Yle jatkaa sittenkin JSN-henkistä vilpistelyä

Tiistaina 28. marraskuuta 2017 julkaistun postauksen otsikossa kysyin toiveikkaana "Hävittääkö Jouko Jokinen JSN-henkisen vilpistelyn Ylestä?". Toiveikkuuteen koin silloin olevan syytä.

Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaavana päätoimittajana juuri aloittanut Jokinen oli vain vähän aiemmin korostanut Aamulehdessä viisaasti, että asiavirheen oikaisu on laadun merkki.

"Minulle oikaisu merkitsee luotettavuutta. Virhe on löydetty, se myönnetään ja korjataan. Jos mediassa ei ole oikaisuja, se kertoo välinpitämättömyydestä", Jokinen oli julistanut lehdessään.

Aihetta toiveikkuuteen antoivat marraskuussa 2017 myös parit asianmukaisesti hoidetut virheiden oikaisut Ylessä.

Ensimmäinen tapauksista koski raiskausrikosten tunnusmerkistöä ja toinen taas huumetuomioiden sijoittumista rangaistusasteikolla. Kerroin näistä tapauksista tuossa marraskuun postauksessa.

Toivoin tapausten olevan merkki siitä, että "Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa saastuttanut JSN-henkinen epärehellisyys on uuden päätoimittajan kaudella siirtymässä historiaan".

Maaliskuussa 2018 aloin kuitenkin epäillä, oliko toiveikkuudelle JSN-henkisen vilpistelyn siirtymisestä historian roskakoriin Ylen uutisissa sittenkään perusteita.

Faktavahdin 12.3.2018 postaus "Yle levitti perätöntä tietoa Italian nuorten työttömyydestä ja jätti virheen korjaamatta" kertoi, miksi toiveikkuus alkoi horjua.

Ylen sivuilla julkaistun jutun lukijoille jäi se virheellinen käsitys, että Italiassa "joka kolmas nuori on yhä vailla töitä", vaikka tosiasiassa vailla töitä oli vain joka kahdestoista nuori.

Virheellisen käsityksen jäämisen Ylen uutisjutun lukijoille varmisti JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström 16.4.2018.

Minulle antamaansa porttikieltoa soveltaen hän päätti, ettei neuvosto ota käsittelyyn kantelua, koska se oli hänen mukaansa tehty "testaustarkoituksessa".

vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen
(kuvakaappaus: Ylen Aamu-tv 21.9.2017)

Nyt on ikävä kyllä pakko todeta Ylen jatkavan sittenkin sitä JSN-henkistä vilpistelyä, jossa ei piitata yleisön oikeudesta saada oikeaa ja paikkansapitävää tietoa.

Teemana oli tällä kertaa talouskurin traagisesti runteleman kriisimaa Kreikan työttömyys, ja suuruusluokaltaan virheellisen tiedon esitti Talouselämän ex-päätoimittaja Pekka Seppänen.

Aamu-tv:n Jälkipörssissä 21.8. tämä talousasiantuntija korosti esittävänsä "faktan" ja väitti Kreikan vaikeasta tilanteesta, että "joka viides on työtön".

Tosiasiassa vain harvempi kuin joka kahdeksas on Kreikassa työtön, joten oikea ja väärä tieto erosivat toisistaan jopa suuruusluokaltaan.

Kreikan tilastoviraston tuoreimpien tietojen mukaan työttömien osuus työikäisistä kreikkalaisista oli 11,6 prosenttia toukokuussa 2018. Todettakoon, että Suomessa vastaava osuus oli toukokuussa 6,3 prosenttia.

Ilmoittaessaan hylkäävänsä korjauspyynnön päätoimittaja Jouko Jokinen totesi ensin, ettei Ylen ohjelmassa ollut ylipäätään oikaistavaa asiavirhettä.

Kun olin uudistanut korjauspyynnön, hän totesi,  että "kyseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka vaatisi oikaisua".

Koska arvioin suuruusluokaltaan virheellisen tiedon, totta kai, olennaiseksi asiavirheeksi, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Kantelu ja sen liitteenä olevat korjauspyynnöt sekä päätoimittaja Jouko Jokisen vastaukset ovat postauksen lopussa.

Tapauksen periaatteellinen merkitys

Kantelussani vetosin JSN:ään, että se ottaisi tapauksen käsiteltäväkseen myös sen journalismin etiikkaan liittyvän periaatteellisen merkityksen vuoksi.

Ylen vastaava päätoimittaja oli nimittäin perustellut korjauspyynnön hylkäämistä Aamu-tv:n Jälkipörssin luonteella keskusteluohjelmana.

Siinä "vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa", Jokinen korosti.

Näihin Ylen ratkaisun perusteluihin viitaten pyysin JSN:ää arvioimaan, "koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia".

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa JSN:n 7.3.2018 tekemästä langettavasta päätöksestä (6710/SL/17), joka koski Ilta-Sanomien nettilehdessä julkaistua kirjoitusta.

Päätöksensä perusteluissa neuvosto korosti viisaasti ja yleisön oikeuksia arvostaen, että "vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta".

JSN:n arviota siitä, koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade myös Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia, emme kuitenkaan valitettavasti saa.

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström ei nytkään välitä siitä, saako yleisö oikeaa vai väärää tietoa, vaan hän soveltaa antamaansa porttikieltoa ja karsii kantelun tutkimatta sen sisältöä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Pekka Seppäsen virheellinen väite Kreikan työttömyydestä Ylen TV1:n Aamu-tv:n Jälkipörssissä 21.8.2018.

Kantelun perusteet

Talousasiantuntijana Aamu-tv:n Jälkipörssissä esiintynyt Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pekka Seppänen esitti keskustelussa Kreikan vaikeasta tilanteesta ”faktan” ja väitti, että ”joka viides on työtön”.

Tieto oli jopa suuruusluokaltaan virheellinen. Faktaväite liioitteli rajusti työttömien osuutta ja johti siksi pahoin harhaan kaikkia Kreikan tilanteeseen ja työttömyyden tilastointiin perehtymättömiä katsojia.

Perätön väite Kreikan tilanteen arvioimisen kannalta tärkeästä ilmiöstä oli tästä syystä olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe (JO 20).

Tuoreimmat Eurostatin ja Kreikan tilastoviraston julkaisemat työttömyysluvut ovat toukokuulta 2018.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 julkaiseman tiedotteen kertomat, työikäisiä (15–74 v.) koskevat luvut olivat tällaiset:

-Työllisiä                                                  3 824 393

-Työttömiä                                                   924 941

-Työvoimaan kuulumattomia                   3 230 629

-Työvoimaan kuuluvia                             4 749 334

-Työikäisiä yhteensä                                7 979 963     

Julkaistut luvut osoittivat, että työttömien kreikkalaisten osuus työikäisistä kreikkalaisista oli vain 11,6 prosenttia eikä suinkaan ohjelmassa virheellisesti väitetty viidennes eli 19,5 prosenttia.

Illansuussa 21.8. lähetin Ylelle korjauspyynnön. Vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen vastasi korjauspyyntöön 26.8. ja väitti Eurostatin tilastoon viitaten, ettei ohjelmassa ylipäätään ollut oikaistavaa asiavirhettä.

27.8. uudistin korjauspyynnön. Siinä osoitin, ettei Jokisen viittaamasta Eurostatin tilastosta käynyt ilmi sellaista tietoa, että joka viides kreikkalainen on työtön.

Kerroin myös Kreikan tilastoviraston julkaisemat oikeat luvut, jotka osoittivat Aamu-tv:ssä esitetyn faktaväitteen tiedon suuruusluokaltaan virheelliseksi.

29.8. Ylen vastaava päätoimittaja Jokinen ilmoitti hylänneensä korjauspyynnön. Kyseessä ei hänen mukaansa ollut olennainen asiavirhe, joka olisi vaatinut oikaisua.

Molemmat korjauspyyntöni ja päätoimittaja Jokisen vastaukset korjauspyyntöihin ovat kantelun kuittauksen perässä.

Jättäessään olennaisen asiavirheen pyynnöstä huolimatta korjaamatta Yle rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20). Siksi JSN:n tulee ottaa kantelu käsittelyyn ja antaa Ylelle huomautus.

Toinenkin syy kantelun käsittelyyn JSN:ssä on olemassa, sillä tapauksella on myös periaatteellista journalismin etiikkaan liittyvää merkitystä.

Päätoimittaja Jokisen 29.8. ratkaisun perusteluihin viitaten on arvioitava, koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia, joissa ”vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa”.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 30.8.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

21. elokuuta 2018 klo 17.53

Markku Lehtola

perätön, korjausta vaativa tieto Kreikan työttömyydestä (Aamu-tv:n Jälkipörssi 21.8.)

Vastaanottaja: juha.hietanen@yle.fi

Kopio: aamu-tv@yle.fi, jouko.jokinen@yle.fi

Hei,

Kreikan tilanteesta keskulteltaessa Pekka Seppänen lisäsi keskusteluun ”faktana” väitteen, jonka mukaan ”joka viides on työtön”. Tämä tieto ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Kreikassa on työikäisiä (15–74-vuotiaita) työttömiä tällä hetkellä suurin piirtein miljoona. Työikäisen väestön määrä taas on noin 8 miljoonaa. Näin ollen Kreikassa on työttömänä vain joka kahdeksas, ei joka viides.

Jotta katsojille ei jää Kreikan työttömyydestä suuruusluokaltaan väärää käsitystä, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätoimittaja Jouko Jokisen ensimmäinen vastaus

26. elokuuta 2018 klo 23.16

Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: markku.a.lehtola@gmail.com

Hyvä Markku Lehtola (markku.a.lehtola@gmail.com)

Kiitos palautteesta koskien Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssiä 21.8.

Pyydätte oikaisua kohtaan, jos Pekka Seppänen sanoo, että joka viides kreikkalainen on työtön. Sama ilmenee kuitenkin esimerkiksi eurostatin tilastosta:

http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=une_rt_m&lang=en

Näillä perustein lähetyksessä ei ollut oikaistavaa asiavirhettä.

Kunnioittavasti

Jouko Jokinen

vastaava päätoimittaja

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta

Uudistettu korjauspyyntö

27. elokuuta 2018 klo 8.52

Re: Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: jouko.jokinen@yle.fi

Kopio: aamu-tv@yle.fi

Parahin Jouko Jokinen,

tuosta Eurostatin tilastosta, johon viittasit, ei suinkaan ilmene se Pekka Seppäsen aamu-tv:ssä esittämä tieto, että joka viides kreikkalainen on työtön. 

Toukokuulta 2018 oleva tuorein Kreikka-luku, 19,5 %, kertoo 15-74-vuotiaiden työttömien osuuden vain työvoimaan kuuluvista 15–74-vuotiaista kreikkalaisista eli työllisten ja työttömien yhteenlasketusta määrästä. Tämä kaikki on Eurostatin tilaston oheistiedoista luettavissa.

Työvoiman ulkopuolellakin on paljon työikäisiä kreikkalaisia. Toukokuussa työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita kreikkalaisia (inactive) oli vähän yli 3,2 miljoonaa. Heidätkin pitää tietysti ottaa mukaan, kun lasketaan, kuinka iso osa kreikkalaisista on työttömänä.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan toukokuussa Kreikassa oli 3 824 393 työllistä, 924 941 työtöntä ja 3 230 629 työvoimaan kuulumatonta. Työikäisiä kreikkalaisia siis oli yhteensä 7 979 963, ja heistä työttömien osuus oli noin 11,6 %.

Tosiasiassa siis vähän harvempi kuin joka kahdeksas kreikkalainen on työtön, ei joka viides. Oikean ja väärän tiedon välillä on suuruusluokkaero, joten uudistan korjauspyyntöni. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tässä yhteydessä myös viittaan JSN:n 7.3.2018 tekemään langettavaan päätökseen (6710/SL/17). Sen perusteluissa neuvosto korosti, että ”vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta”.

Edellä esitetyt luvut osoittavat selvästi, että Pekka Seppäsen ”joka viides on työtön” -ilmaisusta välittyi yleisölle jopa suuruusluokaltaan virheellinen kuva työttömien kreikkalaisten osuudesta.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 tiedotteen pitäisi löytyä tästä osoitteesta: http://www.statistics.gr/en/statistics?p_p_id=documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN&p_p_lifecycle=2&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_cacheability=cacheLevelPage&p_p_col_id=column-2&p_p_col_count=4&p_p_col_pos=1&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_javax.faces.resource=document&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_ln=downloadResources&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_documentID=328704&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_locale=en

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätoimittaja Jouko Jokisen toinen vastaus

29. elokuuta 2018 klo 23.46

Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: markku.a.lehtola@gmail.com

Hyvä Markku Lehtola

Kiitos jälleen palautteestanne koskien Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssiä 21.8. Kyseessä on keskusteluohjelma, jossa vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa.

Jälkipörssin keskustelussa käytetty ilmaisu olisi voinut olla tarkempi, mutta kyseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka vaatisi oikaisua.

Ystävällisesti

Jouko Jokinen

vastaava päätoimittaja

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta

Hävittääkö Jouko Jokinen JSN-henkisen vilpistelyn Ylestä?

Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaavana päätoimittajana juuri äsken aloittanut Jouko Jokinen julkaisi Aamulehdessä 16.7.2017 viisaan kronikan. Siinä hän korosti asiavirheen oikaisun olevan merkki laadusta.

"Virheettömyyteen pitää pyrkiä, mutta kun virhe syntyy, oleellista on sen korjaaminen. Minulle oikaisu merkitsee luotettavuutta. Virhe on löydetty, se myönnetään ja korjataan. Jos mediassa ei ole oikaisuja, se kertoo välinpitämättömyydestä."

Minäkin ajattelen juuri näin, mutta onko syytä olettaa Jouko Jokisen toteuttavan ajatustaan virheiden korjaamisesta myös käytännössä Ylen uutispomona?

Vastaavaa julistustahan päätoimittajat ovat viljelleet aiemminkin, ja julistuksista piittaamatta sitten sortuneet kuitenkin petkuttamaan yleisöjään jättämällä pahojakin virheitä korjaamatta.

Tässä blogissakin olen useaan otteeseen viitannut esimerkiksi päätoimittajien pompöösiin manifestiin "Luotettavan median puolesta". 1.3.2016 julkaistun manifestin voi lukea tästä.

Jokisen Yle-kauden ensimmäiset virheen korjausta koskevat tapaukset ovat joka tapauksessa olleet tosi myönteisiä. Niin myönteisiä, että voi kysyä, josko hän hävittää Ylestä JSN-henkisen vilpistelyn.

Raiskausrikoksen tunnusmerkistö kansainvälisellä tasolla

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki kävi 22.11. A-studiossa propagoimassa sitä, että raiskauksen tunnusmerkistön lähtökohdaksi tulisi ottaa pakottamisen sijasta suostumuksen puuttuminen.

Salla Vuolteenaho kirjoitti aiheesta vielä samana iltana jutun Ylen uutisten nettisivuille. Jutussaan hän esitti tällaisen väitteen:

"Kansainvälisellä tasolla raiskaustunnusmerkistön lähtökohtana ei ole pakottamisen osoittaminen. Raiskaus on kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin tahtoa."

Kriminologian harrastajana näin heti, että väite oli perätön. Niinpä lähetin 23.11. aamulla Salla Vuolteenaholle korjauspyynnön ja meilailin sen samalla tiedoksi myös Jouko Jokiselle:

"Hei,

esitit uutisessasi seuraavanlaisen väitteen: ”Kansainvälisellä tasolla raiskaustunnusmerkistön lähtökohtana ei ole pakottamisen osoittaminen. Raiskaus on kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin tahtoa.”

Tällainen väite oli perätön ja antoi uutisen lukijoille vallan virheellisen kuvan pakottamisen ja suostumuksen puuttumisen roolista kansainvälisellä tasolla raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohtana. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Esimerkiksi oikeusministeriön arviomuistion (Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet. OM:n selvityksiä ja ohjeita 25/2012) sivuilta 61–62 käy ilmi, että vain muutamissa EU-maissa on pelkästään suostumukselle rakentuva kriminalisointi.

OM:n muistion mukaan näitä maita olivat Belgia, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta. Sittemmin vuonna 2016 on näiden maiden joukkoon tullut tietääkseni vain Saksa. 

Selvästi yleisintä EU-maissa on edelleenkin se, että raiskauksen tunnusmerkistö pitää sisällään voimankäytön tai sillä uhkaamisen, kuten Suomessa ja lähes kaikissa EU-alueen ulkopuolisissakin maissa. 

Hallituksen esityksestä (216/2013) käy ilmi, että väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen (eli mainitsemasi pakottaminen) on raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohtana mm. kaikissa Pohjoismaissa. 

Ruotsissa ”no means no” -lähtökohdasta on keskusteltu jo vuosia, mutta sielläkään ei ole ainakaan vielä hyväksytty suostumuksen puutetta raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohdaksi."  

Jo 23.11. iltapäivällä sain Ylen uutisten sisältöpäällikkö Minna Asikaiselta viestin. Siinä hän kiitti tarkkuudesta ja kertoi, että Vuolteenahon juttua oli täsmennetty. Muutos oli merkitty jutun loppuun.

Vilkaisin täsmennystä ja meilailin kiitokset Minna Asikaiselle. Lähetin viestin tiedoksi myös Jouko Jokiselle:

"Hei,

lämpöiset kiitokset ystävällisestä infostasi ja tietysti myös siitä ilahduttavasta tosiasiasta, että lukijoita pahasti harhaan johtanut perätön tieto tuli jokseenkin asianmukaisesti oikaistuksi. 

Jotta oikaisu olisi ollut yleisöä ajatellen parasta mahdollista sorttia, siitä olisi pitänyt käydä ilmi, että useimmissa maailman maissa pakottaminen on yhä raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohtana. Mutta hyvä näinkin.

Toivottavasti tämä myönteinen tapaus on merkki siitä, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa saastuttanut JSN-henkinen epärehellisyys on uuden päätoimittajan kaudella siirtymässä historiaan. Tätä ex-työnantajani parhaaksi totisesti toivon.

JSN-henkisellä epärehellisyydellä en tietenkään tarkoita sitä, että jutun tehnyt toimittaja olisi tahallaan levittänyt perätöntä tietoa. Vilpillä viittaan niihin lukemattomiin tapauksiin, joissa pahat virheet on jätetty oikaisematta ja sillä tavalla tahallaan huiputettu Yleä rahoittavaa yleisöä."

Huumerikosten tuomioiden sijoittuminen rangaistusasteikolle

24.11.2017 Ylen Aamu-tv:n toimittaja Sanna Savikko haastatteli kansanedustajia ohjelman "Ovatko raiskaustuomiot pielessä?" -osuudessa. Tällöin hän esitti faktaväitteen:

"Tällä hetkellä tilanne on niin, niin että lukuun ottamatta huumausainerikoksia, niin nuo tuomiot ovat yleensä siinä tuon minimi- ja maksimirangaistuksen puolivälissä tai sen alapuolella”.

Koska olin kriminologian harrastajana jo vuodesta 2012 lähtien tutustunut tutkittuun tietoon eri rikosten keskimääräisistä rangaistuksista, tiesin heti, että väite huumerikosten rangaistuksista oli perätön.

Niinpä lähetin jo illalla 24.11. Sanna Savikolle korjauspyynnön, ja nytkin meilailin pyynnön tiedoksi päätoimittaja Jouko Jokiselle:

"Hei,

kun haastattelit ”Ovatko raiskaustuomiot pielessä?” -osuudessa kansanedustajia seksuaalirikosten rangaistuksista, esitit kysymyksen, johon sisältyi seuraavanlainen faktaväite:

”Tällä hetkellä tilanne on niin, niin että lukuun ottamatta huumausainerikoksia, niin nuo tuomiot ovat yleensä siinä tuon minimi- ja maksimirangaistuksen puolivälissä tai sen alapuolella”.

Väite oli huumausainerikosten tuomioita koskien perätön ja johti katsojia pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tosiasiassa huumausainerikostenkin tuomiot ovat olleet ja ovat yleensä rangaistusasteikon minimin ja maksimin puolivälin alapuolella. Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan laitoksen eli Krimon tuoreista, vielä julkaisemattomista tilastoista. 

Ne rakentuvat kaikista käräjäoikeuksissa vuosina 2014–2016 annetuista tuomioista. Asetelman luvut kertovat ehdottomien vankeustuomioiden keston kuukausina sekä mediaanina että keskiarvona mitaten. 

Näitä Krimon lukuja ja rikoslaista ilmeneviä rangaistusasteikon maksimeja käyttäen olen laskenut sen, kuinka monta prosenttia rangaistusten mediaanit ja keskiarvot ovat asteikon maksimeista. Näin voimme nähdä, mihin asteikon kohtaan tuomiot ”yleensä” (mediaani) sijoittuvat.

KÄRÄJÄOIKEUKSIEN TUOMIOT VUOSINA 2014–2016

RIKOS	MED (KK)	% MAKS.	KA (KK)	% MAKS.
Törkeä raiskaus	51,0	42,5	53,6	44,7
Raiskaus	24,3	33,8	26,3	36,5
Törkeä lapsen seks. hyv. käyttö	30,4	25,3	34,9	29,1
Lapsen seks. hyv. käyttö	15,0	31,3	17,0	35,4
Törkeä huumausainerikos	33,7	28,1	44,3	36,9
Huumausainerikos	3,5	14,6	4,9	20,4

Lähde: Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan laitos (Krimo)

Asetelma osoittaa, että esimerkiksi törkeiden huumausainerikosten ehdottomat vankeustuomiot tapaavat olla kauempana asteikon maksimista kuin törkeiden raiskausten ehdottomat vankeustuomiot. Myös perusmuotoisten huumerikosten tuomiot jäävät yleensä kauemmaksi asteikon maksimista kuin perusmuotoisten raiskausten ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vankeustuomiot.

Käräjäoikeuksien oikeasti antamiin tuomioihin perustuvaa tilastotietoa eri rikosten rangaistuksista on tuotettu jo vuosikausia. Vuosia 2007–2009 koskeva vertailu esimerkiksi julkaistiin 14.3.2012 Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisussa ”Selvityksiä raiskausrikoksista" (s. 186). Kyseessä oli oikeusministeriölle tehty selvitys.

Luotettavaa tilastotietoa olisi siten ollut toimittajienkin käytettävissä jo reilun viiden vuoden ajan. Minulle tuntemattomasta syystä toimittajat järjestään ovat, aivan kuten sinä, käyttäneet luotettavan tiedon sijasta vain yleisöä harhaanjohtavia urbaaneja legendoja. Julkisen palvelun Ylen ei pitäisi enää moiseen sortua."

Jo 25.11. iltapäivällä Ylen uutisten sisältöpäällikkö Hannu Särkkä kiitti oikeasta havainnostani. Samalla hän kertoi, että Aamu-tv:ssä 27.11. luetaan tällainen oikaisu:

"Korjaus Aamu-tv:n seksuaalirikoksia koskevaa haastatteluun 24.11. Toimittajan kysymyksestä saa virheellisen käsityksen, jonka mukaan huumausainerikoksista annettavat rangaistukset olisivat rangaistusasteikolla minimi-ja maksimirangaistusten puolivälissä tai sen yläpuolella.  Todellisuudessa huumetuomiot ovat keskimäärin rikoslaissa olevan rangaistusasteikon puolivälin alapuolella."

Hannu Särkkä kertoi, että nettiin oli jo tehty oikaisu, ja korjaus oli tehty myös Areena-palveluun. Tällainen toiminta oli tosi ripeää ja poikkesi edukseen Ylen vilpistelystä Jokisen edeltäjien kaudella.

Lisäksi se noudatti prikulleen sitä Journalistin ohjetta (JO 20), jonka mukaan korjaus on tehtävä niin, "että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön".

Kun korjaus Aamu-tv:ssä 27.11. oli luettu, Yle oli toiminut nähdäkseni juuri niin kuin sen pitikin yleisönsä oikeuksia arvostaen toimia. Niinpä totta kai kiitin Hannu Särkkää ja meilailin kiitokseni tiedoksi myös Jouko Jokiselle:

"Parahin Hannu Särkkä,

lämpöiset kiitokset todella mieluisasta ilmoituksestasi. Vaikka minulla ei ole minkään sortin mandaattia julkisen palvelun Ylen yleisöltä, niin kiitänpä siitä huolimatta Yleä rahoittavan yleisönkin puolesta ratkaisuista, jotka kunnioittavat yleisön oikeutta saada oikeaa ja paikkansa pitävää tietoa.

Olen vakuuttunut siitä, että tämä yleisön oikeuksia arvostava toimintatapa tuottaa Ylen luotettavuutta ajatellen ajan oloon hyviä tuloksia ja osaltaan legitimoi julkisen palvelun olemassaoloa. Tällä tiellä on vain voitettavaa."

Tunnen hyvin sanonnan "älä nuolaise ennen kuin tipahtaa" ja varaudun totta kai myös pettymään. JSN-henkinen vilpistely istuu Ylessäkin tiukassa kuin synti, joten ei sitä noin vain hävitetä.

Pitää muistaa sekin, että Yle JSN:n vaikutusvaltaisena taustavoimana on edelleenkin pyörittämässä sitä yleisön oikeuksia loukkaavaa ei-julkista itsesääntelyä karsintamenettelyn kulissien takana.

Mutta jos Jouko Jokinen onnistuu hävittämään Ylestä vilpistelyn ja vielä median itsesääntelystäkin sen kulissien takaisen kähminnän, suomalaisten on syytä kiittää häntä todellisesta sananvapauden urotyöstä.