5. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 5

VIRHE

7.11.2015 Helsingin Sanomien "peruskallioksi" sanottu toimituspäällikkö Kimmo Pietinen ruoti pääkirjoitussivun kolumnissaan terveysperusteista verotusta ja sen kohteita. Kirjoitus julkaistiin myös HS:n nettisivuilla, ja sen voi lukea tästä. Tiukan asiatyylisen, faktoista rakentuvan kirjoituksensa lopussa Pietinen totesi, että nyt tarjoutuu hallitukselle ihan uusi terveysperusteisten verojen kohde: "Maailman terveysjärjestö WHO nosti äskettäin makkaran ja pekonin samaan syöpävaarallisuusluokkaan kuin tupakan, alkoholin ja asbestin. Eli jos verotuksessa halutaan olla johdonmukaisia, makkaraa voisi kohdella yhtä ankarasti kuin tupakkaa."

KOMMENTTI

Tekstillään HS:n toimituspäällikkö siis uskotteli lukijoille, että WHO oli luokitellut makkaran syöpäriskiltään yhtä vaaralliseksi kuin tupakan, alkoholin ja asbestin. Tästä luokittelussa ei ollut lainkaan kysymys. WHO:n syöväntutkimuslaitoksen (International Agency for Research on Cancer eli IARC) luokittelussa ei ollut kyse syöpäriskin tasosta. Kyse oli ainoastaan syöpäriskiä koskevan tieteellisen näytön tasosta. Lokakuussa 2015 WHO julkaisi Q&A-sivuillaan tietoa luokituksesta. Kysymys 9 ja siihen annettu vastaus osoittivat, kuinka pahaan väärinkäsitykseen HS:n toimituspäällikkö oli sortunut: 9. Processed meat was classified as carcinogenic to humans (Group 1). Tobacco smoking and asbestos are also both classified as carcinogenic to humans (Group 1). Does it mean that consumption of processed meat is as carcinogenic as tobacco smoking and asbestos? No, processed meat has been classified in the same category as causes of cancer such as tobacco smoking and asbestos (IARC Group 1, carcinogenic to humans), but this does NOT mean that they are all equally dangerous. The IARC classifications describe the strength of the scientific evidence about an agent being a cause of cancer, rather than assessing the level of risk. Koska Helsingin Sanomat ei suostunut korjaamaan virhettään, tein kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Sen puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Karsintapäätöstään 21.1.2016 Grundström perusteli sillä, että kolumnissa ei ollut olennaista asiavirhettä: "Kolumnissa on oikeus rajata ja kärjistää siinä käsiteltyjä asioita." Virheen korjaamatta jättäminen ja ei-julkinen karsintaratkaisu merkitsivät HS:n lukijoille sitä, että heille jäi väärä käsitys siitä, mistä WHO:n luokittelussa oli oikeasti ollut kysymys. Kerroin tästä tapauksesta 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 33–34). Raportin voi lukea tästä. Kulissien takana tehdyn karsintaratkaisun arvioimiseksi on syytä muistuttaa JSN:n 7.3.2018 tekemästä hyvin perustellusta langettavasta päätöksestä (6710/SL/17): "Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta."

Oikaisu Helsingin Sanomissa 22.4.2014:

"Reima ja Sointu Vesala hakivat American Car Show'ssa evästä Chevrolet'n eivätkä Cadillacin takakontista, kuten kuvatekstissä sivulla A 26 lauantaina 19. huhtikuuta kirjoitettiin."

Tämä "me korjataan pienimmätkin virheet" -korjaus osoittautui varsinaiseksi mysteeriksi. 19.4.2014 HS:sta ei sivulta A 26 löytynyt mitään kuvatekstiä Reima ja Sointu Vesalasta. Sivulla A 27 oli tällainen kuvateksti: 

"Reima Vesala ojensi evästä tyttärelleen Sointu Vesalalle vuoden 1957 Chevrolet Bel Airin takakontista. GM Cruisersin osastolla on tänä vuonna naisten omistamia autoja."

Mitä siis korjattiin? Sekä alkuperäisen että oikaistun kuvatekstin mukaan evästä näyttää haetun Chevrolet'n takakontista. 

Kun tutkin kuvaa oikein tarkasti, peräti Liisa Kulhia -suurennnuslasin avulla, paljastui, että oikeasti Reima Vesälä näyttikin nostavan evästä Sointu-tyttärelleen sittenkin Cadillacin takakontista.

Jos osaan tulkita mysteeriä oikein, niin kyseessä oli kaksi virhettä. Ensin alkuperäisen kuvatekstin laatija oli sotkenut automerkit, ja sitten vielä oikaisun laatijakin oli sotkenut automerkit. 

Niinpä "me korjataan pienimmätkin virheet" -meiningistä huolimatta kävi niin, että HS:n lukijoille jäi lopultakin väärä käsitys siitä, minkä merkkisen auton takakontista Sointu-tyttö sai eväänsä. 

Fataaliin väärinkäsitykseen perustunutta virhettä makkaran syöpävaarallisuudesta HS:n toimitus ei suostunut oikaisemaan. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

4. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 4

VIRHE

12.8.2014 Helsingin Sanomat julkaisi Annamari Sipilän jutun "Britannian talouskasvu ei näy työntekijän lompakossa".  HS:n taloussivujen pääjutussa, jonka voi lukea tästä, lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja esitti Britannian talouskasvuun liittyen tällaisen väitteen: "Työllisyysaste on jo peräti neljä prosenttia korkeampi kuin finanssikriisin iskiessä Eurooppaan 2008."

KOMMENTTI

Elokuussa 2014 Britannian tilastovirasto (Office for National Statistics) julkaisi 16–64-vuotiaita koskevat työllisyysluvut. Ne kuvasivat saman vuoden huhti–kesäkuun tilannetta.  Työllisten osuus työllisten, työttömien ja työvoimaan kuulumattomien yhteenlasketusta määrästä oli vuoden 2014 huhti–kesäkuussa 73,0 %.  Vuoden 2008 vastaava työllisyysaste oli ollut 74,8 %. Vastoin HS:n väitettä työllisyysaste oli vuonna 2014 siis yhä 1,8 prosenttiyksikköä alempi kuin vuonna 2008. Asiavirhe oli minusta totta kai olennainen ja oikaisua vaativa. Koska Helsingin Sanomat ei suostunut korjaamaan virhettä, tein kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Sen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti ottaa kantelun neuvostossa käsiteltäväksi, ja 10.12.2014 JSN teki kantelusta langettavan päätöksen (5570/SL/14). Sen voi lukea ja se kannattaakin lukea tästä. Jännää tapauksessa on "Me korjataan pienimmätkin virheet" -julistuksen kontekstissa se, että vastauksessaan JSN:lle Hesarin päätoimittaja Kaius Niemi myönsi työllisyysastetta koskevan tiedon olleen virheellinen. Hänen mielestään virheellinen tieto ei kuitenkaan ollut – "asiayhteys ja jutun pääsisältö huomioiden" – Journalistin ohjeissa tarkoitettu olennainen asiavirhe. Prosentin ja prosenttiyksikön käsitteiden sekoittumista Sipilän väitteessä Niemi puolusti viittaamalla JSN:n aiempaan päätökseen, jossa käsitteiden sekoittumista ei ollut pidetty olennaisena asiavirheenä. Kiinnostavaa on lopulta sekin, miten Helsingin Sanomat on toiminut saatuaan 2014 joulukuussa JSN:ltä huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Huomautukseen johtaneen jutun nettiversiossa Britannian työllisyydestä lukee edelleenkin (12.5.2018) näin: "Työllisyysaste on jo peräti neljä prosenttia korkeampi kuin finanssikriisin iskiessä Eurooppaan 2008." JSN:n olennaiseksi arvioima asiavirhe on siis nettijutussa yhä oikaisematta, eikä jutun yhteydessä ole mitään tietoa JSN:n langettavasta päätöksestä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 17.12.2014:

"Irakilaisperheen Syyriasta Suomeen tuoma lintu oli satakieli, ei mustarastas, kuten maanantaina 15. joulukuuta sivulla A 13 kerrottiin."

15. joulukuuta julkaistussa jutussa oli kerrottu irakilaisesta Al-Lamin perheestä, johon toimittaja oli tutustunut Damaskoksessa marraskuussa 2010. Perheen elämä oli silloin yhtä odottamista, vailla kansalaisoikeuksia.

"Perheen ainoa onnentuoja oli pieni lintu, mustarastas nimeltä Zuki. Se oli lentänyt Damaskoksessa sisälle asuntoon kuin viesti kotoa Bagdadista", toimittaja Kristiina Markkanen kirjoitti koskettavasti. 

Kun perhe sitten sai kiintiöpakolaispaikat Suomesta ja muutti Lempäälään kesällä 2011, "Zuki oli piilotettu matkatavaroihin", HS:n toimittaja tiesi kertoa.

Perätöntä tietoa Britannian työllisyydestä ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

3. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 3

VIRHE

Helsingin Sanomien Kuukausiliite esitteli 2.8.2014 Sivuhenkilö-jutussaan espanjalaisen valokuvaajan Marc Femenian. Jutussa esitettiin väite: "Viime vuonna Espanjassa oli 600 000 myymätöntä uutta asuntoa ja joka neljäs aikuinen oli työtön."

KOMMENTTI

Väite, että Espanjassa vuonna 2013 "joka neljäs aikuinen oli työtön", oli suuruusluokaltaan virheellinen. 15–74-vuotiaiden aikuisten työttömyysasteen vuosikeskiarvo oli 26,1 %, mutta tämä luku kuvasi työttömien aikuisten osuutta vain työvoimaan kuuluvista espanjalaisista. 15–74-vuotiaita oli Espanjassa kaikkiaan noin 35,2 miljoonaa. Työllisten ja työttömien lisäksi heihin kuului muun muassa opiskelijoita ja eläkeläisiä. Noin 6 miljoonan työttömän osuus kaikista aikuisista oli oikeasti vain 17,0 %. HS oli liioitellut aikuisten työttömien määrää lähes 3 miljoonalla; vain joka kuudes aikuinen oli vuonna 2013 työtön Espanjassa. Kun pyysin lehteä oikaisemaan olennaisena pitämäni virheen, toimittaja Anu Nousiainen kertoi tienneensä asian oikean laidan. Lyhyessä jutussa hän ei kuitenkaan "mielellään" alkanut puhua työvoimaan kuuluvista 15-74-vuotiaista. Lisäksi Nousiainen arvioi, että lukijat "varmasti" ymmärsivät, mistä oli kyse. Helsingin Sanomat jätti virheen korjaamatta, joten tein kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Sen puheenjohtaja päätti ottaa kantelun neuvostossa käsiteltäväksi. Vastauksessaan JSN:lle päätoimittaja Kaius Niemi korosti, että kyse ei ollut Journalistin ohjeiden tarkoittamasta olennaisesta virheestä, joten lehti ei oikaissut sitä. Nyt hän julistaa, että "me korjataan pienimmätkin virheet". JSN teki kantelusta 10.12.2014 vapauttavan päätöksen (5577/SL/14). Neuvoston mielestä HS:n käyttämä ilmaisu kuvasi valokuvaajaa ja hänen näyttelyään esiteltäessä "riittävällä tarkkuudella" Espanjan työttömyyden tilaa. Merkille pantavaa tapauksessa on se, että kun kantelun kohtalo ratkaistiin JSN:n julkisella puolella, itse kukin voi arvioida tehtyä ratkaisua. Minusta oli olennainen virhe väittää, että joka neljäs oli työtön, kun tosiasiassa vain joka kuudes oli vailla työtä. Kommentin lopuksi tekee vielä mieli kiinnittää huomiota siihen, mitä HS:n päätoimittaja sanoi vastauksessaan JSN:lle esimerkiksi eläkeläisistä ja opiskelijoista. Hän katsoi lukijoiden ymmärtävän, "ettei esimerkiksi eläkeläisiä ja opiskelijoita lasketa työttömiksi". Eihän tästä, herra paratkoon, ollut kyse. Mies oli ymmärtänyt asian aivan väärin. Metsään Hesari oli mennyt, kun ei ollut laskenut eläkeläisiä ja opiskelijoita siihen aikuisten espanjalaisten lukuun, johon työttömien lukua suhteutettiin.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 23.8.2014:

"Perjantaina 22. elokuuta sivulla B 21 kerrottiin, että Wilho Sorvali on Sami Suvirannan vaarin eno. Hän on kuitenkin Suvirannan puolison Johanna Siivosen vaarin eno. Sorvalin nimi oli myös kirjoitettu jutussa kerran virheellisesti Suutariksi."

Kotialbumi-palstalla oli 22.8. kerrottu Sami Suvirannan lähettäneen hienon kuvan, joka oli otettu Noordwijkissä Hollannissa 18. heinäkuuta 1926.

Virheellisesti oli väitetty, että "rantatuolissa keskimmäisenä istuu hänen vaarinsa eno, sortavalalainen liikemies Wilho Suutari, joka oli matkalla tuttaviensa kanssa".

Suuruusluokaltaan virheellistä tietoa Espanjan, eteläisen Euroopan kriisimaan, aikuisten työttömyydestä ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINK: TOTUUS.

2. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.  

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 2

VIRHE

2.4.2014 Aalto-yliopiston taloustieteen professori Sixten Korkman kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan muun muassa euroalueen talouskriisistä. Hän arvioi, että kriisimaissa näkyi toipumisen merkkejä, mutta huomautti samalla:  "Työttömyysaste on kuitenkin Kreikassa ja Espanjassa yli 25 prosenttia, nuorista enemmistö on vailla töitä."

KOMMENTTI

Tosiasiassa Kreikan nuorista vain 16 % ja Espanjan nuorista vain 20 % oli vailla töitä, ei suinkaan enemmistö.  Suuruusluokaltaan virheellisen tiedon korjaus oli erityisen tarpeellinen siitäkin syystä, että perättömän tiedon "auktorisoi" tunnettu, luotettavana pidetty talousasiantuntija. Koska Helsingin Sanomat ei suostunut korjaamaan virhettä, tein kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Sen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti 16.4.2014, ettei kantelua oteta JSN:n käsiteltäväksi. Karsintapäätöksen perusteluista ja tapauksesta lähemminkin voi lukea Kulissien takana -raportista (s. 21–22). Raportti on luettavissa tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 18.3.2014:

"Kolmostien varteen Hattulaan tulevan panssarivaunun nimi on Leopard, ei Leopold, kuten sunnuntaina 16. maaliskuuta sivulla A 3 kerrottiin." 

16.3. Helsingin Sanomat oli uutisoinut näyttävässä puolen sivun jutussaan (s. A 14), miten Saksasta oli hankittu alun perin varaosiksi panssarivaunu Leopard 2A4, joka nyt pääsi kolmostien maamerkiksi.    

Kiinnostavaa tapauksessa oli se, että vaikka tien varteen tulevan panssarivaunun nimi oli väärin vain lehden aiheita lyhyesti esittelevällä sivulla A 3, HS katsoi aiheelliseksi julkaista oikaisun.

Suuruusluokaltaan virheellistä tietoa Kreikan ja Espanjan nuorten työttömyydestä ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista, vaikka väärä tieto antoi lukijoille pahoin harhaan johtavan kuvan kriisimaiden nuorten tilanteesta. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

1. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 1

VIRHE

31.12.2013 KKO tuomitsi Ylen kaksi toimittajaa Lisitsynien yrittäjäpariskunnan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Oikeudettomasti levitetty tieto yksityiselämästä oli tieto poliisin pariskuntaan kohdistamasta esitutkinnasta (ks. Finlexistä löytyvä KKO 2013:100, kohdat 29 ja 43). 14.1.2014 Helsingin Sanomien oikeustoimittaja kirjoitti printtilehdessä:  "Toimittajat tuomittiin myös yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. KKO tosin totesi, etteivät uutisen tiedot koskeneet pariskunnan yksityiselämää.  Lain mukaan rangaistavuuden edellytys on, että esitetty tieto koskee nimenomaan yksityiselämää. KKO ei perustellut, millä perusteella se tuomitsi toimittajat yksityiselämän loukkaamisesta, vaikka tiedot eivät edes sen oman tulkinnan mukaan koskeneet yksityiselämää."

KOMMENTTI

HS:n raju ja mieletön väite, että KKO tuomitsi syytetyt, vaikka rikoksen tunnusmerkistö ei edes tuomioistuimen omasta mielestä täyttynyt, oli tietysti perätön. Koska HS ei suostunut korjaamaan harvinaisen pahaa, jopa törkeää virhettään, tein Julkisen sanan neuvostolle kantelun (JO 20).  JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti 6.2.2014, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Karsintapäätöstään hän perusteli sillä, että kyse ei ollut olennaisesta asiavirheestä, vaan kantelija oli KKO:n ratkaisusta eri mieltä kuin HS:n toimittaja. JSN:n puheenjohtajan ei-julkisen ratkaisun seuraus oli se, että HS:n lukijat eivät koskaan saaneet tietää korjaamatta jätetystä asiavirheestä. Lähemmät tiedot tapauksesta löytyvät 23.4.2016 julkaistusta Kulissien takana -raportista (s. 16–18). Raportin voi lukea tästä. Pitkähkön kantelun julkaisin Faktavahdissa 6.5.2017. Postauksen voi lukea tästä. Kantelu kannattaa lukea, jos haluaa tietää vielä tarkemmin, miksi HS:n väite oli mieletön ja perätön ja millä perusteella arvioin JSN:lle, että perätöntä tietoa ei julkaistu HS:ssa vahingossa.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 31.1.2014:

"Sergei Nikolajeff nuorempi ei kuollut Nizzassa, kuten HS 100 vuotta sitten -palstalla 26. tammikuuta sivulla C 34 kirjoitettiin, vaan Aix-les-Bainsissa, noin 80 kilometriä Lyonista itään."

HS 100 vuotta sitten -palstalla oli kerrottu, miten uutisoitiin autokauppias Sergei Nikolajeff jr:n autopalatsin valmistumisesta Helsingin Kampissa tasan sata vuotta sitten.  

Jutun lopussa kerrottiin, että Nikolajeff "muutti Nizzaan, jossa hän kuoli kesäkuussa 1920". Tämä tieto Nikolajeff jr:n kuolinpaikasta siis oli se virheellinen tieto, joka HS:n mielestä tuli oikaista.

Perätöntä tietoa korkeimman oikeuden uunituoreesta, tosi tärkeästä ennakkopäätöksestä ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.