Ylen auditointigate:

Nollaraportti virheiden korjaamisesta

Yhtenä "erityisesti" auditoitavana asiana professori Olli Mäenpään tuli Ylen toimeksiannon mukaan arvioida virheiden korjaamista Ylen journalistisessa toiminnassa.

Kun Yle tavoittelee journalismissaan korkeimman tason luotettavuutta, riippumattomuutta ja laatua, kaikki tähän kohdistuvat epäilyt tuli selvittää, auditoija kuvasi tehtäväänsä. 

15.5.2017 julkaistussa raportissa auditoija kirjoitti virheiden korjaamisesta puolitoista sivua (s. 54–55). Siitä sivu tuhraantui sananvapauslain pykälien sekä JSN:n ja Ylen eettisten koodien esittelyyn.

Tässä kohtaa on hyvä tietää, että JSN:n ja Ylen eettiset koodit määrittelevät eri tavoin perusteen, jolla arvioidaan virheen korjaamisen tarvetta. Mäenpää jätti raportissaan tämän kertomatta.

Journalistin ohjeiden mukaan (kohta 20) "olennainen asiavirhe on korjattava". Ylen eettinen ohje (kohta 29) taas edellyttää, että virhe korjataan, ellei se ole "virheen vähäisyyden vuoksi tarpeetonta".

Varsinaista auditoijan arviota virheiden korjaamisesta on raportissa vain puolen sivun verran, ja koko arvio näyttää perustuvan pelkästään haastatteluihin.

Niissä tuli Mäenpään mukaan esille se, että faktojen tarkastuskulttuuria pidettiin Ylessä "yleisesti vahvana". Samoin pidettiin "ilman muuta selvänä", että havaitut virheet korjataan, joko oikaisupyynnön tai oman havainnon perusteella. 

Edellytykset ja valmius journalististen virheiden tunnistamiseen ja korjaamiseen ovat Mäenpään mielestä Ylessä "hyvällä tasolla". "Virheiden korjaaminen on vakiintunut ja toimiva käytäntö", hän kiittelee:

"Virheet säännönmukaisesti arvioidaan ja korjataan sekä oikaisupyyntöjen että omien havaintojen perusteella, jos siihen on aihetta. Yleisradiolle osoitetaan toisaalta runsaasti myös sellaisia oikaisupyyntöjä, joiden johdosta ei havaita korjattavaa virhettä. Tällöin myöskään korjaamiseen ei ole perustetta."

Mistään virheiden korjaamista koskevasta selvityksestä veronmaksajien kustantamassa raportissa ei ole jälkeäkään.

Ylen yleisöt eli veronmaksajat eivät saa tietää mitään siitä, kuinka paljon ja millaisia virheitä Yle korjaa ja millaiset virheet se jättää korjaamatta.

Raportissa ei ole ensimmäistäkään esimerkkiä tapauksista, joissa oikaisu oli arvioitu tarpeettomaksi virheen vähäisyyden vuoksi.

Raportissa ei ole ensimmäistäkään esimerkkiä sellaisistakaan tapauksista, joissa oikaisu oli arvioitu tarpeelliseksi.

Raportissa ei kerrota mitään myöskään siitä prosessista, jossa virheiden korjaamisen tarvetta Ylessä arvioidaan ja jossa päätökset oikaisujen julkaisemisesta tai julkaisematta jättämisestä tehdään.

Raportissa ei kerrota mitään siitä, arvioidaanko virheiden korjaamisen tarvetta Ylessä yhtiön oman eettisen koodin perusteella vai Journalistin ohjeita tulkiten.

Raportissa ei esitetä arvioiden tueksi ensimmäistäkään argumenttia. Mitään arviotaan Mäenpää ei perustele millään tavoin eikä todistele minkäänlaisin näytöin.

Raportissa ei tosiasiassa tarjota meille mitään luotettavaa tietoa virheiden korjaamisesta Ylessä. Näiltä osin käsissämme on valitettavasti pelkkä nollaraportti.

"Vakiintunut ja toimiva käytäntö"

Pidän professori Olli Mäenpään auditointiraporttia virheiden korjaamisesta Ylessä pöyristyttävänä myös projektini kokemusten valossa.

Konkreettiset tapaukset kielivät osaltaan siitä, mitä virheiden korjaamisen "vakiintunut ja toimiva käytäntö" myös tarkoittaa. Itse kukin voi seuraavista tapauksista tehdä omat päätelmänsä:

Ennen porttikieltoani Julkisen sanan neuvosto teki julkiset päätökset kahdesta Yle-kantelustani. Toinen päätöksistä oli vapauttava (5632/Yle/14), toinen langettava (5771/Yle/15).

Kulissien takana -raportissa (s. 15 ja 30) olen kertonut kahdesta Suvivirsi-tapauksesta. Karsitut Yle-kantelut olivat porttikieltoani edeltävältä ajalta.

Porttikiellon jälkeisiä Yle-kanteluja on ollut viisi. Ne kaikki tulivat ei-julkisessa "itsesääntelyssä" karsituiksi siksi, että kantelut oli JSN:n puheenjohtajan mielestä tehty "testaustarkoituksessa".

Olen kertonut näistäkin tapauksista Faktavahti-blogissa. Tapauksista voi lukea tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä.

Yle on pyynnöstäni toki myös korjannut koko joukon pahoja virheitään. Tuoreimmassa tapauksessa Yle korjasi englanninkielisissä Terrafame-uutisissa maailmalle levitetyt perättömät tiedot. Tästä tapauksesta kerroin blogini 16.5.2017 postauksessa.

Lehdet ovat kautta aikain pyrkineet korjaamaan virheensä mahdollisimman huomaamattomasti. Ne häpeilevät virheitään ja piilottavat oikaisut mieluusti yhden palstan mikroteksteiksi, joita saa etsiä suurennuslasilla.

Sanomalehtien rahoittajia eli lukijoita moinen häpeily on ymmärrettävästi ärsyttänyt ja ärsyttää. Tämän ärtymyksen median itsesääntelyä pyörittävä JSN on periaatteessa ottanut kivasti huomioon.

Kuten yllä oleva ote Journalistin ohjeista osoittaa, olennainen asiavirhe pitää JSN:n mukaan korjata sillä tavalla, että korjaus tavoittaa "mahdollisimman kattavasti" virheellistä tietoa saaneen yleisön.

Tuorein kanteluni testaa sitä, miten JSN käytännössä suhtautuu tapaukseen, jossa "korjaus" yritettiin piilottaa niin huomaamattomaksi, ettei sitä edes voi tunnistaa korjaukseksi.

Asiavirheen korjaus kommenttiketjun kommentilla?

Uusi Suomi julkaisi etusivunsa Poiminnat-osiossa ylipormestari Raimo Ilaskiven Puheenvuoron. 22.5. päivättyyn blogikirjoitukseen oli putkahtanut yksi paha asiavirhe. Pyysin US:n toimitusta korjaamaan virheen.

Heti korjauspyynnön saatuaan päätoimittaja Markku Huusko kiitti asian huomaamisesta ja julkaisi Ilaskiven blogin kommenttiketjussa tällaisen kommentin:

Markku Huuskon "kommentti" oli kuin kenen hyvänsä lukijan mielipide mielipiteiden isossa joukossa. Lukija voi nähdä Markku Huusko -nimisen kommentoijan olevan sitä mieltä, että Ilaskiven tekstissä oli yksi korjattava asia. Mikään Huuskon kommentissa ei kieli siitä, että kyseessä oli US:n toimituksen julkaisema asiavirheen oikaisu.

Onko Ilaskiven kirjoituksen kiistaton ja olennainen asiavirhe nyt tullut korjatuksi JSN:n vaatimalla tavalla? Tavoittaako tällä tavalla julkaistu "korjaus" mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön?

Näitä kysymyksiä JSN joutuu pohtimaan, ellei neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätä karsia kantelua siinä kulissien takaisessa, yleisöltä käytännössä pimitetyssä menettelyssä. Kantelu joka tapauksessa oli tällainen:

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uuden Suomen etusivulla Poiminnat-osiossa julkaistu, 22.5.2016 päivätty, ylipormestari Raimo Ilaskiven Puheenvuoro ”Lobbari päättää – ei ministeri, ei hallitus .…”. Puheenvuoron osoite on: http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217296-lobbari-paattaa-ei-ministeri-ei-hallitus?ref=karuselli (tarkistettu 25.5.).

Kantelun perusteet

Aamulla 23.5.2016 panin merkille, että Uusi Suomi oli nostanut etusivunsa Poiminnat-osioon Raimo Ilaskiven 22.5.2016 päivätyn Puheenvuoron. Siinä Ilaskivi kritisoi eläkeläisten kohtelua ja esitti tällaisen väitteen:

”Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa, siis suurin tulonsaajaryhmä.”

Väite, että eläkkeensaajat olisi suurin tulonsaajaryhmä, oli perätön. Se johti lukijoita harhaan ja oli ilmiselvästi olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

Tilastokeskuksen tietojen mukaan (https://www.tilastokeskus.fi/til/tvt/2014/tvt_2014_2015-12-17_tau_001_fi.html) esimerkiksi vuonna 2014 eläkkeensaajia oli noin 1,6 miljoonaa (eläketulot 28,5 miljardia euroa) ja palkansaajia peräti noin 2,8 miljoonaa (palkkatulot 81 miljardia euroa).

Aamupäivällä 23.5. lähetin Uuden Suomen toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön. Kopio sen tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Melkein heti korjauspyynnön saatuaan US:n päätoimittaja Markku Huusko vastasi ja kiitti ”asian huomaamisesta”. Samalla hän kertoi laittaneensa Ilaskiven blogiin ”kommentin”. Kopio sen tekstistä on korjauspyynnön perässä.

JSN on Journalistin ohjeiden kohdassa 20 edellyttänyt olennaisen asiavirheen korjaamista viipymättä ja ”niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön”.

US:n etusivulla julkaistun blogin pitkän kommenttiketjun keskelle (kaiketi kommentiksi nro 19) sijoitettu Markku Huuskon ”kommentti” ei mitenkään voinut olla JSN:n edellyttämä korjaus.

Kommenttiketjuun piilotettu teksti ei ensinnäkään voi tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saanutta yleisöä. Yleisö ei saa kommenttiketjua selaamatta lainkaan tietää kirjoituksen asiavirheestä.

Toisekseen Markku Huuskon asemasta tietämätön yleisö ei voi mistään päätellä, että hänen ”kommenttinsa” olisi mitään muuta kuin kenen tahansa kommentti eli kommentti muiden kommenttien joukossa. US:n toimituksen julkaisemaksi asiavirheen korjaukseksi Huuskon kommenttia on mahdoton tunnistaa.

Koska Ilaskiven kirjoituksen asiavirhe ei tullut korjatuksi JSN:n edellyttämällä tavalla, uudistin korjauspyyntöni. Kopio sen tekstistä on Huuskon vastauksen perässä.

Vastauksessaan uudistettuun korjauspyyntöön Huusko korosti, ettei blogikirjoitus ollut US:n toimituksen tekstiä ja ettei toimitus ollut sitä editoinut. Lisäksi hän kiisti sen, että hänen tekemänsä korjaus olisi kuvaamallani tavalla ”piilotettu”. Kopio Huuskon vastauksesta on kantelun lopussa.

Käsitykseni mukaan US:n etusivulla julkaistu blogiteksti on kuin minkä tahansa paperilehden pääkirjoitussivulla julkaistu vieraskolumni, jonka tietojen paikkansapitävyydestä toimitus vastaa.

Koska ylipormestari Raimo Ilaskiven blogitekstin olennainen asiavirhe ei tullut korjatuksi JSN:n edellyttämällä tavalla, Uusi Suomi rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Helsingissä 25.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

23. toukokuuta 2016 10.49

Markku Lehtola

Vastaanottaja: markku.huusko@uusisuomi.fi

Kopio: toimitus@uusisuomi.fi

”Lobbari päättää – ei ministeri, ei hallitus ….” -kirjoituksen (US 22.5.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Raimo Ilaskivi korosti Puheenvuorossaan (US 22.5.), että eläkkeensaajien kulutustottumuksien ja -mahdollisuuksien luulisi olevan hallituksessa aivan erityisen mielenkiinnon kohteena tarkasteltaessa kansakunnan kokonaiskulutusta.

Tätä näkökohtaa perustellakseen hän väitti, että ”Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa, siis suurin tulonsaajaryhmä”. Väite, että eläkkeensaajat olisi ”suurin tulonsaajaryhmä”, oli perätön. Se johti lukijoita harhaan ja oli olennainen virhe (JO 20), joka on syytä korjata viipymättä.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan (https://www.tilastokeskus.fi/til/tvt/2014/tvt_2014_2015-12-17_tau_001_fi.html) esimerkiksi vuonna 2014 eläkkeensaajia oli noin 1,6 miljoonaa (eläketulot 28,5 miljardia euroa) ja palkansaajia peräti noin 2,8 miljoonaa (palkkatulot 81 miljardia euroa).

Ylivoimaisesti suurin tulonsaajaryhmä meillä on näin ollen palkansaajien ryhmä eikä suinkaan eläkkeensaajien ryhmä. Tarkasteltaessa kansakunnan kokonaiskulutusta juuri kaikkein isoimman tulonsaajaryhmän eli palkansaajien luulisi – Ilaskiven ajatuksenjuoksua noudattaen – olevan hallituksessa aivan erityisen mielenkiinnon kohteena.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Markku Huuskon kommentti Ilaskiven blogin kommenttiketjussa:

”Markku Huusko

23.5.2016 11:45

Kiinnostava teksti, joskin siitä löytyy yksi korjattava asia.

Raimo Ilaskivi kirjoittaa: Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkkeensaajaa, siis suurin tulonsaajaryhmä.

Tilastokeskus taas kertoi tammikuussa 2015: Ansiotuloista 80,5 miljardia eli 67 prosenttia oli palkkatuloja. Palkkatulot kasvoivat edellisvuodesta vajaan prosentin. Eläketuloja ansiotuloista oli 23 prosenttia eli 27,6 miljardia. Eläketulot kasvoivat 5,5 prosenttia. Palkkatuloja sai 2,8 miljoonaa ja eläkkeitä 1,6 miljoonaa henkeä.

http://www.stat.fi/til/tvt/2013/tvt_2013_2014-12-1...

Palkansaajat ovat siis suurempi tulonsaajaryhmä kuin eläkkeensaajat.

ilmoita asiaton viesti

linkki tähän kommenttiin

19.”

Uudistettu korjauspyyntö:

”Parahin Markku,

tiedot ovat kommentissasi ihan OK, mutta ei asiavirhe mielestäni tule pitkässä kommenttiketjussa olevalla kommentilla korjatuksi tavalla, jota JSN edellyttää.

JSN on edellyttänyt, minusta aivan oikein, virheiden korjaamista niin, että korjaus tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Kommenttiketjuun piilotettu sinänsä asiallinen tekstisi ei tätä vaatimusta kyllä täytä.

Hoitanet ystävällisesti korjauksen JSN:n edellyttämään malliin.”

Markku Huuskon vastaus uudistettuun korjauspyyntöön:

Terve

Kyseessä on blogikirjoitus, jonka toimituksen ulkopuolinen henkilö on laittanut Puheenvuoro-alustallemme. Se ei ole Uuden Suomen toimituksen tekstiä, eikä sitä ole toimitus editoinut.

Katson, että tekemääni korjausta ei ole kuvaamallasi tavalla ”piilotettu", vaan se näkyy kommenttiketjusta hyvin etenkin, kun bloggaaja itse kommentoi tuota korjausta, mikä näkyy erikseen punaisella.

Markku Huusko