Näytetään tekstit, joissa on tunniste demokraatti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste demokraatti. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. elokuuta 2018

Ylen ex-päätoimittaja: faktantarkistus ei toimi

Demarien Demokraatti julkaisi nettisivuillaan pari viikkoa sitten tosi kiinnostavan ja minusta myös tärkeän haastattelun, josta valitettavasti vain ani harvat tietävät mitään. 

Jututettavana oli Ylen ex-päätoimittaja Atte Jääskeläinen ja jututtajana toimittaja Simo Alastalo. Haastattelun voi lukea tästä.

Luotettavuuden illuusiota ylläpitävä, itseensä tyytyväinen omnipotentti valtamedia ei ole moisen marginaaliläpykän 19.7. julkaisemaa journalistista tuotosta noteerannut mitenkään. 

Se on sääli, sillä Ylen uutisten ja ajankohtaisohjelmien ex-pomo esitti haastattelussa jännän ja uskoakseni myös tärkeän arvion esimerkiksi journalistisesta faktantarkistuksesta.

Aivan ymmärrettävästi poliittisen lehden haastattelussa oli uusoikeiston ja populismin vastaista ideologista viritystä vahvasti, mutta ei nyt välitetä eikä hermostuta siitä.

Alastalo kertoi, miten median kontrolli on toteutunut Puolan ja Unkarin kaltaisissa maissa, joissa uusoikeisto on päässyt valtaan.

Muualla lännessä liberaalia järjestelmää murentavaa populismia vastaan taistellaan muun muassa journalistisella faktantarkistuksella, Alastalo tiesi.

Hän totesi, että Ylen ex-päätoimittajan Atte Jääskeläisen mukaan faktantarkistus ei keinona toimi:

"Tätä on tutkittu tieteellisestikin. Faktantarkistus ei juuri koskaan kohtaa niitä ihmisiä, jotka ovat nähneet virheellisen tiedon alkuperäisessä medialähteessä. Samat ihmiset eivät siis näe näitä kahta asiaa. Siinä saarnataan uskovaisille ja sitten se politisoituu."

Jääskeläinen viittasi kritiikissään selvästikin eri puolilla maailmaa toimiviin faktantarkistuksen erityisiin organisaatioihin. Niitä ovat muun muassa FactCheck.org, PolitiFact.com, Full Fact ja Faktabaari.

Kun esimerkiksi tällaiset organisaatiot tarkistavat erilaisten vallakkaiden ja median ulostulojen faktoja, ne yleensä vain julkaisevat tarkistustensa tulokset organisaationsa nettisivuilla.  

Näin käy ymmärrettäväksi se Jääskeläisen kritiikin ydin, että faktantarkistus ei juuri koskaan kohtaa niitä ihmisiä, jotka ovat nähneet virheellisen tiedon alkuperäisessä medialähteessä.

Niinpä ei olekaan minkään sortin ihme, että esimerkiksi politiikan, talouden ja median eliiteille Faktabaarin tapaiset organisaatiot ovat vallan harmittomia, kivoja ja kesyjä pieniä puudeleita. 

Yleisöjen eli median uhrien näkövinkkelistä ne ovat ainakin vielä myös jokseenkin hyödyttömiä. Faktabaari ei auta, kun media huiputtaa yleisöään esimerkiksi jättämällä asiavirheitä korjaamatta.
Faktabaarin toimituskunnan puolesta Atte Jääskeläisen rajuun kritiikkiin vastasivat Demokraatissa 24.7.2018 toimittaja, valokuvaaja Petra Piitulainen-Ramsay ja Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian tohtorikoulutettava Severi Hämäri. Vastauksen voi lukea tästä.

Piitulainen-Ramsay ja Hämäri korostivat koko lailla hämmentävästi, että oikaisuista poiketen faktantarkistus ei pyrikään tavoittamaan kaikkia niitä, jotka ovat väärän tiedon nähneet:

"Faktantarkistuksen tavoitteena on löytää ja tunnistaa potentiaalinen virheellinen informaatio ja pyrkiä tarkistamaan se niin, että mahdollinen korjaus tavoittaa riittävässä määrin kansalaiset, journalistit ja päätöksentekijät."

Jos vaikka Faktabaarin "mahdolliset" korjaukset tavoittavat nyt "riittävässä määrin" kansalaiset, niin silloin kyllä tavoite on asetettu suurin piirtein nollakorkojen tasolle.

Hyvä lukija, pistäydypä silmäilemässä, millä tavalla jo vuosia toiminut Faktabaari on käytännössä tarkistanut faktoja. Baarin paljon mainostettua tarjoilua pitäisi päästä nautiskelemaan tästä.

Tukiaisia faktantarkistajien verkostolle?

Atte Jääskeläisen kritiikin valossa on lievästi sanoen hämmentävää todeta, että EU:ssa viritellään parhaillaan julkisen tuen valuttamista faktantarkistajien organisaatioiden verkostolle.

EU:n komission asiaa koskeva tiedonanto "Tackling online disinformation: a European Approach" on päivätty 26.4.2018. Linkki komission dokumenttiin löytyy tätä kautta.

Infoa tukihankkeesta tarjoaa myös valtioneuvoston kanslian 30.5.2018 päivätty perusmuistio. Sen pitäisi löytyä tästä.

Lisätietoa aiheesta tarjoaa edelleen valtioneuvoston 5.7.2018 tekemä mediapoliittisen ohjelman periaatepäätös. Sen pitäisi avautua nautiskeltavaksi tästä.

Edellä mainitut vaikutusvaltaiset dokumentit osoittavat, että ihan tosissaan nyt viritellään julkista tukea sellaiselle faktantarkistuksen konseptille, joka ei auta ainakaan sen perinteisen median vilpistelyn uhreja.

Miksi ihmeessä pitäisi jopa verovaroin tukea sellaista faktantarkistusta, joka "ei juuri koskaan kohtaa niitä ihmisiä, jotka ovat nähneet virheellisen tiedon alkuperäisessä medialähteessä"? 

Jos (ja kun) Atte Jääskeläinen on kritiikillään oikealla asialla, häntä kenties kannattaisi vielä kuulla, ennen kuin verorahoja aletaan jakaa kaiken maailman "faktabaareille".

Mainittakoon, että saatuaan keväällä 2017 äkkilähdön Ylestä Jääskeläinen työskenteli Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa. Siksikin hän tietänee jotain faktantarkistuksesta.

Elokuun 2018 alussa pari päivää sitten alkoi Jääskeläisen pesti Lappeenrannan teknillisen yliopiston työelämäprofessorina (Professor of Practice).

Lisäys 4.8.2018:

Faktantarkistus Faktavahdin malliin

Olen kuvannut Faktavahti-instituution tapaa toimia faktantarkistajana huhtikuun lopulla 2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 8–9). Raportin voi lukea tästä.

Kaikkien niiden, jotka haluavat tietää Julkisen sanan neuvoston pyörittämästä median aidosta eli vain median itsensä pyörittämästä itsesääntelystä sen pintakiiltoa enemmän, kannattaa toki lukea raportti alusta loppuun asti. Sivuja raportissa on vain 39.

Raportti on, vaikka itse niin vaatimattomasti sanon, ylivoimaisesti paras ja paljastavin kuvaus JSN:n käytännön toiminnasta. Raportti kertoo myös tänä syksynä 50 vuotta täyttävän JSN:n perustamisen todellisista motiiveista ja jännästä yleisöön liittyvästä retorisesta oivalluksesta.

Se on myös ainoa julkaisu, joka kertoo siitä, miten JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa myös kulissien takana, ratkaisuin, joita ei koskaan missään julkaista ja joista median yleisöt eivät tiedä mitään.

Faktantarkistuksen kohteena minulla oli projektin eli "JSN-testin" alussa syksyllä 2012 Yle ja lähes 30 sanomalehteä. MTV:tä en voinut ottaa kohteeksi, koska saan sen imelistä "myyvistä" sisällöistä näppylöitä.

Viime aikoina kohteita on ollut jonkin verran vähemmän, koska jotkut lehdet ovat luikkineet minulta pelkurimaisesti piiloon maksumuuriensa taa.

Monet aihealueet olen alusta asti sivuuttanut tyystin. En ole tarkistanut ollenkaan esimerkiksi urheilun ja kulttuurin sisältöjä. Kulttuuri piti jättää sivuun jo senkin takia, että en barbaarina tiedä siitä mitään.

Maakuntalehtien paikallisia sisältöjä en ole myöskään tarkistellut lainkaan. Niiden tarkistamisen koin täysin ylivoimaiseksi.

Touhuan faktantarkistajana aprillipäivän asenteella. Kysyn koko ajan itseltäni, voiko tuo tai tämä epäilyttävältä haiskahtava faktatieto pitää paikkansa. Epäilyttävältä vaikuttavan tiedon pyrin aina tarkistamaan.

Internet on tietojen tarkistamiseen mainio työkalu, ja kun olen treenaillut tietojen tarkistamista kesästä 1967 lähtien, uskon pystyväni aika pätevästi tarkistamaan, pitääkö julkaistu faktaväite paikkansa vai ei.

Kun sitten törmään olennaisena pitämääni asiavirheeseen, lähetän aina kyseisen tiedotusvälineen toimitukselle korjauspyynnön. Siinä kerron lähteestä, joka osoittaa, että julkaistu tieto on ollut virheellinen ja osoittaa myös sen, mikä on se oikea ja tosi tieto.

Jos tiedotusväline ei suostu korjaamaan virhettään, lähetän aina olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä kantelun JSN:lle Journalistin ohjeeseen 20 viitaten.

Näin Faktavahti-instituutio toimii. Yli kahden vuoden ajan olen nyt infonnut projektistani netissä, ja suurin piirtein kaikki tänä aikana tehdyt kantelut olen muistaakseni myös julkaissut tässä blogissani.

Tarkkoja tilastolukuja minulla ei ole projektistani esittää; kuka sitä kaiken maailman kylähullujen tekeleitä prikulleen räknäisi.

Tämän vuoden aikana näytän joka tapauksessa tehneen, jos laskin oikein, kaikkiaan 17 kantelua Julkisen sanan neuvostolle. Korjauspyyntöjä olen meilaillut sanomalehdille ja Ylelle tänä vuonna yhteensä noin 80.

Karkeasti arvioiden kuvittelen värkänneeni syksystä 2012 lähtien suurin piirtein 130 kantelua JSN:lle virheiden korjaamatta jättämisestä. Luku kenties vaikuttaa isolta, mutta ei se ole kuin pari kantelua kuussa.

Korjauspyyntöjä olen saattanut vajaan kuuden vuoden aikana meilailla toimituksille kaikkiaan noin 700. Arvio on karkea; tietoteknisistä syistä tarkka luku ei ole enää laskettavissa.

Kantelujen ja korjauspyyntöjen luvuista voi kuitenkin päätellä, että useimmissa tapauksissa asiavirheet ovat tulleet korjatuiksi. Kun virheet on asianmukaisesti korjattu, ei ole tarvinnut kannella JSN:lle.

Tässä kohtaa on syytä korostaa, että kaikki korjaukset eivät välttämättä kuulu ansioluettelooni; joskus toimitukset korjaavat virheitä oma-aloitteisestikin tai saatuaan pyynnön joltakin toiselta immeiseltä.

Aivan ilmeistä joka tapauksessa on, että olen tällä Faktavahdin mallilla saanut aikaan median yleisöjen iloksi satoja oikaisuja. Hyvä minä.

Olen saanut aikaan tällä mallilla yhtä ja toista myös median itsesääntelyssä. Vanhaan "hyvään" aikaan eli Risto Uimosen puheenjohtajakaudella JSN otti julkisella puolella käsiteltäväksi noin 40 kanteluani.

Noin joka toinen noista kanteluistani johti langettavaan, joka toinen vapauttavaan päätökseen. Kantelut eivät siis olleet turhia, eivät muuten myöskään ne, joista JSN teki vapauttavat päätökset.

On tärkeää huomata, että kanteluista tehdyt, JSN:n sivuilla julkaistut vapauttavat ja langettavat ratkaisut toivat osaltaan yleisölle näkyviin hyvän journalistisen tavan rajoja.

Jos JSN olisi julkaissut Kulissien takana -raportissa kerrotut, yleisöltä pimitetyt karsintaratkaisut, yleisö olisi voinut nähdä, että hyvän journalistisen tavan rajat eivät ole siellä, missä niiden on kuviteltu olevan.

Tässä kohtaa on muistutettava siitä nimenomaan median yleisöjen kannalta valitettavasta jutusta, että jo yli kahden vuoden ajan kanteluistani ei ole voinut olla mitään hyötyä ja iloa yleisölle.

Näin ikävästi asiat ovat sen vuoksi, että tuotuani projektini nettijulkisuuteen – Kulissien takana -raportti ja Faktavahti-blogi – JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström neuvoston taustavoimia konsultoituaan lätkäisi minulle porttikiellon median itsesääntelyyn.

Käytännössä tällainen median itsesääntelyssä kaiketi ainutlaatuinen porttikielto tarkoittaa, että JSN:n puheenjohtaja karsii joka ainoan kanteluni tutkimatta lainkaan kantelun aiheellisuutta. Motiivini ja toimintatapani on kuulemma sopimaton.

Grundströmin mielestä teen kantelut "testaustarkoituksessa", ja tällaista motiivia JSN ei hyväksy.

Porttikiellosta huolimatta teen JSN:lle kanteluja lähes entiseen tapaan. Näin saan ainakin jollain tapaa näkyväksi edes sen, ettei JSN juurikaan piittaa, välittääkö media yleisölle väärää vai oikeaa tietoa.

Projektini "missiona" – kuulostaa hienolta – on ollut alusta asti se, että median itsesääntely avataan täysin läpinäkyväksi. Itsesääntelyväen kähmintä kulissien takana yleisön tietämättä on minusta läpeensä moraalitonta.

Median itsesääntelyn pitäisi olla kaikin osin läpinäkyvää juuri sen vuoksi, että yleisö saisi tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat oikeasti ovat.

Jos koko medialystin maksava yleisö ei tiedä, missä hyvän journalistisen tavan rajat tosiasiassa ovat, yleisö ei myöskään pysty ottamaan kantaa siihen, hyväksyykö se JSN:n piirtämät rajat vai ei.

Edellä kuvattu Faktavahdin mallinen faktantarkistus eroaa siitä Atte Jääskeläisen toimimattomaksi arvioimasta faktantarkistuksesta aivan ratkaisevasti ainakin kahdella tapaa.

Faktavahdin mallin mukainen faktantarkistus haastaa koko ajan tiedotusvälineitä ja niiden pyörittämää median itsesääntelyä. Se ei tyydy siihen, että tarkistusten tulokset vain julkaistaan blogissa ja jätetään koko asia sikseen.

Faktavahdin mallin mukainen faktantarkistus myös tuottaa median yleisöjen iloksi konkreettisia tuloksia: se saa aikaan oikaisuja, jotka ainakin periaatteessa tavoittavat väärää tietoa saaneet kansalaiset.

Jotain tällaista mediaa ja sen itsesääntelyä konkreettisesti haastavaa faktantarkistusta julkisen vallan pitäisi kansalaisten parhaaksi tavalla tai toisella tukea.

On silkkaa julkisten varojen haaskausta syytää tukiaisia lähinnä vain silmänlumeena toimiville "faktabaareille".

Tätä koko lailla täräkkää toteamusta ei pidä käsittää niin, että olisin kinumassa itselleni jotain julkisen vallan tukiaisia. Minä en semmoisia mihinkään tarvitse.

Yleisön ja yleisen edun vuoksi politiikan eliitin pitäisi kuitenkin kiiruusti tehdä konkreettisia tekoja muutoksen aikaansaamiseksi valtamedian ja sen itsesääntelyn röyhkeisiin ja falskeihin toimintatapoihin.

Median yleisöt ovat tässä asiassa vallan aseettomia ja avuttomia. Ne eivät voi saada aikaan edes julkista keskustelua tästä yleisöille tärkeästä asiasta. Sen Yle ja sanomalehdet kyllä varmistavat.

Lisäys 10.8.2018:

"Faktantarkistus ei kiinnosta yleisöä"

Ylen ex-toimitusjohtaja Mikael Jungner otti kokoomuksen Verkkouutiset-lehdessä tänä aamuna ajatuksia herättävällä tavalla kantaa faktantarkistukseen. Aivopesty demokratia -blogin voi lukea tästä.

Jungner kritisoi uskomusta, että ihminen on ajattelussaan rationaalinen ja totuutta etsivä. Hänestä näyttää siltä, että tilanne ei ole "ihan noin yksiselitteinen". Jungnerin mielestä ihmisen mieli elää tarinoista, ei faktoista:

"Faktantarkistus on ollut vahvasti esillä jo vuosia. Siitä on puhuttu paljon ja sitä on esitetty ratkaisuksi valeuutisten ongelmaan. Huonolla menestyksellä. Faktantarkistus ei kiinnosta yleisöä. Se ei ole missään päin maailmaa merkittävää liiketoimintaa. Totuus ei kiinnosta ihmisiä siinä määrin kuin aiemmin kuviteltiin. Tarinat kiinnostavat enemmän."

Ylen ex-päätoimittaja arvioi, ettei faktantarkistus toimi, sillä se ei tavoita sitä yleisöä, joka on saanut mediasta väärää tietoa. Nyt Ylen ex-toimitusjohtaja arvioi, ettei faktantarkistus edes kiinnosta yleisöä.

Ylen ex-toimittajanretkuna pelkään pahoin, että sekä Atte Jääskeläinen että Mikael Jungner ovat oikeassa. Itse asiassa olen projektini havaintona todennut monta kertaa, ettei yleisöä juurikaan kiinnosta, välittääkö media sille väärää vai oikeaa faktatietoa.

perjantai 27. lokakuuta 2017

 Vastine "Demokraatti vilpisteli viinan kiroista" -postaukseen

21. syyskuuta 2017 julkaisin kriittisen postauksen siitä, miten Demokraatti kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan tiedotteen tekstiin tukeutuen härskisti vilpisteli viinan kiroista.

Lehti levitti perätöntä, lukijoita pahoin harhaan johtanutta tietoa alkoholista työikäisten kuolinsyynä. Perättömän tiedon sylttytehtaana toimi todellakin edustaja Elorannan 19.9.2017 päivätty tiedote:

"Alkoholi on myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Tänään Eeva-Johanna Eloranta lähetti minulle tekstin, jonka toivoi tulevan julkaistuksi blogissani hänen vastineenaan 21.9. postaukseen. Toive on totta kai syytä toteuttaa.

Eeva-Johanna Elorannan vastine

Hei

Syytät Demokraatti-lehteä vääristä faktoista viitaten tiedotteeseeni alkoholin haitoista. Syytös on aiheeton, sillä faktani olen tarkistanut. Tiedot ovat muidenkin tarkistettavissa Suomen virallisen tilaston Päihdetilastollisesta vuosikirjasta 2016.

Sen mukaan alkoholin käytön seurauksena kuolleita on ollut 2000-luvulla 2214-3011 vuodessa. Tällöin perussyynä on ollut alkoholisairaus tai -myrkytys. Näitä ovat mm. kardiomyopatia, maksasairaudet ja haiman sairaudet tai tapaturmaiset alkoholimyrkytykset. Näiden lisäksi päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleita on ollut 548-978 vuodessa. Kun nämä lasketaan yhteen, niin enimmillään alkoholin käytön seurauksena kuolleita on tosiaankin ja ikävä kyllä ollut jopa tuo mainitsemani 4000 (3989). Näin tapahtui vuonna 2005.

Toivon, että julkaiset vastineeni blogissasi.



Ystävällisin terveisin

Eeva-Johanna Eloranta
FM, VTM
Kansanedustaja (sd)

Kommentti vastineeseen

Kansanedustaja Elorannan lähde, Päihdetilastollinen vuosikirja 2016, on luettavissa tästä. Kirjan sivulla 88 on julkaistu taulukko 46: Alkoholin käytön seurauksena kuolleet 2000–2015.

Taulukosta todellakin käy ilmi, että alkoholin käytön seurauksena kuolleita on 2000-luvulla ollut Elorannan mainitsemat 2 214–3 011 vuodessa. 2 214 oli vuoden 2015 luku ja 3 011 vuoden 2005 luku.

Kirjan sivulla 29 todetaan: "Alkoholin käyttöön liittyviin kuolemiin on laskettu alkoholisairauksiin ja alkoholimyrkytyksiin kuolleiden lisäksi päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleet."

Tämä tieto oli Elorannalta jäänyt huomaamatta. Niinpä hän sitten laskikin päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleiden luvut, 548–978 per vuosi, yhteen lukujen 2 214–3 011 kanssa.

Näin kansanedustaja tuli faktoja tarkistaessaan laskeneeksi päihtyneenä tapaturmaan ja väkivaltaan kuolleet kahteen kertaan tilastoon, joka kertoi alkoholin käytön seurauksena kuolleiden määrästä.

Toinen faktojen tarkistamisen kömmähdys Elorannalle oli sattunut siinä, että edellä esitetyt luvut kertoivat kaikenikäisistä alkoholin käytön seurauksena kuolleista.

Tiedotteensa perättömässä väitteessä hän oli kuitenkin esittänyt alkoholin olevan "Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa".

Tilastokeskuksen kuolinsyytietojen mukaan 15–64-vuotiaina eli työikäisinä alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuoli vuosittain 1 118–1 796 ihmistä vuosina 2000–2015.

Uutisjuttu, jossa Demokraatti 18.9.2017 vilpisteli viinan kiroista, muuten olla möllöttää virheineen päivineen edelleenkin lehden nettisivuilla.

Odotan uteliaana, tulevatko perättömät tiedot vihdoinkin korjatuiksi, kun kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta saa nyt tietää sortuneensa faktojen tarkistajana peräti kahteen väärinkäsitykseen.

torstai 21. syyskuuta 2017

Demokraatti vilpisteli viinan kiroista

Maanantaina 18.9. aamupäivällä SDP:n pää-äänenkannattaja Demokraatti julkaisi näyttävän uutisen "Yksikin uusi alkoholiriippuvainen nuori on liikaa". Uutinen kertoi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd.) olevan huolissaan alkoholilain uudistuksen haitoista.

Eeva-Johanna Eloranta (kuva: Eduskunta)
Demokraatin toimituksen nimiin merkityssä uutisessa oli napakka väliotsikko "Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky". Väliotsikon perään toimitus oli kirjoitellut seuraavanlaisen tekstin:

"Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Koska olin askarrellut tämän asian parissa jo vuosia aiemminkin, tunnistin toimituksen väitteestä heti jopa kaksi täysin perätöntä tietoa.

Alkoholi ei ole Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy, eikä alkoholisairauksiin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin menehdy vuosittain lähimainkaan neljäätuhatta työikäistä.

Minusta SDP:n pää-äänenkannattajan lukijoiden tuli saada näin tärkeästä asiasta oikeaa tietoa. Siksi lähetin maanantaina 18.9. iltapäivällä Demokraatin päätoimittajalle ja toimitukselle korjauspyynnön:

"Hei,

jutussa kerrotaan kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan korostavan alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Tässä yhteydessä väitetään: ”Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4 000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti.”

Väite oli kahdellakin tavalla perätön. Alkoholi ei ole Suomessa työikäisten yleisin kuolinsyy, eikä alkoholin aiheuttamia työikäisten kuolemantapauksia oli vuosittain läheskään väitettyä määrää.

Tilastokeskuksen tuoreimmat työikäisten kuolinsyytiedot ovat vuodelta 2015 ja löytyvät 30.12.2016 julkaistusta Kuolemansyyt 2015 -raportista. Sen osoite netissä on http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_fi.pdf.  

Kyseisen julkaisun mukaan (s. 6–7) vuonna 2015 työikäisistä eli 15–64-vuotiaista menehtyi kasvaimiin 2 513 henkilöä, verenkiertoelinten sairauksiin 1 856 henkilöä ja alkoholiperäisiin tauteihin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin ”vain” 1 118 henkilöä.

Nämä tilastoviraston luvut osoittavat hyvin, kuinka pahasti harhaan uutisjutun väite kuolinsyyn yleisyydestä ja kuolemantapausten määrästä johti lehden lukijoita. Virheet olivat nähdäkseni olennaisia (JO 20) ja korjausta vaativia, joten ne on syytä oikaista lukijoiden iloksi viipymättä."

Lähettämästäni osoitteesta oikeat tiedot olivat hetkessä tarkistettavissa, ja oletin Demokraatin totta kai heti korjaavan pahat asiavirheensä. No, miten Demokraatin toimitus sitten toimi?

Illansuussa 18.9. toimitus julkaisi jutun lopussa tällaisen infon: "Lisätty 'Eloranta esittää alkoholin' kolmanneksi viimeiseen kappaleeseen klo 17:05." Tehdyn lisäyksen jälkeen uutisen teksti meni näin:

"Eloranta korostaa alkoholin olevan myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Eloranta esittää alkoholin olevan Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Tällä "Eloranta esittää" -tempulla Demokraatin toimitus ikään kuin pesi kätensä koko sotkusta ja pani julkaisemansa tiedot kansanedustajaparan piikkiin. Perättömät tiedot toimitus jätti, lukijoiden iloksi, korjaamatta.

Kun arvioi Demokraatin toimituksen menettelyä, taustaksi on syytä todeta, että kansanedustajaparka oli tiedotteessaan kirjoittanut asiasta näin:

"Alkoholi on myrkky, joka aiheuttaa 60 eri sairautta. Se on Suomessa yleisin työikäisten kuolinsyy jopa 4000 vuosittaisessa tapauksessa, useammin kuin sepelvaltimotauti."

Demokraatin toimituksen alun perin omana tekstinään julkaisema väite siis oli sanasta sanaan sama kuin kansanedustajaparan tiedotteessa.

Perättömän väitteen julkaiseminen osoitti, ettei toimitus ollut lainkaan tarkistanut tietoja ennen niiden julkaisemista. Lähdekritiikki siis oli tyystin unohtunut.

Saatuaan sitten tietää julkaistujen tietojen olleen perättömiä Demokraatin toimitus päätti jättää pahat virheet korjaamatta ja sysätä väitteet "Eloranta esittää" -tempulla kansanedustajaressukan piikkiin.

Härskiä vilpistelyä, sanoisin. En malta olla tässä kohtaa muistuttamatta, että Demokraatin toimitusta johtaa vastaavana päätoimittajana peräti pastorismies. Valehtelun synniltä sekään ei näytä suojaavan.

Myytti alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä

Kuolemansyyt 2014 -raportissaan Tilastokeskus julkaisi 30.12.2015 grafiikan työikäisten eli 15–64-vuotiaiden kuolemansyistä. Vihreällä kuvioon on merkitty kasvaimet, punaisella verenkiertoelinten sairaudet ja tummansinisellä alkoholiperäiset taudit ja alkoholimyrkytys.

Kuviosta voi hyvin nähdä, että alkoholi ei ole eikä ole ikinä ollutkaan työikäisten yleisin kuolinsyy, ei likimainkaan.

Tilastokeskuksen raportista (s. 27–28) löytyvät myös erikseen kuviot työikäisten miesten ja naisten kuolleisuudesta eri kuolemansyihin. Kuviot osoittavat, että alkoholi ei ole koskaan ollut työikäisten miesten eikä myöskään työikäisten naisten yleisin kuolinsyy.

Kun mediassa on kuitenkin ainakin vuosikymmenen ajan levitetty aktiivisesti väitettä alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä, on syytä kysyä, mistä ihmeestä moinen käsitys on syntynyt.


Myytin sylttytehtaana lienee ahkeroinut Tilastokeskus. Esimerkiksi 5.11.2007 se julkaisi tiedotteen, jonka otsikko oli: "Alkoholisyyt edelleen työikäisten yleisin kuolinsyy". Otsikon väitettä tuki yllä oleva taulukko, joka oli uskoakseni värkätty hyvässä tarkoituksessa alkoholivalistuksen tarpeisiin.

Taulukon "Alkoholisyyt" tarkoitti kuolinsyynä olleiden alkoholitautien koko ryhmää; tällaisia tauteja oli siinä tautiryhmässä pitkälti toistakymmentä.

Myytti saatiin aikaan erikoisella tempulla, joka tuskin sieti päivänvaloa eikä ollut tilastovirastolle kunniaksi.

Alkoholisyiden koko ryhmän lukua verrattiin muista kuolinsyyryhmistä noukittujen yksittäisten tautien, sepelvaltimotaudin ja rintasyövän, lukuihin.

Näin alkoholista loihdittiin "työikäisten yleisin kuolinsyy", vaikka se ei sitä ollut eikä ollut ikinä ollut. Loihtimiselle oli tietty olemassa ilmeinen tarve.

Alkoholivalistukseen kaivattiin 2000-luvun ensikymmenen puolivälissä kipeästi iskulausetta, joka tehoaisi. Viinan kulutus tiedettyine haittoineen oli nimittäin rajussa nousussa, kun eduskunta Matti Vanhasen hallituksen (Kesk., SDP ja RKP) esityksestä oli pannut iloliemen alennusmyyntiin.

1.3.2004 voimaan tulleella lailla alkoholin verotasoja laskettiin keskimäärin 33 prosentilla. Viinan kuluttajahintojen arvioitiin laskevan näin 22 prosenttia.

Jättiale totta vie toimikin odotetulla tavalla. Kulutus (100-prosenttisena alkoholina 15 vuotta täyttäneitä kohti) kasvoi vuodesta 2003 vuoteen 2005 yli 12 prosenttia. Haitatkin lisääntyivät.

Hallitus oli esityksessään (80/2003) todennut, että alkoholikuolemien voidaan olettaa lisääntyvän veroalen seurauksena noin 600:lla vuoteen 2005 mennessä.

No, ihan tähän tahtiin hallitus ja eduskunta eivät veroalellaan silloin saaneet juoppoja hengiltä, sillä 600 lisäkuolemaan päästiin vasta vuonna 2007.

Tilastovirasto luopui ala-arvoisesta vertailustaan

Vuosia sitten motkotin Tilastokeskuksen väelle siitä, että viinavalistusta varten värkätty vertailu ei kestä kriittistä tarkastelua.

Motkotus osaltaan saattoi vaikuttaa, sillä muutamaan vuoteen virasto ei ole enää uskotellut, että alkoholi olisi työikäisten yleisin kuolinsyy.

Esimerkiksi 30.12.2016 julkaistussa Kuolemansyyt 2015 -raportissa Tilastokeskus totesi (s. 6), että "työikäisiä menehtyi eniten kasvaimiin ja verenkiertoelinten sairauksiin".

Sivun 7 taulukko kertoi, että työikäisinä vuonna 2015 kuolleista kasvaimiin menehtyi 31 prosenttia, verenkiertoelinten sairauksiin 23 prosenttia ja alkoholitauteihin ja -myrkytyksiin 14 prosenttia.

SDP:n pää-äänenkannattajan ja demarikansanedustajan surullinen tapaus kielii siitä, että kaikkia tilastoviraston oikeat tiedot eivät ole vieläkään tavoittaneet. Eivätkä kaikki myöskään piittaa siitä, levittävätkö oikeita vai vääriä tietoja.

Faktavahdin 22.5.2016 postauksessa kerroin, miten STT ja Yle olivat levittäneet myyttiä viinasta työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä. Samalla kiittelin Yleä ja STT:tä asianmukaisista oikaisuista. Yleisön oikeuksia kunnioittaenkin media osaa toimia, jos vain haluaa.