"Pålitligaste medievarumärket i Finland*"

Hufvudstadsbladet mainosti 9.7.2018 kansilehdellään näyttävästi ja lievästi sanoen räväkästi lehden luotettavuutta: "Luotettavin mediatavaramerkki Suomessa".

Sokeeraavan tiedon lähteenä oli mainoksen mukaan Reuters Institute Digital News Report 2018.

HBL:n tilaajana sain aamulla tiedon asiasta myös sähköpostiini: "#1 – HBL är det pålitligaste medievarumärket i Finland".

"I en värld där konsumenterna ständigt bombaderas med nyheter och påståenden från olika håll, känns det extra fint att få ett kvitto på att våra läsare har full tillit på att det de läser i HBL är sanningsenlig information om vad som händer runtom i världen och i vårt samhälle. Enligt Reuter Institutes rapport Digital News Report 2018, är HBL, vårt lands enda sjudagarstidning på svenska, det pålitligaste medievarumärket i Finland. Fantastiskt!"

Tätä "fantastista" palkintoa juhlimaan HBL kutsui "rakkaita lukijoitaan". Myös minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua kilpailuun tiketistä Deep Purples -konserttiin Tammisaaressa 21.7.2018. Pitäisi vain ensin vastata kysymykseen: "Varför läser du HBL?".

Aikatauluuni kiehtova konsertti ei valitettavasti sovi, joten jätän vastaamatta kysymykseen. Sen sijaan perustelen lyhyesti, miksi pidän Pålitligaste mediavarumärket i Finland -mainoksen viestiä vähemmän luotettavana.

Mitä Digital News Report 2018 mittasi?

Raportin tiedot perustuivat kyselyihin. Suomessa kyselyyn vastanneita oli 2 012. Heille esitettiin muun muassa tällainen kysymys:

"Kuinka luotettavia sanoisit seuraavien medioiden uutisten olevan? Käytä alla olevaa asteikkoa, jolla 0 tarkoittaa 'ei lainkaan luotettava' ja 10 tarkoittaa 'erittäin luotettava'."

Tähän kysymykseen HBL:n perinteisten käyttäjien vastausten keskiarvo oli 8,57. Nettikäyttäjien vastausten keskiarvo oli 8,17, ja kuten raportin sivun 23 taulukko osoittaa, HBL oli ykkösenä:

Kysymyksellä siis mitattiin sitä, kuinka luotettavina HBL:n printtilehden käyttäjät ja nettilehden käyttäjät pitivät lehtensä uutisia.

Käyttäjien arvio luotettavuudesta on kuitenkin eri asia kuin se, kuinka luotettavia HBL:n uutiset tosiasiassa ovat.

Jos halutaan tietää, kuinka luotettavia uutiset oikeasti ovat, pitäisi kaiketi tutkia sitä, miten oikein uutiset kertovat uutisoiduista asioista, tapahtumista ja ilmiöistä. Käyttäjien arviot voivat monista syistä olla pielessä.

HBL:n kansilehden mainos on falski toisestakin syystä. Syy on se, että luotettavuutta arvioineiden vastaajien määrä oli, kuten taulukko osoittaa, HBL:n tapauksessa häviävän pieni.

Raportin sivulla 22 tästä asiasta huomautettiinkin ja todettiin, että "erityisesti Hufvudstadsbladetin käyttäjäarvioiden luotettavuutta" heikentää vastaajien pieni lukumäärä.

Painetun HBL:n luotettavuutta arvioi kyselyn 2 012 vastaajasta vain 41, kun esimerkiksi Ylen uutisten luotettavuutta arvioineiden käyttäjien määrä oli 1 269.

Oikeasti raportti ei siis taida tarjota riittävän luotettavaa tietoa edes siitä, että HBL olisi käyttäjien luotettavuusarvioiden ykkönen.

HBL:n rekordi "JSN-testissä"

Pian kuusi vuotta kestäneessä faktantarkistuksen projektissani HBL:n rekordi ei ole järin häävi, enkä senkään perusteella ehkä pitäisi lehteä luotettavimpana mediatavaramerkkinä Suomessa.

Jos olen laskenut oikein, olen joutunut tekemään Julkisen sanan neuvostolle HBL:stä kaikkiaan viisitoista kantelua hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

Kanteluista yhdeksän otettiin Risto Uimosen puheenjohtajakaudella neuvostossa käsiteltäväksi, ja kanteluista tehtiin sekä langettavia että vapauttavia päätöksiä.

Kuusi kantelua JSN:n puheenjohtaja on karsinut. Viidestä tapauksesta olen kertonut Kulissien takana -raportissa sivuilla 9, 10, 14, 18 ja 25. Raportin voi lukea tästä.

Se kuudes tapaus onkin aivan tuore. Siinä oli kyse Juristi vastaa -palstalla julkaistusta tekstistä, joka antoi väärän kuvan kaikkien oppilaiden velvollisuudesta osallistua uskonnollisia elementtejä sisältäviin juhliin koulussa.

Kerroin tapauksesta Faktavahdissa 2.6.2018. Postauksen voi lukea tästä. 3.7.2018 Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen.

Porttikieltoa median itsesääntelyyn ilmentävän päätöksen perusteluna oli tälläkin kertaa se, että "kantelu on tehty testaustarkoituksessa".

"JSN-testin" näkövinkkelistä on kuitenkin aiheellista todeta, että HBL näyttää parantaneen hyvän journalistisen tavan juoksuaan. Havaintojeni mukaan lehti korjaa nyt virheitä aiempaa auliimmin.

Keskipohjanmaa 19.5.2016

Monet maakuntalehdet julkaisivat muutama päivä sitten STT:n toimittajien kirjoittaman uutisen, joka perustui Sanomalehtien Liiton teettämän kyselyn tuloksiin ja liiton johtajan haastatteluun.

Yllä oleva näyte uutisen otsikoinnista on peräisin Keskipohjanmaa-lehdestä, jonka tilaajiin kuulun. Sama uutinen julkaistiin lisäksi ainakin Lapin Kansassa, Turun Sanomissa ja Kalevassa. Kalevan nettilehden uutinen oli tällainen.

Uutisen ideana oli kehua perinteisten, ammattimaisesti toimivien, Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden luotettavuutta.

Kuten uutisen iskevä alaotsikko julistaa, valemediat ovat, meille monille ehkä hitusen yllättävästi, lisänneet ammattimaisesti toimitettujen sisältöjen luotettavuutta.

Epäluotettavaa tietoa levittävät, MV-lehden ja Magneettimedian tapaiset nettisivustot siis ovatkin olleet perinteiselle medialle ja tietysti myös sen yleisölle varsinainen onnenpotku, taivaan lahja.

Ne ovat saaneet perinteisen median tarkistamaan juttujensa lähteet ja faktat aiempaa paremmin ja korjaamaan virheensä entistä nöyremmin. Juuri tätä kaikkea sisältöjen lisääntynyt luotettavuus kai tarkoittaa.

Vaikutusmekanismia valemedian pimeydestä perinteisen median valoon en oikein osaa tunnistaa. En ole myöskään kyennyt havaitsemaan, että "JSN-median" luotettavuus olisi lisääntynyt. Mutta jos on, niin sehän on vallan hieno juttu.

STT:n uutisessa Sanomalehtien Liiton kuluttaja- ja mediamarkkinoinnin johtaja Sirpa Kirjonen mainitsi kiinnostavasti toisenkin tahon, joka on lisännyt perinteisten medioiden luotettavuutta.

Kirjosen mukaan "perinteisten medioiden luotettavuus on parantunut myös vastaajien takia, jotka vuosi sitten eivät luottaneet mihinkään mediaan".

Tämä tieto lienee ymmärrettävä niin, että vastaajien vuosi sitten ilmaisema epäluottamus mediaan sai Journalistin ohjeisiin sitoutuneen median tarkistamaan faktansa aiempaa paremmin ja korjaamaan virheet aiempaa nöyremmin.

Jos tämä on toimiva tapa lisätä perinteisen median luotettavuutta, niin tulevissa kyselyissä kaikkien vastaajien kannattaisi kertoa, että he eivät luota mihinkään mediaan.

Eikä kenenkään suomalaisen olisikaan viisasta luottaa yhteenkään mediaan, ei valemediaan eikä myöskään siihen "luotettavaksi" kirkastuneeseen perinteiseen mediaan.