Sokean auktoriteettiuskon evankelistat

Hyvä journalistinen tapa vaatii, että toimittaja suhtautuu tietolähteisiin kriittisesti ja tarkistaa tiedot mahdollisimman hyvin – myös silloin, kun tiedot on aikaisemmin julkaistu (Journalistin ohjeet 12 ja 10).

Elävässä elämässä näille median yleisöille tuiki tärkeille vaatimuksille käy tuon tuosta köpelösti. Perin usein toimitusten rutiineihin kuuluu se, että toimittaja touhuaa sokean auktoriteettiuskon evankelistana vailla kriittisyyden häivääkään.

Parit tuoreet esimerkit puhukoot puolestaan. Ensimmäinen liittyy kyselytutkimuksista tuttuun virhemarginaaliin, joka kertoo tulosten epävarmuudesta eli kyselyn ulkoisesta luotettavuudesta.

Kaikissa kyselyissä virhemarginaalin suuruuteen vaikuttaa kaksi muuttujaa: vastaajien määrä ja tulokseksi saatu prosenttiluku. Tästä faktasta kyselyistä uutisoivat toimittajat eivät juuri koskaan piittaa tai eivät ole faktasta edes tietoisia.

Faktavahdin eilisessä postauksessa kerroin, miten Yle tupeksi uutisoidessaan Taloustutkimuksella teetetyn asutuskyselyn virhemarginaaleista. Postauksen voi lukea tästä.

Juttunsa "Näin kysely tehtiin" -faktalodjussa Ylen toimittaja Seppo Tikkanen väitti: "Kyselyn virhemarginaali on 3 prosenttiyksikköä suuntaansa." Saman perättömän infon hän antoi jutun kuvioissa.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi saman tien uutisen sittemmin kohua herättäneestä Ylen kyselystä. Ja Elli-Alina Hiilamo toisti kritiikittä Ylen tiedon kyselyn ulkoisesta luotettavuudesta:

"Kyselyn virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa."

Etelä-Suomen Sanomissa julkaistiin samoin heti juttu Ylen uutisoimasta asutuskyselystä. Juttu oli STT:n käsialaa, ja myös tämän jutun toimittaja oli uskonut sokeasti Ylen ja Taloustutkimuksen auktoriteettiin:

"Virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa."

Toinen esimerkeistä olkoon Uuden Suomen kauppasotauutinen 22.7.2018. Katja Incoronato uutisoi siitä, miten eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto arvioi presidentti Donald Trumpin uhkauksia uusista tullimaksuista:

"Presidentti Trump uhkasi eilen laittaa koko Kiinan USA:n viennin rankaisutullien alle. Kokoluokka on noin 500 miljardia dollaria. Toteutuneet ja jossakin vaiheessa uhatut tullit ovat nyt vajaat 40 prosenttia koko USA:n tuonnista."

Uuden Suomen julkaisema teksti oli käytännössä sanatarkka sitaatti Murron Twitter-kommentista 21.7.2018.

Sokeasta auktoriteettiuskosta kieli juuri se, että Incoronato siteerasi sanatarkasti Murron tviittiä, vaikka se oli lievästi sanoen hämmentävä ja jopa lukijoita harhaan johtava.

Minkä "kokoluokka on noin 500 miljardia dollaria"? Tarkoittiko Murto 500 miljardilla dollarilla Kiinan Yhdysvaltain-viennin vai rankaisutullien kokoluokkaa?

Entä miten pitäisi ymmärtää Murron tieto, että "toteutuneet ja jossakin vaiheessa uhatut tullit ovat nyt vajaat 40 prosenttia koko USA:n tuonnista"?

USA:n koko tuonnin arvo vuonna 2017 oli noin 2 900 miljardia dollaria. Vajaat 40 prosenttia koko USA:n tuonnista siis on yli 1 000 miljardia dollaria.

Ovatko toteutuneet ja jossakin vaiheessa uhatut tullit siis todellakin yli tuhat miljardia dollaria, kuten Incoronato lukijoilleen uskotteli?

Eivät tietenkään ole, mutta asiaan perehtymätön US:n lukija ei voi tätä tietää. Mistä hän olisi sen tiennyt, että Murto kertoi siitä, minkä arvoiselle tuonnille Kiinasta presidentti Trump on lätkäissyt tai uhannut lätkäistä rankaisutullit.

Illalla 22.7. meilailin Katja Incoronatolle reklamaation "Kauppasota on nyt todellisuutta" -jutun harhaanjohtavista tiedoista:

"Toteutuneet ja uhatut tullit eivät toki ole vajaat 40 prosenttia koko USA:n tuonnista, vaan kyse on siitä, että Trump on uhannut lätkäistä tullit Kiinasta tapahtuvalle, noin 200 miljardin dollarin arvoiselle tuonnille."

No, faktantarkistajan reklamaatioilla ei tietenkään horjuteta median evankelistojen sokeaa auktoriteettiuskoa. US:n lukijoiden parasta ajatellut reklamointi jäikin tuloksettomaksi.

Kolmas toimittajien auktoriteettiuskoon liittyvä esimerkki on Taloussanomissa 12.7.2018 klo 9.43 julkaistu Startelin uutinen Tilastokeskuksen tarkistetuista BKT-luvuista.

Rutiiniuutinen tiesi kertoa, että vuonna 2017 Suomen bruttokansantuote kasvoi 2,8 prosenttia eli 0,2 prosenttiyksikköä maaliskuussa arvioitua enemmän.

"Tarkistettujen tietojen mukainen bkt oli 216 miljardia euroa", Startelin anonyymi toimittaja valisti lukijoitaan.

Julkaisuajankohdasta voi päätellä, että uutisen lähteenä oli Tilastokeskuksen 12.7. klo 9 julkaisema tiedote, jonka virheitä tilastovirasto iltapäivällä 12.7. joutui oikomaan. Kerroin tapauksesta 12.7. Faktavahdissa. Postauksen voi lukea tästä.

Oikeasti bkt oli Tilastokeskuksen korjaaman tiedon mukaan 224 miljardia euroa vuonna 2017. Oikean ja väärän tiedon ero oli 8 miljardia euroa; se on valtavan iso määrä euroja, vaikka oikea bkt-luku oli "vain" 3,7 prosenttia isompi kuin väärä luku.

Oikea tieto ei näytä vielä tähän päivään mennessä tavoittaneen Taloussanomien toimitusta, joten väärä, bkt:n volyymia vähättelevä tieto on ehtinyt köllötellä lehden sivuilla jo liki kaksi viikkoa.

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että kaiketi "Vanhan Aatamin" houkuttelemana päätin ikään kuin kokeeksi olla reklamoimatta Taloussanomille sen bkt-tiedon virheellisyydestä.

Päätin vain härskisti seurata, kauanko perätön tieto komistaa lehden nettisivuja, jos en pyydä toimitusta korjaamaan virhettä.

Auttaisiko vaikkapa "toisen vaiheen tarkistus"?

Minusta on aika kummallista, että Taloussanomien toimitus ei pariin viikkoon saa keneltäkään tietoa virheestä, jonka ainakin joka ikisen taloustoimittajan luulisi heti tunnistavan.

Tapausta voinee pitää osoituksena siitä, että meillä mediasta puuttuu tyystin "toisen vaiheen tarkistuksen" meininki, joka lievittäisi tällaista perättömien tietojen ongelmaa.

Tutkivan journalismin guru, filosofian tohtori Heikki Kuutti on esitellyt "toisen vaiheen tarkistuksen" ideaa Todenmukainen journalismi -teoksessaan (2015, s. 67). Teos on luettavissa tästä.

"Toisen vaiheen tarkistuksella" Kuutti tarkoittaa kuviota, "jossa kilpailevat mediat varmistaisivat itse jo julkaistuja tietoja".

"Tältä pohjalta tietojen journalistista tarkistamista ei sälytettäisi vain yksittäisille toimituksille ja niiden julkaisemiin tietoihin", JSN:n jäsenenäkin vuosia toiminut tutkivan journalismin guru toteaa.

Hän viittaa tässä kohtaa Kanadan journalismiprojekteissa vaikuttaneeseen Regan Ray -nimiseen toimittajaan ja kirjoittajaan:

Ray "näkeekin medialle tärkeäksi puuttua laajemmin tapahtuneeseen mediajulkisuuteen ja tarkistaa jälkikäteen myös kilpailevissa välineissä kerrottujen tietojen ja esitettyjen väitteiden paikkansapitävyyttä", Kuutti kirjoittaa.

Mitään tällaista Regan Rayn tärkeänä pitämää meillä ei nähdäkseni harrasteta. Meikäläiseen menoon riittää se, että yksiääninen media vain julistaa matalaotsaisesti luotettavuuttaan. Hyi helvetti!

Taloustoimittajan "varsinainen pohjaolettama" kiky-sopimuksen sisällä olevan työajan pidennyksen ja tuottavuusloikan yhteydestä

Viikko sitten kerroin siitä, miten Ylen uutiset oli sekoillut ja väittänyt, että työaikaa pidentävällä kiky-sopimuksella oli tarkoitus parantaa tuottavuutta. Postauksen voi lukea tästä.

Nyt hämmästelen talouslehden toimittajan sekoilua. Kyse on nytkin kikystä ja tuottavuudesta. Kyse on jutusta, jossa Taloussanomien toimittaja Elina Ranta haastatteli Aki Kangasharjua, tuottavuuteen hyvin perehtynyttä Nordean pääekonomistia.

Haastatellun ja haastattelijan kertomukset haastattelussa sanotusta eroavat täysin toisistaan. Niinpä en voikaan varmuudella tietää, mitä haastattelussa tosiasiassa oli sanottu.

Haastattelun lopputuloksesta eli julkaistusta jutusta kuitenkin voin tietää varmasti, että lukijat tulivat harhaan johdetuiksi.

Lukijoille Taloussanomien juttu uskotteli, pahaan virheeseen sortuen, että tuottavuutta voi parantaa työaikaa pidentämällä.

Koska Taloussanomat ei suostunut korjaamaan olennaista asiavirhettään, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen 11.4. lähetetyn kantelun saman tien tässä postauksessa.

Erityisen hämmentävä oli tieto, joka kävi ilmi toimittaja Elina Rannan vastauksesta korjauspyyntöön. Vastauksessaan hän kirjoitti "varsinaisesta pohjaolettamasta" kiky-sopimuksen sisällä olevan työajan pidennyksen ja tuottavuusloikan yhteydestä.

Talouslehden toimittaja ei siis vieläkään näytä hahmottaneen, miten Juha Sipilän hallitus on pyrkinyt saamaan aikaan tavoittelemansa 15 prosentin kilpailukykyloikan.

Tähän tapaan pääministeri Sipilä kuvasi hallituksen pyrkimystä 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”

Hallituksen tavoitteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

Nyt puheena olevasta tapauksesta lukiessa on hyvä muistaa, että Taloussanomien Elina Ranta ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hän nimittäin sekoili tässä aiheessa jo vuosi sitten, kun siteerasi Ruotsin ex-valtiovarainministerin Anders Borgin perätöntä väitettä yhteiskuntasopimuksesta ja tuottavuudesta. Surullisesta tapauksesta voi lukea tästä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Elina Rannan juttu ”Asiantuntijat arvostelevat EK:n kohutoivetta – ’trumpismi’” 13.3.2017 Taloussanomissa. Kirjoituksen osoite netissä on http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005125285.html (tarkistettu 11.4.2017).

Kantelun perusteet

Elina Ranta ruoti jutussaan vastaanottoa, jonka EK:n uuden puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan puheet Suomen palkkatason suhteellisesta kalleudesta saivat. Yhtenä asiantuntijana jutussa oli haastateltu Nordean pääekonomistia Aki Kangasharjua.

Jutussa arvioitiin myös solmittua kilpailukykysopimusta, johon sisältyi muun muassa työaikojen korvaukseton pidentäminen. Tähän tapaan Ranta väitti Kangasharjun arvioineen kikyn vaikutusta:

”Kangasharju huomauttaa, että kikyn vaikutusta ja Suomen suhteellisen aseman kehittymistä on tässä vaiheessa erittäin vaikea arvioida. Aloilla, joissa työpäivän pidennys on toteutettu lisäämällä joka päivään kuusi minuuttia, tuottavuus ei ehkä kasva ollenkaan, koska pidennys menee ’kahvinjuontiin’.”

Juttu siis uskotteli Nordean pääekonomistin arvioineen, että tuottavuutta voisi ehkä parantaa pidentämällä työaikaa jollain muulla tavalla kuin lisäämällä joka työpäivään kuusi minuuttia.

Tuollaista arviota tuottavuuteen perehtynyt kauppatieteiden tohtori ei ollut voinut esittää. Hänhän oli hyvin tietoinen tutkimuksista, joiden mukaan työpanoksen lisääminen on päinvastoin omiaan heikentämään tuottavuutta.

Koska kyseessä oli väärä tieto yhteiskunnallisesti tärkeästä asiasta eli työajan pidentämisen vaikutuksesta tuottavuuteen, pyysin lehden toimitusta korjaamaan pahan asiavirheensä. 14.3. lähetetty korjauspyyntö on kantelun kuittauksen perässä.

Elina Ranta vastasi korjauspyyntöön 15.3. ja kiisti, että jutussa olisi ollut virhe. Hän väitti Aki Kangasharjun sanoneen niin kuin jutussa luki.

Ranta kertoi käsittäneensä Kangasharjun ajatuksen niin, että tämä ”ei tässä yhteydessä lähtenyt problematisoimaan varsinaista pohjaolettamaa kiky-sopimuksen sisällä olevan työajan pidennyksen ja tuottavuusloikan yhteydestä”.

Tästä tekstistä saattoi nähdä, että Ranta ei ollut käsittänyt tuotannon ja tuottavuuden eroa. Kikyn sisällä ei ole olettamusta työajan pidennyksen ja tuottavuusloikan yhteydestä. Niinpä hänelle olikin sattunut fataali väärinkäsitys.

Nordean pääekonomisti kertoi sanoneensa toimittajalle, ettei 6 minuuttia päivässä välttämättä lisää työntekoa ja tuotantoa, koska ne minuutit menevät helposti kahvinjuontiin. Tuottavuus on eri asia, ja se riippuu siitä, mitä työtuntien aikana tehdään, ekonomisti huomautti.

Jotta Taloussanomien lukijoille ei jäisi virheellistä käsitystä työajan pidentämisen ja tuottavuuden yhteydestä, uudistin korjauspyynnön. Kuten pyynnössäni asiantuntijatietoon viitaten totesin, yritys ei voi parantaa työn tuottavuutta työaikaa pidentämällä. 15.3. lähetetty pyyntö on kantelun lopussa.

Pyynnöstä huolimatta Taloussanomat jätti korjaamatta olennaisen asiavirheen ja rikkoi siten hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 11.4.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

14. maaliskuuta 2017 13.16

Markku Lehtola

Vastaanottaja: elina.ranta@sanoma.fi, elina.ranta@iltasanomat.fi

Kopio: tapio.sadeoja@sanoma.fi, tapio.sadeoja@iltasanomat.fi

”Asiantuntijat arvostelevat EK:n kohutoivetta – ’trumpismi’” -jutun (Taloussanomat 13.3.) asiavirhe

Hei,

kerroit Aki Kangasharjun huomauttavan, että kikyn vaikutusta on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Tässä yhteydessä esitit, kaiketi Kangasharjun piikkiin pistettynä, väitteen: ”Aloilla, joissa työpäivän pidennys on toteutettu lisäämällä joka päivään kuusi minuuttia, tuottavuus ei ehkä kasva ollenkaan, koska pidennys menee ’kahvinjuontiin’.”

Juttusi siis uskotteli lukijoille, että jollain muulla tavalla toteutettu työpäivän pidennys kenties voisi lisätä tuottavuutta. Muistutan sinua edelleenkin siitä Etlan tuottavuusasiantuntijan Mika Malirannan toteamuksesta (Tieto & trendit, 12.12.2006), jonka mukaan tuottavuutta ei voi parantaa työaikaa pidentämällä.

En myöskään voi uskoa, että tuottavuutta hyvin tunteva Aki Kangasharju olisi voinut esittää edellä olevaan sitaattiin sisältyneen ajatuksen. Helsingin Sanomien nettilehdessä 26.7.2012 hän kritisoi työn tarjonnan mantraa kestävyysvajekeskustelussa ja totesi:

”Itse ajattelen, että työn tarjonnan sijaan pitäisi keskittyä ajattelemaan keskimääräisen tuottavuuden kasvattamista: Tiettyjen tutkimuksien mukaan työpanoksen yhden prosentin lisääminen heikentää tuottavuutta puolella prosentilla.”

Tuottavuuteen hyvin perehtynyt kauppatieteiden tohtori on siis ollut jo vuosia sitten tietoinen siitä, että työpanoksen lisääminen on omiaan heikentämään tuottavuutta. En usko hänen voivan nyt olla sitä mieltä, että työpanoksen lisääminen työaikaa lisäämällä parantaisi tuottavuutta.

Sen sijaan uskon, että olet tullut ikävä kyllä sotkeneeksi tuotannon ja tuottavuuden käsitteet ja saanut tällaisen väärinkäsityksen seurauksena aikaan jutun, joka johtaa lukijoita pahemman kerran harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

UUDISTETTU KORJAUSPYYNTÖ

Markku Lehtola

15. maaliskuuta 2017 16.11

Vastaanottaja: elina.ranta@sanoma.fi

Kopio: tapio.sadeoja@iltasanomat.fi, tapio.sadeoja@sanoma.fi

Re: ”Asiantuntijat arvostelevat EK:n kohutoivetta – ’trumpismi’” -jutun (Taloussanomat 13.3.) asiavirhe

Parahin Elina,

en millään muotoa halua loukata sinua, mutta jutustasi ja viestistäsi päätellen et näytä lainkaan käsittävän tuotannon ja tuottavuuden eroa. Talousasioihin keskittyvän lehden toimittajan kuvittelisi olevan hyvin perillä näiden talouden perusasioiden erosta.

Kangasharju voi olla tietty aivan oikeassa siinä, ettei ainakaan pienimmiksi pilkotuilla työajan pidennyksillä pystytä nostamaan työpanosta. Mutta vaikka työajan pidennyksillä pystyttäisiinkin nostamaan työpanosta ja tuotantoa, työn tuottavuutta sillä konstilla ei pystytä parantamaan.

Työn tuottavuus tarkoittaa työpanosta kohti, esimerkiksi työtuntia kohti lasketun arvonlisän tai tuotoksen määrää. En tiedä ketään tuottavuuden asiantuntijaa, joka väittäisi, että kun työaikaa pidennetään, tehtyä työtuntia kohti lasketun arvonlisän tai tuotoksen määrä sillä konstilla kasvaa. 

Esimerkiksi professori Matti Pohjola kirjoittaa Taloustieteen oppikirja -teoksessaan (Sanoma Pro Oy, 2015, s. 72) näin: ”Työn tuottavuus alenee, kun työpanoksen määrää lisätään.” 

Ja kuten olen sinulle jo aiemminkin kertonut, Etlan tuottavuusekspertti, FT Mika Maliranta on mm. Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä jo yli kymmenen vuotta sitten korostanut, ettei yritys voi parantaa tuottavuuttaan työaikaa lisäämällä.

Aki Kangasharju on toiminut mm. erään tuottavuuteen liittyvästä aiheesta väitelleen vastaväittäjänä, joten hän tuntee taatusti tuottavuuden kuin omat taskunsa. Kieltäydyn uskomasta, että hän olisi voinut sanoa niin kuin kirjoitit. 

Sen sijaan uskon, että sinulle on sattunut väärinkäsitys, ja sen seurauksena lehteen on livahtanut olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

"Testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen" nro 3

Useiden lehtien toimittajat ovat keväästä 2015 asti uskotelleet lukijoilleen, että Sipilän hallitus tavoitteli ajamallaan yhteiskuntasopimuksella työn tuottavuuden parantamista. On väitetty, että sopimuksen avulla pyrittiin ottamaan peräti "tuottavuusloikka".

Tällaiset väitteet ovat olleet järjestään perättömiä. Kilpailykykysopimukseksi nyttemmin kutsutulla sopimuksella tavoiteltiin alusta asti työn hinnan alentamista eikä työn tuottavuuden parantamista. Työn hintaa alentamalla hallitus halusi parantaa etenkin vientiyritysten kustannuskilpailukykyä.

Perättömät väitteet ovat johtaneet median yleisöä harhaan useallakin tavalla. Ne ovat ensinnäkin antaneet väärän kuvan siitä, mitä yhteiskuntasopimuksella on tavoiteltu. Väitteet ovat johtaneet yleisöä harhaan myös uskottelemalla, että työn tuottavuutta voisi parantaa palkkoja alentamalla.

Väärät väitteet ovat olleet myös omiaan luomaan ihan virheellisen kuvan ammattiyhdistysliikkeen suhtautumisesta työn tuottavuuden parantamiseen.

Ay-liike totta kai karsasti sopimusta, jonka tarkoituksena oli laskea työn hintaa. Kuvaamalla työn hintaa laskevan sopimuksen työn tuottavuuden parantajaksi toimittajat saivat aikaan sen absurdin mielikuvan, että ay-liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista.

21.4.2016 Karjalaisen toimittaja Pekka Puustinen väitti kolumnissaan, että yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosentin parannusta työn tuottavuuteen. Koska lehti ei tätä mielestäni olennaista virhettä suostunut korjaamaan, lähetin hyvän journalistisen tavan rikkomisesta kantelun Julkisen sanan neuvostolle 27.4.2016.

Tämänkin kantelun JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi 30.6.2016, tutkimatta ja tulkitsematta sitä, oliko Karjalainen menetellyt hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei. Ei-julkista karsintapäätöstään hän perusteli tässäkin tapauksessa "teknisesti" eli näin:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."

Karjalaisen menettelyä koskeva kantelu perusteluineen ja lehdelle esitettyine korjauspyyntöineen on kokonaisuudessaan luettavissa tässä postauksessa. Julkaisen kuitenkin samalla toisenkin kantelun, jossa oli kyse aivan samasta teemasta.

Taloussanomat siteerasi 8.3.2016 Ruotsin ex-valtiovarainministeriä Anders Borgia, joka väitti, että "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus". Näin Borg väitti, vaikka yhteiskuntasopimuksessamme ei ollut lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.

Koska Taloussanomat ei suostunut korjaamaan asianmukaisesti tätä pöyristyttävää asiavirhettä, lähetin 29.3.2016 kantelun hyvän journalistisen tavan rikkomisesta Julkisen sanan neuvostolle.

Tämän kantelun siis tein ennen kuin ei-julkista itsesääntelyä ruotiva Kulissien takana -raporttini tuli 23.4.2016 julkiseksi Rapport.fi:n sivuilla vuoden 2015 tiedetoimittajan Jani Kaaron kolumnin yhteydessä.

Kiinnostavaa on se, että tätä tuottavuusteemaa koskenutta kantelua JSN:n puheenjohtaja ei karsinut edellä mainitulla "teknisellä" perusteella.

Elina Grundströmin karsintapäätös on perusteluineen luettavissa tämän postauksen lopusta. Hänen mielestään "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" -väite ei ollut olennainen asiavirhe.

Taloussanomien lukijoiden ja muunkin yleisön kannalta oli valitettavaa, ettei JSN:n puheenjohtaja tehnyt kantelusta julkista päätöstä, vaan kähmi kantelun hengiltä karsinnan kulissien takana. Jännä tulkinta virheen olennaisuudesta olisi ansainnut julkitulon.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Karjalaisen nettilehdessä 21.4.2016 julkaistu toimittaja Pekka Puustisen kolumni ”Loikan pituus selviää vasta osingonjaossa”. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/103242-loikan-pituus-selviaa-vasta-osingonjaossa (tarkistettu 27.4.2016).

Kantelun perusteet

Toimittaja Pekka Puustinen kirjoitti kolumnissaan yhteiskuntasopimuksesta ja väitti: ”Erityisesti viennin vauhdittamiseen tähtäävällä sopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen.”

Väite oli perätön ja sisälsi kaksikin olennaista, korjausta vaativaa asiavirhettä. Puustinen oli ensinnäkin sotkenut keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Sopimuksella ei haettu työnantajakustannuksiin viiden prosenttiyksikön vaan viiden prosentin leikkausta. Toinen olennainen ja vielä paljon vakavampi asiavirhe sisältyi väitteeseen, että sopimuksella haettiin vastaavaa eli viiden prosentin parannusta työn tuottavuuteen.

Yhteiskuntasopimuksella ei ole haettu parannusta työn tuottavuuteen. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen, lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen ja muut sopimuksessa mainitut keinot eivät sitä paitsi ole sellaisia, joilla työn tuottavuutta ylipäätään voi parantaa.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.[1] Puustisen väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.[2]

Edellä esitetyn valossa on selvää, että hallitus ei hakenut eikä olisi voinutkaan hakea etujärjestöjen kanssa neuvotellen ja sopien työn tuottavuuden parantamista. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Puustisen väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Juha Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”[3]

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

Puustisen tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.[4] Jos hallituksen ja järjestöjen neuvotteluissa olisi sovittu jotain työn tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut näkyä jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Kaikki tuottavuuden asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että esimerkiksi palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen ovat keinoja, joilla työn tuottavuutta ei ylipäätään ole mahdollista parantaa.

Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta esimerkiksi korosti tätä asiaa vuonna 2006 julkaistussa kirjoituksessaan: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”[5]

Kantelun kohteena oleva Pekka Puustisen perätön ja lukijoita harhaan johtanut väite oli olennainen asiavirhe (JO 20). Se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mitä yhteiskuntasopimuksen avulla on haettu. Se antoi väärän kuvan myös työn tuottavuuden parantamisen keinoista.

21.4.2016 lähetin Karjalaisen toimitukselle sähköpostitse Puustisen perättömiä väitteitä koskevan korjauspyynnön (sen teksti kopiona kantelun kuittauksen perässä). Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastasi korjauspyyntööni 25.4.2016.

Vastauksessaan Koivumaa kertoi, ettei pidä Puustisen tuottavuusväitettä olennaisena asiavirheenä, joka pitäisi oikaista. Samalla hän tarjosi minulle mahdollisuutta kirjoittaa aiheesta Karjalaisen yleisönosastolle. Prosenteista puhuminen prosenttiyksikköinä oli Koivumaan mielestä virhe, jonka hän lupasi korjata, ja tämä virhe korjattiinkin.

Oikaisu: Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kululeikkausta

        

Karjalainen 25.4.2016: Pekka Puustisen kolumnissa (21.4.) väitettiin virheellisesti, että yhteiskuntasopimuksella tavoiteltaisiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen. Tavoite on viisi prosenttia.

Oikaisun osoite on: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/103554-oikaisu-yhteiskuntasopimuksella-tavoitellaan-viiden-prosentin-kululeikkausta (tarkistettu 27.4.).

Kiitin Pasi Koivumaata ystävällisestä ja asiallisesta vastauksesta sähköpostitse vielä samana päivänä eli 25.4. Korostin työn tuottavuutta koskevan perättömän tiedon olevan niin perustavaa laatua oleva asia, että on syytä testata seuraavaksi, miten Julkisen sanan neuvosto asiaan suhtautuu.

Yleisönosastolle kirjoittamista koskevaan tarjoukseen en tälläkään kertaa tietenkään tarttunut, koska korjausta vaativa perätön väite ei ollut mikään mielipidekysymys vaan korjausta vaativa faktavirhe.

Helsingissä 27.4.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

21. huhtikuuta 2016 13.56

Markku Lehtola

Vastaanottaja: pekka.puustinen@karjalainen.fi

Kopio: toimitus@karjalainen.fi, pasi.koivumaa@karjalainen.fi

"Loikan pituus selviää vasta osingonjaossa” -kolumnin (Karjalaisen nettilehti 21.4.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

väitit kirjoituksessasi, että erityisesti viennin vauhdittamiseen tähtäävällä yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin ”tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen”.

Yhteiskuntasopimuksella on tavoiteltu pelkästään työn hinnan alentamista ja yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamista sitä kautta. Sen sijaan sopimuksella ei ole haettu parannusta työn tuottavuuteen.

Työn hintaa eli palkkoja alentamalla tai työaikaa pidentämällä ei ylipäätään ole mahdollista parantaa työn tuottavuutta. Tästä kaikki tuottavuuden ekspertit ovat hyvin tietoisia ja uskoakseni myös yksimielisiä. 

Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehden artikkelissaan 12.12.2006: 

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”

Työn tuottavuutta parannetaan yrityksissä mm. ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, aiempaa tehokkaampia ja fiksumpia koneita, laitteita ja rakenteita sekä toimintatapoja. Mistään tällaisista asioista ei yhteiskuntasopimuksessa järjestöjen kesken sovittu eikä olisi voitukaan sopia.

Jotta Karjalaisen lukijoille ei jää yhteiskuntasopimuksesta ja työn tuottavuudesta aivan väärää kuvaa, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20). 

Samalla on syytä korjata myös tieto, että sopimuksella olisi haettu viiden ”prosenttiyksikön” leikkausta työnantajakustannuksiin. Oikeasti haettiin työnantajakustannuksiin viiden ”prosentin” leikkausta; prosentti ja prosenttiyksikkö ovat eri asioita (ks. Kielikello 2/2006).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

---

[1] Kangasniemi, Mari (2012): Tuottavuuden mittaaminen palvelualoilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, julkaisuja 1/2012, s. 12. (https://www.pam.fi/media/1.-materiaalipankki-tiedostot-nakyvat-julkisessa-materiaalipankissa/tilastot-ja-tutkimukset/tuottavuuden-mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).

[2] Pohjola, Matti (2015): Taloustieteen oppikirja. Sanoma Pro Oy. Helsinki, s. 159–160.

[3] Videotallenne hallituksen 20.8.2015 tiedotustilaisuudesta löytyy valtioneuvoston sivuilta kohdasta Verkkolähetykset ja tallenteet.

[4] Valtiovarainministeriön 1.3.2016 muistio ”Pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista”, s. 7. Muistion osoite netissä on: http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajärjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2de-d2a8-4b6b-b3e9-b41573827b82

[5] Maliranta, Mika: Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille. Tieto & trendit -lehti, 12.12.2006.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto 
Eteläranta 10
00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta 

Kantelun kohde

Taloussanomissa 8.3.2016 julkaistu toimittaja Elina Rannan juttu ”Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’”. Jutun osoite netissä on: http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on- todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12 (tarkistettu 28.3.2016).

Kantelun perusteet

Elina Rannan toimittamassa jutussa siteerattiin Ruotsin entistä valtiovarainministeriä Anders Borgia. Tämä väitti, että ”yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus”.

Arvovaltaisen asiantuntijan väite oli perätön ja johti lukijoita pahoin harhaan. Perätön väite oli olennainen asiavirhe, ja siksi Taloussanomien tuli korjata virhe viipymättä Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla (JO 20).

Suomalaisille päättäjille talouspoliittisia neuvoja aiemminkin jaellut Borg oli sekoittanut asioita pahemman kerran. Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa yhteiskuntasopimuksessa ei nimittäin ole ollut eikä ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.

Yhteiskuntasopimuksessa on ollut kysymys pelkästään työn hinnan alentamisesta. Siitä hallitus ja järjestöt voivat tietysti sopia, mutta tuottavuuden parantamista jopa 15 prosentilla ei sen sijaan ole mahdollista saada aikaan minkäänlaisella järjestöjen välisellä tai hallituksen ja järjestöjen välisellä sopimuksella.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.1 Borgin väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.2

Edellä esitetyn valossa on ilmiselvää, että millään hallituksen ja etujärjestöjen sopimuksella ei ole mahdollista sopia työn tuottavuuden parantamisesta. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Borgin väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”3

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

Borgin tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.4 Jos kilpailukykysopimuksessa olisi sovittu jotain tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut kaiketi näkyä jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Kantelun kohteena oleva Borgin perätön väite oli olennainen asiavirhe muun muassa siksi, että se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mistä yhteiskuntasopimuksessa on ollut ja on kysymys. Viittaan virheen olennaisuuden perusteluna myös 10.3.2016 korjauspyyntööni, jonka teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.

Korjauspyynnössäni totesin, että Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay-liike vastustaisi tuottavuuden parantamista, vaikka sen jäsenten elintason nousu on perustunut ja perustuu vastakin työn tuottavuuden kasvuun.

Toimittaja Elina Ranta reagoi korjauspyyntöön puhelimitse, ja pian pitkähkön puhelinkeskustelun jälkeen lehti julkaisi tällaisen oikaisun:

”Oikaisu: 14.3. kello 11. Täsmennetty Borgin suoraa ensimmäistä sitaattia lisäämällä sen perään yksi kappale tuottavuustavoitteista.”

Borgin ensimmäisen sitaatin perään lisätty kappale puolestaan oli tällainen:

”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”

”Muuta tuottavuuden kasvua” -ilmaisullaan Taloussanomat tuli uskotelleeksi lukijoille, että myös yhteiskuntasopimuksella ja palkkaratkaisuilla tavoitellaan tuottavuuden kasvua eikä vain yritysten
omilla toimilla. Yhteiskuntasopimuksessa sovituilla toimilla ja maltillisilla palkkaratkaisuilla ei kuitenkaan voida parantaa eikä ole tarkoituskaan parantaa tuottavuutta.

Niinpä Anders Borgin perätön väite ja olennainen virhe ei tosiasiassa tullut lainkaan korjatuksi. Jättämällä olennaisen asiavirheen faktisesti oikaisematta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 29.3.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ
10. maaliskuuta 2016 15.34
Markku Lehtola
Vastaanottaja: elina.ranta@sanoma.fi
Kopio: taloussanomat@sanoma.fi, tapio.sadeoja@iltasanomat.fi
"Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’ -jutun (8.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,
jutussasi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg väitti: ”Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus.” Väite oli perätön ja lukijoita pahoin harhaan johtavana olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata (JO 20).

Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa sopimuksessa ei ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta. Varsin hyvin tämä tosiasia käy ilmi esimerkiksi VM:n 1.3.2016 muistiossa, jossa esitettiin pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista mm. talouden kehitykseen vuosina 2017–20121. Muistio on julkaistu VM:n sivuilla.

Muistion liitteessä 2 todettiin: ”Laskelmien lähtökohtana on se, että koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa.”

Superministeriö siis arvioi, ettei kilpailukykysopimus vaikuta sitä eikä tätä tuottavuuteen. Kyseinen sopimus onkin pelkkä työn hintaa alentava sopimus, joka työn hinnan alentamisen avulla laskisi yritysten yksikkötyökustannuksia ja parantaisi niiden kustannuskilpailukykyä.

Kaikki tuottavuusekspertit tietävät, ettei työn tuottavuutta ylipäätään ole mahdollista parantaa palkkoja alentamalla eikä myöskään työtuntien määrää lisäämällä. Etlan asiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta osuvasti jo 12.12.2006 Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä.

Juuri siksi, että nyt puheena olevassa sopimuksessa on kyse työn hinnan alentamisesta, ay- järjestöjen on niin vaikea hyväksyä sopimusta. Jos sopimuksessa sitä vastoin olisi kyse

tuottavuuden parantamisesta, palkansaajajärjestöillä ei olisi mitään syytä vastustaa sopimusta ja sanoutua siitä irti.

Ay-liike on ainakin jo 1950-luvulta asti ollut hyvin tietoinen siitä, että palkankorotusten ”jakovara” syntyy nimenomaan työn tuottavuuden kasvusta. Se on hyvin perillä siitäkin, että suomalaisten elintason huikea kasvuvauhti 1900-luvun alusta näihin asti on perustunut juuri työn tuottavuuden kasvuun.

Anders Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay- liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista, johon liikkeen jäsenistön elintason nousu kuitenkin perustuu. Tämän absurdin mielikuvan torjumiseksi korjaus on enemmän kuin tarpeen.

Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com
"""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""" 
1"Kangasniemi,"Mari"(2012):"Tuottavuuden"mittaaminen"palvelualoilla."Palvelualojen"ammattiliitto" PAM"ry,"julkaisuja"1/2012,"s."12."(https://www.pam.fi/media/1.EmateriaalipankkiEtiedostotE nakyvatEjulkisessaEmateriaalipankissa/tilastotEjaEtutkimukset/tuottavuudenE mittaaminen_pam_pt_lr.pdf)."" 
2"Pohjola,"Matti"(2015):"Taloustieteen"oppikirja."Sanoma"Pro"Oy."Helsinki,"s."159–160." 3"Videotallenne"hallituksen"20.8.2015"tiedotustilaisuudesta"löytyy"valtioneuvoston"sivuilta" kohdasta"Verkkolähetykset"ja"tallenteet." 4"Valtiovarainministeriön"1.3.2016"muistio"”PikaEarvio"kilpailukykysopimuksen"vaikutuksista”,"s."7." Muistion"osoite"netissä"on:" http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajä rjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2deEd2a8E4b6bEb3e9E b41573827b82""

Elina Grundströmin karsintapäätös 28.4.2016:

169.                          6169/SL/16                                    Lehtola/Taloussanomat

29.3.2016 14:43

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

                                

Kantelu kohdistuu Taloussanomien verkkopalvelussaan 8.3.2016 julkaisemasta jutusta ”Borg suomii pessimismiä: "Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää" irrotettuun lauseeseen, joka perustuu ruotsalaisen Anders Borgin haastatteluun.

Kantelu kohdistuu seuraavaan Anders Borgin haastattelusta irrotettuun sitaattiin.

”- Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus. Ongelma on siinä, että jos teette lyhyen aikavälin työvoimakulujen alennuksia ilman pitkän aikavälin tuottavuuden nostoa, se tuottaa vain tilapäistä helpotusta, Borg sanoi elinkeinoelämän johtajille suunnatussa Ernst & Youngin ja Ilmarisen seminaarissa Helsingissä.”

                                

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on-todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12

Kantelijan mukaan Anders Borgin väite "Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" on perätön, koska kantelijan mukaan hallitus ei voi vaikuttaa tuottavuuden kasvuun toimenpiteillään.

Jutussa ei alun perinkään väitetty näin vaan Borg nimenomaan arvostelee yhteiskuntasopimuskeskustelua. Kantelija on irrottanut haastattelussa esitetyn lauseen asiayhteydestään. Haastateltava ei väitä, että yhteiskuntasopimuksella voitaisiin parantaa tuottavuutta.

Lisäksi lehti lisäsi kantelijan korjauspyynnön jälkeen juttuun seuraavan selventävän kappaleen Borgin sitaatin jälkeen:”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”

Kantelijan mukaan lisätty kappale ei korjannut olennaista asiavirhettä.

Jutussa ei kuitenkaan alun perinkään ollut olennaista asiavirhettä ja ulkomaalaisen asiantuntijan sitaatissa mahdollisesti ollutta epätarkkuutta on myöhemmin tarkennettu. 

Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.