Hesari kompastui "kuolinapuun" – komedia, farssi vai tragedia?

Pari päivää sitten julkaisin postauksen eutanasiaa koskevasta gallupjournalismista, joka ei kestä kritiikkiä. Surullisia esimerkkejä oli postauksessa kolme.

Yksi esimerkeistä oli Helsingin Sanomien näyttävästi 24.4. uutisoima kysely: HS uteli vastaajien kantaa "kuolinapuun" ja uskotteli sitten lukijoille, että tulokset kertoivat "eutanasian" suosiosta.

Tapauksessa on nyt tullut ilmi käänteitä, jotka saavat kysymään, onko "kuolinapuun" kompastelu maan ykköslehden journalismissa komediaa, farssia vai tragediaa.

Taide-elämyksen taustaksi on syytä julkaista ote HS:n printtilehden jutusta. Tästä tekstistä unohdin valitettavasti mainita aiemmassa postauksessani:

Toimittaja Minna Passin tekstissä oli paha asiavirhe. Sen kuitenkin saattoivat havaita vain ne ani harvat lukijat, jotka tiesivät, mitä mainitussa kyselyssä oli oikeasti kysytty ja mitä siinä oli saatu selville.

Tämän virheen HS oikaisi, jo eilen netissä ja tänään printissä. Sisällöltään sama oikaisu oli netissä otsikoitu, ja otsikoineen päivineen oikaisu meni näin:

"Hanke selvitti lääkäreiden mielipiteitä kuolinapuun

Maanantaina 24. huhtikuuta Sivulla A 15 julkaistussa jutussa oli virhe. Jutussa mainittu Lääkäriliitto, lääkäriseura Duodecim ja Hyvä kuolema -yhteisvastuuhanke selvittivät lääkäreiden mielipiteitä ainoastaan kuolinapuun eli passiiviseen eutanasiaan. Lääkäreiden mielipiteitä aktiivisesta eutanasiasta oli tutkittu aiemmassa tutkimuksessa."

Asiavirhe oli koko lailla nolo. Jutussa mainittua Lääkäriliiton ym. kyselyä julkistettaessa nimittäin aivan erityisesti korostettiin, että "eutanasia rajattiin kyselyn ulkopuolelle".

Nolo virhe sinänsä ei nyt kuitenkaan ole oikaisun kiinnostavin asia. Kiinnostavin on toteamus, että lääkäreiden mielipiteitä oli selvitetty "ainoastaan kuolinapuun eli passiiviseen eutanasiaan". 

Kun Hesari oikoi perätöntä tietoaan Lääkäriliiton ym. kyselystä, niin "kuolinapu" ei siis ollut "eutanasiaa", vaikka juuri niin lehti oli omasta gallupistaan kertoessaan lukijoille uskotellut.

Mutta ei maan paras ja vaikutusvaltaisin lehti tietenkään oman gallupjuttunsa pahaa asiavirhettä nöyrtynyt oikaisemaan, vaikka HS-gallup oli eutanasian suosion mittarina silkkaa humpuukia.

HS-gallup ei kertonut tosiasiassa mitään eutanasian suosiosta. Sen myöntämisen oikaisua vaativana asiavirheenä lehti kaiketi koki aivan liian nöyryyttäväksi.

Niinpä Helsingin Sanomat "oikaisikin" asiavirheensä säälittävästi ja falskisti loihtimalla koko asian pelkäksi mielipidekysymykseksi.

Tämähän on se viheliäinen ja lukijoita huijaava menettely, josta kirjoitin taannoin Kulissien takana -raportissani (s. 35–36) ja josta oli faktisesti kyse myös 25.4. julkaistussa yliopistoväkeä koskevassa blogini postauksessa.

Tällaisen mielipiteen oli päässyt Hesarin yleisönosastossa kertomaan lääkäri Kalle Mäki Tampereelta. Hän oli kirjoituksessaan sitä mieltä, että "kuolinapu" voi tarkoittaa monia eri asioita. Siksi hän esitti HS-gallupista sen saman häijyn mielipiteen, jonka olin esittänyt blogissani pari päivää sitten:

"Koska kuolinavun sisältöä ei HS-gallupin kysymyksessä määritelty, ei voida tietää, mitä edellä mainituista merkityksistä vastaajat ovat tarkoittaneet. Siten kyselyn perusteella ei voi päätellä sitä, kuinka moni kannattaa eutanasiaa, sillä eutanasia ja kuolinapu eivät ole saman sisältöisiä termejä."

Näin siis lääkäri Kalle Mäki Tampereelta. Mutta oliko Kalle Mäki kuka hyvänsä lääkäri Tampereelta? Ei ollut. Hän on LL, TK Kalle Mäki, lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan jäsen.

Hän on se asiantuntija, joka on laatinut Lääkäriliitolle yksityiskohtaisen katsauksen elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiasta.

Siksi hän tietää erityisen hyvin, miksi kuolinapu ja eutanasia eivät ole sama asia, ja miksi HS-gallup ei voinut osoittaa, kuinka moni suomalainen kannattaa eutanasiaa.

Elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiaa tutkinut Mäki tietää myös sen, että sellaista Hesarin toimittajan ja monien muidenkin uskottelemaa ilmiötä kuin "passiivinen eutanasia" ei ole olemassakaan. Tältäkin osin Mäen raporttiin kannattaa tutustua.

No, mitä nämä käänteet lopultakin kertoivat Helsingin Sanomien kompastelusta "kuolinapuun"? Olivatko HS:n journalistiset ratkaisut komediaa, farssia vai tragediaa? Ole hyvä ja ota itse kantaa taide-elämyksesi lajityyppiin.

Yle: Parantavan hoidon lopettaminen on "passiivista eutanasiaa"

Lääkäriliitto julkaisi 22.2.2017 "Elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiaa" -selvityksen. Mainion selvityksen oli tehnyt liiton eettisen neuvottelukunnan jäsen, LL, TK Kalle Mäki.

Selvitys oli tuiki tarpeellinen. Yhteiskunnallinen keskustelu eutanasian mahdollisuudesta nimittäin on jopa tulvinut erilaisia käsitesotkuja. Niihin ovat sortuneet sekä eutanasian kannattajat että vastustajat.

Kenties pöyristyttävimpään käsitesotkuun on sortunut Ylen A-studio. Talk-ohjelmassa 23.2.2017 se tarjosi eutanasiasta katsojille erityisen "tietopaketin". Sen toimittaja Rosa Kettumäki esitti tällaisen väitteen:

”Joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”

Väite oli monin tavoin tolkuton:

1. "Passiivista eutanasiaa" ei ole, sillä eutanasia on aina aktiivinen ja tarkoituksellinen teko potilaan elämän lopettamiseksi.
2. Ketään potilaita ei jätetä hoitamatta.
3. Kun parantava hoito lopetetaan, siinä on kyse palliatiiviseen hoitoon siirtymisestä eikä minkään sortin eutanasiasta.

"Kiitollisina korjaamme virheet."

Atte Jääskeläinen

vastaava päätoimittaja

Ajantasa 9.3.2017

Syöpään menehtyy vuosittain noin 12 000 suomalaista. Lähes kaikki heistä tarvitsevat ainakin viimeisen elinvuotensa aikana oireenmukaista hoitoa. Näin sanovat syöpähoidon ja palliatiivisen hoidon asiantuntijat.

Palliatiiviseen hoitoon siirtyy siten joka vuosi, tänäkin vuonna, todella iso joukko suomalaisia. Heistä ja heidän omaisistaan on varmasti erityisen mieluisaa saada tietää Ylen "tietopaketista", että hoidossa onkin kyse "passiivisesta eutanasiasta".

Pyysin Yleä korjaamaan pöyristyttävimmän asiavirheen eli perättömän tiedon siitä, että "passiivinen eutanasia" tarkoittaisi parantavan hoidon lopettamista.

Päätoimittaja Atte Jääskeläinen hylkäsi pyynnön. Niinpä tein asiavirheen korjaamatta jättämisestä kantelun JSN:lle. Julkaisen kantelun ja siihen sisältyneen Jääskeläisen päätöksen saman tien tässä postauksessa.
-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ylen A-studion Talk-ohjelma ”Tuoko eutanasia paremman kuoleman?” TV1:ssä 23.2.2017 klo 21.05.

Kantelun perusteet

Keskusteluohjelman lomassa katsojille tarjottiin ”tietopaketti” siitä, mistä eutanasiassa on kyse. Paketin toimittanut Rosa Kettumäki esitti ohjelman kohdassa 13.42–13.51 tällaisen väitteen:

”Joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”

Tietopaketin toimittajalle oli sattunut väärinkäsitys, sillä parantavan hoidon lopettamisessa ei ole kyse mistään eutanasiasta. Kun parantava hoito lopetetaan, siirrytään palliatiiviseen, potilaan oireita lievittävään hoitoon.

A-studion Talk-ohjelmaa edeltävänä päivänä Lääkäriliitto julkaisi selvityksen elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiasta. Selvityksen oli tehnyt liiton eettisen neuvottelukunnan jäsen, LL, TK Kalle Mäki. Näin hän selvityksessään kuvasi palliatiivista hoitoa:

”Palliatiivinen hoito on potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jota annetaan, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole. Se on elämänlaatua tukevaa kokonaishoitoa, jossa keskeistä on kivun ja muiden oireiden lievitys sekä psyykkisten, sosiaalisten ja hengellisten tarpeiden huomioon ottaminen. Saattohoito on se osa palliatiivista hoitoa, joka ajoittuu kuoleman läheisyyteen viimeisille elinviikoille tai kuukausille.”

Alan asiantutijat tietävät, että parantumattomasti sairaan potilaan palliatiivinen hoito voi kestää pitkään, jopa vuosia. On mieletöntä ja vastuutonta nimetä potilaan elämänlaatua tukeva, oireita lievittävä, kenties vuosia kestävä hoito ”passiiviseksi eutanasiaksi”.

Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys ry esimerkiksi on pyrkinyt torjumaan väärinkäsityksiä korostamalla, että ”hyvään palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon ei kuulu eutanasia missään muodossa”.

Puhe ”passiivisesta eutanasiasta” on kaiken kaikkiaan harhaanjohtavaa. Euroopan palliatiivisen hoidon yhdistyksen (EAPC) eettisten kysymysten työryhmä korosti jo vuosikymmen sitten, että ”passiivista eutanasiaa ei voi olla olemassa”.

Työryhmän mukaan (Lääkärilehti 40/2005) ”eutanasia on jo määritelmällisesti aktiivinen toimenpide ja siksi ’passiivinen’ eutanasia on ristiriitainen käsite”. LL, TK Kalle Mäkikin totesi Lääkäriliiton selvityksessä, että ”tästä termistä on nimenomaan luovuttu”.

24.2.2017 lähetin Ylelle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun kuittauksen perässä.

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen hylkäsi pyynnön. Hänen mielestään jutussa ei ollut harhaanjohtavaa asiavirhettä. 25.2.2017 hylkäyspäätös on kantelun lopussa.

Jättämällä korjaamatta olennaisen asiavirheen Yleisradio rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 11.4.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

24. helmikuuta 2017 10.24

Markku Lehtola

Vastaanottaja: atte.jaaskelainen@yle.fi

Kopio: riitta.pihlajamaki@yle.fi, sari.huovinen@yle.fi, rosa.kettumaki@yle.fi, a-studio@yle.fi

A-studion Talk-ohjelman (”Tuoko eutanasia paremman kuoleman?”, TV1 23.2. klo 21.05) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Talk-ohjelman tietopaketissa toimittaja Rosa Kettumäki väitti mm. näin: ”Joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”

Käsitteitä sotkien eutanasiadebatissa todellakin puhutaan tuon tuosta ”passiivisesta eutanasiasta”, mutta parantavan hoidon lopettamisessa ei ole kyse mistään eutanasiasta vaan aivan muusta. 

Kun potilaan parantavasta hoidosta luovutaan, siirrytään fyysisiä ja psyykkisiä oireita lievittävään palliatiiviseen hoitoon, jolla ei ole mitään tekemistä minkäänlaisen eutanasian kanssa.

Kuolevan potilaan oireiden hoitoa koskevassa Käypä hoito -suosituksessa (28.11.2012) palliatiivinen hoito määritellään potilaan aktiiviseksi kokonaisvaltaiseksi hoidoksi, ”jota annetaan, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole”. Saattohoito puolestaan on se osa palliatiivista hoitoa, joka ajoittuu lähemmäksi todennäköistä kuolinhetkeä. 

Kettumäki johti katsojia harhaan väitteellään, joka tosiasiassa tarkoitti palliatiivisen hoidon ja saattohoidon nimeämistä ”passiiviseksi eutanasiaksi”. Erityisen ongelmallista oli se, että perätön väite sisältyi katsojille luvattuun tietopakettiin, jonka katsojat totta kai odottivat koostuvan vain oikeista tiedoista.

Katsojia harhaan johtanut Rosa Kettumäen tietopaketin väite oli käsitykseni mukaan olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

KORJAUSPYYNNÖN HYLKÄYSPÄÄTÖS 25.2.2017

Hyvä Markku Lehtola,

Pyydätte korjausta A-Studiossa olleen insertin seuraavaan lauseeseen:

”Joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista.”

Kirjoitatte, että “parantavan hoidon lopettamisessa ei ole kyse mistään eutanasiasta” ja pidätte termin “passiivinen eutanasia” käyttöä näin harhaanjohtavana.

Passiivinen eutanasia mainitaan usein eutanasiaa käsittelevissä kirjoituksissa ja keskusteluissa. Termin määrittely vaihtelee osittain lähteestä riippuen ja on totta, että jotkut lääketieteen asiantuntijatkin pitävät koko termiä ristiriitaisena. Yleisesti kuitenkin korostetaan termin viittaavan myös hoidon lopettamiseen.

Tässä Duodecimin artikkelissa kirjoitetaan, että ”Kansainvälisessä keskustelussa passiivinen eutanasia tarkoittaa yhä useammin hyvää hoitokäytäntöä” (http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1994/5/duo40096).

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve kirjoittaa Lääkäriliiton sivuilla: ”Moni puhuu passiivisesta eutanasiasta, kun osana normaalia hyvää hoitoa ennen kuolemaa päädytään ravitsemus- ja nestehoidon lopettamiseen ja siirrytään oireenmukaiseen kärsimyksen hoitoon ja annetaan kuoleman tulla luonnollista kulkuaan.” (https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/eutanasiassa-laakarilla-on-arvo-ja-velvoiteristiriita/)

Samoin termiä käyttää oikeustieteen tohtori Irma Pahlman: ”Kansainvälisessä sekä kansallisessa keskustelussa passiivinen eutanasia tarkoittaa hyvää hoitokäytäntöä, johon liitetään hoidon keskeyttäminen, sen aloittamatta jättäminen, hyvä perushoito ja riittävä kipulääkitys. Passiivinen eutanasia eli hyvä elämän loppuvaiheen hoito on meillä hyväksytty hoitokäytäntö. ” (http://www.aamuposti.fi/artikkeli/482045-mielipide-kun-keskustelu-eutanasiasta-velloo-kasitteet-saattavat-hamartya)

Kuten yllä olevat lainaukset osoittavat, myös parantavan hoidon lopettamisen jälkeistä palliatiivista hoitoa on lääketieteellisissäkin keskusteluissa kutsuttu passiiviseksi eutanasiaksi. A-Studion jutussa vielä erityisesti korostettiin, että “ joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta”, ja täten alleviivattiin, ettei termiä käytetä kaikissa tilanteissa.

Jutussa ei ole harhaanjohtavaa asiavirhettä.

Näin hylkään oikaisupyyntönne.

Kunnioittavasti

Atte Jääskeläinen

vastaava päätoimittaja

Uutis- ja ajankohtaistoiminta, Yle

Kiitos oikaisusta, STT ja YLE: alkoholi ei ole työikäisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy

Lääkäriliitto julkaisi 19.5. tiedotteen "Vahvat oluet kuuluvat Alkoon". Liitto kertoi, että se vastustaa vahvojen oluiden tuomista vähittäiskauppoihin.

Samalla liitto muistutti alkoholin grammamääräisen myynnin olevan suorassa suhteessa alkoholin aiheuttamiin terveysongelmiin.

Tässä yhteydessä Lääkäriliitto väitti: "Alkoholiperäinen tauti tai tapaturmainen alkoholimyrkytys on viime vuosina noussut suomalaisten työikäisten miesten ja naisten yleisimmäksi kuolinsyyksi."

Väite julkaistiin faktana lukuisissa tiedotusvälineissä. Siitä uutisoi Yle, ja STT:n uutinen löysi palstatilaa tietääkseni ainakin kymmenessä sanomalehdessä.

Median yleisöille väite oli uskoakseni tuttuakin tutumpi. Ainakin jo vuosikymmenen ajan media on toistanut toistamasta päästyään: alkoholi on työikäisten yleisin kuolinsyy.

Jos journalistit olisivat harjoittaneet lähdekritiikkiä, he eivät olisi toistaneet moista väitettä. Väite nimittäin on perätön: alkoholi ei ole nyt eikä ole ikinä ennenkään ollut työikäisten yleisin kuolinsyy.

Tämä käy hyvin ilmi Tilastokeskuksen viime vuoden lopussa julkistamasta Kuolemansyyt 2014 -julkaisusta.

Sivujen 27–28 liitekuviot 1–3 työikäisten eli 15–64-vuotiaiden kuolinsyistä vuosina 1990–2014 ovat vakuuttavia ja havainnollisia.

Vakuuttavasti ja yleisön oikeuksia arvostavasti toimi tällä kertaa mediakin. Yle oikaisi virheen heti, ja heti laati STT:kin korjauksen, jonka lehdet järjestään myös julkaisivat.

Kaikissa oikaisuissa tuotiin vähän eri sanankääntein esiin se oikea ja tosi tieto: alkoholia yleisempiä työikäisten suomalaisten kuolinsyitä ovat kasvaimet ja verenkiertoelinten sairaudet.

Perättömän tiedon tausta

Tilastokeskuksen kuolemansyytilastossa alkoholitauteihin luetaan ne tautiluokituksessa määritellyt taudit, joiden aiheuttajana on alkoholi. Tällaisia tauteja on pitkälti toistakymmentä.

Näistä useista taudeista rakentuu alkoholiperäisten kuolinsyiden ryhmä. Ihan vastaavat kuolinsyiden ryhmät rakentuvat myös lukuisista erilaisista kasvaimista ja useista verenkiertoelinten sairauksista.

Alkoholista taiottiin kymmenisen vuotta sitten "työikäisten yleisin kuolinsyy" koko lailla erikoisella tilastotempulla, joka ei juuri päivänvaloa siedä.

Tehtiin vertailu, jossa alkoholiperäisten kuolinsyiden koko ryhmän yhteenlaskettua lukua verrattiin muista kuolinsyyryhmistä poimittujen yksittäisten tautien lukuihin.

Alkoholisyiden koko ryhmää verrattiin ennen muuta sepelvaltimotautiin ja rintasyöpään. Tämän tilastotempun avulla voitiin sitten uskotella meille, kaiketi hyvää tarkoittavan valistuksen tarpeita palvellen, että alkoholi on työikäisten yleisin kuolinsyy.