Tilinpäätös
Alkusyksyllä 2012 aloin selvittää, miten media ja sen aitoa itsesääntelyä harjoittava Julkisen sanan neuvosto (JSN) oikeasti suhtautuvat kansalaisille välitetyn tiedon todenmukaisuuden tosi tärkeään vaateeseen. Todenmukaisuudessa oli kyse faktoista.
Ristin projektini "JSN-testiksi". Sen näkökulma tiedon todenmukaisuuteen oli alusta asti hyvin ahdas: keskityin tarkoituksella vain Journalistin ohjeiden kohdan 20 tarkoittamiin olennaisiin asiavirheisiin.
Halusin tietää, mikä tekee virheestä niin olennaisen, että tiedotusväline korjaa sen. Halusin myös tietää, millaisen virheen itsesääntelyyn sitoutunut media voi hyvää journalistista tapaa rikkomatta jättää korjaamatta.
Käytännössä toimin näin: Kun törmäsin olennaisena pitämääni virheeseen, lähetin toimitukselle sähköpostiviestin ja pyysin toimitusta korjaamaan virheen. Jos toimitus ei suostunut korjaamaan virhettä, tein sen oikaisematta jättämisestä kantelun JSN:lle.
Testaaminen sinänsä ei ollut projektini tarkoitus, vaan se oli vain väline varsinaisen tarkoituksen toteuttamiseksi. JSN-testin ja siihen kuuluneiden kantelujen varsinainen tarkoitus oli edistää hyvää journalistista tapaa.
Toivoin, että korjauspyynnöt, kantelut ja JSN:n niistä tekemät langettavat tai vapauttavat päätökset vaikuttaisivat median tapaan toimia. Ajattelin, että toimitukset alkaisivat tarkistaa faktoja aiempaa paremmin ja korjata virheitä – yleisöjensä oikeuksia kunnioittaen – aiempaa auliimmin.
Heti syksyllä 2012 kävi ilmi, että JSN tulkitsee Journalistin ohjeita sekä julkisin että yleisön tietämättä tehtävin, käytännössä ei-julkisin ratkaisuin. Niinpä ajattelin ja toivoin, että testini voisi lisätä JSN:n toiminnan läpinäkyvyyttä ja edistää sitä kautta hyvää journalistista tapaa.
Hyvää journalistista tapaa edistäisi nähdäkseni se, jos yleisö tietäisi, missä hyvän journalistisen tavan rajat oikeasti ovat. Tätä yleisö ei voi nyt tietää, koska JSN julkaisee vain osan esimerkiksi Journalistin ohjeiden kohtaa 20 eli asiavirheen korjaamista koskevista tulkinnoista.
150 kantelua – miten niille kävi?
Kuuden vuoden aikana, syksystä 2012 syksyyn 2018, tein Julkisen sanan neuvostolle kaikkiaan noin 150 kantelua. Vuodessa kanteluja siis kertyi keskimäärin 25.
Lähes kaikissa kanteluissa oli kysymys virheen korjaamatta jättämisestä eli Journalistin ohjeiden kohdan 20 tulkitsemisesta.
Kanteluista pari koski sitä, oliko lehti ohjeiden 35. kohdan vastaisesti ottanut oikeudenkäynnin aikana ennakolta kantaa rikoksesta syytetyn syyllisyyteen.
Laskujeni mukaan JSN otti julkisella puolella käsiteltäväkseen lähes 30 prosenttia kanteluistani, kaikkiaan 44 kantelua. Niistä 23 johti langettavaan ja 21 vapauttavaan päätökseen.
Näistä median itsesääntelyn paraatipuolella tehdyistä hyvän journalistisen tavan tulkinnoista en ole vielä kertonut juuri mitään Faktavahti-blogissa; kaikki tulkinnat löytyvät toki JSN:n sivuilta, mutta ilman tietoa kantelijasta.
Jos hyvin käy, kirjoitan jossain vaiheessa noista JSN:n julkisella puolella ratkaistuista kanteluista, sillä ainakin muutamat niistä ovat olleet kiinnostavia ja yleiseltä kannalta merkityksellisiä.
Noin 70 prosentille kanteluistani kävi sikäli kehnosti, että Julkisen sanan neuvosto päätti olla ottamatta niitä käsiteltäväkseen. Käytännössä päätökset teki neuvoston nimissä sen puheenjohtaja.
Kantelut siis karsittiin siinä käytännössä ei-julkisessa menettelyssä, josta median yleisöillä ei voi olla eikä ole mitään tietoa. Jos laskin oikein, karsituksi päätyi kuuden vuoden aikana kaikkiaan 113 kanteluani.
Lähes 50 kantelua tuli karsituksi siten, että JSN:n puheenjohtaja Journalistin ohjeita tulkiten perusteli ratkaisuaan. Tiedon perusteluista sai JSN:n ulkopuolisista kantelijan lisäksi vain kantelun kohteena olleen tiedotusvälineen päätoimittaja.
64 tapauksessa kantelu tuli karsituksi sillä tavalla, että JSN:n puheenjohtaja ei lainkaan tutkinut kantelun asiasisältöä. Hän ei siis arvioinut mitenkään sitä, oliko media, jättäessään asiavirheen korjaamatta, menetellyt hyvän journalistisen tavan mukaisesti vai ei.
Näissä tapauksissa kantelujen karsimisen peruste olikin luonteeltaan "tekninen". Perusteena oli kantelijan väitetty sopimaton motiivi: kantelut oli JSN:n puheenjohtajan mielestä tehty "testaustarkoituksessa".
Tätä "teknisin" perustein tapahtunutta kantelujen karsintaa olen kutsunut "porttikielloksi" median itsesääntelyyn. Porttikielto on uskoakseni ainutlaatuinen JSN:n koko 50-vuotisessa historiassa.
Päätöksen kesällä 2016 annetusta porttikiellosta teki JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström; ennen päätöstään hän oli Suomen Kuvalehden tietojen mukaan keskustellut asiasta JSN:n taustayhteisöjen edustajien kanssa.
Kulissien takana -raportti ja Faktavahti-blogi
23.4.2016 tuli yleisölle julkiseksi 39-sivuinen Kulissien takana -raporttini, joka oli päivätty 70-vuotispäivänäni 8.2.2016. Raportti on, vaikka niin itse sanonkin, taatusti lukemisen arvoinen.
Raportissa kerrotaan JSN:n perustamisesta ja sen taustasta sekä yleisön roolista itsesääntelyssä. Lisäksi kuvataan kantelujen karsinnan menettely ja ruoditaan itsesääntelyssä sovellettavaa eettistä koodia ja todenmukaisuuden vaadetta.
Sivuilla 9–34 esitellään 32 kantelun karsintatapausta, käytännössä lähes kaikki 8.2.2016 mennessä tehdyt karsintaratkaisut.
Raportin loppuun kokosin yhteen havaintoja karsintapäätöksistä ja esitin johtopäätökseni JSN-testin siihenastisista kokemuksista (s. 38):
"Johtopäätös JSN-testistä on, että nykyisin järjestelyin median aito itsesääntely loukkaa yleisön oikeuksia. Tästä syystä koko hyvää journalistista tapaa koskeva itsesääntely tulee avata täysin läpinäkyväksi. Elleivät itsesääntelyn taustayhteisöt huolehdi läpinäkyvyydestä, valtiovallan tulee puuttua median sääntelyyn. Valtiovallan tulee tavalla tai toisella varmistaa, että yleisön oikeudet itsesääntelyssä toteutuvat."
Liitteessä sivulla 39 listasin maan ykköslehdessä eli Helsingin Sanomissa 31.1.2014–13.1.2016 julkaistuja oikaisuja; niiden yleistä merkitystä kannattaa itse kunkin arvioida kriittisesti.
Kulissien takana -raportin median ei-julkisesta itsesääntelystä, JSN:n pimeästä puolesta, voi lukea tästä. Jokaisen, joka ei halua jäädä vain median ja JSN:n yksiäänisen, juhlapuhetyyppisen infon varaan, kannattaa lukea raportti.
Raportin päiväyksen jälkeisistä JSN-testin vaiheista 18.9.2018 asti olen kirjoittanut koko lailla kattavasti Faktavahti-blogissa. Aloin pitää blogia 4.5.2016; pian tämän (ja Kulissien takana -raportin julkaisemisen jälkeen) sain tietää JSN:n antamasta porttikiellosta.
Blogissa on julkaistu, tämä postaus mukaan lukien, kaikkiaan 247 postausta. Aivan kaikissa ei ole käsitelty vain oikaisupyyntöihin, kanteluihin ja JSN:n ratkaisuihin liittyviä asioita. Muutakin mediakriittistä sisältöä olen toki viljellyt. Kannattaa lukea.
2.1.2019 lisäys:
JSN-testi sai aikaan satoja oikaisuja
Jotta kuva JSN-testin mitoista olisi kokonaisempi ja kuva toimitusten suhtautumisesta virheiden oikaisemiseen oikeampi, tillinpäätökseen on syytä lisätä vielä tiedot testin tuottamista oikaisuista.
Tiedot ovat vain aika karkeita arvioita, sillä koko kuuden vuoden ajalta vuodesta 2012 vuoteen 2018 en ole laskenut toimituksille lähettämieni korjauspyyntöjen määrää.
Vuoden 2018 luvut kuitenkin tulin laskeneeksi. Jos laskin aivan oikein meiliohjelmaan tallentuneet oikaisupyynnöt, niin niitä lähti Faktavahdin myllystä 99 eli lähes sata.
Oikaisupyyntöjen määrä oli viime vuonna viisi kertaa isompi kuin JSN:lle tekemieni kantelujen määrä; kanteluja tein vuonna 2018 kaikkiaan 19, jos laskin oikein.
Kantelujen ja oikaisupyyntöjen lukumäärien suhde ei välttämättä ole ollut aivan sama projektin kaikkina vuosina. Melkoisella varmuudella rohkenen kuitenkin väittää, että JSN-testi sai vuosina 2012–2018 median yleisöjen iloksi aikaan satoja oikaisuja.
