2.4. eli reilu viikko sitten Iltalehti kirjoitti nettilehtensä pääkirjoituksessa talouden toipumisen merkeistä ja luottamusindikaattorien merkityksestä.
Pääkirjoituksen laatinut Mika Koskinen oli sortunut anakronismin syntiin ja kuvasi lähihistorian talouskasvua lukijoita pahoin harhaan johtaen.
Lehti ei – tietenkään – suostunut korjaamaan olennaista asiavirhettään. Siksi lähetin tänään virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun saman tien tässä postauksessa.
-----------------------------
Julkisen sanan
neuvosto
Fredrikinkatu 25
A 8
00120 Helsinki
Kantelu hyvän journalistisen tavan
rikkomisesta
Kantelun kohde
”Merkit Suomen
talouden toipumisesta vahvistuneet” -pääkirjoitus, Iltalehden nettisivut
2.4.2017. Kirjoituksen osoite netissä on
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201704022200095775_pk.shtml (tarkistettu 10.4.).
Kantelun perusteet
Pääkirjoituksen
kirjoittaja Mika Koskinen korosti luottamusindikaattoreiden merkitystä ja
totesi niiden usein onnistuneen ennustamaan lähiaikojen talouskehitystä. Sitten
hän väitti:
”Esimerkiksi
2010 ilmassa väreili se, mikä 2011 toteutui. Kasvu kiihtyi 2011 vajaaseen
kolmeen prosenttiin. Sitten alkoi korpivaellus.”
Väite kasvun
”kiihtymisestä” vuonna 2011 oli perätön tieto ja johti lukijoita harhaan. Väärä
tieto oli olennainen, korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).
EK:n tuottama
Teollisuuden luottamusindikaattori kääntyi nousuun jo vuoden 2009 puolivälissä.
Tämä käy ilmi EK:n sivuilla julkaistun, 22.2.2017 päivätyn tiedoston graafeista
(ks. graafi 1). Tiedoston osoite on
https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2017/02/27/luottamusindikaattorit-likimain-ennallaan-pitkaaikainen-keskiarvo-saavutettu/.
Myös
Tilastokeskuksen Kuluttajabarometrin luottamusindikaattori kääntyi selvään
nousuun jo vuoden 2009 kesällä.
EK:n ja
Tilastokeskuksen luottamusindikaattorit ennustivatkin hyvin lähiajan
talouskehitystä: jo vuonna 2010 bruttokansantuotteen volyymi kasvoi
Tilastokeskuksen tietojen mukaan peräti 3,0 prosenttia eli pitkän ajan
keskimääräistä kasvua enemmän.
Vastoin IL:n
pääkirjoituksen tietoa talouden kasvu ei vuonna 2011 kiihtynyt, vaan se päinvastoin
hidastui edellisen vuoden 3,0 prosentista 2,6 prosenttiin. Kirjoittaja siis
kuvasi lähihistorian talouskehitystä aivan väärin.
Oikea ja oikein
ajoitettu tieto lähihistorian talouskasvusta on lukijoille erittäin tärkeä. Se
antaa mahdollisuuden kysyä, miten reipas kasvu oli mahdollista jo vuonna 2010,
vaikka yritysten kustannuskilpailukyvyn on sanottu tulleen romutetuksi isoin
palkankorotuksin juuri sitä ennen.
2.4. illalla
lähetin IL:n päätoimittajalle osoitetun korjauspyynnön. Se on kantelun
kuittauksen perässä.
Iltalehden
toimitus ei reagoinut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut olennaista
virhettään. Siksi lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).
Kantelun tarkoitus ja luonne
JSN:n
puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli
23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen
korjaamatta jättämisestä (JO 20).
Jokaisen noista
karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan
hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen
kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti
karsintaperuste oli tällainen:
”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn,
koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”
21.12.2016 JSN:n
puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin
karsintapäätöstään näin:
”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn,
koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”
”Testaustarkoitus”
on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin
tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.
Testaaminen
itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa
hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä;
testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.
”Testaustarkoitus”
on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on
aina pakostakin ikään kuin testi.
Kun media jättää
olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää
journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin
tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä,
pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen
vastaisena.
Jos JSN aikoo
jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee
kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla
ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.
JSN:n
perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi,
että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää
journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.
Tämän kantelun tarkoituksena on edistää
hyvää journalistista tapaa.
Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median
itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.
Neuvosto voi tulkita
tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella,
rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai
ei.
Koska kantelun
kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni
rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on
se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa
tiedotusvälineelle huomautuksen.
Tekemällä tästä
kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen
neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea
median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.
Mutta siinäkin
tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi
vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös
julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä,
millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän
journalistisen tavan vastaisena.
Jos JSN:n
puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin”
perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä,
saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen
menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta
absurdin tilanteen.
Jättämällä virheet
järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei
JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne
menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.
Mikäli JSN:n
puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden
menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n
mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.
Helsingissä 10.4.2017
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E
77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola
(at) gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
2. huhtikuuta
2017 21.26
Markku Lehtola
Vastaanottaja:
petri.hakala@iltalehti.fi
Kopio: sami.koski@iltalehti.fi,
il.toimitus@iltalehti.fi
”Merkit Suomen
talouden toipumisesta vahvistuneet -pääkirjoituksen (IL:n nettilehti 2.4.)
virhettä koskeva korjauspyyntö
Hei,
pääkirjoituksessa
korostettiin luottamusindikaattoreiden merkitystä ja todettiin, että usein ne
ovat onnistuneet ennustamaan lähiaikojen talouskehitystä. Tämän jälkeen
esitettiin väite:
”Esimerkiksi
2010 ilmassa väreili se, mikä 2011 toteutui. Kasvu kiihtyi 2011 vajaaseen
kolmeen prosenttiin. Sitten alkoi korpivaellus.”
Kirjoituksessa
oli sorruttu historialliseen vääräaikaisuuteen, sillä eivät asiat noin menneet.
Väärä tieto vuosien 2010–2011 talouskasvusta oli olennainen asiavirhe, joka on
syytä korjata viipymättä (JO 20):
Kuluttajien
luottamusta mittaava Tilastokeskuksen luottamusindikaattori nousi pitkän ajan
keskiarvon tuntumaan jo syksyllä 2009 ja oli sitten korkealla tasolla kesään
2011 asti.
Vuoden 2009
lopun luottamusindikaattori ennusti aika hyvin seuraavan vuoden kasvua, ja
bruttokansantuotteen volyymi kasvoikin peräti 3,0 prosenttia vuonna 2010.
Vuonna 2011 kasvu hidastui hiukan, mutta oli yhä 2,6 prosenttia eli aivan
pitkän ajan keskiarvon (2,9 % 1860–2010) tuntumassa.
Tosiasiassa
kasvu siis kiihtyi 3,0 prosenttiin jo vuonna 2010 ja kasvu jatkui, vaikkakin
hiukan vuoden 2010 kasvua hitaampana eli 2,6 prosenttina, vuonna 2011. Vuonna
2010 vientikin kasvoi melko hyvää vauhtia eli kuutisen prosenttia.
Tämä ajoitus
kasvulukuineen on tärkeää esittää lukijoille oikein mm. siksi, että
julkisuudessa toistetaan koko ajan, miten vuosien 2007–2009 palkkakehitys
romutti suomalaisten yritysten kustannuskilpailukyvyn.
Oikea tieto
vuosien 2010–2011 talouskasvusta antaa lukijoille mahdollisuuden kysyä, miten
noiden vuosien rapsakka kasvu oli mahdollinen, vaikka yritysten
kustannuskilpailukyvyn sanotaan tulleen juuri sitä ennen romutetuksi.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie 1
E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com
