Järjestöt levittävät perätöntä tietoa raiskaustuomioista

Seitsemän vuotta sitten, 11.5.2011, solmittiin Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta.

Suomessa tämä ns. Istanbulin sopimus tuli voimaan 1.8.2015. Sopimuksen tekstin voi lukea tästä. Sopimuksen artikla 36 koskee seksuaalista väkivaltaa, mukaan lukien raiskausta:

Artikla siis lähtee siitä, että rangaistavaksi säädetään tahallinen seksuaalinen tunkeutuminen toisen henkilön emättimeen, peräsuoleen tai suuhun jonkin ruumiinosan tai esineen avulla ilman tämän henkilön suostumusta.

Eduskunnan naisverkosto esitti 20.2.2018 lakialoitteessaan (LA 4/2018) aivan samaa suostumuksen puutetta raiskausrikoksen tunnusmerkiksi. Aloitteen voi lukea tästä.

Aloitteen mukaan vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi vankeuteen on tuomittava henkilö, "joka on sukupuoliyhteydessä toisen henkilön kanssa ilman tämän suostumusta".

5.6.2018 allekirjoituksille avattava kansalaisaloite vaatii sekin, että sukupuoliyhteys ilman toisen henkilön suostumusta säädetään raiskauksena rangaistavaksi rikokseksi. Aloitteen voi lukea tästä.

Tätä vaativat myös ne kansalaisjärjestöt, jotka muutama päivä sitten jättivät yhteisen raporttinsa Istanbulin sopimuksen toteuttamista valvovalle Euroopan neuvoston työryhmälle: "The lack of consent should be added as one of the characteristics of a rape."

Raportin voi lukea tästä. Luettelo raportin GREVIO-työryhmälle (Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence) jättäneistä käy ilmi vaikkapa tästä tiedotteesta.

Suomen tilannetta kolmentoista järjestön ja yhden professori emeritan joukko kuvasi yhteisessä raportissaan muun muassa tähän tapaan:

"In Finland, only a small portion of all rapes is reported, and only a small portion of the reported rapes is prosecuted. What is more, rape sentences are considerably milder than for instance financial crime sentences."

Järjestöjen maailmalle nyt levittämä tieto, että tuomiot raiskauksista ovat Suomessa "huomattavasti lievempiä" kuin esimerkiksi tuomiot talousrikoksista, oli perätön.

Tosiasiassa tuomiot raiskauksista tapaavat olla Suomessa ankarampia kuin tuomiot talousrikoksista.

Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tilastot käräjäoikeuksien antamista tuomioista vuosina 2014–2016 osoittavat tämän yksiselitteisesti.

Taulukosta käy ensinnäkin ilmi, että raiskauksista tuomitaan ehdottomia vankeustuomioita paljon useammin kuin talousrikoksista.

Törkeiden raiskausten vankeustuomiot tapaavat myös olla hurjan paljon pitempiä kuin törkeiden talousrikosten vankeustuomiot.

Taulukosta näkyy edelleen, että keskiarvoina mitaten jopa perusmuotoisista raiskauksista tapaa tulla pitempiä tuomioita kuin törkeistä talousrikoksista, perusmuotoisista talousrikoksista puhumattakaan.

"Vastuullista journalismia" tuottavan median pitäisi nyt tietysti tivata järjestöiltä selitystä, miksi ne levittävät maailmalle perätöntä tietoa.

Enpä usko, että media niin vastuullista journalismia alkaisi harjoittaa. Sehän on itse levittänyt meille jo ties kuinka kauan aivan samaa perätöntä tietoa kuin järjestöt nyt levittävät maailmalle.

Talousrikoksista "pitkiä" vankeusrangaistuksia?

Helsingin hovioikeus julkaisi maanantaina 3.7. tiedotteen neljän henkilön tuomitsemisesta ehdottomiin vankeusrangaistuksiin talousrikoksista niin sanotussa Kultalampi-jutussa.

Tuomituista tunnetuin oli kiinteistöbisnestä harjoittanut entinen kokoomuspoliitikko Ilkka J. Kari, joka toimi aikoinaan pitkään Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Hän sai pisimmän tuomion: viisi vuotta vankeutta. Muiden tuomiot vaihtelivat neljästä ja puolesta vuodesta neljään vuoteen yhdeksään kuukauteen. Tuomiot eivät tietenkään ole vielä lainvoimaisia.

Ilkka J. Kari tuomittiin vankeuteen kaikkiaan kuudesta törkeästä talousrikoksesta: kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta, kahdesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä velallisen petoksesta sekä törkeästä petoksesta.

Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta tuoreeltaan ja korosti hovioikeuden tuominneen tapauksen perusteella useita "pitkiä" vankeusrangaistuksia.

HS:n toimittajan mielipidettä kukin arvioikoon omista lähtökohdistaan, mutta parit taustatiedot kenties auttavat arvioimaan mielipidettä.

Törkeän kirjanpitorikoksen, törkeän velallisen epärehellisyyden, törkeän velallisen petoksen ja törkeän petoksen rangaistusasteikko ulottuu neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.

Kuudesta näin vakavasta rikoksesta Ilkka J. Kari siis tuomittiin yhteiseen rangaistukseen, joka oli viisi vuotta vankeutta. Rötöstelyn avulla rakennushankkeen ulkopuolelle oli hovioikeuden mukaan siirretty kaikkiaan noin 6,6 miljoonaa euroa.

Tuoreimmat Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisemat tilastot käräjäoikeuksien tuomioista ovat vuosilta 2012–2014. Tilastotkin ovat kiinnostavia, kun arvioidaan tuomioita.

Tyypillinen, mediaanina mitattu vankeusrangaistus törkeästä kirjanpitorikoksesta oli noina vuosina 21,6 kuukautta. Törkeästä velallisen epärehellisyydestä tyypillinen rangaistus oli 8,7 kuukautta ja törkeästä petoksesta 13,2 kuukautta vankeutta.

Törkeä velallisen petos ei julkaistuun rangaistusten vertailuun sisältynyt, mutta esimerkiksi vuonna 2014 sellaisen rikoksen keskirangaistus oli Rikollisuustilanne 2015 -julkaisun mukaan 6,0 kuukautta.

Ajatusleikkinä voi pohtia, että jos Karille olisi tuomittu kustakin törkeästä rikoksesta tyypillinen rangaistus, tuomiota olisi kertynyt kaikkiaan noin kuusi ja puoli vuotta. Yhdistetty rangaistus oli tätä vähän lyhyempi, viisi vuotta vankeutta. Näin pitkät tuomiot eivät kaiketi ole olleet talousrikosjutuissa kovinkaan yleisiä.

Ainakaan tuoreeltaan Kultalampi-jutun tuomiot eivät ole herättäneet mitään julkista keskustelua talousrikosten rangaistuksista. Pari vähän hämmentävää havaintoa median toimintatavasta kuitenkin olen tehnyt.

Iltalehti oli arvioinut aiheelliseksi pyytää kovimman tuomion saaneelta Ilkka J. Karilta kommenttia. Maanantai-iltana 3.7. julkaistussa nettilehden jutussa Kari vakuutti syyttömyyttään ja leimasi kiinnostavasti "kaverit" koko sotkun syypäiksi.

Toinen vähän hämmentävä mediahavainto on se, että ainakaan toistaiseksi uutinen kokoomuksen entisen vaikuttajan talousrikostuomiosta ei näytä ylittäneen puolueen Verkkouutisten uutiskynnystä.