Yle jatkaa sittenkin JSN-henkistä vilpistelyä

Tiistaina 28. marraskuuta 2017 julkaistun postauksen otsikossa kysyin toiveikkaana "Hävittääkö Jouko Jokinen JSN-henkisen vilpistelyn Ylestä?". Toiveikkuuteen koin silloin olevan syytä.

Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaavana päätoimittajana juuri aloittanut Jokinen oli vain vähän aiemmin korostanut Aamulehdessä viisaasti, että asiavirheen oikaisu on laadun merkki.

"Minulle oikaisu merkitsee luotettavuutta. Virhe on löydetty, se myönnetään ja korjataan. Jos mediassa ei ole oikaisuja, se kertoo välinpitämättömyydestä", Jokinen oli julistanut lehdessään.

Aihetta toiveikkuuteen antoivat marraskuussa 2017 myös parit asianmukaisesti hoidetut virheiden oikaisut Ylessä.

Ensimmäinen tapauksista koski raiskausrikosten tunnusmerkistöä ja toinen taas huumetuomioiden sijoittumista rangaistusasteikolla. Kerroin näistä tapauksista tuossa marraskuun postauksessa.

Toivoin tapausten olevan merkki siitä, että "Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa saastuttanut JSN-henkinen epärehellisyys on uuden päätoimittajan kaudella siirtymässä historiaan".

Maaliskuussa 2018 aloin kuitenkin epäillä, oliko toiveikkuudelle JSN-henkisen vilpistelyn siirtymisestä historian roskakoriin Ylen uutisissa sittenkään perusteita.

Faktavahdin 12.3.2018 postaus "Yle levitti perätöntä tietoa Italian nuorten työttömyydestä ja jätti virheen korjaamatta" kertoi, miksi toiveikkuus alkoi horjua.

Ylen sivuilla julkaistun jutun lukijoille jäi se virheellinen käsitys, että Italiassa "joka kolmas nuori on yhä vailla töitä", vaikka tosiasiassa vailla töitä oli vain joka kahdestoista nuori.

Virheellisen käsityksen jäämisen Ylen uutisjutun lukijoille varmisti JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström 16.4.2018.

Minulle antamaansa porttikieltoa soveltaen hän päätti, ettei neuvosto ota käsittelyyn kantelua, koska se oli hänen mukaansa tehty "testaustarkoituksessa".

vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen
(kuvakaappaus: Ylen Aamu-tv 21.9.2017)

Nyt on ikävä kyllä pakko todeta Ylen jatkavan sittenkin sitä JSN-henkistä vilpistelyä, jossa ei piitata yleisön oikeudesta saada oikeaa ja paikkansapitävää tietoa.

Teemana oli tällä kertaa talouskurin traagisesti runteleman kriisimaa Kreikan työttömyys, ja suuruusluokaltaan virheellisen tiedon esitti Talouselämän ex-päätoimittaja Pekka Seppänen.

Aamu-tv:n Jälkipörssissä 21.8. tämä talousasiantuntija korosti esittävänsä "faktan" ja väitti Kreikan vaikeasta tilanteesta, että "joka viides on työtön".

Tosiasiassa vain harvempi kuin joka kahdeksas on Kreikassa työtön, joten oikea ja väärä tieto erosivat toisistaan jopa suuruusluokaltaan.

Kreikan tilastoviraston tuoreimpien tietojen mukaan työttömien osuus työikäisistä kreikkalaisista oli 11,6 prosenttia toukokuussa 2018. Todettakoon, että Suomessa vastaava osuus oli toukokuussa 6,3 prosenttia.

Ilmoittaessaan hylkäävänsä korjauspyynnön päätoimittaja Jouko Jokinen totesi ensin, ettei Ylen ohjelmassa ollut ylipäätään oikaistavaa asiavirhettä.

Kun olin uudistanut korjauspyynnön, hän totesi,  että "kyseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka vaatisi oikaisua".

Koska arvioin suuruusluokaltaan virheellisen tiedon, totta kai, olennaiseksi asiavirheeksi, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Kantelu ja sen liitteenä olevat korjauspyynnöt sekä päätoimittaja Jouko Jokisen vastaukset ovat postauksen lopussa.

Tapauksen periaatteellinen merkitys

Kantelussani vetosin JSN:ään, että se ottaisi tapauksen käsiteltäväkseen myös sen journalismin etiikkaan liittyvän periaatteellisen merkityksen vuoksi.

Ylen vastaava päätoimittaja oli nimittäin perustellut korjauspyynnön hylkäämistä Aamu-tv:n Jälkipörssin luonteella keskusteluohjelmana.

Siinä "vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa", Jokinen korosti.

Näihin Ylen ratkaisun perusteluihin viitaten pyysin JSN:ää arvioimaan, "koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia".

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa JSN:n 7.3.2018 tekemästä langettavasta päätöksestä (6710/SL/17), joka koski Ilta-Sanomien nettilehdessä julkaistua kirjoitusta.

Päätöksensä perusteluissa neuvosto korosti viisaasti ja yleisön oikeuksia arvostaen, että "vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta".

JSN:n arviota siitä, koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade myös Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia, emme kuitenkaan valitettavasti saa.

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström ei nytkään välitä siitä, saako yleisö oikeaa vai väärää tietoa, vaan hän soveltaa antamaansa porttikieltoa ja karsii kantelun tutkimatta sen sisältöä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Pekka Seppäsen virheellinen väite Kreikan työttömyydestä Ylen TV1:n Aamu-tv:n Jälkipörssissä 21.8.2018.

Kantelun perusteet

Talousasiantuntijana Aamu-tv:n Jälkipörssissä esiintynyt Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pekka Seppänen esitti keskustelussa Kreikan vaikeasta tilanteesta ”faktan” ja väitti, että ”joka viides on työtön”.

Tieto oli jopa suuruusluokaltaan virheellinen. Faktaväite liioitteli rajusti työttömien osuutta ja johti siksi pahoin harhaan kaikkia Kreikan tilanteeseen ja työttömyyden tilastointiin perehtymättömiä katsojia.

Perätön väite Kreikan tilanteen arvioimisen kannalta tärkeästä ilmiöstä oli tästä syystä olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe (JO 20).

Tuoreimmat Eurostatin ja Kreikan tilastoviraston julkaisemat työttömyysluvut ovat toukokuulta 2018.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 julkaiseman tiedotteen kertomat, työikäisiä (15–74 v.) koskevat luvut olivat tällaiset:

-Työllisiä                                                  3 824 393

-Työttömiä                                                   924 941

-Työvoimaan kuulumattomia                   3 230 629

-Työvoimaan kuuluvia                             4 749 334

-Työikäisiä yhteensä                                7 979 963     

Julkaistut luvut osoittivat, että työttömien kreikkalaisten osuus työikäisistä kreikkalaisista oli vain 11,6 prosenttia eikä suinkaan ohjelmassa virheellisesti väitetty viidennes eli 19,5 prosenttia.

Illansuussa 21.8. lähetin Ylelle korjauspyynnön. Vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen vastasi korjauspyyntöön 26.8. ja väitti Eurostatin tilastoon viitaten, ettei ohjelmassa ylipäätään ollut oikaistavaa asiavirhettä.

27.8. uudistin korjauspyynnön. Siinä osoitin, ettei Jokisen viittaamasta Eurostatin tilastosta käynyt ilmi sellaista tietoa, että joka viides kreikkalainen on työtön.

Kerroin myös Kreikan tilastoviraston julkaisemat oikeat luvut, jotka osoittivat Aamu-tv:ssä esitetyn faktaväitteen tiedon suuruusluokaltaan virheelliseksi.

29.8. Ylen vastaava päätoimittaja Jokinen ilmoitti hylänneensä korjauspyynnön. Kyseessä ei hänen mukaansa ollut olennainen asiavirhe, joka olisi vaatinut oikaisua.

Molemmat korjauspyyntöni ja päätoimittaja Jokisen vastaukset korjauspyyntöihin ovat kantelun kuittauksen perässä.

Jättäessään olennaisen asiavirheen pyynnöstä huolimatta korjaamatta Yle rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20). Siksi JSN:n tulee ottaa kantelu käsittelyyn ja antaa Ylelle huomautus.

Toinenkin syy kantelun käsittelyyn JSN:ssä on olemassa, sillä tapauksella on myös periaatteellista journalismin etiikkaan liittyvää merkitystä.

Päätoimittaja Jokisen 29.8. ratkaisun perusteluihin viitaten on arvioitava, koskeeko yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaade Ylen Aamu-tv:n kaltaisia keskusteluohjelmia, joissa ”vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa”.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 30.8.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

21. elokuuta 2018 klo 17.53

Markku Lehtola

perätön, korjausta vaativa tieto Kreikan työttömyydestä (Aamu-tv:n Jälkipörssi 21.8.)

Vastaanottaja: juha.hietanen@yle.fi

Kopio: aamu-tv@yle.fi, jouko.jokinen@yle.fi

Hei,

Kreikan tilanteesta keskulteltaessa Pekka Seppänen lisäsi keskusteluun ”faktana” väitteen, jonka mukaan ”joka viides on työtön”. Tämä tieto ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Kreikassa on työikäisiä (15–74-vuotiaita) työttömiä tällä hetkellä suurin piirtein miljoona. Työikäisen väestön määrä taas on noin 8 miljoonaa. Näin ollen Kreikassa on työttömänä vain joka kahdeksas, ei joka viides.

Jotta katsojille ei jää Kreikan työttömyydestä suuruusluokaltaan väärää käsitystä, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätoimittaja Jouko Jokisen ensimmäinen vastaus

26. elokuuta 2018 klo 23.16

Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: markku.a.lehtola@gmail.com

Hyvä Markku Lehtola (markku.a.lehtola@gmail.com)

Kiitos palautteesta koskien Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssiä 21.8.

Pyydätte oikaisua kohtaan, jos Pekka Seppänen sanoo, että joka viides kreikkalainen on työtön. Sama ilmenee kuitenkin esimerkiksi eurostatin tilastosta:

http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=une_rt_m&lang=en

Näillä perustein lähetyksessä ei ollut oikaistavaa asiavirhettä.

Kunnioittavasti

Jouko Jokinen

vastaava päätoimittaja

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta

Uudistettu korjauspyyntö

27. elokuuta 2018 klo 8.52

Re: Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: jouko.jokinen@yle.fi

Kopio: aamu-tv@yle.fi

Parahin Jouko Jokinen,

tuosta Eurostatin tilastosta, johon viittasit, ei suinkaan ilmene se Pekka Seppäsen aamu-tv:ssä esittämä tieto, että joka viides kreikkalainen on työtön. 

Toukokuulta 2018 oleva tuorein Kreikka-luku, 19,5 %, kertoo 15-74-vuotiaiden työttömien osuuden vain työvoimaan kuuluvista 15–74-vuotiaista kreikkalaisista eli työllisten ja työttömien yhteenlasketusta määrästä. Tämä kaikki on Eurostatin tilaston oheistiedoista luettavissa.

Työvoiman ulkopuolellakin on paljon työikäisiä kreikkalaisia. Toukokuussa työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita kreikkalaisia (inactive) oli vähän yli 3,2 miljoonaa. Heidätkin pitää tietysti ottaa mukaan, kun lasketaan, kuinka iso osa kreikkalaisista on työttömänä.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan toukokuussa Kreikassa oli 3 824 393 työllistä, 924 941 työtöntä ja 3 230 629 työvoimaan kuulumatonta. Työikäisiä kreikkalaisia siis oli yhteensä 7 979 963, ja heistä työttömien osuus oli noin 11,6 %.

Tosiasiassa siis vähän harvempi kuin joka kahdeksas kreikkalainen on työtön, ei joka viides. Oikean ja väärän tiedon välillä on suuruusluokkaero, joten uudistan korjauspyyntöni. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tässä yhteydessä myös viittaan JSN:n 7.3.2018 tekemään langettavaan päätökseen (6710/SL/17). Sen perusteluissa neuvosto korosti, että ”vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta”.

Edellä esitetyt luvut osoittavat selvästi, että Pekka Seppäsen ”joka viides on työtön” -ilmaisusta välittyi yleisölle jopa suuruusluokaltaan virheellinen kuva työttömien kreikkalaisten osuudesta.

Kreikan tilastoviraston 9.8.2018 tiedotteen pitäisi löytyä tästä osoitteesta: http://www.statistics.gr/en/statistics?p_p_id=documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN&p_p_lifecycle=2&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_cacheability=cacheLevelPage&p_p_col_id=column-2&p_p_col_count=4&p_p_col_pos=1&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_javax.faces.resource=document&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_ln=downloadResources&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_documentID=328704&_documents_WAR_publicationsportlet_INSTANCE_qDQ8fBKKo4lN_locale=en

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätoimittaja Jouko Jokisen toinen vastaus

29. elokuuta 2018 klo 23.46

Vastaus oikaisupyyntöön

Vastaanottaja: markku.a.lehtola@gmail.com

Hyvä Markku Lehtola

Kiitos jälleen palautteestanne koskien Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssiä 21.8. Kyseessä on keskusteluohjelma, jossa vieraiden ilmaisut ovat usein ytimekkäämpiä, puhekielisempiä ja siten epätarkempia kuin uutisissa.

Jälkipörssin keskustelussa käytetty ilmaisu olisi voinut olla tarkempi, mutta kyseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka vaatisi oikaisua.

Ystävällisesti

Jouko Jokinen

vastaava päätoimittaja

Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta

Fataali väärinkäsitys OECD:n 

Better Life -indeksistä

Pohjoismaat ovat tunnetusti olleet kärkisijoilla useissa hyvinvointi- ja onnellisuusvertailuissa. Toukokuussa 2018 Pohjoismaiden ministerineuvosto julkaisi raportin, joka toi esiin sen, että hehkutetun onnellisuuden varjon alta paljastuu onnellisuutta kalvavia hyvinvoinnin vajeita.

Onnellisuus on raportin mukaan jakaantunut Pohjoismaissa epätasaisesti. Hyvinvoinnin vajeiden kanssa kamppailee tai niistä suorastaan kärsii alueen asukkaista 12,3 %, siis joka kahdeksas.

In the Shadow of Happiness -raportin oli tuottanut ministerineuvoston pyynnöstä ajatuspaja, joka tunnetaan nimeltä The Happiness Research Institute. Pääosin raportin oli kirjoittanut tutkija Michael Birkjaer. Raportti on luettavissa tästä.

Raportti on uskoakseni lukemisen arvoinen, vaikka sen tekijälle oli sattunut fataali väärinkäsitys OECD:n vuonna 2011 lanseeraamasta Better Life -indeksistä.

Better Life Index kuvataan ministerineuvoston raportissa (s. 12) kansainvälisesti arvostetuimpiin kuuluvana OECD:n tekemänä maavertailuna ("the most recognised international rankings"):

"Both the World Happiness Report and the OECD Better Life Index base their ratings on subjective well-being measures. The Social Progress Index, on the other hand, is an index that is composed of more objective goals, such as access to education, average life expectancy, health, etc."

Raportin sivulla 13 on julkaistu taulukko "Top 10, World Happiness Report, Better Life Index and Social Progress Index". OECD:n tekemäksi kerrotussa rankkauksessa vuonna 2018 Suomi oli sijalla 9 ja Norja sijalla 1.

In the Shadow of Happiness, 2018, taulukko 1, s. 13

No, mikä tässä oli se fataali väärinkäsitys OECD:n Better Life -indeksistä? Väärinkäsitys oli se, että OECD ei ole ikinä tehnyt mitään Better Life Index -hyvinvointivertailua.  

OECD:n Better Life Index on pelkkä nettityökalu

Marraskuussa 2017 OECD jakoi sivuillaan infoa parempaan elämään liittyvästä, vuonna 2011 lanseeratusta aloitteestaan "The OECD Better Life Initiative". Informaation pitäisi löytyä tästä.

Järjestön pääsihteeri Angel Gurría totesi aloitteen rakentuvan kahdesta osasta. Toinen oli How's Life? -raportti ja toinen Better Life Index. 

How’s Life?, published every two years, provides a comprehensive picture of well-being in OECD countries and other major economies, by looking at people’s material conditions and quality of life across the population. The Better Life Index is an interactive web-based tool that allows citizens to compare well-being across OECD countries and beyond. 

Better Life Index siis on vuorovaikutteinen nettityökalu. Sen avulla kansalaiset itse voivat vertailla omien mieltymystensä eli preferenssiensä mukaan hyvinvointia eri maissa.

Mikään OECD:n tekemä maavertailu Better Life -indeksi ei ole. OECD:llä on kuitenkin omat työkaluun liittyvät intressinsä, totta kai.

Yleisölle tarjotun nettityökalun avulla OECD:n on määrä kerätä eri maissa asuvilta työkalun käyttäjiltä tietoa hyvinvoinnin eri ulottuvuuksien merkityksestä. Työkalua käyttämään pitäisi päästä tästä.

Näyttöön avautuu aluksi näkymä, jossa on 38 ihanaa kukkasta eli maata aakkosjärjestyksessä. Kun klikkaa "kukkakedon" oikean alalaidan kohtaa "by rank", maat liihottelevat söpöön järjestykseen. Alla olevassa kuviossa näkyvät tästä järjestyksestä Top 15 -maat:

Top 15 työkalun oletusarvoin

Kukkakuvion oikealla puolella on valikko "Create Your Better Life Index". Kuten näkyy, siinä on hyvinvoinnin kullekin osa-alueelle annettu 0–5-asteikolla sama painoarvo: 1.

Miksi ihmeessä OECD on antanut hyvinvoinnin kullekin osa-alueelle saman painoarvon? Eihän siinä ole mitään järkeä. Eiväthän eri osa-alueet voi olla yhtä tärkeitä paremman elämän kannalta.

Vastaus tähän kysymykseen löytyy indeksin FAQ-osiosta eli klikkaamalla kohtaa "FAQ". Tämän Frequently Asked Questions -osion kohdassa "How are the weights assigned?" OECD kertoo:

The web application that builds the Index requires some default weights at the start. For simplicity, these weights have been set equal to the grade of 1 for all topics. These default weights do not represent the OECD’s view on the relative importance of each topic.

Siis jotta työkalu toimisi, hyvinvoinnin kullekin osa-alueelle piti antaa aluksi oletusarvot. OECD kertoo antaneensa – yksinkertaisuuden vuoksi – kullekin osa-alueelle saman painoarvon: 1.

Samalla OECD huomauttaa, että nämä työkalun lähtöarvot eivät edusta järjestön näkemystä hyvinvoinnin kunkin osa-alueen suhteellisesta merkityksestä. Eivät tietenkään, ei OECD sentään mikään pönttö ole.

Kun yllä oleva Top 15 -rankkaus saatiin aikaan oletusarvoilla (kaikille arvo 1), jotka eivät edusta järjestön näkemystä hyvinvoinnin eri osa-alueiden suhteellisesta merkityksestä, maiden järjestys ei myöskään voinut olla mikään OECD:n tekemä rankkaus.

Tarkkaavainen lukija on varmasti jo huomannutkin, että Top 10 -maat ovat täsmälleen samassa järjestyksessä sekä ministerineuvoston raportista vohkitussa taulukossa että OECD:n oletusarvoin luodussa Top 15 -kuviossa.

Tutkijaparalle siis oli sattunut fataali väärinkäsitys: hän oli esittänyt OECD:n vertailuna netin työkalun oletusarvojen tuottaman "rankkauksen", siis työkalun "tekniset" lähtöasetukset.

Mutta mikä maa sitten on Better Life -indeksissä se ykkönen? Tämä kuuluu OECD:lle aika ajoin esitettyihin kysymyksiin, ja OECD vastaa kysymykseen FAQ-osiossa näin:

That’s up to you! The OECD has not assigned rankings to countries. Instead, Your Better Life Index is designed to let you, the user, investigate how each of the 11 topics can contribute to well-being.

Vastauksessaan OECD korostaa, ettei se ole asettanut maita järjestykseen. "Not"-sanan lihavointi on järjestön itsensä käsialaa. Maiden järjestys indeksissä on kiinni työkalun käyttäjästä itsestään.

No, koska OECD kehottaa, että "Create Your Better Life Index", niin minäpä loin tätä asiaa vielä havainnollistaakseni jännän nettityökalun avulla pari ikiomaa paremman elämän indeksiäni.

Markun oma koulutusta painottava Better Life Index

Yllä olevan "rankkauksen" loin, kun annoin työkalussa koulutukselle isoimman mahdollisen arvon 5 ja kaikille muille hyvinvoinnin osa-alueille oletusarvon 1.  

Kuten kuviosta näkyy, maiden järjestys on nyt aivan erilainen kuin pelkin teknisin oletusarvoin luotu työkalun lähtöasetus. Suomi esimerkiksi ei ole enää yhdeksäs vaan kolmas, ja kärkisijaa pitää nyt Norjan sijasta Australia.

Markun oma tuloja painottava Better Life Index

Yllä oleva Markun toinen oma Better Life Index on luotu antamalla pätäkälle eli tuloille suurin mahdollinen painoarvo 5 ja kaikille muille hyvinvoinnin osa-alueille – koulutuksellekin – se OECD:n antama oletusarvo 1.

Nytkin maiden järjestys muuttui radikaalisti. Ykköseksi nousi Yhdysvallat, ja Suomi tippui sijalle 13. Järjestys poikkeaa suuresti siitä OECD:n antamaan oletusarvoon 1 perustuvasta järjestyksestä, jota ajatuspajan tutkija fataalin väärinkäsityksensä takia myy nyt meille OECD:n rankkauksena.

Hesarin fataali ja nolo väärinkäsitys

Tiistaina 28.5.2013 OECD tiedotti julkaisseensa vuonna 2011 lanseeratun Better Life -indeksin 3.0-version. Tiedote, jonka voi lukea tästä, alkoi tekstillä, joka valisti lukijoita siitä, mikä tämä Better Life -indeksi oikein oli:

The OECD today launched a 3.0 version of its pioneering Better Life Index (www.oecdbetterlifeindex.org), an online, interactive tool that allows people to create their own index according to their priorities in 11 areas that the OECD has identified as essential for well-being. The updated version contains the latest underlying statistics, country data, user findings and a translation into Spanish.

Tiedotteessaan OECD kertoi, että vuorovaikutteisen nettityökalun taustatiedot oli päivitetty ja että jo yli 24 000 käyttäjältä oli saatu tietoja siitä, miten he arvostivat hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia.

Keskiviikkona 29.5.2013 Helsingin Sanomat julkaisi sekä printissä että netissä näyttävän jutun asiasta. HS:n nettijutun "OECD: Australia on paras" pitäisi löytyä tästä.

"Järjestön maavertailun mukaan elämä on onnellisinta Australiassa. Suomi jäi sijalle 12 muiden Pohjoismaiden jälkeen, vaikka koulutusjärjestelmä arvioitiin parhaaksi", jutussa kerrottiin.

"OECD:n elämänlaatuindeksissä järjestön 34 jäsenmaata sekä Venäjä ja Brasilia pantiin järjestykseen elämän taloudellisten edellytysten ja asukkaiden omien kokemusten perusteella."

Näin maan ykköslehti valisti lukijoita, vaikka OECD oli infonnut julkaisseensa vain 3.0-version nettityökalusta, jolla työkalun käyttäjät voivat luoda preferenssiensä mukaan omat indeksinsä.

Näin maan ykköslehti valisti lukijoitaan, vaikka OECD oli vielä aivan erityisesti korostanut, että se ei ollut asettanut maita mihinkään paremmuusjärjestykseen.

Hesarin toimitus oli sortunut noloon ja fataaliin väärinkäsitykseen, josta lukijat eivät tietenkään voineet tietää mitään.

Hesari oli uutisoinut nettityökalun oletusarvojen tuottaman "teknisen" järjestyksen OECD:n eli arvostetun järjestön tekemänä maavertailuna. Hesari oli siis uutisoinut näyttävästi vertailusta, jota ei ollut olemassakaan:

Tämän uutisen tieto OECD:n rankkauksesta, jota järjestö ei ollut lainkaan tehnyt, oli mielestäni ilmiselvä ja olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe. Niinpä pyysin HS:n toimitusta korjaamaan virheensä.

Koska Hesarin toimitus ei suostunut oikaisemaan epäilemättä noloksi koettua väärinkäsitystään, tein Julkisen sanan neuvostolle kantelun olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen karsi kantelun 13.6.2013 eli päätti, ettei sitä oteta neuvoston käsiteltäväksi. Päätöstään hän perusteli näin:

”Lukijalle olisi ollut kohtuullista selvittää, millä tavoin HS oli sijoittanut maat paremmuusjärjestykseen OECD:n aineiston pohjalta. Se heikensi jutun informaatioarvoa. Puutetta ei voi kuitenkaan pitää olennaisena virheenä, joka olisi pitänyt korjata.” 

JSN:n puheenjohtajan perustelu oli lievästi sanoen säälittävä sepitelmä, jolla ei ollut tosiasioiden kanssa mitään tekemistä.

Ei ollut uskottavaa, että Hesarin toimitus olisi "sijoittanut maat paremmuusjärjestykseen" ja julkaissut sitten oman rankkauksensa härskisti OECD:n nimissä muka järjestön tekemänä maavertailuna. Ei Hesarin toimitus sentään näin härskisti toimi.

Mikään HS:n uutisessa ei viitannut siihen, että kyseessä olisi ollut lehden toimituksen tekemä rankkaus. Uutisoidun rankkauksen saattoi sitä paitsi saada aikaan vain antamalla hyvinvoinnin kullekin osa-alueelle OECD:n tapaan saman painoarvon.

Kaikesta tästä kerroin 23.4.2016 netissä julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 10–12). Se julkaistiin vuoden 2015 tiedetoimittaja Jani Kaaron kirjoituksen yhteydessä Rapport.fi:n sivuilla. Kulissien takana -raportin voi lukea tästä.

"Median valvoja kriisissä"

Keskiviikkona 22. elokuuta 2018 Suomen Kuvalehti julkaisi internetissä jutun "Median valvoja kriisissä".

Koko lailla rajun jutun ingressi kertoi koruttomasti, mistä Suomen Kuvalehden paljastuksessa oli kyse:

"Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin käytös sai työntekijät pelkäämään ja itkemään. Työilmapiiriä parantamaan pyydettiin psykologi."

Kohun sytyttäneen jutun oli kirjoittanut JSN:n jäsenenä ja varapuheenjohtajana muutama vuosi sitten toiminut toimittaja Heikki Vento.

Osallistuin kohuun sillä tavalla, että julkaisin Facebookissa heti 23.8. kärkevähkön tekstin, jolla innostin kavereita lukemaan Heikki Vennon jännän jutun:

"Suomen Kuvalehti julkaisi 22.8. näyttävän jutun Julkisen sanan neuvostosta: "Median valvoja kriisissä". Heikki Vento -nimisen toimittajan juttu keskittyi ruotimaan öykkärin otteella JSN:ää johtavan autoritaarisen itkettäjän Elina Grundströmin käytöstä, jonka takia työilmapiiriä parantamaan piti hälyttää peräti psykologi.


Heikki Vennon juttu on kuitenkin kuin pikkuruista finniä puristeltaisiin ja jätettäisiin löyhkäävä mätäpaise puhkaisematta. 

Todellinen mätäpaise ja moraalinen kriisi itsesääntelyssä piilee siinä, että JSN kähmii kulisseissa ja tulkitsee hyvää journalistista tapaa yleisön tietämättä ratkaisuin, joita ei ikinä missään julkaista. 

Tämän jo vuosikausia jatkuneen kähminnän takia median yleisöillä ei ole edes periaatteessa mahdollisuutta tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat Suomessa tosiasiassa ovat. Pian kuusi vuotta jatkuneen projektini, "JSN-testin", perusteella tiedän, että rajat eivät ole siellä, missä niiden kuvitellaan olevan.

Median valvojan kriisin todellisia konnia ovat JSN:n vaikutusvaltaisimmat taustayhteisöt, toimistonsa väkeä itkettävä Grundström on kuviossa pelkkä juoksutyttö. 

Yleisön härski kusettaminen itsesääntelyssä jatkuu, koska toimittajien ikioma Suomen Journalistiliitto, kustantajien Sanomalehtien Liitto ja veronmaksajien ikioma Yle niin haluavat.

Mutta lukekaa kaikki ihmeessä Suomen Kuvalehden jännä juttu. Lukijoiden on hyvä tietää, että SK:n jutun kirjoittaja Heikki Vento myötävaikutti pari vuotta sitten yleisön kusetukseen toimiessaan JSN:n varapuheenjohtajana. Hän tuntee kusetuksen mekanismin kuin omat taskunsa, mutta siitä hän ei kirjoittanut sanaakaan."

Elina Grundströmin edeltäjän kauteen ajoittunut Helsingin Sanomien nolo väärinkäsitys OECD:n Better Life -indeksistä on osuva, konkreettinen esimerkki median valvojan todellisesta kriisistä.

Tapaus on osuva esimerkki median itsesääntelyn todellisesta kriisistä, ainakin jos tapahtumasarjaa katsotaan mediaa rahoittavan yleisön oikeuksien näkövinkkelistä:

-HS:n toimittajalle sattuu nolo väärinkäsitys, ja hän uutisoi OECD:n nettityökalun lähtöasetukset järjestön muka tekemänä maavertailuna.

-HS:n toimitus vastaanottaa korjauspyynnön, joka osoittaa lehden uutisoineen vertailusta, jota OECD ei ollut tehnyt ja jota ei siis ollut olemassakaan.

-HS:n toimitus päättää olla välittämättä lukijoiden oikeudesta saada paikkansapitävää tietoa ja jättää pyynnöstä huolimatta asiavirheen korjaamatta.

-Lukijoiden oikeuksista välittävä lukija tekee olennaisena pitämänsä asiavirheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

-HS:n entinen pääkirjoitustoimittaja päättää JSN:n puheenjohtajana, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen. Hän karsii lukijan kantelun menettelyssä, joka on luonteeltaan ei-julkinen.

-Karsintapäätös ja sen perustelut merkitään JSN:n puheenjohtajan päätöspöytäkirjaan, mutta päätöstä ja sen perusteluja ei koskaan julkaista neuvoston sivuilla.

-JSN:n puheenjohtajan päätöksestä seuraa, että median yleisö, Hesarin lukijat mukaan lukien, ei saa käytännössä ikinä tietää asiavirheestä, kantelusta eikä karsintapäätöksestä ja sen perusteluista.

-Kantelujen karsinnan ei-julkisen luonteen takia yleisö ei saa koskaan tietää, että JSN:n mielestä on hyvän journalistisen tavan mukaista jättää korjaamatta perätön tieto kv-vertailusta, jota ei ole olemassakaan.

-Kantelujen karsinnan ei-julkisen luonteen takia suomalaiset eivät saa koskaan tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat median aidossa eli median itsensä pyörittämässä itsesääntelyssä oikeasti ovat.

-HS:n toimituksen ja JSN:n puheenjohtajan päätösten seurauksena Hesarin lukijoille jää se väärä käsitys, että OECD oli tehnyt hyvinvointia koskevan maavertailun, jossa Suomi oli sijalla 12.

Kaiken edellä esitetyn perusteella Faktavahdiksi heittäytynyt, yleisön oikeuksista välittävä lukija "kampanjoi" JSN:n kulissien takaisen kähminnän lopettamiseksi ja median aidon itsesääntelyn avaamiseksi täysin läpinäkyväksi.

JSN:n joka ikinen hyvän journalistisen tavan tulkintaa koskeva kantelun karsintapäätös tulee perusteluineen päivineen julkaista neuvoston sivuilla yleisön arvioitavaksi.

Median valvojan todellinen kriisi voi ratketa vain tätä kautta. Tällaista kriisin ratkaisua vaatimaan pitäisi kansalaisten ja heitä edustavien poliittisten päättäjien joukolla heti herätä.

Nukkukaamme sen sijaan sikeästi, jos haluamme, että media itsesääntelyineen jatkaa entiseen malliin omia etujaan vaalien moraalisesti ala-arvoista kansalaisten kusettamista.