Viisi vuotta vilpistelyä nuorten työttömyydestä
Tämä postaus kertoo siitä, miten tiedotusvälineet vuosina 2013–2018 levittivät perätöntä tietoa nuorten työttömyydestä ja johtivat sillä tavalla harhaan yleisöjään.
Tämä postaus kertoo siitä, miten media vilpisteli ja jätti yleisölle levittämänsä perättömät tiedot oikaisematta, oikaisupyynnöistä piittaamatta.
Tämä postaus kertoo siitä, miten Julkisen sanan neuvosto varmisti ei-julkisen itsesääntelyn avulla sen, että yleisö ei saanut koskaan tietää mediansa pahoista ja noloista asiavirheistä ja vilpistelystä.
Tämä postaus ei kerro mitään valemediasta vaan luotettavaksi mainostetusta mediasta ja median itsesääntelystä. Se on juuri äsken kampanjoinut joukolla "vastuullisen journalismin" merkeissä.
Vilpistelytapausten taustaksi
"Nuorisotyöttömyyden aikapommi tikittää jo"
 |
| (Otsikko ja ingressi Taloussanomissa 16.4.2012) |
26.11.2012 Elinkeinelämän keskusliiton eli EK:n ja työnantajien TT-säätiön viestintätalo TAT eli Taloudellinen tiedotustoimisto julkaisi raportin Valmistu töihin – Mihin?.
Raportin esipuheessa TAT:n toimitusjohtaja Kari Väisänen valisti lukijoita (s. 7) tähän tapaan:
"Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen finanssikriisi ja sitä aaltomaisesti seurannut koko Eurooppaa koskeva talouslama ovat vaikeuttaneet entisestään nuorten työllistymistä. Kun italialaisista, espanjalaisista tai kreikkalaisista nuorista noin joka toinen on työtön, niin yhteiskunnan perusarvot murenevat nopeasti."
Raportin kirjoittanut professori Helena Helve tiesi (s. 21), että "joka viides eurooppalainen nuori on vailla työtä":
"Euroopassa esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa yksi neljästä nuoresta on työttömänä. Espanjassa ja Kreikassa joka toinen nuori on työtön. EU-maiden keskimääräinen nuorisotyöttömyysaste on 22,4 prosenttia."
 |
| Lähde: Eurostat |
Työttömyysaste oli jopa reilusti yli 50 %, mutta, mutta... Oli yksi tärkeä fakta, jota edellä mainitun jutun ja raportin lukijoista useimmat eivät taatusti tunteneet.
Nuorten työttömyysaste ei tarkoittanut sitä, että joka toinen nuori Espanjassa ja Kreikassa oli työtön. Ei se tarkoittanut sitäkään, että noin 20 prosenttia suomalaisista nuorista oli työttömänä.
Prosenttiluku kuvasi nuorten työttömien osuutta vain työvoimaan kuuluvista nuorista, ei osuutta maan kaikista 15–24-vuotiaista nuorista.
Tilastokeskuksen yliaktuaari Liisa Larja muistutti tästä asiasta Hyvinvointikatsauksessa 1/2013. Kirjoitus julkaistiin myös viraston sivuilla 11.3.2013, ja sen voi lukea ja kannattaakin lukea tästä.
"Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön (esim. Helve 2012, 21). Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä."
Nuorten työttömyyttä mitataan joka EU-maassa samalla tavalla. Niinpä oli silkka väärinkäsitys, jos väitti, että Espanjassa ja Kreikassa yli puolet nuorista oli työttömänä.
Nuorten työttömien osuus 15–24-vuotiaiden ikäluokan kaikista nuorista oli hurjan paljon pienempi. Eurostat kuvaa nuorten työttömien osuutta koko ikäluokasta käsitteellä youth unemployment ratio.
Pohjolan Sanomat väitti 16.6.2013 pääkirjoituksessaan, että Espanjassa "yli puolet nuorista on työttöminä". Koska lehti ei suostunut oikaisemaan pahaa virhettä, tein kantelun Julkisen sanan neuvostolle.
JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti 1.8.2013, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Hän siis karsi kantelun siinä menettelyssä, josta yleisö ei käytännössä voi tietää mitään.
Pohjolan Sanomien lukijoilla ei ollut siten hajuakaan koko asiasta. Heillä oli yhä se käsitys, että Espanjassa "yli puolet nuorista on työttöminä".
Kerroin tästä tapauksesta 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 12–13). Sen voi lukea tästä.
Kertomuksesta käy hyvin ilmi se, kuinka virheellisen tiedon varassa JSN:n puheenjohtaja teki karsintaratkaisunsa. Itse asiassa hän oli työttömyyttä mittaavien tilastojen käsitteistä ihan pihalla.
Kiinnostavaa oli se, että hän ei halunnut tai osannut tarkistaa Espanjan nuoria koskevaa tietoa Eurostatista, vaikka se olisi ollut tosi helppoa.
Eurostat nimittäin oli julkaissut 12.7.2013 mainion, havainnollisen tiedotteen siitä, miten nuorten työttömyyttä mitataan. Kreikkaakin koskeva oikea tieto olisi ollut suoraan tiedotteesta luettavissa.
The measurement of youth unemployment – an overview of the key concepts -tiedotteen voi lukea tästä.
Tiedote oli tuotettu todelliseen tarpeeseen, sillä väärin käsittäjiä ei ollut vain Pohjolan Sanomissa. Tässä parit otsikot esimerkkeinä eurooppalaisten medioiden viljelemistä käsitesotkuista:
Koska Risto Uimonen oli tehnyt karsintaratkaisunsa ilmiselvästi virheellisen tiedon varassa, pyysin JSN:n uudelleenkäsittelyryhmää päättämään, että kantelu sittenkin otetaan neuvoston käsiteltäväksi.
UKP-ryhmä Huovinen, Keskinen ja Ahlmén-Laiho hylkäsi pyyntöni. Tuo "Huovinen" muuten on se sama Ylen Timo Huovinen, joka nykyisin vaikuttaa julkisen palvelun yhtiön etiikkapäällikkönä.
Toinen lukijoilleen vilpistelleistä lehdistä on Helsingin Sanomat. Sen sivuilla perätöntä tietoa oli levittänyt taloustieteen tunnettu ja luotettu ekspertti, Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.
Kolumnissaan 2.4.2014 hän arvioi kriisimaissa näkyvän jo toipumisen merkkejä, mutta huomautti samalla:
"Työttömyysaste on kuitenkin Kreikassa ja Espanjassa yli 25 prosenttia, nuorista enemmistö on vailla töitä."
Koska lukijoita harhaan johtavan perättömän tiedon Kreikan ja Espanjan nuorista oli "auktorisoinut" talouden tunnettu ja luotettu asiantuntija, oikaisun tarve oli poikkeuksellisen suuri.
Mutta ei Hesari tietenkään suostunut oikaisua julkaisemaan, vaikka se julkaisee kiiruusti oikaisun, jos esimerkiksi lemmikkieläimen nimi on livahtanut lehteen virheellisenä.
Hesari päätti vilpistellä lukijoilleen ja jätti pahan asiavirheen oikaisematta. Jääköön vain lukijoille väärä käsitys asiasta, toimitus kaiketi ajatteli.
Kantelulle kävi JSN:n kulisseissa tälläkin kertaa köpelösti: Risto Uimonen karsi kantelun. Tapausta koskevat yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät Kulissien takana -raportin sivuilta 21–22.
Mainittakoon tässä kohtaa, että HS:ssa vaikuttanut toimittaja Jyri Hänninen oli 10.12.2013 korjannut pahan asiavirheensä. Hän oli väittänyt virheellisesti, että kuusi kymmenestä alle 25-vuotiaasta espanjalaisesta oli työttömänä.
Onneksi siis on olemassa sellaisiakin toimittajia, joilla moraaliset hoksottimet ovat hyvin kohdallaan.
Ennen surullisen kertomuksen etenemistä kolmanteen ja neljänteen vilpistelyyn on syytä jatkaa edellä olleiden asetelmien tarinaa aina vuoteen 2017 asti.
Ensimmäisen asetelman "Nuorisotyöttömyysaste"-otsikon olen muuttanut asetelmien sanoman vertailua helpottaakseni muotoon "Nuorten työttömien osuus työvoimasta". Juuri sitä "nuorisotyöttömyysaste" tarkoittaa.
Ylemmästä asetelmasta voi nähdä, että nuorten työttömien osuus työvoimaan kuuluvista nuorista on ollut Kreikassa ja Espanjassa 2–2,5 kertaa isompi kuin Suomessa.
Suurelta osin selitys piilee tietääkseni siinä, että Kreikan ja Espanjan 15–24-vuotiaista nuorista paljon pienempi osa kuin meillä kuuluu työvoimaan (työllisiin + työttömiin).
Niinpä kun lasketaan työttömien osuutta työvoimasta, jakaja on kriisimaiden tapauksessa tosi paljon pienempi kuin Suomen tapauksessa. Siksikin osuus eli työttömyysaste on hurjan paljon isompi kuin meillä.
Kiinnostavaa minusta on havaita alemmasta asetelmasta, että nuorten työttömien osuus nuorten koko ikäluokasta oli Suomessa viime vuonna lähes yhtä iso kuin Kreikassa ja Espanjassa.
Olen jokseenkin varma, että tästä tosiasiasta suomalaiset eivät tiedä vielä mitään, koska media ei ole siitä raportoinut.
Kansan Uutisten nettilehti julkaisi 25.7.2017 UP-uutispalvelun Birgitta Suorsan uutisen, jossa tämä väitti, että "15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia".
Luvut siis kertoivat Suomesta; Tilastokeskus oli saman päivän aamuna julkaissut koko kesäkuuta koskevat työvoimatutkimuksen tiedot. Kaikki KU:n uutisen kannalta olennaiset tiedot sisältyivät tiedotteen tähän kappaleeseen:
"15–24-vuotiaita nuoria oli kesäkuussa yhteensä 628 000. Heistä työllisiä oli 337 000 ja työttömiä 93 000. Työvoimaan, eli työllisiin ja työttömiin, kuuluvien nuorten määrä oli näin ollen 430 000. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli kesäkuussa 21,7 prosenttia, mikä oli 1,7 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Nuorten työttömyysasteen trendi oli 20,7 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia."
En vieläkään oikein käsitä, miten UP-uutispalvelun kokenut vastaava toimittaja oli Tilastoviraston selkeästä ja helposta tekstistä huolimatta söheltänyt lyhyeen väitteeseensä peräti kaksi virhettä.
Tilastoviraston luvut eivät olleet kesäkuun lopun vaan koko kesäkuun lukuja. Eikä 15–24-vuotiaista ollut työttömänä 22 prosenttia vaan paljon vähemmän eli "vain" 14,9 prosenttia.
Perätön väite nuorista työttömistä oli samaa sorttia kuin yllä kerrotut väitteet Kreikan ja Espanjan nuorista työttömistä. Se johti KU:n lukijoita harhaan, joten pyysin Suorsaa huolehtimaan siitä, että virhe tulee oikaistuksi.
Koska KU jätti oikaisun tekemättä ja vilpisteli siten viattomille lukijoilleen, kantelin asiasta JSN:lle. Kerroin tapauksesta jo 15.9.2017 postauksessa ja julkaisin silloin myös kantelun. Postauksen voi lukea tästä.
Kantelu tuli nytkin, totta kai, karsituksi. Ratkaisu varmisti nytkin sen, että lehden lukijat eivät saaneet tietää pahasta virheestä ja KU:n toimituksen vilpistelystä.
Tilanne oli noista aiemmista vilpistelyistä kuitenkin yhdessä suhteessa muuttunut: JSN:n puheenjohtaja ei enää perustellut kantelun karsimista hyvän journalistisen tavan tulkinnalla.
Karsintaratkaisun peruste oli nyt luonteeltaan "tekninen", vain kantelijan väitettyyn motiiviin liittyvä.
JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin karsintapäätös 6664/SL/17 (27.9.2017) ja päätöksen koko perustelu:
Grundström oli jo kesään 2016 mennessä kehitellyt ihan uudenlaisen perusteen, jonka nojalla hän voi karsia kanteluja eli päättää olla ottamatta niitä neuvoston käsiteltäväksi.
Uutta kantelun karsintaperustetta voinee kutsua "Lehtola-klausuuliksi" tai "Faktavahti-klausuuliksi", miten vain.
Uutuudesta hän oli julkisuuteen tulleen tiedon mukaan tehnyt päätöksen keskusteltuaan ensin JSN:n "sidosryhmien" kanssa:
"Puhuttuani sidosryhmien kanssa tein päätöksen, että voin ne karsia, en henkilön vaan toimintatavan perusteella", JSN:n puheenjohtaja valisti Suomen Kuvalehden lukijoita (28.10.2016, s. 50).
Viimeiseksi jäänyttä juttuaan tekevä Jari Lindholm (✝ 19.10.2016) kysyi vielä Grundströmiltä: "Entä jos kantelu on perusteltu?"
"Minun pitää katsoa, näyttääkö se olevan osa testaus- ja massakanteluohjelmaa", tämä vastasi.
Neljäs nuorisotyöttömyyteen liittyvä vilpistely onkin sitten ihan tuore tapaus. Vilpistelijänä touhusi tällä kertaa sinunkin pulittamillasi Yle-veroilla rahoitettu julkisen palvelun Yleisradio. Onnittelen.
Ikään kuin tämän neljännen vilpistelyn motoksi siteeraan Ylen uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi syksyllä 2017 tulleen Jouko Jokisen hienoja ajatuksia (Aamulehti 16.7.2017):
"Virheettömyyteen pitää pyrkiä, mutta kun virhe syntyy, oleellista on sen korjaaminen. Minulle oikaisu merkitsee luotettavuutta. Virhe on löydetty, se myönnetään ja korjataan. Jos mediassa ei ole oikaisuja, se kertoo välinpitämättömyydestä."
5.3.2018 Ylen EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio analysoi Italian vaalien jälkeen saapasmaan talouden kehnoa tilaa. Tässä yhteydessä hän väitti, että Italiassa "joka kolmas nuori on yhä vailla töitä".
Tiesin oitis, että Ylen EU-kirjeenvaihtaja lasketteli luikuria. Italian tilastovirasto Istat oli juuri 1.3. julkaissut tiedotteen tammikuun 2018 työttömyysluvuista:
"Youth unemployment rate (aged 15–24) was 31,5 %, -1,2 percentage points over the previous month and youth unemployment ratio in the same age group was 8,4 %, unchanged over December 2017."
Vailla töitä eli työttömänä italialaisista nuorista siis oli tammikuussa 8,4 prosenttia eli vain noin joka kahdestoista eikä suinkaan joka kolmas nuori.
Oikean ja väärän tiedon ero oli nytkin valtava, joten Petri Raivio antoi YIen yleisölle pahoin harhaan johtavan kuvan Italian nuorten tilanteesta.
Kun Yle sitten jätti korjaamatta perättömän tietonsa, se vilpisteli rahoittajilleen ja osoitti juuri sitä Jouko Jokisen mainitsemaa välinpitämättömyyttä. Niinpä niin, julistukset ovat yhtä, teot toista.
Julkaisin blogissani tätä tapausta ruotivan postauksen 12.3. eli samana päivänä, jolloin Yle alkoi kampanjoida muun JSN-median kanssa "vastuullisen journalismin" puolesta. Postauksen voi lukea tästä.
16.4.2018 Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti karsia kanteluni olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Päätös perusteluineen oli nytkin tällainen:
Kaksi vuotta sitten, 23.4.2016 netissä julkaistun Kulissien takana -raportin lopussa kirjoitin syksyllä 2012 alkaneen "JSN-testini" johtopäätöksenä näin:
"Johtopäätös JSN-testistä on, että nykyisin järjestelyin median aito itsesääntely loukkaa yleisön oikeuksia. Tästä syystä koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely tulee avata täysin läpinäkyväksi."
Median "aito" itsesääntely tarkoitti sellaista median itsensä pyörittämää itsesääntelyä, johon julkinen valta ei millään tavoin puutu eikä osallistu. Tällä tavalla "aitoa" median itsesääntely Suomessa nyt on.
21.4.2018 olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että "nykyisin järjestelyin" median aito itsesääntely loukkaa yleisön oikeuksia.
Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely tulee avata täysin läpinäkyväksi.
Jos yleisöltä pimitetään, kuten nyt, iso osa hyvän journalistisen tavan tulkinnoista, yleisö ei voi tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat meillä oikeasti ovat. Se loukkaa yleisön oikeuksia.
Avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimus on ollut vahvasti esillä nyt, kun mediat ovat kertoneet JSN:n juhlavuodesta. Ainakaan julistuksen tasolla en siis näyttäisi olevan ihan yksin liikkeellä.
Esimerkiksi toimittajien etujärjestön Journalisti-lehti kehotti äskettäin ulottamaan avoimuuden vaatimuksen koskemaan myös "journalistisia prosesseja". Niihin kai median itsesääntelykin kuuluu.
Postausta kirjoittaessani ajattelin, mitä täysi läpinäkyvyys kuvattua vilpistelyä ajatellen sitten olisi tarkoittanut. Miten täysi läpinäkyvyys olisi vaikuttanut yleisön oikeuksiin?
Pohjolan Sanomien tapaus:
JSN olisi julkaissut sivuillaan selostuksen tapauksesta. Se olisi kertonut kantelun sisällön. Se olisi kertonut lehdeltä pyydetyn vastineen sisällön.
Se olisi kertonut, millaisin perustein puheenjohtaja Risto Uimonen päätti olla ottamatta kantelua neuvoston käsiteltäväksi.
Se olisi kertonut kantelijan valittaneen karsintapäätöksestä ja pyytäneen, että kantelu otetaan neuvostossa uudelleen käsiteltäväksi. Se olisi kertonut, millä perusteella ns. UKP-ryhmä hylkäsi valituksen.
Näin PS:n lukijat olisivat saaneet tietää väitetystä virheestä: kantelijan mielestä yli puolet nuorista ei ollut Espanjassa työttömänä vaan vain noin joka viides. Oikean ja väärän tiedon ero oli valtava.
PS:n lukijat olisivat saaneet tietää, millä perusteella heidän lehtensä oli sitä mieltä, ettei väitettyä virhettä tarvinnut oikaista. He olisivat voineet ottaa kantaa, olisiko virhe pitänyt oikaista vai ei.
PS:n lukijat olisivat saaneet tietää JSN:n puheenjohtajan turvautuneen lähteeseen, joka oli käsittänyt Eurostatin tiedot samalla tavalla väärin kuin PS:n pääkirjoituksen kirjoittaja.
PS:n lukijat olisivat saaneet tietää JSN:n puheenjohtajan tukeutuneen sellaiseenkin lähteeseen (Eurostatin NEET-tilasto), jossa oli kyse paljosta muusta kuin nuorista työttömistä.
Kun nuorten työttömyystilastojen ekspertitkin olisivat voineet lukea JSN:n sivuilta karsintaratkaisun perustelut, he olisivat voineet nostaa ne julkiseen ja kriittiseen keskusteluun.
Helsingin Sanomien tapaus:
Nytkin JSN olisi julkaissut sivuillaan selostuksen tapauksesta, kertonut kantelun sisällöstä, lehden mahdollisesti antamasta vastineesta sekä perusteista, joilla neuvoston puheenjohtaja karsi kantelun.
Näin HS:n lukijat olisivat saaneet tietää väitetystä virheestä. Sehän sisältyi kantelijan mielestä väitteeseen: "Työttömyysaste on kuitenkin Kreikassa ja Espanjassa yli 25 prosenttia, nuorista enemmistö on vailla töitä."
Oikeasti Kreikan nuorista vain 16 % ja Espanjan nuorista vain 20 % oli vailla töitä eli työttömänä, ei enemmistö.
HS:n lukijat olisivat saaneet tietää syistä, joiden perusteella heiden lehtensä päätti olla korjaamatta virhettä. Toimituksen ratkaisuun he olisivat sitten voineet ottaa kantaa vaikkapa somessa; sivuilleen HS tuskin kannanottoja päästäisi.
HS:n lukijat olisivat saaneet tietää JSN:n puheenjohtajan olettaneen, että he ymmärsivät "nuorista enemmistön" tarkoittavan Korkmanin väitteessä jotain muuta kuin enemmistöä nuorista. He olisivat voineet ottaa vaikkapa somessa kantaa, hyväksyivätkö he moisen oletuksen.
HS:n tapauksessakin tilastoekspertit olisivat voineet tulla julkisuuteen oikaisemaan Korkmanin väitteen antamaa harhaanjohtavaa kuvaa Kreikan ja Espanjan nuorten tilanteesta.
Kansan Uutisten ja Ylen tapaukset
Nämä tapaukset sattuivat vasta sen jälkeen, kun JSN oli kesällä 2016 antanut minulle porttikiellon median itsesääntelyyn.
Porttikielto tarkoittaa sitä, että tutkimatta lainkaan kantelujeni mahdollista aiheellisuutta JSN:n puheenjohtaja karsii ne väitetyn motiivini perusteella. Tuo väitetty motiivi on "testaustarkoitus".
Kun Elina Grundström karsi aiemmin kuvatut, Kansan Uutisia ja Yleä koskevat kantelut tuolla luonteeltaan "teknisellä" perusteella, hän ei tulkinnut hyvää journalistista tapaa.
KU:n ja Ylen nettiuutisten lukijoille tämä yhtä kaikki merkitsi sitä, että he eivät saaneet tietää väitetyistä virheistä.
Jos koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely olisi ollut täysin läpinäkyvää, tilanne olisi voinut olla yleisön oikeuksien kannalta toinen.
JSN olisi julkaissut sivuillaan selostukset tapauksista. Se olisi kertonut kantelujen sisällön. Se olisi kertonut JSN:n puheenjohtajan karsineen kantelut, koska ne oli tehty "testaustarkoituksessa".
Näin KU:n ja Ylen nettisivujen lukijat ja muutkin kansalaiset olisivat saaneet tietää väitetyistä virheistä. He olisivat saaneet myös tietää, että KU ja Yle olivat päättäneet jättää väitetyt virheet korjaamatta.
He olisivat saaneet tietää senkin, että kantelujen mahdollista aiheellisuutta ei JSN:ssä lainkaan tutkittu, vaan kantelut karsittiin kantelijan motiivin perusteella.
Edellä mainitut tiedot saatuaan kansalaiset olisivat halutessaan voineet ottaa kantaa, pitivätkö he KU:n, Ylen ja JSN:n menettelyä hyväksyttävänä vai ei. Keskustelua olisi voitu käydä vaikkapa somessa.
Jos kansalaiset eivät olisi KU:n, Ylen ja JSN:n ratkaisuja hyväksyneet, he olisivat voineet yrittää vaikuttaa asiaan. Tätä mahdollisuutta voinee pitää kansalaisten oikeuksien kannalta hyvänä asiana.
Vastuullisen journalismin kampanjassaan JSN on korostanut Journalistin ohjeita yleisön oikeuksien näkökulmasta. Kampanjan "kodissa", johon pääsee tästä, JSN julistaa esimerkiksi näin:
JSN muistuttaa "kotiin" kylään pistäytyneille, että "Julkisen sanan neuvostoon kuuluvat mediat ovat sitoutuneet siihen, että näitä oikeuksiasi kunnioitetaan".
Kun tarkastelee aiemmin kuvattua vilpistelyjen ketjua, niin on hyvä muistaa myös se, mitä JSN langettavassa päätöksessään (6710/SL/17) 7.3.2018 totesi:
"Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta."
Kun Pohjolan Sanomat 16.6.2013 pääkirjoituksessaan väitti, että Espanjassa "yli puolet nuorista on työttöminä", yleisölle välittyi totisesti virheellinen kuva käsitellystä asiasta.
Jos JSN olisi silloin – edellä mainitun julistuksen ja päätöksen hengessä – vaalinut myös yleisön oikeuksia, se olisi kaiketi toiminut toisin.
JSN ei olisi silloin kähminyt kantelua hengiltä karsinnan kulisseissa, Pohjolan Sanomien lukijoiden tietämättä.
Sen sijaan neuvosto olisi ottanut kantelun käsiteltäväkseen ja antanut lehdelle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Langettava päätös olisi ehkä ehkäissyt samaan asiaan liittyviä myöhempiä vilpistelyjä. Ainakin jonkin verran JSN:n langettavat päätökset voivat vaikuttaa toimitusten ratkaisuihin. Niin uskon.
Tilastokeskuksen yliaktuaari Liisa Larja muistutti tästä asiasta Hyvinvointikatsauksessa 1/2013. Kirjoitus julkaistiin myös viraston sivuilla 11.3.2013, ja sen voi lukea ja kannattaakin lukea tästä.
"Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön (esim. Helve 2012, 21). Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä."
Nuorten työttömyyttä mitataan joka EU-maassa samalla tavalla. Niinpä oli silkka väärinkäsitys, jos väitti, että Espanjassa ja Kreikassa yli puolet nuorista oli työttömänä.
Nuorten työttömien osuus 15–24-vuotiaiden ikäluokan kaikista nuorista oli hurjan paljon pienempi. Eurostat kuvaa nuorten työttömien osuutta koko ikäluokasta käsitteellä youth unemployment ratio.
 |
| Lähde: Eurostat |
Kuten asetelma kertoo, vuonna 2012 nuorten työttömien osuus nuorista ei ollut Kreikassa ja Espanjassa suinkaan yli 50 % vaan "vain" 16–20 %. Sekin oli totta vie paljon.
Oikean ja väärän tiedon ero oli valtava, joten perätön tieto antoi yleisölle aivan väärän kuvan eteläisen Euroopan kriisimaiden nuorten tilanteesta.
Ensimmäinen vilpistely
Pohjolan Sanomat väitti 16.6.2013 pääkirjoituksessaan, että Espanjassa "yli puolet nuorista on työttöminä". Koska lehti ei suostunut oikaisemaan pahaa virhettä, tein kantelun Julkisen sanan neuvostolle.
JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti 1.8.2013, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Hän siis karsi kantelun siinä menettelyssä, josta yleisö ei käytännössä voi tietää mitään.
Pohjolan Sanomien lukijoilla ei ollut siten hajuakaan koko asiasta. Heillä oli yhä se käsitys, että Espanjassa "yli puolet nuorista on työttöminä".
Kerroin tästä tapauksesta 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 12–13). Sen voi lukea tästä.
Kertomuksesta käy hyvin ilmi se, kuinka virheellisen tiedon varassa JSN:n puheenjohtaja teki karsintaratkaisunsa. Itse asiassa hän oli työttömyyttä mittaavien tilastojen käsitteistä ihan pihalla.
Kiinnostavaa oli se, että hän ei halunnut tai osannut tarkistaa Espanjan nuoria koskevaa tietoa Eurostatista, vaikka se olisi ollut tosi helppoa.
Eurostat nimittäin oli julkaissut 12.7.2013 mainion, havainnollisen tiedotteen siitä, miten nuorten työttömyyttä mitataan. Kreikkaakin koskeva oikea tieto olisi ollut suoraan tiedotteesta luettavissa.
The measurement of youth unemployment – an overview of the key concepts -tiedotteen voi lukea tästä.
Tiedote oli tuotettu todelliseen tarpeeseen, sillä väärin käsittäjiä ei ollut vain Pohjolan Sanomissa. Tässä parit otsikot esimerkkeinä eurooppalaisten medioiden viljelemistä käsitesotkuista:
 |
| (Reuters 12.4.2012) |
 |
| EUobserver 9.8.2012) |
Koska Risto Uimonen oli tehnyt karsintaratkaisunsa ilmiselvästi virheellisen tiedon varassa, pyysin JSN:n uudelleenkäsittelyryhmää päättämään, että kantelu sittenkin otetaan neuvoston käsiteltäväksi.
UKP-ryhmä Huovinen, Keskinen ja Ahlmén-Laiho hylkäsi pyyntöni. Tuo "Huovinen" muuten on se sama Ylen Timo Huovinen, joka nykyisin vaikuttaa julkisen palvelun yhtiön etiikkapäällikkönä.
Toinen vilpistely
Toinen lukijoilleen vilpistelleistä lehdistä on Helsingin Sanomat. Sen sivuilla perätöntä tietoa oli levittänyt taloustieteen tunnettu ja luotettu ekspertti, Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.
Kolumnissaan 2.4.2014 hän arvioi kriisimaissa näkyvän jo toipumisen merkkejä, mutta huomautti samalla:
"Työttömyysaste on kuitenkin Kreikassa ja Espanjassa yli 25 prosenttia, nuorista enemmistö on vailla töitä."
Koska lukijoita harhaan johtavan perättömän tiedon Kreikan ja Espanjan nuorista oli "auktorisoinut" talouden tunnettu ja luotettu asiantuntija, oikaisun tarve oli poikkeuksellisen suuri.
Mutta ei Hesari tietenkään suostunut oikaisua julkaisemaan, vaikka se julkaisee kiiruusti oikaisun, jos esimerkiksi lemmikkieläimen nimi on livahtanut lehteen virheellisenä.
Hesari päätti vilpistellä lukijoilleen ja jätti pahan asiavirheen oikaisematta. Jääköön vain lukijoille väärä käsitys asiasta, toimitus kaiketi ajatteli.
Kantelulle kävi JSN:n kulisseissa tälläkin kertaa köpelösti: Risto Uimonen karsi kantelun. Tapausta koskevat yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät Kulissien takana -raportin sivuilta 21–22.
Mainittakoon tässä kohtaa, että HS:ssa vaikuttanut toimittaja Jyri Hänninen oli 10.12.2013 korjannut pahan asiavirheensä. Hän oli väittänyt virheellisesti, että kuusi kymmenestä alle 25-vuotiaasta espanjalaisesta oli työttömänä.
Onneksi siis on olemassa sellaisiakin toimittajia, joilla moraaliset hoksottimet ovat hyvin kohdallaan.
Ennen surullisen kertomuksen etenemistä kolmanteen ja neljänteen vilpistelyyn on syytä jatkaa edellä olleiden asetelmien tarinaa aina vuoteen 2017 asti.
Ensimmäisen asetelman "Nuorisotyöttömyysaste"-otsikon olen muuttanut asetelmien sanoman vertailua helpottaakseni muotoon "Nuorten työttömien osuus työvoimasta". Juuri sitä "nuorisotyöttömyysaste" tarkoittaa.
 |
| Lähde: Eurostat |
 |
| Lähde: Eurostat |
Suurelta osin selitys piilee tietääkseni siinä, että Kreikan ja Espanjan 15–24-vuotiaista nuorista paljon pienempi osa kuin meillä kuuluu työvoimaan (työllisiin + työttömiin).
Niinpä kun lasketaan työttömien osuutta työvoimasta, jakaja on kriisimaiden tapauksessa tosi paljon pienempi kuin Suomen tapauksessa. Siksikin osuus eli työttömyysaste on hurjan paljon isompi kuin meillä.
Kiinnostavaa minusta on havaita alemmasta asetelmasta, että nuorten työttömien osuus nuorten koko ikäluokasta oli Suomessa viime vuonna lähes yhtä iso kuin Kreikassa ja Espanjassa.
Olen jokseenkin varma, että tästä tosiasiasta suomalaiset eivät tiedä vielä mitään, koska media ei ole siitä raportoinut.
Kolmas vilpistely
Kansan Uutisten nettilehti julkaisi 25.7.2017 UP-uutispalvelun Birgitta Suorsan uutisen, jossa tämä väitti, että "15–24-vuotiaista oli kesäkuun lopussa töissä 54 ja työttömänä 22 prosenttia".
Luvut siis kertoivat Suomesta; Tilastokeskus oli saman päivän aamuna julkaissut koko kesäkuuta koskevat työvoimatutkimuksen tiedot. Kaikki KU:n uutisen kannalta olennaiset tiedot sisältyivät tiedotteen tähän kappaleeseen:
"15–24-vuotiaita nuoria oli kesäkuussa yhteensä 628 000. Heistä työllisiä oli 337 000 ja työttömiä 93 000. Työvoimaan, eli työllisiin ja työttömiin, kuuluvien nuorten määrä oli näin ollen 430 000. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli kesäkuussa 21,7 prosenttia, mikä oli 1,7 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Nuorten työttömyysasteen trendi oli 20,7 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 14,9 prosenttia."
En vieläkään oikein käsitä, miten UP-uutispalvelun kokenut vastaava toimittaja oli Tilastoviraston selkeästä ja helposta tekstistä huolimatta söheltänyt lyhyeen väitteeseensä peräti kaksi virhettä.
Tilastoviraston luvut eivät olleet kesäkuun lopun vaan koko kesäkuun lukuja. Eikä 15–24-vuotiaista ollut työttömänä 22 prosenttia vaan paljon vähemmän eli "vain" 14,9 prosenttia.
Perätön väite nuorista työttömistä oli samaa sorttia kuin yllä kerrotut väitteet Kreikan ja Espanjan nuorista työttömistä. Se johti KU:n lukijoita harhaan, joten pyysin Suorsaa huolehtimaan siitä, että virhe tulee oikaistuksi.
Koska KU jätti oikaisun tekemättä ja vilpisteli siten viattomille lukijoilleen, kantelin asiasta JSN:lle. Kerroin tapauksesta jo 15.9.2017 postauksessa ja julkaisin silloin myös kantelun. Postauksen voi lukea tästä.
Kantelu tuli nytkin, totta kai, karsituksi. Ratkaisu varmisti nytkin sen, että lehden lukijat eivät saaneet tietää pahasta virheestä ja KU:n toimituksen vilpistelystä.
Tilanne oli noista aiemmista vilpistelyistä kuitenkin yhdessä suhteessa muuttunut: JSN:n puheenjohtaja ei enää perustellut kantelun karsimista hyvän journalistisen tavan tulkinnalla.
Karsintaratkaisun peruste oli nyt luonteeltaan "tekninen", vain kantelijan väitettyyn motiiviin liittyvä.
JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin karsintapäätös 6664/SL/17 (27.9.2017) ja päätöksen koko perustelu:
Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.
Grundström oli jo kesään 2016 mennessä kehitellyt ihan uudenlaisen perusteen, jonka nojalla hän voi karsia kanteluja eli päättää olla ottamatta niitä neuvoston käsiteltäväksi.
Uutta kantelun karsintaperustetta voinee kutsua "Lehtola-klausuuliksi" tai "Faktavahti-klausuuliksi", miten vain.
Uutuudesta hän oli julkisuuteen tulleen tiedon mukaan tehnyt päätöksen keskusteltuaan ensin JSN:n "sidosryhmien" kanssa:
"Puhuttuani sidosryhmien kanssa tein päätöksen, että voin ne karsia, en henkilön vaan toimintatavan perusteella", JSN:n puheenjohtaja valisti Suomen Kuvalehden lukijoita (28.10.2016, s. 50).
Viimeiseksi jäänyttä juttuaan tekevä Jari Lindholm (✝ 19.10.2016) kysyi vielä Grundströmiltä: "Entä jos kantelu on perusteltu?"
"Minun pitää katsoa, näyttääkö se olevan osa testaus- ja massakanteluohjelmaa", tämä vastasi.
Neljäs vilpistely
Neljäs nuorisotyöttömyyteen liittyvä vilpistely onkin sitten ihan tuore tapaus. Vilpistelijänä touhusi tällä kertaa sinunkin pulittamillasi Yle-veroilla rahoitettu julkisen palvelun Yleisradio. Onnittelen.
Ikään kuin tämän neljännen vilpistelyn motoksi siteeraan Ylen uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi syksyllä 2017 tulleen Jouko Jokisen hienoja ajatuksia (Aamulehti 16.7.2017):
"Virheettömyyteen pitää pyrkiä, mutta kun virhe syntyy, oleellista on sen korjaaminen. Minulle oikaisu merkitsee luotettavuutta. Virhe on löydetty, se myönnetään ja korjataan. Jos mediassa ei ole oikaisuja, se kertoo välinpitämättömyydestä."
5.3.2018 Ylen EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio analysoi Italian vaalien jälkeen saapasmaan talouden kehnoa tilaa. Tässä yhteydessä hän väitti, että Italiassa "joka kolmas nuori on yhä vailla töitä".
Tiesin oitis, että Ylen EU-kirjeenvaihtaja lasketteli luikuria. Italian tilastovirasto Istat oli juuri 1.3. julkaissut tiedotteen tammikuun 2018 työttömyysluvuista:
"Youth unemployment rate (aged 15–24) was 31,5 %, -1,2 percentage points over the previous month and youth unemployment ratio in the same age group was 8,4 %, unchanged over December 2017."
Vailla töitä eli työttömänä italialaisista nuorista siis oli tammikuussa 8,4 prosenttia eli vain noin joka kahdestoista eikä suinkaan joka kolmas nuori.
Oikean ja väärän tiedon ero oli nytkin valtava, joten Petri Raivio antoi YIen yleisölle pahoin harhaan johtavan kuvan Italian nuorten tilanteesta.
Kun Yle sitten jätti korjaamatta perättömän tietonsa, se vilpisteli rahoittajilleen ja osoitti juuri sitä Jouko Jokisen mainitsemaa välinpitämättömyyttä. Niinpä niin, julistukset ovat yhtä, teot toista.
Julkaisin blogissani tätä tapausta ruotivan postauksen 12.3. eli samana päivänä, jolloin Yle alkoi kampanjoida muun JSN-median kanssa "vastuullisen journalismin" puolesta. Postauksen voi lukea tästä.
16.4.2018 Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti karsia kanteluni olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Päätös perusteluineen oli nytkin tällainen:
"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."
Jos JSN ei olisi kähminyt kulisseissa?
Kaksi vuotta sitten, 23.4.2016 netissä julkaistun Kulissien takana -raportin lopussa kirjoitin syksyllä 2012 alkaneen "JSN-testini" johtopäätöksenä näin:
"Johtopäätös JSN-testistä on, että nykyisin järjestelyin median aito itsesääntely loukkaa yleisön oikeuksia. Tästä syystä koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely tulee avata täysin läpinäkyväksi."
Median "aito" itsesääntely tarkoitti sellaista median itsensä pyörittämää itsesääntelyä, johon julkinen valta ei millään tavoin puutu eikä osallistu. Tällä tavalla "aitoa" median itsesääntely Suomessa nyt on.
21.4.2018 olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että "nykyisin järjestelyin" median aito itsesääntely loukkaa yleisön oikeuksia.
Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely tulee avata täysin läpinäkyväksi.
Jos yleisöltä pimitetään, kuten nyt, iso osa hyvän journalistisen tavan tulkinnoista, yleisö ei voi tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat meillä oikeasti ovat. Se loukkaa yleisön oikeuksia.
Avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimus on ollut vahvasti esillä nyt, kun mediat ovat kertoneet JSN:n juhlavuodesta. Ainakaan julistuksen tasolla en siis näyttäisi olevan ihan yksin liikkeellä.
Esimerkiksi toimittajien etujärjestön Journalisti-lehti kehotti äskettäin ulottamaan avoimuuden vaatimuksen koskemaan myös "journalistisia prosesseja". Niihin kai median itsesääntelykin kuuluu.
Postausta kirjoittaessani ajattelin, mitä täysi läpinäkyvyys kuvattua vilpistelyä ajatellen sitten olisi tarkoittanut. Miten täysi läpinäkyvyys olisi vaikuttanut yleisön oikeuksiin?
Pohjolan Sanomien tapaus:
JSN olisi julkaissut sivuillaan selostuksen tapauksesta. Se olisi kertonut kantelun sisällön. Se olisi kertonut lehdeltä pyydetyn vastineen sisällön.
Se olisi kertonut, millaisin perustein puheenjohtaja Risto Uimonen päätti olla ottamatta kantelua neuvoston käsiteltäväksi.
Se olisi kertonut kantelijan valittaneen karsintapäätöksestä ja pyytäneen, että kantelu otetaan neuvostossa uudelleen käsiteltäväksi. Se olisi kertonut, millä perusteella ns. UKP-ryhmä hylkäsi valituksen.
Näin PS:n lukijat olisivat saaneet tietää väitetystä virheestä: kantelijan mielestä yli puolet nuorista ei ollut Espanjassa työttömänä vaan vain noin joka viides. Oikean ja väärän tiedon ero oli valtava.
PS:n lukijat olisivat saaneet tietää, millä perusteella heidän lehtensä oli sitä mieltä, ettei väitettyä virhettä tarvinnut oikaista. He olisivat voineet ottaa kantaa, olisiko virhe pitänyt oikaista vai ei.
PS:n lukijat olisivat saaneet tietää JSN:n puheenjohtajan turvautuneen lähteeseen, joka oli käsittänyt Eurostatin tiedot samalla tavalla väärin kuin PS:n pääkirjoituksen kirjoittaja.
PS:n lukijat olisivat saaneet tietää JSN:n puheenjohtajan tukeutuneen sellaiseenkin lähteeseen (Eurostatin NEET-tilasto), jossa oli kyse paljosta muusta kuin nuorista työttömistä.
Kun nuorten työttömyystilastojen ekspertitkin olisivat voineet lukea JSN:n sivuilta karsintaratkaisun perustelut, he olisivat voineet nostaa ne julkiseen ja kriittiseen keskusteluun.
Helsingin Sanomien tapaus:
Nytkin JSN olisi julkaissut sivuillaan selostuksen tapauksesta, kertonut kantelun sisällöstä, lehden mahdollisesti antamasta vastineesta sekä perusteista, joilla neuvoston puheenjohtaja karsi kantelun.
Näin HS:n lukijat olisivat saaneet tietää väitetystä virheestä. Sehän sisältyi kantelijan mielestä väitteeseen: "Työttömyysaste on kuitenkin Kreikassa ja Espanjassa yli 25 prosenttia, nuorista enemmistö on vailla töitä."
Oikeasti Kreikan nuorista vain 16 % ja Espanjan nuorista vain 20 % oli vailla töitä eli työttömänä, ei enemmistö.
HS:n lukijat olisivat saaneet tietää syistä, joiden perusteella heiden lehtensä päätti olla korjaamatta virhettä. Toimituksen ratkaisuun he olisivat sitten voineet ottaa kantaa vaikkapa somessa; sivuilleen HS tuskin kannanottoja päästäisi.
HS:n lukijat olisivat saaneet tietää JSN:n puheenjohtajan olettaneen, että he ymmärsivät "nuorista enemmistön" tarkoittavan Korkmanin väitteessä jotain muuta kuin enemmistöä nuorista. He olisivat voineet ottaa vaikkapa somessa kantaa, hyväksyivätkö he moisen oletuksen.
HS:n tapauksessakin tilastoekspertit olisivat voineet tulla julkisuuteen oikaisemaan Korkmanin väitteen antamaa harhaanjohtavaa kuvaa Kreikan ja Espanjan nuorten tilanteesta.
Kansan Uutisten ja Ylen tapaukset
Nämä tapaukset sattuivat vasta sen jälkeen, kun JSN oli kesällä 2016 antanut minulle porttikiellon median itsesääntelyyn.
Porttikielto tarkoittaa sitä, että tutkimatta lainkaan kantelujeni mahdollista aiheellisuutta JSN:n puheenjohtaja karsii ne väitetyn motiivini perusteella. Tuo väitetty motiivi on "testaustarkoitus".
Kun Elina Grundström karsi aiemmin kuvatut, Kansan Uutisia ja Yleä koskevat kantelut tuolla luonteeltaan "teknisellä" perusteella, hän ei tulkinnut hyvää journalistista tapaa.
KU:n ja Ylen nettiuutisten lukijoille tämä yhtä kaikki merkitsi sitä, että he eivät saaneet tietää väitetyistä virheistä.
Jos koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely olisi ollut täysin läpinäkyvää, tilanne olisi voinut olla yleisön oikeuksien kannalta toinen.
JSN olisi julkaissut sivuillaan selostukset tapauksista. Se olisi kertonut kantelujen sisällön. Se olisi kertonut JSN:n puheenjohtajan karsineen kantelut, koska ne oli tehty "testaustarkoituksessa".
Näin KU:n ja Ylen nettisivujen lukijat ja muutkin kansalaiset olisivat saaneet tietää väitetyistä virheistä. He olisivat saaneet myös tietää, että KU ja Yle olivat päättäneet jättää väitetyt virheet korjaamatta.
He olisivat saaneet tietää senkin, että kantelujen mahdollista aiheellisuutta ei JSN:ssä lainkaan tutkittu, vaan kantelut karsittiin kantelijan motiivin perusteella.
Edellä mainitut tiedot saatuaan kansalaiset olisivat halutessaan voineet ottaa kantaa, pitivätkö he KU:n, Ylen ja JSN:n menettelyä hyväksyttävänä vai ei. Keskustelua olisi voitu käydä vaikkapa somessa.
Jos kansalaiset eivät olisi KU:n, Ylen ja JSN:n ratkaisuja hyväksyneet, he olisivat voineet yrittää vaikuttaa asiaan. Tätä mahdollisuutta voinee pitää kansalaisten oikeuksien kannalta hyvänä asiana.
Jos JSN olisi vaalinut myös yleisön oikeuksia?
Vastuullisen journalismin kampanjassaan JSN on korostanut Journalistin ohjeita yleisön oikeuksien näkökulmasta. Kampanjan "kodissa", johon pääsee tästä, JSN julistaa esimerkiksi näin:
"Oikeutesi perustuvat Journalistin ohjeisiin."
JSN muistuttaa "kotiin" kylään pistäytyneille, että "Julkisen sanan neuvostoon kuuluvat mediat ovat sitoutuneet siihen, että näitä oikeuksiasi kunnioitetaan".
Kun tarkastelee aiemmin kuvattua vilpistelyjen ketjua, niin on hyvä muistaa myös se, mitä JSN langettavassa päätöksessään (6710/SL/17) 7.3.2018 totesi:
"Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta."
Kun Pohjolan Sanomat 16.6.2013 pääkirjoituksessaan väitti, että Espanjassa "yli puolet nuorista on työttöminä", yleisölle välittyi totisesti virheellinen kuva käsitellystä asiasta.
Jos JSN olisi silloin – edellä mainitun julistuksen ja päätöksen hengessä – vaalinut myös yleisön oikeuksia, se olisi kaiketi toiminut toisin.
JSN ei olisi silloin kähminyt kantelua hengiltä karsinnan kulisseissa, Pohjolan Sanomien lukijoiden tietämättä.
Sen sijaan neuvosto olisi ottanut kantelun käsiteltäväkseen ja antanut lehdelle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Langettava päätös olisi ehkä ehkäissyt samaan asiaan liittyviä myöhempiä vilpistelyjä. Ainakin jonkin verran JSN:n langettavat päätökset voivat vaikuttaa toimitusten ratkaisuihin. Niin uskon.
