"Koko kansakunnan velkaantuminen 

sen kuin jatkuu"

Erikoistoimittaja Jan Hurri kysyi Ilta-Sanomien nettilehdessä (pääkirjoitus 27.7.2018): "Eikö nuoria polvia pitänyt suojella velkaantumiselta?" Kirjoituksen voi lukea tästä.

Taloustoimittajien huippuihin kuuluva Hurri kirjoitti, että kotitalouksien, yritysten ja julkisen talouden yhteen laskettu velkataakka on paisunut suuremmaksi kuin koskaan:

"Valtion velkaantuminen on taittunut mutta koko kansakunnan velkaantuminen sen kuin jatkuu ja näyttää ennemmin kiihtyneen kuin laantuneen."

Kun olen tullut seuranneeksi Tilastokeskuksen lukuja kansantalouden rahoitustilinpidosta, tieto koko kansakunnan velkaantumisesta oli koko lailla hämmentävä.

Eikö taseen toista puolta eli kotitalouksien, yritysten ja julkisen talouden saamisia tarvitsekaan ottaa huomioon? Minä ainakin nukun yöni levollisemmin, jos muistan saamisten olemassaolon.

Seuraava asetelma kuvaa koko kansantalouden (kotimaiset sektorit yhteensä) rahoitusasemaa suhteessa ulkomaihin. "Kansakunta" kaiketi koostuu juuri kaikista kotimaisista sektoreista.

Kuvattu ajanjakso on kahden vuosikymmenen mittainen, vuoden 1997 lopusta vuoden 2017 loppuun.

Ajanjakson alkuun mennessä talous oli ehtinyt kasvaa 1990-luvun alkupuolen lamasta jo neljän vuoden ajan suurin piirtein 4,5 prosentin vuosivauhtia.

Asetelmasta käy ilmi, että kaikkien kotimaisten sektoreiden eli "kansakunnan" saamiset ulkomailta kasvoivat kahdessa vuosikymmenessä reilusti enemmän kuin velat ulkomaille.

Ja vuoden 1997 taseen reilu miinusmerkkinen netto muuttui vuoden 2017 reilusti plusmerkkiseksi netoksi. Onko kansakunnan velkataakka siis nyt suurempi kuin koskaan?

Jan Hurri totesi kirjoituksessaan, että "noin puolet lainataakan kasvusta on suoraan kotitalouksien piikissä". Edellä oleva asetelma osoittaa, että kasvussa eivät ole olleet vain kotitalouksien velat.

Rahoitussaamisten "taakka" on kasvanut lainataakkaa niin paljon enemmän, että kotitalouksien rahoitusvarat ovat nettona kasvaneet reilusta 48 miljardista noin 146 miljardiin euroon. 

Emme me – noin keskimäärin – mitään persaukisten velallisten sakkia ole. Pätäkkää ja pätäkäksi helposti muutettavia rahoitusvaroja meillä on rutkasti enemmän kuin velkoja. Hyvä me!

Eikä meillä maailman onnellisimmilla ole vain rahoitusvarojen nettoa. Meillä on "kansakuntana" ilo ja onni omistaa rutkasti myös kaikenlaista reaalivarallisuutta. Tilastokeskus senkin tietää.

Seuraavassa asetelmassa ovat koko kansantalouden reaalivaroja kuvaavat luvut vuodesta 1997 vuoteen 2016. Vuoden 2017 lukuja tilastovirasto ei näytä vielä julkaisseen.

                   

Kaksi vuosikymmentä sitten erilaista reaalivarallisuutta oli asukasta kohti reilun 85 000 euron arvosta, toissa vuonna jo lähes 176 000 euron arvosta eli tuplasti.

Eivät onnelliset suomalaiset siis mitään keppikerjäläisiä ole – ei ainakaan keskimäärin – vaikka meillä velkaakin on.

Tulinpa vielä laskeneeksi senkin, paljonko kotitalouksilla keskimäärin on varallisuutta nettona (reaalivarat + rahoitussaamiset – velat).

Vuonna 1997 varallisuutta oli reilut 227 miljardia ja vuonna 2016 jo reilun 575 miljardin euron verran. Per nenä -luvut olivat 44 135 € ja 104 585 €. 

Onnellisia suomalaisia sopii onnitella vaurastumisesta. Lukuja ihastellessa on kuitenkin hyvä muistaa, että osa tuosta lukujen osoittamasta vaurastumisesta taitaa olla seurausta inflaatiosta. 

Vuoden 1997 lopusta vuoden 2016 loppuun hinnat nousivat keskimäärin 35 prosenttia ja vuoden 2017 loppuun mennessä vajaat 36 prosenttia.

Ilta-Sanomat oikaisi virheen vähin äänin

Julkisen sanan neuvosto kertoo Journalistin ohjeidensa kohdassa 20, miten verkossa julkaistu olennainen asiavirhe pitää hyvän journalistisen tavan mukaan korjata:

"Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu."

Katsotaanpa, miten Ilta-Sanomat menetteli julkaistuaan perättömän tiedon kymmenen viime vuoden talouskehityksestä. Toimiko Iltis JSN:n edellyttämällä tavalla?

IS julkaisi eilen 21.3. 2018 Tekniikan Maailman päätoimittajan Reijo Ruokasen ärhäkän kolumnin "Emävale, tilasto ja valikoiva muisti".

Kolumnissaan päätoimittaja Ruokanen väitti, että "meillä on ollut kymmenen vuotta kestänyt lama".

Koska väite oli totta kai täyttä pötyä ja johti lukijoita harhaan tärkeässä asiassa, meilailin eilen illansuussa Iltiksen toimitukselle tällaisen oikaisupyynnön:  

"Hei,

Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen väitti IS:n 21.3.2018 julkaisemassa kolumnissa, että ”meillä on ollut kymmenen vuotta kestänyt lama”. Väite oli perätön ja johti lehden lukijoita pahemman kerran harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

”Lama” tarkoittaa vakiintuneen määritelmän mukaan poikkeuksellisen pitkää ja syvää matalasuhdannetta. Näin käsitteen määrittelee esimerkiksi professori Matti Pohjola (Taloustieteen oppikirja, 2015, s. 309). Samoin ”laman” määrittelee Tieteen termipankki.

Poikkeuksellisen pitkän ja syvän matalasuhdanteen vuosiksi on absurdia väittää vuosia, jolloin talous kasvaa. Alla oleva kuvio (Tilastokeskuksen tiedote 16.3.2018) osoittaakin, että kymmenen viime vuoden aikana talous on kasvanut viitenä vuonna, niistä neljänä vuonna jopa rapsakasti. 

Tästä kuviosta sokean Reetankin pitäisi heti nähdä, että Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen lasketteli luikuria. Kun ajattelee kolumnin asiasisältöä, luikuri oli lievästi sanoen härskiä.

Tänä aamuna klo 8.08 emävaleella, tilastolla ja valikoivalla muistilla vittuilevan Ruokasen kolumni julkaistiin vähän uudessa asussa Ilta-Sanomien nettisivuilla. Kolumnin voi lukea tästä.

Perätön väite kymmenen vuotta kestäneestä lamasta oli oikaistu. Nyt Ruokanen totesi, että "meillä on ollut kymmenen vuotta kestänyt surkea kausi".

Mutta mitä 22.3.2018 aamulla uudelleen julkaistussa kolumnissa ei kerrottu, ei ainakaan tämän postauksen kirjoittamiseen klo 11.00 mennessä?

Kolumnissa ei kerrottu yleisölle sanaakaan "virheestä sekä milloin ja miten se on korjattu", vaikka juuri sitä Julkisen sanan neuvosto ilmoittaa hyvän journalistisen tavan vaativan.

No, perätön väite oli totta kai nolo asiavirhe, minkä vuoksi se kaiketi haluttiin oikaista vähin äänin. Julistetaan tässä vain yhdessä JSN-kampanjan "vastuullista journalismia" ja ollaan ihan hissuksiin virheestä.