Eduskuntakin sivuutti oppikirjojen hintarallin

Eduskunta kävi keskiviikkona 28.2.2018 pitkähkön keskustelun koulutuksen tasa-arvoa koskeneesta välikysymyksestä. Täysistunnon pöytäkirjan voi lukea tästä.

Pöytäkirja kertoo, että monet kansanedustajat toki kauhistelivat kalliita oppikirjoja, mutta sivuuttivat  järjestään tiedot oppikirjojen hurjasta hintarallista.

Kukaan kansanedustajista ei myöskään havaintojeni mukaan kysynyt, miksi oppikirjojen hintoja on nostettu niin julmetusti.

Hintojen muutos keskimäärin 2005/1 – 2018/1

Kuluttajahinnat	+21,9 %
Tietokirjat	−13,7 %
Oppikirjat	+72,3 %

Laskin Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin tuoreimmista luvuista, minkä verran oppikirjojen hinnat ovat nousseet 13 vuodessa eli vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2018 tammikuuhun.

Yllä oleva asetelma osoittaa, että oppikirjojen hinnat ovat nousseet keskimäärin 72,3 prosenttia eli reilusti yli kolme kertaa enemmän kuin kuluttajahinnat keskimäärin. Reaalista nousua hinnoissa oli peräti 41,3 prosenttia.

Tieto on lievästi sanoen hämmentävä, kun nähdään, että tietokirjojen nimellishinnat ovat 13 vuodessa puolestaan tippuneet keskimäärin 13,7 prosenttia ja reaalihinnat jopa 29,2 prosenttia.

Kirjoittelin oppikirjojen huimasta hintarallista postauksen heti viime syksyn kirjamessujen jälkeen 30.10.2017. Postauksen voi lukea tästä.

Nelisen kuukautta sitten ihmettelin muun muassa sitä, miksi media ei ole kiinnostunut tivaamaan selitystä oppikirjojen hintarallille.

Tätä voi ihmetellä nytkin. Samalla voi kysyä, miksi huima hintaralli taustoineen ei näytä kiinnostavan myöskään kansanedustajia.

Miksi politiikan päättäjätkin pitävät oppikirjojen julmettuja hintoja ikään kuin luonnostaan asiaan kuuluvina?

Miksi oppikirjojen hintakiidosta vaietaan?

Kirjamessut olivat ja menivät, mutta nytkään oppikirjojen hurja hintakiito ei tuntunut kiinnostavan ketään. Miksi mediakaan ei ole herännyt tivaamaan selitystä vertaansa vailla olevalle hintarallille?

Laskeskelin Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin aikasarjoista hintojen muutoksia vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2017 syyskuuhun.

Koulukirjojen hintamuutosten lisäksi laskin kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen hintojen muutokset, ja vertailun vuoksi katsoin samalla, paljonko savukkeiden hintoja on 12 vuoden aikana nostettu.

Hintojen muutos keskimäärin 2005/1 – 2017/9

Kuluttajahinnat	+ 22 %
Kaunokirjallisuus	+   6 %
Tietokirjat	–13  %
Koulukirjat	+ 70 %
Savukkeet	+ 74 %

Asetelma osoittaa, että kaunokirjallisuuden hinnat ovat nousseet tosi maltillisesti, keskimääräistä kuluttajahintojen nousua selvästi vähemmän. Onneksi olkoon, kaunokirjallisuuden ystävät!

Tietokirjojen hinnat ovat keskimäärin jopa laskeneet, ja niin reilusti, että voi hyvin perustein puhua todellisesta tietokirja-alesta. Lämpimät onnittelut tietokirjojen ahmijoille!

Entä koulukirjat? Niiden hinnat ovat nousseet reilun 12 viime vuoden aikana peräti 70 prosenttia eli yli kolme kertaa kuluttajahintojen keskimääräistä nousua enemmän. Koulukirjojen hintakiito on ollut lähes savukkeiden hintarallin veroista.

Tässä ilkeässä vertailussa on hyvä muistaa, että savukkeiden tuntuva hintojen nousu on perustunut tupakkaveron lukuisiin korotuksiin. Niiden tietoisena tavoitteena on saada aikaan savuton Suomi vuoteen 2030 mennessä.

Miksi koulukirjojen hintoja on nostettu noin tolkuttomasti? Eikö oppikirjojen markkinoilla olekaan todellista, hintojen nousua kurissa pitävää kilpailua?

Tiedossa on, että oppikirjojen markkinoita hallitsee kaksi jättiä: Sanoma-konserni ja Otava. Niiden lisäksi markkinoilla toimii tukku pieniä kaupallisia toimijoita.

Joku tutkiva toimittaja voisi selvittää, hallitsevatko Sanoma ja Otava markkinoita jopa niin, että ne voivat käytännössä määrätä markkinahinnat.

Samalla tutkiva toimittaja voisi selvittää, onko jättien oppikirjabisnes todella niin kannattavaa, että se muistuttaa jopa setelipainon toimintaa. Viitteitä tästä nähdäkseni on.