Näytetään tekstit, joissa on tunniste rikoslaki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rikoslaki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. elokuuta 2018

Käristyskupoli kelpasi, tiedonlevitys ei

Pari päivää sitten Kotimaisten kielten keskus kertoi, että se oli valinnut käristyskupolin heinäkuun 2018 kuukauden sanaksi. Viraston tiedote on luettavissa tästä.

Faktavahdin parissa aikoinaan kunniallisena pidetyn viraston tieto herätti järkytystä, tyrmistystä, suuttumusta, vihaa ja katkeruuttakin. Miten kehtasivat, hyi helvetti!

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvan viraston on turha toivoa anteeksiantoa, ellei se pika pikaa näytä vihreää valoa myös tosi tarpeeseen kaivatulle sanalle tiedonlevitys.

Käristyskupoli tarkoittaa viraston mielestä "pitkäksi aikaa paikoilleen jäävää lämpöä". Sana on kuulemma "leikillinen versio" hellekupolista, joka tulee englannin kielen ilmauksesta heat dome.

Tsiigailin äsken Ilmatieteen laitoksen kiehtovalta videolta selitystä pitkäksi aikaa paikoilleen jäävälle lämmölle. Ei siinä mitään kupolia edes etäisesti muistuttavaa näkynyt, ei vaikka kuinka siristin silmiäni.

Tukalaa sääilmiötä selitettiin kauheasti mutkittelevien, pelottavilta näyttävien suihkuvirtausten avulla. Suihkuvirtauksista ei kyllä saa mitään kupolia edes ylivilkkaan mielikuvituksen avulla.

Niinpä onkin pakko päätyä siihen, että kielivirasto oli sortunut edistämään ilmaisua, jolla sen "keksinyt" iltapäivälehti voi johtaa lukijoitaan harhaan, hyvissä bisnestarkoituksissa totta kai.

Tiedonlevityksen kova kohtalo

Tiedonlevitys on ilmaisu, jota ei Kielitoimiston sanakirjasta löydy, vaikka siellä köllöttävät muun muassa tiedonsiirto, tiedonvälitys, tiedonlouhinta ja monet muut tiedon-alkuiset sanat.

13.3.2017 tein luovan ja urhean yrityksen synninpäästön saamiseksi tiedonlevitykselle. Lähetin Kielitoimiston sanakirjan toimitukselle meilin, josta kävi ilmi, miksi tiedonlevitystä kaivataan kipeästi estämään yleisön harhaan johtamista:  

"Hei,

löysin mainiosta sanakirjasta kaikkiaan 24 tiedon-alkuista yhdyssanaa ”tiedonalasta” aina ”tiedonvälitykseen” asti. Hakemaani tiedon-alkuista yhdyssanaa en kuitenkaan löytänyt. Sitä ei kenties ole olemassakaan, vaikka sitä tarvittaisiin.

”Tiedonlevitys” on se hakemani ja kaipaamani yhdyssana. Mistähän syystä tällaista yhdyssanaa ei ole listoille otettu, kun siellä kuitenkin ovat ihan vastaavalta ilmaisulta kuulostavat ”tiedonsiirto” ja ”tiedonlouhinta”? Onko ”tiedonlevitys” käypä sana, vai onko siinä jotain vikaa?

”Tiedonlevityksen” auktorisointi olisi tarpeen ennen kaikkea siksi, että rikoslain 24. luvun 8. pykälä ”Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen” aiheuttaa julkisuudessa jatkuvasti sekaannusta.

Viestintäoikeuden ekspertti, oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka varoitteli sekaannuksesta vuonna 2008 ilmestyneessä Journalistin sananvapaus -kirjassaan (s. 124). Varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Rikos- ja oikeustoimittajat nimittäin kirjoittavat tuon tuosta, miten jotakin syytetään tai on jo tuomittu yksityiselämää ”loukkaavan” tiedon levittämisestä. Oikeasti ketään ei kuitenkaan syytetä eikä tuomita moisesta vaan yksityiselämää ”loukkaavasta” tiedon levittämisestä. Tiedon levittäminen on se juttu, joka loukkaa.

Virheellisellä ilmaisullaan toimittajat tulevat uskotelleeksi pykälän ideasta tietämättömille lukijoille, että kyse olisi tietojen loukkaavuudesta sinänsä tai siitä, että tieto loukkaisi yksityiselämää. 

Tästä pykälässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että julkisuuteen levitetään oikeudettomasti semmoista tietoa, joka ei kuulu julkisuuteen vaan henkilön yksityiselämän piiriin."

Keskiviikkona 22.3.2017 julkaisin Faktavahdissa postauksen "Kohtalotoverit: Faktavahdin 'tiedonlevitys' ja Elias Lönnrotin 'tyhjykkä'".

Postauksesta selviää, miksi jalo yritykseni tiedonlevityksen synninpäästöstä meni mönkään. Postauksen voi lukea tästä.

Koska kielivirasto suhtautui tiedonlevitykseen ynseästi, vaikka sen tarve on aivan ilmeinen, on kaiketi pakko alkaa harkita järeämpiä toimia.

Jos tiedonlevitys ei lähiaikoina pääse Kielitoimiston sanakirjaan, pitänee ruveta kampanjoimaan sen puolesta, että valtion tuottavuusohjelma kaivetaan koipussista ja arvioidaan, paljonko löytyy turhaa kieliväkeä Kotimaisten kielten keskuksesta.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

"Testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen" nro 1


20.4.2016 Länsi-Savo ja Itä-Savo julkaisivat nettilehdissään väärän tiedon rikoslaista. Perättömän tiedon esitti Ruumis-nimisessä kolumnissaan toimittaja Minna-Liisa Riestola.

Hän kertoi tapauksesta, jossa nuoret ottivat kännykällä kuvia junan alle menehtyneestä nuoresta ja jakoivat kuvia uhrin omaisten järkytykseksi somessa. Tässä yhteydessä Riestola väitti, ettei poliisi voinut tehdä mitään, koska "Suomen laki ei tunne kuolleen kunnianloukkausta."

Kunnianloukkauksesta säädetään voimassa olevan rikoslain 24. luvun 9. pykälässä. Siinä todetaan:

"Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen."

Lakipykälässä mainitun vainajalle erityisen läheisen henkilön käsite käy ilmi hallituksen esityksestä 184/1999 (s. 38–39).

Lehdissä julkaistu perätön tieto oli minusta Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe jo senkin vuoksi, että sillä saattaa olla ikäviä seurauksia. Jos lukija luottaa lehtien tietoon ja esittää vainajasta lain tarkoittaman valheellisen tiedon tai vihjauksen, hän syyllistyy rangaistavaan rikokseen.

Koska Länsi-Savon ja Itä-Savon toimitukset jättivät pyynnöstä huolimatta korjaamatta olennaisena pitämäni asiavirheen, lähetin virheen korjaamatta jättämisestä 25.4.2016 kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kantelun koko teksti korjauspyyntöineen on luettavissa postauksen lopussa.

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun 30.6.2016. Perusteluineen päivineen hänen päätöksensä oli tällainen:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."

Grundström ei siis lainkaan tulkinnut, oliko oikaisematta jätetty virhe olennainen ja oikaisua vaativa vai ei.

Hänen menettelynsä on kiinnostava ja erikoinen, jos muistamme, että JSN oli vastikään antanut langettavan päätöksen rikoslakia koskevan virheellisen tiedon korjaamatta jättämisestä.

JSN:n 16.12.2015 tekemä tärkeä langettava päätös 5861/SL/15 koski Hufvudstadsbladet-lehteä:

"Hufvudstadsbladet julkaisi mielipidesivullaan kirjoituksen, jossa väitettiin virheellisesti, että itsemurhassa avustaminen olisi Suomessa rikos. Lehti ei korjannut virhettä kantelijan pyynnöstä huolimatta. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka lehden olisi pitänyt korjata viipymättä."

Länsi-Savon ja Itä-Savon perätön väite oli mielestäni vakavampi ja kipeämmin oikaisua vaativa asiavirhe kuin Hbl:n virheellinen tieto. Hbl:n väärän tiedon varassa toimiva ei syyllisty rikokseen, mutta Länsi-Savon ja Itä-Savon väärään tietoon luottava sitä vastoin syyllistyy rikokseen.

"Testaustarkoitus" kantelun karsintaperusteena on lievästi sanoen erikoinen. Itsesääntely perustuu nimenomaan kanteluihin, ja ainakaan asiavirheen korjaamista koskevat kantelut eivät voi olla luonteeltaan mitään muuta kuin testausta.

Jättäessään korjaamatta asiavirheen tiedotusväline tulkitsee, ettei virhe ole Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja korjausta vaativa virhe. Joka ainoa kyseistä eettisen koodin kohtaa koskeva kantelu JSN:lle on pakostakin sen testaamista, tulkitseeko JSN asiavirhettä samalla vai eri tavalla kuin tiedotusväline.

Oma erikoinen lukunsa kantelun karsintaperusteena on semmoinen ajatus, että kantelussa on kyse massakantelemisesta. Mikä esimerkiksi nyt puheena olevassa, Länsi-Savoa ja Itä-Savoa koskevassa kantelussa oli "massakantelemista"?

-------

Julkisen sanan neuvosto
Eteläranta 10
00130 Helsinki


Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta


Kantelun kohde

Itä-Savon ja Länsi-Savon nettilehdissä 20.4.2016 julkaistu toimittaja Minna-Liisa Riestolan kolumni ”Ruumis”. Kirjoituksen osoitteet netissä ovat: <http://www.lansi-savo.fi/mielipide/kolumnit/kolumni-ruumis-340325> ja <http://www.ita-savo.fi/mielipide/kolumnit/kolumni-ruumis-340325> (tarkistettu 25.4.2016).

Kantelun perusteet

Toimittaja Minna-Liisa Riestola kertoi kolumnissaan tapauksesta, jossa nuoret ottivat kännykällä kuvia junan alle menehtyneestä nuoresta ja jakoivat kuvia somessa omaisten järkytykseksi. Riestola väitti, ettei poliisi voinut tehdä mitään, koska ”Suomen laki ei tunne kuolleen kunnianloukkausta”.

Suomen lakia koskeva väite oli perätön. Se antoi lukijoille harhaanjohtavan kuvan siitä, miten kunnianloukkausta säännellään rikoslaissa. Perätön väite oli olennainen asiavirhe, joka oli viipymättä korjattava (JO 20).

Oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka kirjoitti valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisestä vainajasta Toimittajan sananvapaus -teoksessaan (2008, 225) ja muistutti rikoslain 24. luvun 9. pykälän 3. momentista tähän tapaan:

”Säännöksen perusteella kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

Jos kolumnin lukija Riestolan väitteeseen luottaen esittää vainajasta lain tarkoittaman valheellisen tiedon tai vihjauksen, hän syyllistyy rikokseen. Tämä laista ilmenevä tosiasia osoittaa, että perätön väite oli olennainen asiavirhe.

Lähetin Länsi-Savon ja Itä-Savon toimituksille korjauspyynnön 20.4.2016. Vastauksessaan toimittaja Riestola ilmoitti jäävänsä pohtimaan oikaisun tekemistä. Mitään oikaisua lehdet eivät julkaisseet.

Jättämällä pyynnöstä huolimatta korjaamatta olennaisen asiavirheen Länsi-Savo ja Itä-Savo rikkoivat hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 25.4.2016

Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

20. huhtikuuta 2016 18.40
Markku Lehtola
Vastaanottaja: tiina.ojutkangas@lansi-savo.fi, tiina.ojutkangas@ita-savo.fi
Kopio: toimitus@lansi-savo.fi, toimitus@ita-savo.fi, mriestola@gmail.com
"Ruumis”-kolumnin (Itä-Savon ja Länsi-Savon nettilehdet 20.4.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Minna-Liisa Riestolan muutoin asiallisessa kolumnissa väitettiin, että ”Suomen laki ei tunne kuolleen kunnianloukkausta”. Väite oli perätön ja antoi lukijoille harhaanjohtavan kuvan kunnianloukkauksen sääntelystä rikoslaissa. Virhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Rikoslain 24. luvun 9. pykälän 3. momentissa säädetään näin: ”Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

Kolumnin kirjoittajalle on ilmeisesti sattunut jonkinlainen väärinkäsitys. Poliisin ”ei voinut tehdä mitään” -suhtautumiseen on kaiketi ollut syynä se, että rikoslain yksityisyydensuojasäännös ei suojaa vainajaa.

Tervehdyksin

Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com