6. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 6

VIRHE

4.2.2016 Helsingin Sanomat julkaisi paperilehdessään toimittaja Jaakko Lyytisen jutun "Hallitus tarttui nyt Ylen asemaan".  Lyytinen kertoi Juha Sipilän hallituksen ohittaneen parlamentaarisen perinteen Ylen asioissa jo toistamiseen. Tässä yhteydessä hän väitti: "Vuoden 2016 talousarvioesityksessään hallitus päätti siirtää Ylen rahoituksen osaksi valtiontalouden kehyksiä – siis budjetin sisään."

KOMMENTTI

Ylen rahoitus oli jo vuodesta 2013 asti ollut "budjetin sisällä". Silloin budjettiin hyväksyttiin liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan ensimmäistä kertaa siirtomääräraha momentille 31.40.60. HS:n juttu johti lukijoita harhaan. Se nimittäin uskotteli, että Ylen rahoitus hoidettiin ennen valtiontalouden kehysten sisään siirtämistä jollakin budjetin ulkopuolisella järjestelyllä. Harhaan johdetuiksi tulivat ainakin kaikki ne Hesarin lukijat, jotka eivät olleet hyvin perillä valtiontalouden kehysmenettelystä. Uskon heitä olleen paljon. Helsingin Sanomat ei suostunut oikaisemaan asiavirhettä. Siksi tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Sen puheenjohtaja Elina Grundström päätti 18.2.2016, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Ilmaisu "budjetin sisään" saattoi olla epätarkka, mutta kyseessä ei hänen mukaansa ollut olennainen asiavirhe. Kerroin tästä tapauksesta 5.5.2016 postauksessa, jonka voi lukea tästä. Postauksessa kiinnitin huomiota JSN:n puheenjohtajan kiusalliseen tapaan esittää kanteluista perättömiä väitteitä ei-julkisissa päätöksissään. Tällä viittasin Grundströmin 21.1.2016 tekemään kantelun karsintapäätökseen, josta olen kertonut lähemmin 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 32–33). Raportin voi lukea tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 30.1.2015:

"Keskiviikkona 28. tammikuuta sivulla A 21 julkaistussa jutussa vantaalaisessa seksiliikkeessä esiintyi peltikuorinen pystyuuni eli pönttöuuni, ei kaakeliuuni eli kakluuni."

Toimittaja Teppo Moision viehättävä juttu oli kertonut 70-vuotiaasta kauppiaasta, joka perusti seksikaupan isovanhempiensa rakentamaan puutaloon. "Vanhalta puutalolta haiseva seksikauppa" sijaitsi Honkanummen hautuumaan kupeessa.

Kuvassa kolmekymmentä vuotta pornoa myynyt kauppias poseerasi massiivisten lehti- ja dvd-hyllyjen välissä, ja kuvateksti valisti lukijoita muun muassa näin: "Talon iästä henkii nurkan kakluuni."

Perätöntä ja lukijoita harhaan johtanutta tietoa Ylen rahoituksen siirtämisestä "budjetin sisään" ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

"Korruptio ja Suomi eivät sovi 

samaan lauseeseen"

Iltalehti kertoi 15.5.2018 netissä, että Suomi sai ainoana maana täydet pisteet Euroopan neuvoston korruptioraportissa. Lehti hehkutti: "Korruptio ja Suomi eivät sovi samaan lauseeseen."

Mistä näin hurjassa hehkutuksessa oli kyse? Onko korruptio kenties onnistuttu kitkemään Suomesta kokonaan pois?

Kyse oli siitä, että Suomi oli ainoana maana pannut täytäntöön kaikki Grecon (Group of States against Corruption) suositukset kansanedustajien, tuomareiden ja syyttäjien toimintaan liittyvän korruption estämiseksi.

Korruption ja Suomen samaan lauseeseen sopimattomuutta alleviivasi IL:n tieto, että Suomi oli 3. vähiten korruptoitunut maa Transparency Internationalin indeksissä. Lehden jutun voi lukea tästä.

Suomen täysistä pisteistä uutisoi eilen myös kokoomuksen Verkkouutiset. "Suomelle kiitosta korruption estämisestä" -uutinen tiesi, että seuraavaksi parhaiten suositukset oli pantu täytäntöön Britanniassa, Ruotsissa ja Virossa. Uutisen voi lukea tästä.

Uutisten lähteenä oli oikeusministeriön 14.5. tiedote, joka tarjosi myös linkin Grecon nettisivuilla julkaistuun seurantaraporttiin.

Raportissa arvioitiin, miten 1.1.2012 käynnistetyn neljännen arviointikierroksen suositukset oli pantu täytäntöön. Ja kyllä vain, Suomi näytti ainoana maana panneen täytäntöön kaikki Grecon suositukset.

Onko vaikutusvallan kauppaaminen jo kriminalisoitu?

Tieto siitä, että Suomi on pannut täytäntöön kaikki Grecon suositukset, herätti meillä päin aikamoista ihmetystä. Mitä moinen tieto oikein tarkoitti?

Muistan, että Greco oli jo vuonna 2007, siis yksitoista vuotta sitten, patistanut Suomea harkitsemaan vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointia. Onko se näin ollen jo kriminalisoitu? No, ei ole. 

Täytäntöönpanoksi näyttäisi Grecolle riittäneen se, että asia on pantu vireille. Ja hanke todellakin on pantu vireille kauan, kauan sitten. Jo 15.3.2011, seitsemän vuotta sitten, eduskunta hyväksyi tällaisen lausuman:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kiireellisesti valmistelemaan lainsäädäntöehdotuksen vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimiseksi."

Asiaan liittyivät ainakin seuraavat dokumentit: HE 79/2010 vp, LA 45/2010 vp, LaVM 45/2010 vp. Euroopan oikeusasiamiehenä toimineen Jacob Södermanin (sd.) lakialoite antaa tiiviissä muodossa käsityksen siitä, mihin vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisoinnilla haluttaisiin vaikuttaa.

Kaksi vuotta sitten 31.5.2016 hallituksen lakiluonnos lähti laajalle lausuntokierrokselle. Ehdotus vaikutusvallan kauppaamisrikosta koskevaksi pykäläksi löytyy sivuilta 68–69. Jo varoittavana esimerkkinä juristien kryptisestä kielestä pykälään kannattaa tutustua.

OM:n laatimasta lausuntojen tiivistelmästä käy ilmi, että lausunnon antaneista tahoista 21 eli puolet kannatti ehdotusta "tai niiden voidaan sanoa suhtautuneen siihen melko myönteisesti".

Selkeän kielteisesti ehdotettuun kriminalisointiin suhtautui neljä tahoa. Torjujien lista ei yllättänyt: Keskuskauppakamari, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Asianajajaliitto ja ministeri Lauri Tarasti.

Näistä tahoista KKK ja EK ovat kautta aikain torjuneet aktiivisesti talousrikosten torjuntaa. Tarasti taas on se ekspertti, joka oli kätilöimässä vaikutusvallan ostajille sopivan kokoisilla porsaanrei'illä varustettua vaalirahalakia kymmenisen vuotta sitten.

Grecon tuorein korruptioraportti

"Korruptio ja Suomi eivät sovi samaan lauseeseen" -hehkutus asettuu aika outoon valoon, kun lukee Grecon tuoreinta, 27.3.2018 julkaistua arviointiraporttia.

Jos Iltalehti ja Verkkouutiset eivät uutisoi tästä kriittisestä raportista, ne tulevat kyllä johtaneeksi lukijoita pahemman kerran harhaan.

Tästä Grecon viidennen evaluointikierroksen Suomi-raportista panin merkille kaksi asiaa, joista meillä ei ole käyty oikeastaan mitään julkista keskustelua.

Ensinnäkin raportti varoitti soteen ja maakuntauudistukseen liittyvistä korruption riskeistä. OM:n 27.3.2018 englanninkielisessä tiedotteessa tämä asia ilmaistiin napakasti:

"The report pays special attention to the corruption risks that relate to privatisation in the forthcoming health, social services and regional government reform."

Kun rakennetaan yksityisen ja julkisen jättimäistä kimppakyytiä, luodaan samalla valtavasti uutta, väärinkäytöksille altista "korruptiivista rajapintaa".

Tätä korruption tutkijoiden ilmaisua raportti ei käytä, mutta juuri siitä raportin varoittamissa riskeissä nähdäkseni on kyse.

Toiseksi Grecon raportti kiinnitti huomiota siihen, että sijoittuminen vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon indekseissä on voinut synnyttää meillä valppauden sijasta itsetyytyväisyyttä.

Helsingin Sanomien Petri Sajari ja Karla Kempas kertoivat 27.3.2018 jutussaan Grecon raportista. Sinänsä ansiokkaassa jutussa ei jostakin syystä noteerattu soteen liittyviä korruption riskejä eikä indeksien luomaa petollista ja aiheetonta itsetyytyväisyyttä. Jutun voi lukea tästä.

Eduskuntakin sivuutti oppikirjojen hintarallin

Eduskunta kävi keskiviikkona 28.2.2018 pitkähkön keskustelun koulutuksen tasa-arvoa koskeneesta välikysymyksestä. Täysistunnon pöytäkirjan voi lukea tästä.

Pöytäkirja kertoo, että monet kansanedustajat toki kauhistelivat kalliita oppikirjoja, mutta sivuuttivat  järjestään tiedot oppikirjojen hurjasta hintarallista.

Kukaan kansanedustajista ei myöskään havaintojeni mukaan kysynyt, miksi oppikirjojen hintoja on nostettu niin julmetusti.

Hintojen muutos keskimäärin 2005/1 – 2018/1

Kuluttajahinnat	+21,9 %
Tietokirjat	−13,7 %
Oppikirjat	+72,3 %

Laskin Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin tuoreimmista luvuista, minkä verran oppikirjojen hinnat ovat nousseet 13 vuodessa eli vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2018 tammikuuhun.

Yllä oleva asetelma osoittaa, että oppikirjojen hinnat ovat nousseet keskimäärin 72,3 prosenttia eli reilusti yli kolme kertaa enemmän kuin kuluttajahinnat keskimäärin. Reaalista nousua hinnoissa oli peräti 41,3 prosenttia.

Tieto on lievästi sanoen hämmentävä, kun nähdään, että tietokirjojen nimellishinnat ovat 13 vuodessa puolestaan tippuneet keskimäärin 13,7 prosenttia ja reaalihinnat jopa 29,2 prosenttia.

Kirjoittelin oppikirjojen huimasta hintarallista postauksen heti viime syksyn kirjamessujen jälkeen 30.10.2017. Postauksen voi lukea tästä.

Nelisen kuukautta sitten ihmettelin muun muassa sitä, miksi media ei ole kiinnostunut tivaamaan selitystä oppikirjojen hintarallille.

Tätä voi ihmetellä nytkin. Samalla voi kysyä, miksi huima hintaralli taustoineen ei näytä kiinnostavan myöskään kansanedustajia.

Miksi politiikan päättäjätkin pitävät oppikirjojen julmettuja hintoja ikään kuin luonnostaan asiaan kuuluvina?