"Kyseessä ei ole asiavirhe vaan kirjoittajan valitsema tyylikeino"

"Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt vääntävät kuumeisesti yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa kasaan", väitti Etelä-Suomen Sanomien kolumnisti Matti Eve 3.3.2016. Kolumnin voi lukea tästä.

Väännön asioita olivat kolumnistin mukaan mm. palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen, kaikki työssä käyviä ihmisiä koskevia juttuja.

Väite siitä, että hallitus ja järjestöt olisivat vääntäneet kasaan kuumeisesti "tuottavuusloikkaa", oli täyttä pötyä. Tuottavuuden ehostaminen on asia, jota hallitus ja järjestöt eivät saa aikaan millään väännöillä.

Koska ESS ei korjannut kolumnistinsa asiavirhettä, tein JSN:lle kantelun virheen korjaamatta jättämisestä. Puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun: hänen mielestään kyse ei ollut asiavirheestä vaan kirjoittajan valitsemasta tyylikeinosta:

"Kolumni on journalismin laji, jonka tyyliin kuuluu kärjistäminen ja jossa on lupa käyttää yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyneitä löysiä termejä sarkastisella tavalla, kuten tässä tapahtuu."

Hyvällä tahdolla voisi ajatella kolumnistin ivanneen purevasti sitä, että hallitus ja järjestöt väänsivät kasaan tuottavuusloikkaa. Hän oli hyvin jyvällä siitä, ettei työaikojen pidentäminen ratkaise mitään:

"Toivottavasti hallitus ja työmarkkinapomot eivät kompastu tähän työaikakysymykseen. Tehokkuus työpaikoilla lähtee aivan muista tekijöistä kuin siitä, että notkummeko klyyvari kännykän näyttöön liimattuna 7,5 vai 10 tuntia päivässä."

Väännön tuottavuusloikasta, jonka elementtinä oli työaikojen pidentäminen, kolumnisti kuitenkin esitti lukijoille tosiasiana – ilman sarkasmin häivääkään. Näin uskon kolumnin jokaisen lukijan toteavan.

Julkaisen tässä postauksessa kantelun, korjauspyynnön sekä JSN:n puheenjohtajan tekemän karsintapäätöksen. Päätös oli vielä siltä ajalta, jolloin Elina Grundström perusteli ratkaisuaan muilla kuin "teknisillä" syillä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Etelä-Suomen Sanomien nettilehdessä 3.3.2016 julkaistu toimittaja Matti Even kirjoitus ”Puhelimet narikkaan työpaikoilla”. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/03/03/puhelimet-narikkaan-tyopaikoilla (tarkistettu 28.3.2016).

Kantelun perusteet

Kirjoituksensa alussa Matti Eve esitti väitteen: ”Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt vääntävät kuumeisesti yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa kasaan. Tässä väännössä on lukuisia työssä käyviä ihmisiä koskevia asioista, palkanalennus, lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen jne.”

Väite oli perätön. Juha Sipilän hallitus ja työmarkkinajärjestöt eivät ole yhteiskuntasopimuksesta neuvotellessaan vääntäneet kasaan ”tuottavuusloikkaa”. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen eivät sitä paitsi ole keinoja, joilla tuottavuutta ylipäätään voi parantaa.

Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.[1] Even väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.[2]

Edellä esitetyn valossa on ilmiselvää, että hallitus ei ole neuvotellut eikä olisi voinutkaan neuvotella etujärjestöjen kanssa työn tuottavuuden parantamisesta. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.

Even väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:

”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”[3]

Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:

YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS	MALTILLISET PALKKARATKAISUT	TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta	Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista	Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan

ESS:n tuottavuusloikkaväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.

VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.[4] Jos hallituksen ja järjestöjen neuvotteluissa olisi väännetty ja sovittu jotain ”tuottavuusloikasta”, sen olisi luullut näkyvän jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.

Eve tuli johtaneeksi lukijoita harhaan myös väitteellään, että tuottavuusloikkaa koskevan väännön asioita olivat palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen. Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, joilla työn tuottavuutta ei ylipäätään ole mahdollista parantaa.

Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta esimerkiksi korosti tätä asiaa vuonna 2006 julkaistussa kirjoituksessaan: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”[5]

Kantelun kohteena oleva ESS:n perätön ja lukijoita harhaan johtanut väite oli olennainen asiavirhe (JO 20). Se antoi lukijoille ensinnäkin aivan väärän kuvan siitä, mistä yhteiskuntasopua koskevissa neuvotteluissa on ”väännetty”. Toisekseen ESS tuli väärällä väitteellään uskotelleeksi lukijoille, että tuottavuuden parantaminen on asia, josta hallitus ja etujärjestöt joutuvat jotenkin vääntämään kättä.

Työn tuottavuuden parantaminen ei tietenkään ole mikään yhteiskunnallisen voimainmittelyn kohde, koska niin hallitus kuin järjestötkin ovat yhtä mieltä työn tuottavuuden parantamisen suotavuudesta. Työn tuottavuuden kasvu on vuosikymmeniä ollut määrittämässä palkankorotusten ”jakovaraa”, ja hallitus ja järjestöt ekonomisteineen tietävät hyvin, että suomalaisten elintason nousuvauhti on perustunut ja perustuu vastakin nimenomaan työn tuottavuuden kasvuun.[6]

4.3.2016 lähetin ESS:n toimitukselle sähköpostitse perätöntä väitettä koskevan korjauspyynnön (sen teksti kopiona kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut pyyntöön eikä myöskään korjannut virhettään. Jättämällä olennaisen asiavirheen korjaamatta ESS rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 29.3.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

---

[1] Kangasniemi, Mari (2012): Tuottavuuden mittaaminen palvelualoilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, julkaisuja 1/2012, s. 12. (https://www.pam.fi/media/1.-materiaalipankki-tiedostot-nakyvat-julkisessa-materiaalipankissa/tilastot-ja-tutkimukset/tuottavuuden-mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).

[2] Pohjola, Matti (2015): Taloustieteen oppikirja. Sanoma Pro Oy. Helsinki, s. 159–160.

[3] Videotallenne hallituksen 20.8.2015 tiedotustilaisuudesta löytyy valtioneuvoston sivuilta kohdasta Verkkolähetykset ja tallenteet.

[4] Valtiovarainministeriön 1.3.2016 muistio ”Pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista”, s. 7. Muistion osoite netissä on: http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajärjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2de-d2a8-4b6b-b3e9-b41573827b82

[5] Maliranta, Mika: Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille. Tieto & trendit -lehti, 12.12.2006. 

[6] Pohjola laski Taloustieteen oppikirjassaan (s. 157), että vuosina 1900–2013 elintaso (bkt/as) kasvoi Suomessa 14-kertaiseksi, vaikka työtunnit asukasta kohden vähentyivät 10 prosenttia. Elintasoihmeen salaisuutena oli työn tuottavuuden (bkt/työtunnit) kasvu 16-kertaiseksi.

KORJAUSPYYNTÖ

4. maaliskuuta 2016 7.42

Markku Lehtola

Vastaanottaja: matti.eve@mediataloesa.fi

Kopio: toimitus@ess.fi, perttu.kauppinen@mediataloesa.fi

"Puhelimet narikkaan työpaikoilla” -kirjoituksen (nettilehti 3.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

totesit hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen vääntävän kuumeisesti kasaan yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa. Väännettäviä asioita olivat kirjoituksesi mukaan muun muassa palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen.

Toteamuksesi oli virheellinen ja johti ESS:n lukijoita harhaan. Hallitus ja järjestöt eivät ole vääntäneet kättä ”tuottavuusloikasta", eikä tuottavuutta ole mahdollista parantaa palkkoja alentamalla tai työaikoja pidentämällä.

Tuottavuuden parantamisesta hallituksen ja etujärjestöjen ei edes tarvitse vääntää kättä, koska se on kaikkien osapuolten edun mukaista. Sekä hallitus että järjestöt tietävät hyvin, että suomalaisten elintason nousuvauhti on perustunut ja perustuu vastakin työn tuottavuuden kasvuun.

Työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöt ovat sitä paitsi jo pitkään tehneet tiivistä, työn tuottavuuden parantamiseen tähtäävää yhteistyötä. Yhteistyössä tuottavuutta ovat työntekijät ja työnantajat parantaneet myös yrityksissä. 

Palkkoja alentamalla tai työaikoja pidentämällä tuottavuutta ei ole mahdollista parantaa. Tämän kaikki tuottavuusekspertit tietävät. Esimerkiksi Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta kirjoitti tästä asiasta Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä 12.12.2006: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”

Virheellinen ja lukijoita harhaan johtanut toteamuksesi oli käsitykseni mukaan Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

KANTELUN KARSINTAPÄÄTÖS 25.4.2016:

Markku Lehtola

Helsinki

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti

25.4.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta

neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:

”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen

sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on

jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”

Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.

-- 

146.                          6168/SL/16                                    Markku Lehtola/Etelä-Suomen Sanomat

29.3.2016 14:33

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

Kantelu kohdistuu Etelä-Suomen Sanomien verkkopalvelussaan 3.3.2016 julkaisemaan kolumniin ”Puhelimet narikkaan työpaikoilla”.

                                

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/03/03/puhelimet-narikkaan-tyopaikoilla

Kolumnissa käsitellään hallituksen ehdottaman työajan pidennyksen tehokkuutta ja ehdotetaan, että sen sijaan, että työaikaa pidennettäisiin, tehostettaisiinkin olemassaolevia työtunteja esimerkiksi rajoittamalla puhelimen ja netin käyttöä työpaikoilla.

Kantelijan mukaan kolumnistin jutun alussa esittämä väite ”Maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt vääntävät kuumeisesti yhteiskuntasopua ja tuottavuusloikkaa kasaan. Tässä väännössä on kyse lukuisista työssä käyviä ihmisiä koskevista asioista, palkanalennus, lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen jne.”  on perätön.

Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan olennaisena pitämänsä asiavirheen. Hänen mukaansa ”Juha Sipilän hallitus ja työmarkkinajärjestöt eivät ole yhteiskuntasopimuksesta neuvotellessaan vääntäneet kasaan ”tuottavuusloikkaa”. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen eivät sitä paitsi ole keinoja, joilla tuottavuutta ylipäätään voi parantaa.”

Kolumni on journalismin laji, jonka tyyliin kuuluu kärjistäminen ja jossa on lupa käyttää yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyneitä löysiä termejä sarkastisella tavalla, kuten tässä tapahtuu. Kyseessä ei ole asiavirhe vaan kirjoittajan valitsema tyylikeino.

Kantelija olisi voinut avata näkemystään tarjoamalla kirjoitustaan lehden mielipidesivuille, mutta sitä hän ei ole tehnyt.

Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin. 

Perätön tieto työajan pidentämisen tuottavuusvaikutuksista – kantelu JSN:lle

Vuosina 1900–2013 suomalaisten elintaso (bkt/asukas) kasvoi 14-kertaiseksi, vaikka työtuntien määrä asukasta kohden väheni samana aikana 10 prosenttia. Mikä tällaisen ihmeen sai aikaan?

Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola kuvasi moisen ihmeen taustaa vuonna 2015 ilmestyneessä Taloustieteen oppikirja -teoksessaan (s. 157) näin:

"Elintason kasvu on ollut työn tuottavuuden kasvun varassa, sillä tuottavuus on noussut 16-kertaiseksi."

Pohjola huomautti, että "vaikka elintaso syntyy tehdystä työstä, sen kasvu tulee työn tuottavuuden kasvusta".

Työn tuottavuuden (bkt/työtunti) kasvu on siis elintärkeää, jotta suomalaisten elintaso kohoaisi tulevaisuudessakin.

Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola kirjoittivat tästä asiasta talouskriisiä ruotineessa 21.2.2014 raportissaan näin: "Tuottavuuden nostaminen ja talouskasvun nopeuttaminen on Suomen talouspolitiikan imperatiivi."

Työ työn tuottavuuden (arvonlisä/työtunti) parantamiseksi tehdään ennen muuta yrityksissä. Mitä tämä meille kaikille elintärkeä työ oikein on? Mitä yritykset tekevät, jotta ne saisivat aikaan yhä enemmän arvonlisää työtuntia kohti?

Tuottavuuseksperttien mukaan yritykset ottavat käyttöön uutta, aiempaa fiksumpaa teknologiaa, uusia laitteita ja koneita ja uusia, aiempaa tehokkaampia tapoja toimia. Ne myös kehittävät uusia arvonlisää tuottavia hyödykkeitä.

Monien lehtien toimittajat ovat kilpailukykysopimuksesta kirjoittaessaan uskotelleet lukijoille, että yrityksen tuottavuus paranee, kun työaikaa pidennetään. Tällaiset väitteet ovat olennaisia virheitä, jotka lehtien pitäisi totta kai korjata.

Toimittajat eivät ole kuitenkaan vähääkään välittäneet tuottavuuden eksperteistä, jotka ovat jo kauan sitten muistuttaneet siitä, ettei yritys voi parantaa työn tuottavuutta työaikaa pidentämällä.

Toimittajat eivät ole piitanneet vähääkään myöskään VM:n ekonomistien arvioista, joiden mukaan sovittu työajan pidennys ei paranna työn tuottavuutta.

JSN voisi – halutessaan – torjua perättömien tietojen levittämistä asiasta, joka on suomalaisille tosi tärkeä.

Tässä tarkoituksessa JSN voisi antaa Keskisuomalaiselle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Kantelin Keskisuomalaisen menettelystä JSN:lle, koska lehti kieltäytyi korjaamasta perätöntä väitettään työajan pidentämisen vaikutuksesta yrityksen tuottavuuteen.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Keskisuomalaisen nettisivuilla 10.9.2016 julkaistu Anita Kärjen Nimellä-kirjoitus ”Työpaikkamme Aallon tehdas on”. Kirjoituksen osoite on: http://www.ksml.fi/paakirjoitus/nimella/Työpaikkamme-Aallon-tehdas-on/833045 (tarkistettu 29.10.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki kertoi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopineen kilpailukykysopimuksessa, että ”jotakuinkin kaikki työntekijät tekevät ensi vuonna kolme lisätyöpäivää entisellä palkalla kilpailukyvyn parantamiseksi”.

Tämän kerrottuaan hän esitti väitteen: ”Yrityksen tuottavuus paranee tällä konstilla himpun, mutta toinen kysymys on, poikiiko työajanpidennyksestä mitään kestävää.”

Väite oli perätön ja johti lukijoita harhaan. Yrityksen tuottavuus ei parane lainkaan työaikaa pidentämällä eli sillä konstilla, että työntekijät tekevät entisellä palkalla kolme lisätyöpäivää.

Virheellinen väite kilpailukykysopimuksen tarkoituksen ja vaikutusten hahmottamisen kannalta tärkeästä asiasta oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe. Lehden tuli siksi korjata virhe viipymättä JSN:n edellyttämällä tavalla.

Kilpailukykysopimuksen tarkoituksena oli alentaa työn hintaa yritysten kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Sopimusta ei solmittu yritysten tuottavuuden parantamiseksi.

Sopimuksen ei ole myöskään arvioitu parantavan tuottavuutta. Tämä kävi ilmi esimerkiksi siinä pika-arviossa, jonka valtiovarainministeriö 1.3.2016 teki kilpailukykysopimuksen vaikutuksista. Saman arvion VM toisti 13.10.2016 päivätyssä vuoden 2017 talousarviosuunnitelmassaan (VM:n julkaisu 36a/2016).

Syksyn 2016 taloudellisessa katsauksessaan VM arvioi, että työn tuottavuus vuonna 2017 itse asiassa heikkenee 0,3 prosenttia, siis lisätyöpäivistä huolimatta. Tämäkin osoittaa, kuinka pahasti lukijoita johtaa harhaan väite, että yrityksen tuottavuus paranee työaikaa pidentämällä.

Kärjen väitteen perättömyys käy sitä paitsi hyvin ilmi jo tuottavuuden määritelmästäkin. Etlan tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta kirjoitti Tieto&trendit-lehdessä 12.12.2006 näin:

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta [kursivointi ML]. Kannattavuus voi kyllä muuttua tuollaisten toimien seurauksena.”

Pyysin Keskisuomalaista korjaamaan Kärjen kirjoituksen asiavirheen. Kopio 10.9.2016 lähetetyn korjauspyynnön tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Lehden toimitus ei vastannut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut virhettä. Sen sijasta lehti julkaisi 29.9.2016 Anita Kärjen ”Arvostus on paras tuottavuusloikka” -kirjoituksen, jossa hän korjauspyynnöstä huolimatta toisti perättömän väitteen, että yrityksen tuottavuus paranee työaikaa pidentämällä.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Langettava päätös tästä kantelusta on erityisen tärkeä senkin vuoksi, että kiky-sopimuksesta kirjoittavat toimittajat toistavat jatkuvasti perätöntä väitettä työajan pidentämisen tuottavuutta parantavasta vaikutuksesta.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 31.10.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

10. syyskuuta 2016 10.45

Markku Lehtola

Vastaanottaja: anita.karki@keskisuomalainen.fi

Kopio: pekka.mervola@keskisuomalainen.fi, kotimaa@keskisuomalainen.fi

”Työpaikkamme Aallon tehdas on” -kirjoituksen (KSML:n nettilehti 10.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

totesit hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopineen kilpailukykysopimuksessa, että jotakuinkin kaikki työntekijät tekevät ensi vuonna kolme lisätyöpäivää entisellä palkalla kilpailukyvyn parantamiseksi.

Tämän jälkeen esitit väitteen: ”Yrityksen tuottavuus paranee tällä konstilla himpun, mutta toinen kysymys on, poikiiko työajanpidennyksestä mitään kestävää.”

Väite oli valitettavasti perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Perätön väite oli käsitykseni mukaan Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joten se on syytä korjata viipymättä.

Tuottavuus tarkoittaa tuotoksen määrän suhdetta panoksen määrään. Työn tuottavuus siis kertoo siitä, kuinka monta hilavitkutinta työntekijä saa aikaan tunnissa tai montako hilavitkutinta yritys saa aikaan työntekijää kohti tai paljonko arvonlisää ylipäätään kertyy työtuntia kohti.

Kaikki tuottavuuden asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että työn tuottavuutta ei ole mahdollista parantaa työaikaa pidentämällä. Esimerkiksi Etlan tuottavuusekspertti Mika Maliranta huomautti tästä jo 12.12.2006 Tieto & trendit -lehden artikkelissaan ”Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille”.

Maliranta totesi erinomaisessa kirjoituksessaan tuottavuusmittojen näyttävän välillä sekaantuvan kannattavuusmittarien kanssa ja kirjoitti: 

”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta. Kannattavuus voi kyllä muuttua tuollaisten toimien seurauksena.”

Mainitsit kirjoituksesi loppupuolella nähdäkseni aivan oikein, että sekä tietotyön että teollisuuden tuottavuutta nostettaisiin parhaiten tekemällä sellaisia innovaatioita, jotka myisivät. 

Jotta Keskisuomalaisen lukijoille ei jää sitä väärää käsitystä, että tuottavuutta voi parantaa myös työaikaa pidentämällä, asiavirhe on syytä reilusti korjata.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com