19. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 19

VIRHE

Pitkäperjantaina 30.3.2018 Helsingin Sanomat julkaisi pääkirjoitussivuillaan Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuthin kirjoituksen "Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle". Linkki kirjoituksen nettiversioon on tässä. Kirjoituksessaan eutanasian vastustajana tunnettu Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsen esitti otsikossa mainittua kaltevan pinnan argumenttia tukeakseen tällaisen väitteen: "Hollannissa on myös käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai 'elämäänsä kyllästyneille' vanhuksille."

KOMMENTTI

Tiina Tasmuthin väite oli perätön ja yhteiskunnallisesti tärkeässä, kiistellyssä asiassa lukijoita pahoin harhaan johtava. Väite sotki avustetun itsemurhan ja eutanasian käsitteet. Hollannissa ei ollut käytetty ministeritason puheenvuoroja eutanasian mahdollisuuden avaamisesta vanhuksille. Sitä vastoin Hollannissa oli käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa oli esitetty avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista lähinnä vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi. 12.10.2016 Hollannin silloisen hallituksen terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät parlamentille hallituksen puolesta avustettua itsemurhaa koskevan kirjeen.  Kirjeessä selostettiin ja perusteltiin laajasti hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.  Ministerit korostivat, että avustetun itsemurhan järjestelmä toimisi erillään eutanasiaa koskevasta lainsäädännöstä: "The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia." Hesarin julkaisema perätön väite oli minusta ilmiselvästi olennainen, korjausta vaativa asiavirhe. Siksi pyysin HS:n toimitusta oikaisemaan virheen. Koska lehti ei suostunut korjaamaan virhettä, lähetin 6.4.2018 kantelun julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin kantelun 8.4. Faktavahti-blogissa. "Hesari vilpisteli lukijoilleen eutanasiasta" -postauksessa käsittelin eutanasia-asiaa laajemminkin. Postauksen voi lukea tästä. 25.4.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun eli päätti, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Perusteena oli tälläkin kertaa se, että kantelu oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa".

Oikaisu Helsingin Sanomissa 27.4.2018:

"Torstaina 26. huhtikuuta sivulla C 3 kerrottiin virheellisesti Poikien talon johtajan Kalle Laanterän varttuneen Järvenpäässä. Hän asui nuoruudessaan Nurmijärvellä."

26.4.2018 Helsingin Sanomissa oli esitelty kahden sivun näyttävässä jutussa sosionomi Kalle Laanterä, 39, joka oli Loisto Setlementti ry:n Helsingin Poikien talon johtaja.

Jutussa kerrottiin, että "Kalle Laanterä syntyi Helsingissä mutta varttui Järvenpäässä, jossa hän koki poikakoodin voiman käytännössä".

Perätöntä tietoa ajankohtaisesta, yhteiskunnallisesti tärkeästä eutanasia-asiasta ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Eutanasia faktantarkistuksen tapauksena

Perjantaina iltapäivällä 4.5.2018 eduskunta käsitteli eutanasia-aloitetta hyvän kuoleman puolesta. Eduskunta teki silloin monien kiittämän ja monien kiroaman arvovalinnan.

Se päätti hylätä kokoomuksen Timo Heinosen esittämän ja vasemmistoliiton Hanna Sarkkisen kannattaman ehdotuksen lausumaksi, joka kuului näin:

"Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa sekä että valtioneuvosto asettaa laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta ja saattohoitoa."

Äänestyskoneen lukemat olivat 128–60, mutta oikeammin eduskunnan tahdosta kertonevat lukemat 129–59 (ks. PTK 46/2018 vp). Eduskunnan kirjaston kattavan tietopaketin asiasta voi lukea tästä.

Perjantaiaamuna 4.5.2018 Helsingin Sanomat oli julkaissut printtilehdessään uutisen, joka kertoi australialaisen ekologin valinneen eutanasian ja lähteneen sen saadakseen Sveitsiin kuolemaan.

Uutinen johti lukijoita pahemman kerran harhaan. David Goodall ei lähtenyt Sveitsiin saadakseen eutanasian vaan tehdäkseen Sveitsissä avustetun itsemurhan.

Eutanasia ja avustettu itsemurha ovat Sveitsissäkin kaksi aivan eri asiaa, joten toimittaja oli sotkenut käsitteitä.

Tämä käsitesotku ja eduskunnan arvovalinta houkuttivat muistelemaan, miten eutanasia on ollut esillä faktantarkistuksen projektissani. Se on ollut tosi monta kertaa, usein juuri käsitesotkuna.

1. tapaus

Iltalehden Timo Kiiski kirjoitti vajaat neljä vuotta sitten koskettavasti siitä, miten Tapio Pekola oli saanut "armokuoleman eli eutanasian" Sveitsissä syksyllä 2011.

Juttu perustui suurelta osin Tapio Pekolan lesken kokemuksiin, ja juttu julkaistiin sekä Iltalehden nettisivuilla että paperilehdessä. Nettilehden 28.8.2014 jutun voi lukea tästä.

Iltalehden jutun vakavin, ja minusta totta kai myös olennainen, asiavirhe oli Eutanasia maailmalla -faktalaatikon väite, jonka mukaan eutanasia on sallittu Sveitsissä.

Syksyllä 2011 Sveitsissä oli voimassa (ja on yhä) sikäläisen rikoslain § 114 "Homicide at the request of the victim":

"Any person who for commendable motives, and in particular out of compassion for the victim, causes the death of a person at that person's own genuine and insistent request is liable to a custodial sentence not exceeding three years or to a monetary penalty."

Eutanasia siis oli ja on yhä rangaistava rikos Sveitsissä. Rikoslain § 115 säätää myös itsemurhaan yllyttämisen ja itsemurhassa avustamisen rangaistaviksi teoiksi, jos tekijän motiivit ovat itsekkäät:

"Any person who for selfish motives incites or assists another to commit or attempt to commit suicide is, if that other person thereafter commits or attempts to commit suicide, liable to a custodial sentence not exceeding five years or to a monetary penalty."

Koska Iltalehden toimitus ei suostunut korjaamaan perätöntä tietoaan Sveitsin rikoslaista, kantelin olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostolle.

JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen. Hän siis karsi kantelun.

Kantelun karsinnan perusteluista olen kertonut jo kaksi vuotta sitten julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 23). Raportin voi lukea tästä.

Iltalehden lukijoille ja median muullekin yleisölle oleellista tässäkin tapauksessa oli se, että JSN:n puheenjohtaja tulkitsi hyvää journalistista tapaa ei-julkisesti, kantelujen karsinnan kulisseissa.

Tästä syystä IL:n lukijat ja muu yleisö eivät saaneet lainkaan tietää virheestä eikä siitä, miten JSN puheenjohtajansa päätöksellä tulkitsi hyvää journalistista tapaa.

2. tapaus

22.6.2015 Hufvudstadsbladet julkaisi kolumnin "Den belgiska rätten att dö". Kolumnissa kirjoittaja esitti eutanasiasta Belgiassa tällaisen väitteen:

"Det är något som utförs under strikta villkor av en läkare, möjligtvis av patienten själv."

Vaikka Hbl:n kolumnisti toista väitti, Belgiassakin eutanasia ja avustettu itsemurha ovat kaksi eri asiaa.

Jos potilas itse tekee kuolemansa aiheuttavan teon, kyse ei silloin ole eutanasiasta, vaan avustetusta itsemurhasta.

Belgian 28.5.2002 eutanasialaissa, jonka voi lukea tästä, kerrotaan näin siitä, mitä eutanasialla laissa tarkoitetaan:

"For the purposes of this Act, euthanasia is defined as intentionally terminating life by someone other than the person concerned, at the latter's request."

Hbl:n silloinen päätoimittaja Tommy Westerlund kieltäytyi korjaamasta virhettä; hänen mukaansa jutussa ei ollut virhettä.

Olin asiasta toista mieltä: avustetun itsemurhan nimeäminen eutanasiaksi oli virhe. Niinpä kantelin olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä JSN:ään.

Sen puheenjohtajaksi juuri tullut Elina Grundström teki neuvoston nimissä vapauttavan julkisen päätöksen 25.1.2016:

"Kyseessä ei ole olennainen asiavirhe. Kolumnistilla on oikeus valita käyttämänsä käsitteet ja määritellä ne totutusta poikkeavalla tavalla."

Koko päätöksen 5911/SL/15 voi lukea tästä. Tässä kohtaa en malta olla muistuttamatta, mitä JSN sittemmin langettavassa päätöksessään (6710/SL/17) 7.3.2018 korosti:

"Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta."

 3. tapaus

Juhannuksen aatonaattona 23.6.2016 Helsingin Sanomat julkaisi Jörn Donnerin (s. 5.2.1933) esseen "Mitä hyötyä minusta enää on?".

Koskettavassa ja rajussa esseessään kirjailija, elokuvaohjaaja pohti sitä, onko yhteiskunnan kannalta ylipäätään järkeä pitää vanhaa ihmistä elossa.

Tämän kysymyksen asiayhteydessä kansanedustajana ja Euroopan parlamentin jäsenenä toiminut yhteiskunnallinen vaikuttaja esitti väitteen:

"Yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista kutsutaan eutanasiaksi, ja sitä harjoitti Hitler."

Ainakin monia mittumaariin virittäytyviä vanhuksia tunnetun yhteiskunnallisen vaikuttajan väite ihan varmasti säpsäytti.

Hitler-kortti on yleisöä pelottelevien eutanasian kiihkeiden vastustajien ikiaikainen valttikortti. Oli kiinnostavaa todeta, että tällä kertaa sen iski pöytään maan niin lutusena pidetty ykköslehti.

Koska oikeasti eutanasiaksi ei kutsuta "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista", lähetin Hesarille korjauspyynnön.

Siihen vastasi toimittaja Anna-Sofia Berner, joka oli käsitellyt Donnerin tekstin lehteen ja pannut hänkin totta kai merkille eutanasiaväitteen.

Kirjoitin tästä tapauksesta ja HS:n ratkaisujen perusteluista Faktavahti-blogissa 26.7.2016 otsikolla "Hitlerin T4-ohjelman ajatus kelpasi Helsingin Sanomille eutanasian määritelmäksi". Postauksen voi lukea tästä.

Kantelu virheen korjaamatta jättämisestä jäi kesällä 2016 valitettavasti tekemättä. Sain heti kohta juhannuksen jälkeen tietää JSN:n antamasta porttikiellosta itsesääntelyyn, ja valmistelin muuttoa pakopaikkaan pian alkavan putkiremontin tieltä. Niinpä unohdin koko kantelun.

4. tapaus

Lääkäriliitto on vastustanut ja vastustaa johdonmukaisesti eutanasiaa. Liitto on kuitenkin pannut merkille sen, millaista käsitteiden sekasotkua asiasta käytävä julkinen keskustelu on ollut.

Auttaakseen asiaa liitto teetti selvityksen elämän lopun hoidon ja toimenpiteiden terminologiasta. Kiinnostava ja tärkeä selvitys julkaistiin 22.2.2017, ja sen voi lukea tästä.

Palliatiivinen hoito on selvityksen mukaan "potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jota annetaan, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole".

Elämää pitkittävän hoidon lopettamisella kuvataan selvityksen mukaan "toimia, joilla ei ole tarkoitus tuottaa kuolemaa, vaan sallia sen tuleminen".

Passiivinen eutanasia on selvityksen mukaan "terminä ristiriitainen sisällöltään, sillä eutanasia on aina aktiivista kuoleman tarkoituksellista tuottamista".

23.2.2017, vain päivä selvityksen julkaisemisen jälkeen, Ylen A-studio tarjosi Talk-ohjelmassaan katsojille eutanasiasta erityisen "tietopaketin". Sen toimittanut Rosa Kettumäki esitti väitteen:

"Joskus puhutaan myös passiivisesta eutanasiasta. Tällä tarkoitetaan potilaan hoitamatta jättämistä tai parantavan hoidon lopettamista."

Lääkäriliiton terminologiaselvityksen valossa on helppo nähdä, kuinka monin tavoin tolkuton Talk-ohjelman katsojille tarjottu "passiivisen eutanasian" määritelmä oli.

Pian ohjelman jälkeen päätoimittaja Atte Jääskeläinen julisti, että "kiitollisina korjaamme virheet". No, julistus on vain julistusta. Rosa Kettumäen pöyristyttävää käsitesotkua Yle ei halunnut oikaista.

Kirjoitin korjauspyynnöstä, sen hylkäämisestä ja kantelusta JSN:lle Faktavahdissa 12.4.2017. Tekstin voi lukea tästä.

Tekstiä lukiessa on hyvä muistaa se JSN:n tuore hyvä linjaus, jonka mukaan "yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta". 

On hyvä muistaa sekin, että kantelu tuli kantelijan väitetyn, JSN:lle sopimattoman motiivin, "testaustarkoituksen", takia karsituksi eli hoidetuksi hengiltä vähin äänin kulissien takana.

5. tapaus

Tiistaina 25.4.2017 kirjoitin siitä, miten "Gallupjournalismi hehkuttaa eutanasian suosiota". Tekstin voi lukea tästä.

Helsingin Sanomien Minna Passi uutisoi 23.4.2017 HS-gallupista, jonka mukaan "selvä enemmistö suomalaisista kannattaa eutanasian sallimista parantumattomasti sairaille". Peräti kolme neljästä oli tällä kannalla, HS:n juttu kertoi.

Mitä vastaajilta tarkasti ottaen oli kysytty? Oliko vastaajilta tivattu kantaa eutanasian vai kuolinavun sallimiseen? Minna Passin mukaan vastaajille oli esitetty tällainen kysymys:

"Pitäisikö parantumatonta, kuolemaan johtavaa tautia sairastavalla mielestänne olla oikeus kuolinapuun?"

Aiemmin tässä postauksessa kerrottua käsitesotkua ajatellen pidin ja pidän ilmiselvänä, ettei HS:n kysely voinut mitata luotettavasti nimenomaan eutanasian suosiota.

Vastaajista ties kuinka monet saattoivat ymmärtää kysytyn "kuolinavun" tarkoittavan aivan muuta kuin eutanasiaa. Niin sekavasti media on suomalaisille eutanasiasta uutisoinut.

"Suomalaiset hyväksyvät jo yleisesti eutanasian"

Jo 13. syyskuuta 2016 Helsingin Sanomien Marjo Valtavaara oli tiennyt kertoa näyttävässä jutussaan, että suomalaiset hyväksyvät jo yleisesti eutanasian osana terveydenhuoltoa:

"Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan peräti 85 prosenttia väestöstä suhtautuu ajatukseen myönteisesti."

Väitöksestä kertoessaan Valtavaara hehkutti, miten "tieteellisesti" oli osoitettu asenteiden muuttuneen vuodesta 2002 "roimasti sallivampaan suuntaan".

Häntä ei lainkaan tuntunut kiinnostavan, mitä "tieteellisyys" TtM Anja Terkamo-Moision väitöksessä oikein tarkoitti.

"Tieteellisyys" tarkoitti sitä, että vastaajien joukko oli pelkkä säälittävä itsevalikoitunut näyte, josta saatuja tuloksia ei voinut millään todennäköisyydellä yleistää koskemaan "väestöä".

Kysely oli vain self-selected opinion poll eli SLOP,  sianruokakysely, jonka tulosten ei pitäisi päästä minkään lehden palstoille.

Kannattaa katsoa aiemmin mainitusta 25.4.2017 postauksestani, kuinka hurjilla keinoilla väittelijä oli vastaajat kyselyynsä houkutellut.

Postaus kannattaa lukea senkin takia, että siitä löytyy linkki surveyn metodien ekspertin, professori Pertti Suhosen murskaavaan arvioon HS:n hehkuttamasta kyselystä.

6. tapaus

Torstain 27.4.2017 postaus "Hesari kompastui 'kuolinapuun' – komedia, farssi vai tragedia?" oli itse asiassa jatkoa 5. tapausta koskevaan tarinaan.

Olin nimittäin unohtanut mainita HS:n 24.4.2017 printtilehden tekstistä, jossa kerrottiin lääkäreiden asenteita selvittäneestä lokakuun 2016 kyselystä.

Kyselyn olivat tehneet Lääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Hyvä kuolema -yhteisvastuuhanke. Näin HS uutisoi kyselyn tuloksista paperilehdessään:

"Kyselyn perusteella suomalaisista lääkäreistä noin puolet hyväksyi eutanasian. Joka neljäs kertoi olevansa itse valmis tekemään eutanasian, jos se olisi laillista."

Maan ykköslehden lukijat eivät voineet aavistaakaan, kuinka nolo asiavirhe tähän tekstiin oli päässyt pujahtamaan.

Lääkäriliiton ym. kyselyä julkistettaessa oli aivan erityisesti korostettu, että "eutanasia rajattiin kyselyn ulkopuolelle". 

Hesari siis uutisoi lääkäreiden suhteesta eutanasiaan, vaikka kysely ei koskenut lainkaan eutanasiaa.

27.4. postaus kannattaa lukea tästä. Se sisältää infoa myös lehtien viheliäisestä tavasta "oikaista" asiavirheitään loihtimalla ne pelkiksi mielipidekysymyksiksi.

7. tapaus

Faktantarkistuksen projektini 7. eutanasiatapaus koski kokoomuksen kansanedustajan Susanna Kosken vieraskolumnia Maaseudun Tulevaisuuden nettilehdessä 26.4.2017.

Koski kertoi, että nykyisen eduskunnan tarkoituksena oli ottaa eutanasiaan kantaa "lainsäädännön näkökulmasta".

Edelleen hän totesi, että eutanasian keskeinen sisältö on toiminnassa, kuoleman tuottamisessa, jonka toteuttaa toinen ihminen:

"Eutanasiakeskustelun suuri moraalinen kysymys on, voiko lailla säätää toisen velvollisuudesta kuoleman tuottamiseen potilaan niin tahtoessa."

Minusta Koski johti lukijoita harhaan, sillä eutanasia-aloitteessa oli erityisesti korostettu sitä, että "lääkäreille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen".

Pyysin MT:n toimitusta kertomaan lukijoille, ettei Kosken mainitsemaa suurta moraalista kysymystä ole olemassakaan.

Tästä 29.4.2017 postauksesta voit lukea, miten lehden toimitus pyyntööni reagoi ja mikä käsitys asiasta lukijoille lopulta jäi.

8. tapaus

Projektini 8. tapaus sattui 30.3.2018 eli vasta ihan äskettäin. Nytkin oli kyse Helsingin Sanomista, jonka pääkirjoitussivulle oli muutama viikko aiemmin tuotu JSN:n "vastuullisesta journalismista" julistava merkki:

Pääkirjoitussivulle nostetussa Vieraskynä-kirjoituksessa Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsen Tiina Tasmuth julisti: "Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle". Kirjoituksen HS julkaisi myös nettilehdessään.

Kuvatessaan – eutanasian vastustajien kansainvälistä tapaa noudattaen – eutanasian sallivien maiden ajautuneen "kaltevalle pinnalle" Tasmuth esitti väitteen:

"Hollannissa on myös käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai 'elämäänsä kyllästyneille' vanhuksille."

Väite oli perätön. Tosiasiassa ministerit olivat Hollannissa esittäneet avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi.

Kun "vastuullisen journalismin" Hesari ei halunnut oikaista virhettä, lähetin kantelun Julkisen sanan neuvostolle. 8.4. postauksessa "Hesari vilpisteli lukijoilleen eutanasiasta" kerroin tapauksesta ja julkaisin kantelun.

Kerroin postauksessa myös pikkiriikkisen piruilevasta asenteiden kolmimaaottelusta Suomi–Belgia–Hollanti. Samoin kerroin siitä, miten asenteet ETENEssä muuttuivat, kun papit nousivat sen johtoon. Postauksen voi lukea tästä.

Mitä 8.4. jälkeen sitten on tapahtunut? No, on tapahtunut ainakin se, että JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti 25.4., ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi.

Karsintapäätöksen perusteluna oli edelleenkin vain se väitetty, JSN:lle sopimaton kantelijan motiivi: "kantelu on tehty testaustarkoituksessa".

Mitä tapauksista pitäisi ajatella?

Monet tapauksista kertovat aika ilkeästi hutiloivasta, faktoja heikosti tarkistavasta journalismista. Asenteiden tasolla tapauksista rakentuu vieläkin ilkeämpi tarina.

Tapaukset kielivät siitä, että toimituksissa ei piitata yleisöjen oikeudesta saada oikeaa ja paikkansa pitävää tietoa.

Median itsesääntelyä pyörittävä JSN ei sekään välitä yleisön oikeudesta saada oikeaa tietoa vaan pitää tärkeämpänä suojella toimitusten harjoittamaa vilpistelyä.

Näin ajattelen. Mitä sinä tapauksista luettuasi ajattelet? Toimiiko media itsesääntelyineen niin kuin sen pitääkin toimia?

Hesari vilpisteli lukijoilleen eutanasiasta

Pitkäperjantaina 30.3.2018 Helsingin Sanomat nosti vaikutusvaltaisille pääkirjoitussivuilleen eutanasiaa ärhäkästi vastustavan Vieraskynä-kirjoituksen "Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle".

Sen oli kirjoittanut Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuth, "jolla on palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys", HS korosti.

Sitä lehti ei kertonut, että Tasmuth on oman CV-ilmoituksensa mukaan myös Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsen. Lukijoiden, uskovaisten ja pakanoiden, iloksi olisi ollut hyvä kertoa.

Kiivaaksi eutanasian vastustajaksi tiedetyn Tiina Tasmuthin kirjoitus julkaistiin myös Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Kirjoituksen voi lukea tästä.

Ennen kuin katsomme, miten Hesari vilpisteli eutanasiasta, on erityisesti tässä tapauksessa syytä määritellä kaksi käsitettä: eutanasia ja avustettu itsemurha.

Käytän tässä valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan neuvottelukunnan eli ETENEn 15.12.2011 kannanotossa esitettyjä määritelmiä.

Minusta ne kuvaavat osuvasti, mitä eutanasia ja avustettu itsemurha oikeasti tarkoittavat, kun ajatellaan potilaan ja lääkärin rooleja. ETENEn 2011 kannanoton eutanasiasta voi lukea tästä.

"Eutanasia tarkoittaa tarkoituksellista, aktiivista tointa potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas toistuvasti ja harkitusti sitä pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi."

"Elämän lopettaminen" on tietty "surmaamisen" eufemismi, mutta sivuutetaan se tässä. Avustettua itsemurhaa ETENE kutsui vuoden 2011 kannanotossaan itsemurhan edistämiseksi:

"Elämän loppuvaiheen hoitoon itsemurhan edistäminen liittyy esimerkiksi silloin, kun potilas itse ottaa kuolettavan lääkeannoksen. Itsemurhassa avustamista on asettaa lääkeannos potilaan saataville hänen pyynnöstään, kun hän on päättänyt lopettaa elämänsä."

Määritelmistä käy ilmi se tärkeä tieto, että eutanasia ja avustettu itsemurha ovat aivan eri asioita. Kuoleman aiheuttavan teon tekijä on eutanasiassa lääkäri, avustetussa itsemurhassa potilas itse.

Ne ovat aivan eri asioita myös siinä mielessä, että eutanasia on meillä rikos, mutta itsemurhassa avustaminen ei ole rangaistava rikos.

Ylilääkäri Tiina Tasmuthin perätön väite

Perättömät tiedot eutanasian sallivista maista, Belgiasta ja Hollannista, tapaavat kuulua eutanasian vastustajien, varsinkin kristillisten tahojen arsenaaliin. Tästä arsenaalista ylilääkäri Tasmuthkin oli noutanut itselleen aseen.

Kuvatessaan, miten "eutanasian sallivissa maissa on jo ajauduttu kaltevalle pinnalle", hän väitti:

"Hollannissa on myös käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai 'elämäänsä kyllästyneille' vanhuksille."

Väite oli perätön. Ministerit eivät ole Hollannissa esittäneet eutanasian mahdollisuuden avaamista Tasmuthin tarkoittamille vanhuksille.

Sen sijaan ministerit ovat Hollannissa esittäneet avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi.

12.10.2016 silloisen hallituksen terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät hallituksen puolesta kirjeen parlamentille.

Kirjeessä he selostivat ja perustelivat hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.

Hallituksen tiedote 12.10.2016 kirjeestä oli otsikoitu: "Government: scope for assisted suicide for people who regard their life as completed".

Tiedotteen alussa hallituksen aikeita kuvattiin tähän tapaan:

"People who have come to a well-considered decision that their life is completed must be allowed, under strict and carefully identified criteria, to end their life with dignity. In consultation with various care organizations, the government intends to develop new legislation based on this principle. The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia."

Eutanasiasta ei siis ollut ollenkaan kyse. Ministerit esittivät eutanasialain rinnalle, siitä erillään toimivaksi järjestelmäksi itsemurhassa avustamista. Schippersin ja van der Steurin kirjeen pitäisi löytyä luettavaksi tästä.

Helsingin Sanomien vilpistely

Hyvä journalistinen tapa edellyttää pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ja sitä, että "tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin" (ks. Journalistin ohje).

Helsingin Sanomien suoritus ei ollut Tiina Tasmuthin Vieraskynä-kirjoituksen tapauksessa häävi. Toimitus oli nimittäin jättänyt tarkistamatta, pitivätkö kirjoituksen tiedot paikkansa.

Faktojen tarkistamatta jättäminen oli tässä tapauksessa todellinen limbo HS:n toimitukselta. Sen piti toki tietää, että kristilliset piirit tapaavat levittää eutanasiasta jopa ihan tahallaan perättömiä tietoja.

Tietojen tarkistamatta jättäminen ei ollut hyvän journalistisen tavan mukaista. Vilppiin lehti sortui siinä vaiheessa, kun se asiavirheestä tiedon saatuaan päätti jättää virheen korjaamatta.

No, koska Hesari ei pyynnöstäni huolimatta korjannut julkaisemaansa perätöntä tietoa, lähetin kantelun Julkisen sanan neuvostolle. 6.4.2018 kantelu on luettavissa tämän postauksen lopussa.

Asenteet koviksi ja ihmisarvo kaltevalle pinnalle?

Varsinkin eutanasiaa vastaan taistelevat kristilliset tahot sanovat olevansa huolissaan siitä, että eutanasian salliminen uhkaa ihmisarvoa ja johtaa koviin asenteisiin.

Juuri näitä uhkia korosti myös Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsen, ylilääkäri Tiina Tasmuth HS:ssa.

Ovatko uhat todella käyneet toteen esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa, joissa sietämättömästi kärsiville, kuolemaa tekeville ihmisparoille on tarjolla myös eutanasian mahdollisuus?

Onko Belgiassa ja Hollannissa eutanasian koventamien asenteiden takia esimerkiksi päätetty olla kehittämättä palliatiivista hoitoa?

Onko palliatiivisen hoidon taso Suomessa parempi, koska eutanasia ei ole uhannut ihmisarvoa ja koventanut asenteita?

Jos asenteiden mittarina käytetään palliatiivisen hoidon tasoa, niin väite, että eutanasian salliminen koventaa asenteita, paljastuu pelkäksi propagandaksi.

Useat vertailevat tutkimukset nimittäin ovat osoittaneet, että esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa palliatiivinen hoito on aivan eri tasolla kuin meillä.

Ihmisarvoa vaaliva, pehmeiden asenteiden Suomi on tutkitun tiedon valossa lähinnä palliatiivisen hoidon Ryysyranta. Tutkimuksia voi silmäillä tästä, tästä ja tästä.

Eutanasian vastustajat ovat ymmärrettävästi vaienneet visusti näistä tutkimuksista, eivätkä ne ole kiinnostaneet myöskään eutanasiasta juttuja tehneitä toimittajia.

Ilahduttaakseni erityisesti eutanasian vastustajia ja asioita kehnosti selvittäviä toimittajia rakentelin seuraavanlaisen, vain pikkiriikkisen piruilevan asetelman:

Asenteiden kolmimaaottelu Suomi–Belgia–Hollanti

	SUOMI	BELGIA	HOLLANTI
Eutanasian mahdollisuus	ei	on	on
Palliatiivisen hoidon taso	huono	hyvä	hyvä

Belgiassa ja Hollannissa siis on sekä eutanasian mahdollisuus että hyvä palliatiivisen hoidon taso. Meillä eutanasian mahdollisuutta ei ole, ja palliatiivisen hoidon taso on heikko. Se asenteista.

Papit ETENEn johtoon – mitä sitten tapahtui?

Mainitsin jo aiemmin kannanotosta, jossa ETENE vuonna 2011 täsmensi eutanasiaan liittyviä käsitteitä. Kannanoton voi lukea tästäkin.

Julkisuudessa lähes huomiotta jääneessä kannanotossaan ETENE liputti, joskin erittäin varovasti, eutanasian mahdollisuuden puolesta.

ETENEn mielestä oli vielä liian aikaista ottaa "sitovasti" kantaa eutanasian mahdollisuuteen, mutta "saattaa olla yksittäisiä tilanteita, joissa ei ole eettistä perustetta täysin pois sulkea eutanasian mahdollisuutta".

Tässä kohtaa on syytä todeta, että ETENEn johdossa olivat 2011 vielä maallikot. Puheenjohtajana toimi valtiotieteen tohtori Markku Lehto ja varapuheenjohtajana neurologian ja geriatrian professori Raimo Sulkava.

1.10.2014 papit nousivat ETENEn johtoon. Siitä lähtien on puheenjohtajana toiminut professori, teologian tohtori, pastori Jaana Hallamaa ja varapuheenjohtajana päätoimittaja, teologian maisteri, pastori Jaakko Heinimäki.

Uuteen uskoon viritetty neuvottelukunta otti viime syksynä uudemman kerran kantaa eutanasian mahdollisuuteen. 26.9.2017 päivätyn kannanoton voi lukea tästä.

Uudessa kannanotossa vuoden 2011 kannanotto sai kyytiä, ja eutanasian mahdollisuus sai luvan siirtyä hamaan tulevaisuuteen:

"Vain takaamalla hyvä saattohoito kaikille sitä tarvitseville voidaan esittää luotettavia arvioita siitä, paljonko Suomessa mahdollisesti on sellaisia potilaita, joita ei pystytä auttamaan ja heidän kärsimyksiään lievittämään edes tehokkaimmilla saattohoidon menetelmillä. 

Vasta silloin voitaisiin myös tarkemmin määritellä, millaisissa tilanteissa terveydenhuolto ja lääketieteen keinot eivät riittävissä määrin pysty lievittämään kuolevan potilaan kärsimystä, ja tarvitaanko näihin tilanteisiin erillisen lain säätämistä."

Asiallisesti ottaen samanlaisen lausunnon piispaksikin pyrkinyt Jaana Hallamaa pistäytyi sitten antamassa 9.11.2017 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle:

"Palliatiivisen hoidon laatua ja saatavuutta koskevat puutteet vaikeuttavat luotettavan arvion esittämistä siitä, millaista on kärsimys, jota ei voida poistaa hyvälläkään oireiden hoidolla ja kuinka yleisiä tällaiset tapaukset ovat. 

Vasta kun maahamme on luotu ajanmukaiseen lääketieteelliseen ja hoitotieteen tutkimukseen perustuva, kattava palliatiiviseen lääketieteeseen tukeutuva saattohoitojärjestelmä, voidaan arvioida sellaisen kärsimyksen yleisyyttä, jota ei kyetä hoitamaan potilaan kannalta riittävällä tavalla niin, että ainoaksi keinoksi jää lopettaa potilaan elämä. Eutanasiaa koskevaa lakia ei pidä ryhtyä säätämään ennen kuin epäkohdat on korjattu."

9.11.2017 evankelisluterilaisen kirkon piispatkin julistivat yhteisessä kannanotossaan, etteivät kannata eutanasian laillistamista. Kannanoton voi lukea tästä.

No, mitäs sitten tapahtui? Perjantaina 6.4.2018 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta täytti "yläkerran" toiveen viimeistä piirtoa myöten. Se esitti, että kansalaisaloite eutanasiasta hylätään.

Palliatiivinen hoito ja saattohoito pitää toteuttaa "laadukkaasti" koko maassa, ja tarvitaan tukku selvityksiä:

"Valiokunnan näkemyksen mukaan kuolevan ihmisen hoitoa ja eutanasiaa koskevan lainsäädännön tarve tulee arvioida mainittujen selvitysten jälkeen."

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!

Kiinnostavaa pastori Jaana Hallamaan ja piispojen ulostuloissa oli se, ettei eutanasiaa vastustettu avoimesti kirkon oppiin ja kristilliseen ihmiskäsitykseen liittyvin perustein.

Pelkästään sisällön perusteella piispojen kannanottoa ei olisi voinut mitenkään tunnistaa kirkon piispojen kannanotoksi. Hallamaan lausunnossa vain yksi kohta kieli peitellysti lausujan taustasta.

"Kansalainen voi lopettaa itse elämänsä, eikä itsemurha ole rikos. Tämän perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, että ihmisellä olisi oikeus kuolemaan."

Kirkon sairaalasielunhoidon ekspertti Virpi Sipola ilmaisi tämän kirkon opista ja ihmiskäsityksestä kumpuavan ajatuksen avoimesti Kirkonkello-julkaisussa 24.2.2017. Kirjoituksen voi lukea tästä.

"Suurissa uskonnoissa – kristinusko, islam ja juutalaisuus – ajatellaan että elämä on pyhä ja syntymä ja kuolema ovat Jumalan kädessä, ihmisellä ei ole oikeutta päättää elämästään."

Tätä taikauskoista käsitystä ja sitä vaalivaa instituutiota saavat kiittää kaikki ne sietämättömästi kärsivät, kuolemaa tekevät lähimmäisemme siitä, ettei heille ole tarjolla eutanasian mahdollisuutta.


–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ylilääkäri Tiina Tasmuthin kirjoitus ”Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle” Helsingin Sanomien nettilehdessä 30.3.2018. Kirjoituksen osoite netissä on https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005623621.html (tarkistettu 6.4.2018).

Kantelun perusteet

Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuth väitti, että Hollannissa on käytetty ”ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai ’elämäänsä kyllästyneille’ vanhuksille”.

Väite oli perätön ja johti Helsingin Sanomien lukijoita pahasti harhaan. Siksi se oli olennainen, korjausta vaatinut asiavirhe (JO 20).

Hollannissa ei ole käytetty ylilääkäri Tiina Tasmuthin väittämiä puheenvuoroja eutanasian mahdollisuudesta.

Sen sijaan siellä on käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista lähinnä vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi.

Eutanasia ja avustettu itsemurha ovat aivan eri asioita, kuten käy ilmi esimerkiksi valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn eutanasiakannanotosta 26.9.2017.

Eutanasia on ETENEn mukaan ”kuolemaan johtavan lääkeannoksen antamista henkilölle hänen omasta pyynnöstään”.

”Avustetuksi itsemurhaksi kutsutaan itsensä surmaamista toisen henkilön avustamana”, ETENE määrittelee.

Lokakuun 12. päivänä vuonna 2016 terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät parlamentille silloisen hallituksen puolesta kirjeen. Siinä selostettiin ja perusteltiin hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.

Hallituksen tiedote 12.10.2016 kirjeestä oli otsikoitu: ”Government: scope for assisted suicide for people who regard their life as completed”. Tiedotteen alussa kuvattiin hallituksen aikeita näin:

”People who have come to a well-considered decision that their life is completed must be allowed, under strict and carefully identified criteria, to end their life with dignity. In consultation with various care organizations, the government intends to develop new legislation based on this principle. The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia.”

Eutanasiasta ei siis lainkaan ollut kyse. ”Ministeritason puheenvuorossa” esitettiin eutanasialain rinnalle ja siitä erillään toimivaksi järjestelmäksi itsemurhassa avustamista tapauksissa, joissa ihmiset pitävät elämäänsä jo elettynä.

Linkki Edith Schippersin ja Ard van der Steurin kirjeeseen parlamentille on osoitteessa https://www.government.nl/documents/letters/2016/10/12/the-government-position-on-completed-life. 

Lähetin Helsingin Sanomien toimitukselle 30.3.2018 korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa. HS:n toimitus ei vastannut pyyntöön eikä myöskään korjannut asiavirhettä.

Jättämällä pyynnöstä huolimatta olennaisen asiavirheen korjaamatta Helsingin Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 6.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

30. maaliskuuta 2018 klo 8.21

Markku Lehtola

”Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle” -Vieraskynäkirjoituksen (HS:n nettilehti 30.3.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: hs.paakirjoitus@hs.fi

Hei,

Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuth väittää Hollannissa käytetyn ”ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai ’elämäänsä kyllästyneille’ vanhuksille”. 

Väite on perätön ja johtaa Helsingin Sanomien lukijoita pahemman kerran harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Hollannissa on käytetty ”ministeritason puheenvuoroja”, joissa on esitetty avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista ihmisille, lähinnä vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi. Avustettu itsemurha taas on aivan eri asia kuin eutanasia.

12.10.2016 terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät hallituksen puolesta parlamentille kirjeen, jossa selostettiin hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.      

Hallituksen tiedote 12.10.2016 oli otsikoitu: ”Government: scope for assisted suicide for people who regard their life as completed”. Tiedotteen alussa hallituksen aikeita kuvattiin näin:

”People who have come to a well-considered decision that their life is completed must be allowed, under strict and carefully identified criteria, to end their life with dignity. In consultation with various care organizations, the government intends to develop new legislation based on this principle. The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia.”

”Ministeritason puheenvuorossa” siis esitettiin eutanasialainsäädännön rinnalle ja siitä erillään toimivaksi järjestelmäksi itsemurhassa avustamista tapauksissa, joissa ihmiset pitävät elämäänsä jo elettynä.

Linkki Schippersin ja van der Steurin kirjeeseen parlamentille löytyy osoitteesta https://www.government.nl/documents/letters/2016/10/12/the-government-position-on-completed-life.   

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com