampia rangaistuksia".

Ota tästä nyt sitten selvää. Miksi todellinen elinkautinen merkitsisi oleellisesti nykyistä ankarampia rangaistuksia? Vaatiiko joku rikosten rangaistuksiin liittyvä suhteellisuusperiaate sitä?

Jos murhista tuomitut elinkautiset alettaisiin panna täytäntöön oikeasti elinkautisina, niin olisiko muista rikoksista tosiaankin pakko alkaa tuomita nykyistä paljon kovempia rangaistuksia?

RISE:n pääjohtaja on minusta julmia tuomioita janoaville suomalaisille selityksen velkaa kryptisestä kommentistaan. Uutissuomalainen puolestaan saisi katua käsittämätöntä kyselyään, ja samaa toivoisi kyselystä uutisoineiden medioidenkin tekevän.

Mieletön kysely

Henkirikollisuuden tutkija Martti Lehti toteaa Henkirikoskatsaus 2017 -julkaisussa, että "Suomessa surmataan ihmisiä tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan aiemmin tunnetun historiamme kuluessa".

Vuosina 1920–1932 henkirikoksen uhrina kuoli vuosittain keskimäärin 8,4 henkilöä 100 000 asukasta kohti, vuosina 2010–2015 enää 1,5 henkilöä 100 000 asukasta kohti.

Mitä tarkoitusta varten meidän nyt pitäisi ruveta keskustelemaan elinkautisten pidentämisestä oikeasti elinkautisiksi? Mitä moisella muutoksella muka saavutettaisiin?

Mitä Uutissuomalainen mielettömällä kyselyllään oikein tavoitteli? Tietääkseni kukaan täysijärkinen, vakavasti otettava toimija ei ole edes ehdottanut elinkautisten pidentämistä järjestään elinkautisiksi.

Karjalainen kertoi, mitä elinkautisen vankeusrangaistuksen pidentäminen aidosti elinkautiseksi maksaisi

Tiistaina 17.10. Joensuussa ilmestyvä Karjalainen uutisoi Uutissuomalaisen teettämästä kyselystä, jonka mukaan enemmistö suomalaisista ei vapauttaisi elinkautisvankeja koskaan. Nyt elinkautisvanki vapautuu keskimäärin 14 vuoden jälkeen, uutinen aivan oikein tiesi.

Keskiviikkona 18.10. lehti otti pääkirjoituksessaan kantaa elinkautisen rangaistuksen pidentämiseen oikeasti elinkautiseksi. Kantaa perusteltiin muun muassa kasvaviin kustannuksiin viittaamalla.

"Vankeinhoidon asiantuntijoiden mukaan se johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin. Vankien määrä lisääntyisi merkittävästi, ja vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja. Yksi vankipaikka maksaa nykyään keskimäärin 200 000 euroa vuodessa."

Kun kirjoittaja viittasi "vankeinhoidon asiantuntijoihin", lukijoista useimmat uskoakseni luottivat lehden tietoihin asiasta, josta ani harvoilla saattoi olla aiemmin hankittua luotettavaa tietoa.

Kriminologian harrastajana pidin Karjalaisen tietoja lievästi sanoen outoina. Vankeinhoidon asiantuntijoihin viittaamisesta huolimatta lehden tiedot herättivät tukun kriittisiä kysymyksiä?

Maksaako vankipaikka nyt todellakin 200 000 euroa vuodessa? Paljonko vankien määrä lisääntyisi, jos elinkautiset kakut leivottaisiin oikeasti elinkautisiksi? Kasvaisivatko valtion vuosikustannukset tämän seurauksena peräti satoja miljoonia euroja eli vähintäänkin 200 miljoonan euron verran?

Rikosseuraamuslaitoksen tilastollisesta vuosikirjasta 2016 ja laitoksen saman vuoden kertomuksesta oikeiden vastausten eväät noihin kysymyksiin olivat helposti löydettävissä.

Rangaistuksen täytäntöönpanon hinta (nettona) suljetuissa laitoksissa vuonna 2016 oli 73 140 euroa eli noin 200 euroa per päivä.

Vuoden 2017 alussa elinkautisvankeja oli 200, ja vuosina 2007–2016 elinkautista kakkua tuli vuosittain istumaan keskimäärin 15 murhasta tuomittua vankia.

Lasketaan nyt, paljonko valtion vuosikustannukset kasvavat, jos ketään nykyisistä elinkautisvangeista ei enää koskaan vapauteta ja jos elinkautista istumaan tulee viime vuosien tapaan 15 vankia vuodessa.

Kustannusten kasvun suuruusluokan selvittämiseksi riittänee, että laskemme kustannukset vuoden 2016 hinnoin.

Viime vuoden hinnoin 200 elinkautisvangin rangaistuksen täytäntöönpano maksaa siten vuodessa 200 x 73 140 euroa eli 14,6 miljoonaa euroa tulevinakin vuosina.

15 uutta elinkautisvankia per vuosi lisää vuosikustannuksia 15 x 73 140 euroa eli noin 1,1 miljoonaa euroa.

2030-luvun alussa 14 vuoden kuluttua elinkautisvankeja on lusimassa 200 + 14 x 15 eli kaikkiaan 410.

Valtion vuosikustannukset elinkautisvangeista ovat silloin kasvaneet 210 x 73 140 eurolla eli 15,4 miljoonalla eurolla ja ovat yhteensä noin 30 miljoonaa euroa.

Matemaatikot kaiketi osaavat laskea, kuinka monen vuoden kuluttua elinkautisen muuttaminen aidosti elinkautiseksi olisi kasvattanut valtion vuosikustannuksia "satoja miljoonia euroja", kuten Karjalainen väitti.

Karjalaisen väitteen tarkastelun taustaksi kannattanee vielä todeta, että Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot vuonna 2016 olivat (nettona) yhteensä 208,4 miljoonaa euroa.

Faktisesti siis lehti oli väittänyt, että elinkautisen vankeusrangaistuksen muuttaminen oikeasti elinkautiseksi vähintäänkin kaksinkertaistaisi koko Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot.

Kysymys tietojen lähteestä ja korjauspyyntö

18.10. iltapäivällä lähetin Karjalaisen pääkirjoitustoimittajille, päätoimittajalle ja toimitukselle kysymyksen outojen lukujen lähteestä. Tällaisella "pehmeällä" viestillä ajattelin voivani avittaa lehden toimitusta huomaamaan, kuinka pahoin virheellistä tietoa pääkirjoituksessa oli lukijoille annettu:

"Hei,

pääkirjoituksessa viitataan vankeinhoidon asiantuntijoihin, joiden mukaan elinkautisen pidentäminen sananmukaisesti elinkautiseksi johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin. Tässä yhteydessä todetaan:

”Vankien määrä lisääntyisi merkittävästi, ja vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja. Yksi vankipaikka maksaa nykyään keskimäärin 200 000 euroa vuodessa.”

Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan elinkautista vankeusrangaistusta suorittamaan on viime vuosina tullut vuosittain keskimäärin noin 15 vankia. Rangaistuksen täytäntöönpanon hinta suljetuissa laitoksissa oli viime vuonna vähän yli 73 000 euroa per vanki. Rikosseuraamuslaitoksen kustannukset vuonna 2016 olivat kaikkiaan noin 208 miljoonaa euroa.

Näiden tietojen valossa vaikuttaa koko lailla erikoiselta, että yksi vankipaikka maksaisi nyt keskimäärin 200 000 euroa vuodessa ja että elinkautisen pidentäminen elinkautiseksi kasvattaisi valtion vuosikustannuksia sadoilla miljoonilla euroilla.

Keiltä ”vankeinhoidon asiantuntijoilta” tai mistä lähteestä pääkirjoituksen kummalliset luvut oikein ovat peräisin? Luvut vaikuttavat olevan suuruusluokaltaan virheellisiä."

21.10. aamulla panin merkille, että vinkkini pahan väärinkäsityksen korjaamisen tarpeesta ei ollut mennyt perille. Niinpä lähetin Karjalaiselle 18.10. pääkirjoituksen olennaisia asiavirheitä koskevan korjauspyynnön:

"Hei,

18.10. iltapäivällä lähetin lehtesi toimitukselle kysymyksen saman päivän pääkirjoituksen ”outojen” lukujen lähteestä. Huomaan nyt, että kysymykseni ei herättänyt toimittajiasi havaitsemaan lukujen olleen täysin pielessä ja johtaneen lukijoita tosi pahasti harhaan. 

Väärinkäsitykseen kaiketi perustuneet, suuruusluokaltaan virheelliset tiedot näyttävät olevan yhä korjaamatta. Niinpä pyydänkin nyt, että lehtesi oikaisee olennaiset virheet viipymättä (JO 20).

Rikosseuraamuslaitoksen vuoden 2016 toimintakertomuksen mukaan (s. 19) täytäntöönpanon hinta suljetuissa laitoksissa oli tuona vuonna 73 140 euroa eli noin 200 euroa päivässä. Lehtesi väitti virheellisesti, että vankipaikka maksaa nykyään lähes kolme kertaa enemmän eli "keskimäärin 200 000 euroa vuodessa".

Toinen pahoin virheellinen luku liittyi kirjoituksen väitteeseen, että jos elinkautinen rangaistus pidennettäisiin sananmukaisesti elinkautiseksi, niin ”vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja”.

Kun Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot (nettona) olivat vuoden 2016 kertomuksen mukaan (s. 16) 208,4 miljoonaa euroa, lehden väite tarkoitti, että Rikosseuraamuslaitoksen toimintamenot vähintäänkin kaksinkertaistuisivat, jos elinkautisista tulisi oikeasti elinkautisia.

Väite oli mieletön, kun tiedetään, että elinkautisvankeja on nyt noin 200 ja että elinkautista rangaistusta alkaa suorittaa vuosittain keskimäärin 15 vankia.

Rangaistuksen täytäntöönpanon tämän hetken hinnoin (73 140 euroa vuodessa) 200 elinkautisvangin joukko aiheuttaa valtiolle noin 15 miljoonan euron vuosikustannukset. 

Jos elinkautisvankeja ei enää ikinä vapauteta ja jos elinkautisia rangaistuksia tuomitaan viime vuosien tapaan vuosittain noin 15, vuosikustannukset valtiolle kasvavat vähän yli miljoonalla eurolla. 

2030-luvun alkuun mennessä elinkautisvankien vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat näin tämän päivän hinnoin nykyisestä 15 miljoonasta 30 miljoonaan euroon. ”Satoja miljoonia euroja” vuosikustannukset olisivat tämän päivän hinnoin kasvaneet ehkä jo Suomen itsenäisyyden 300-vuotisjuhliin mennessä.

Yllä esitetyt tiedot riittänevät osoittamaan, kuinka pahaan väärinkäsitykseen pääkirjoituksen kirjoittaja oli sortunut. Lukijoilla oli kuitenkin erityinen syy luottaa kirjoittajan lukuihin, koska hän viittasi tietojen lähteenä ”vankeinhoidon asiantuntijoihin”."

Ainakaan 22.10. iltaan mennessä Karjalainen ei ollut vielä nettisivuillaan oikaissut pääkirjoituksensa kirjoittajan väärinkäsitystä.